lauantai 19. maaliskuuta 2016

Ulos kaapista

No ei minulla nyt sellaisia salaisuuksia ole, joita en pystyisi torilla julistamaