Kuopus

Kuopus on järjestyksessä toinen tyttäreni. Hän on Nelosen ja Vitosen äiti ja miehensä on Toinen Vävykulta.

Kuopus ja Toinen Vävykulta asuivat vuosituhannen alussa Singaporessa kaksi vuotta. Mieheni oli juuri kuollut, joten Kuopuksella oli hätä, miten voisi olla lohtunani. Hän myi minulle matkan suunnilleen tähän tyyliin: Meillä ei ole tarjota kuin parivuode. Olisi mukavaa, jos saisit mukaasi sellaisen henkilön, jonka kanssa voit nukkua samassa sängyssä. Matkaseura olisi sikälikin hyvä, koska me olemme päivisin töissä, emme ehdi kovin paljon järjestellä ohjelmia emmekä toimia oppaina. Jos tuollainen omatoimiloma sopii, olisi mieluisaa, jos tulisit käymään.

Ensimmäisen Vävykullan luona oli silloin joku juhlatilaisuus ja sanoinkin tämän äidille, että lähtisikö hän kanssani Singaporeen, mutta meidän pitäisi kyllä nukkua samassa vuoteessa. Ei mennyt kuin hetki, niin Esikoisen anoppi (siis Ensimmäisen Vävykullan äiti) siihen, että asia selvä. Milloin lähdetään?

Kuopus Singaporen kotitalon edustalla	Singaporen kotitalon uima-allas
Näkymä Singaporen kotitalon ikkunasta	Matkalla Malesiassa

Kuopuksen kanssa ollaan tehty muutama ikimuistoisen ihana ulkomaanmatka. Teneriffalle, kun Nelonen oli pienokainen, Kööpenhaminaan, jossa meille tarjoitui tilaisuus tutustua Rosenhuset'iin (linkit matkakertomuksiini) ja Japaniin. Japanin matkasta on 9-osainen matkakertomus vanhassa blogissani. (Tokio 1, Tokio 2, Kanazawa, Kioto 1, Kioto 2, Kioto 3, Hiroshima ja Miyajima, Nara ja Kioto 4.)

Huom! Matkakuvien albumit avautuvat samaan ikkunaan kuin varsinainen matkakertomus. Suosittelen avaamaan albumit uuteen välilehteen tai uuteen ikkunaan (esim. hiiren 2. eli oikea painike ja sieltä valikosta avaa uuteen ikkunaan tai miel. uuteen välilehteen). 

Kuopus kuvaa puolukoita	Kuopus kaivaa avo-ojaa
Lahja Kuopukselle	Toisen Vävykullan alkupalat odottavat esillepanoa

Kuopuksen kanssa levähdystauko puolukankeruussa

Kuopuksen kanssa meidän yhteinen juttumme on metsän antimien kerääminen. Pari vuotta sitten mustikanpoiminnan lomassa Kuopus loihe lausumaan:

Laatuaikaa äidin kanssa

Metsässä Zenin löysin
mustikanvarpuna,
itikoiden saartamana.

Tärkeintä on rauhoittaa liike,
hengittää varpujen tahdissa.

Melkein huudahdin: alkaa sataa.
Tiesin sinun huomanneen itsekin.
En halunnut rikkoa
sanatonta yhteyttä.

Maailma yritti hoputtaa.
En kuunnellut.
Panttivankina pitivät – mustikat.

Linkit vanhaan blogiini (Hallittua kaaosta) Kuopuksen laspuusmuisteluihin:

Mersus

Pumpulinenä