keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kompostointipussi tabloidista

Olen aikaisemmin vanhassa blogissani kertonut, miten tabloid-lehdestä saa taiteltua biojätepussin. Nyt löysin uuden taittelumallin, joka tuntui järkevältä, mutta ohje oli hivenen puutteellinen. Siksipä tein taittelusta kuvasarjan, jotta kaikkien ei tarvitse keksiä asiaa uudelleen. Vaatii ehkä vähän harjoittelua, mutta kyllä se siitä.


1. Poista niitit

2. Ota neljä tabloid-aukeamaa ja laita kaksi aukeamanippua päällekkäin ja lomittain

3. Taita pitkälle sivulle noin 10 cm:n taite

4. Käännä nippu siten, että äsken taitettu 10 cm:n taite tulee lattiaa päin

5. Taita 1/3 aukeaman leveydestä keskelle

ja sen jälkeen vastakkaiselta puolelta samalla tavalla, että taitteet menevät päällekkäin.

Sujauta päällimmäinen taite pitkälle sivulle tehdyn 10 cm:n taitteen sisään.

6. Käännä taas koko nippu nurin. Tärkeää*

7. Taita pussi puolesta välistä

8. ja työnnä reuna ensiksi tehdyn 10 cm:n taitteen alle

Valmis tabloid biojätepussi

Vertailussa uuden tabloid-ohjeen mukaan taiteltu vasemmalla ja broadsheet oikealla
Mielestäni kohta 4. oli vaikein, koska kaksi aukeamaa liikkuvat herkästi toisistaan poispäin, jolloin nipun kääntäminen on aluksi haasteellista.

Ja sama ohje ilman kuvia:
  1. Poista niitit
  2. Ota neljä tabloid-aukeamaa ja laita kaksi aukeamanippua päällekkäin ja lomittain
  3. Taita pitkälle sivulle noin 10 cm:n taite
  4. Käännä nippu siten, että äsken taitettu 10 cm:n taite tulee pöytään (tai esim. lattiaan päin, kuten minulla)
  5. Taita noin kolmannes aukeaman leveydestä keskelle ja sen jälkeen vastakkaiselta puolelta samalla tavalla, että taitteet menevät päällekkäin. Sujauta päällimmäinen taite pitkälle sivulle tehdyn 10 cm:n taitteen sisään.
  6. Käännä taas koko nippu nurin (*tämäkin tärkeä vaihe)
  7. Taita pussi puolesta välistä ja
  8. työnnä reuna ensiksi tehdyn 10 cm:n taitteen alle.
    * Jos et käännä nippua nurin (vaiheessa 6), niin kahden aukeamanipun yhdistyskohta jää ulkopuolelle, jolloin pussukka on hutera. Jos aukeamanipun kääntää, kuten neuvoin, niin yhdistyskohta jää pussukan sisäosien uumeniin, jolloin pussista tulee tukevampi.
Harjoittelu tekee mestarin.

Jos jollakulla on vielä kunnollisen kokoisia sanomalehtiä (broad-sheet kokoa), löytyy siihen ohje vanhasta blokistani.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Pihalla maaliskuussa 2015



Tänäkään talvena ei lunta tullut kovinkaan paljon, joten kasvit eivät saaneet kunnon lumisuojaa, kuten eivät edellisenäkään talvena. Maaliskuussa on aikaa kierrellä ja seurata, miten kasvit ovat selvinneet tähän asti. Kovin märkää on vielä ja maassa vahva routa. Pintaa pääsee jo rapsuttelemaan lehdistä ja sammaleesta.





Jouluruusut näyttävät nyt tällaisilta (kuvat otettu 11.3.2015).


Pikkiriikkinen Rosamunda peruna

Timo siemenperunat hankittu

Mitäs täällä kasvaa?

Viime vuotinen vuonankaali!
Viime kesänä ihmettelin papupenkkiäni, kun se näytti kasvavan perunaa. Edellisenä kesänä siellä kasvoi Rosamunda perunaa, joka teki paljon kukkia ja siemenpalleroita. Kun nyt pöyhin maasta sammalia, tuli vastaan ihastusta herättävä yllätys. Pikkiriikkinen Rosamunda-peruna, joka oli hivenen suurempi kuin vieressä olevat jäniksen papanat. Vähän myöhemmin keväällä katson, josko pikkuperunoista olisi istutukseen. Jännää!

Vuonankaalia olen joskus yrittänyt kasvattaa huonolla menestyksellä. Eivät ole edes itäneet. Sylvialta sain Ruotsista vuosi sitten synttärilahjaksi hervottoman määrän siemeniä. Siellä oli mm. Lambs Lettuce Valentin, jota kylvin viime keväänä yhteen hyötykasvilavoistani. Salaatti kasvoi kohtalaisesti ja sitä pääsi herkuttelemaankin. Tänä keväänä yllätys oli suuri, kun maasta pilkisti muutama ruusuke. Piti ihan tutkia, mikä kasvi on Labs Lettuce. Yllätyksekseni se on Valerianella locusta eli juuri vuonankaali eli rantavuonankaali eli mache. Se on yksivuotinen, mutta esim. Ruotsissa se kukkii kuulon mukaan toisena vuotena. Vyöhykkkeenvenyttäjä on taas iskennyt eli nyt minun on mahdollista saada jopa omia siemeniä – ehkä.

Löysin kivan linkin vuonankaalin kasvatuskokemuksiin (linkki Olemme Puutarhassa -blogiin). Pitääpä ottaa opiksi. Voi, voi sivulta löytyy paljon muutakin tosi mielenkiintoista.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Maria Nyckelpiga

Eilen istuin pihalla ihanassa auringonpaisteessa siistimässä perennapenkkejäni. Maa oli vielä vahvasti routainen, mutta pinnalta lähti hyvin lehdet ja sammaleet. Lehtien alta ilmestyi sievä ystäväni leppäkerttu, Maria Nyckelpiga ja samassa muistui mieleen tapaus lapsuudesta.

Olin oppikoulun toiselle luokalla, siis 11 vuotias. Meillä oli ihan kiva ruotsin ope, Elsa Holmberg. Kerran meillä oli läksynä runo Maria Nyckelpiga. 11- vuotiaana tuntui hyvin todennäköiseltä, että runo leppäkertusta ei voi olla niin tärkeä, että siihen viitsisi kauheasti panostaa. Siispä kukaan ei ollut vaivautunut lukemaan läksyä.

Kun opettaja yritti tentata, mitä ymmärsimme runosta, ei yksikään käsi noussut. Opettaja yritti vielä ahkerilta ja ujoimmilta jotain kysellä, eikä kenelläkään ollut hajuakaan, mistä keskusteltiin, suuttui opettaja silminnähden. Seuraavaksi kerraksi JOKAISEN piti opetella runo ulkoa. Sillä hetkellä Elsa oli todella vihaisen tuntuinen ja se ei tuntunut kivalta. Pikkuisen pelottikin.

Muistan runon vieläkin ja minusta se on varsin herttainen ja opettavainen. Esikoisen lapset Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen ovat käyneet ruotsinkielisen kielikylpykoulun. Kolmonen on vielä sillä tiellä. Hän täyttää kohtsillään 12. Silloin tällöin olen lapsukaisille lausunut runon, kyllä mummokin ruotsia osaa -tyylillä.

Maria nyckelpiga satt och grät på en blad
Inte kan jag, inte kan jag nånsin bliva glad.”

??? Då kom dit majbacken och sad (tämän olen todennäköisesti keksinyt itse, että lapset ymmärtävät, missä mennään).

Å, kärä lilla nyckelpiga”, majbaggen sad
varför kan du, varför kan du inte bliva glad?”

Jo, sex svarta prickar på skalet bär jag ju
och modet i år - ack, det är att bära sju.”

Men kära lilla nyckelpiga sorg inte så,
jag tycker”, sa majbacken, ”att du är söt ändå.”

Säger du det”, sa nyckepiga och log
Ja, kanske, ja kanske, att sex prickar är nog.”

Ne, joille pakkoruotsi on ollut ylivoimaista, menee runo erittäin vapaasti muunneltuna suurin piitein näin:

Maria Leppäkerttu istui lehdellä ja itki:
”Koskaan, en koskaan enää voi olla iloinen.
Toukomehiläinen kysyi, jotta muruseni, mikä mättää, miksi et voi olla iloinen?

”No, kun mulla on on kuusi tatskaa selässä,
ja muoti tänä vuonna – pirskatti soikoon, on sellainen, että niitä pitääkin olla seitsemän.”

”Mutta rakas pikku leppis, äläpä huoli!
Minusta sinä olet silti too-osi söpö.”

”Oi, oletko sitä mieltä”, sanoi leppis hymyillen.
”No, ehkä – varmaankin kuusi tatskaa riittää.”

Siinäpä kaikille muodin orjille ja ulkonäköönsä tyytymättömille. Olet kaunis juuri sellaisenaan, mieluummin ilman botoxia ynnä muuta ylimääräistä hömpötystä.

Elsa, kiitos elämänohjeesta!

Ruotsinkieliset lastenrunot ovat olleet minulle kovasti mieluisia muutenkin. Aina syksyisin, kun olemme poimimassa suppiksia (suppilovahveroita) Sipoon metsissä, laulan hiljaa ääneen Mors Lilla Ollea. Silloin löytyy aina hyviä suppispaikkoja ja karhut ovat ainakin toistaiseksi pysytelleet näkymättömissä. Enkä varmaan olisi yhtä rohkea kuin pikku Olle.

Nyt kuitenkin toivotan ihanaa kevättä kaikille! Menkää ulos keräämään luonnon D-vitamiinia!


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Chilin talvehtiminen

Jos haluat kylvää chilit siemenistä, alkaa kohta olla myöhäistä. Viime vuonna ryhdyin puuhaan 25.2.2014 (Jalapeno), 7.3. oli vuorossa Black Scorpion, Anaheim ja Hungarian Hotwax (mieto). Edellisen talven talvehtinut, nimilappunsa kadottanut chili sai siinä vaiheessa ravinnepuikon. Se kasvoikin parhaiten ja antoi rusaimman sadon.


Chilit tuotu syksyllä kasvihuoneesta sisälle

Chilin kukkia syksyllä näin runsaasti

Syyskuun lopulla toin seitsemän chilipurkkia kasvihuoneesta sisätiloihin. Tarkoitus oli antaa chilien kypsyä kaikessa rauhassa ja yrittää talvettaa kasvit seuraavaan kesään ja odottamaan siirtoa takaisin kasvihuoneeseen.


Chilin kukkia syksyllä

Black Scorpion 

Nimetön chili syksyllä kasvihuoneessa vielä voimissaan.

Kypsynyttä ja kuivatettua satoa. Näitä lisäilen ruokiin. Pienet ovat tulisia, iso miedohko.

Chili Black Scorpion kypsytti marjansa, muttei jaksanut odottaa kevättä.

Jo edellisen talven yli sinnitellyt ja kesällä eniten satoa antanut, nimettömäksi jäänyt chili ei sekään jaksanut talven pimeyttä, vaan kuihtui pois.

Talvehtineet chilit maaliskuussa


Anaheim kokovartalokuvassa 

Kevään uusi verso ja uusia kukkia Anaheimissa

Uutta satoa tulossa Anaheimiin

Väärin nimetyssä Jalapenossakin uutta kasvua

Chili Anaheim ei viime kesänä tehnyt kovinkaan kummoista satoa. Kevään edetessä se on tehnyt uusia versoja, jotka kukkivat parhaillaan ja tekevätpä jo uutta satoakin. Kukkien pölytyksen olen hoitanut vesivärisiveltimellä. Kuvat yllä.

Jalapeno'ksi nimetty chili on joko risteytynyt jonkin muun chilin kanssa tai sitten se on nimetty väärin tai joku on sotkenut nimilaput. Ei oikein näytä Jalapenolta. Uutta hentoa kukkanuppua on jo tulossa ja syksyn kukat ovat muuttaneet muotoaan punamarjoiksi.

Tänä keväänä en ajatellut kylvää chiliä siemenistä. Yritän, josko nuo kuusi jaksaisivat sinnitellä kesään.

Pieniä valkosipulin kynsiä keräsin syksyllä valtaisat määrät ja osan niistä kasvatan talven mittaan viherlisukkeeksi. Näitä on mukava lisäta salaatteihin tai voileivälle tomaatin päälle. Maistuvat miedommalle kuin ruohosipuli.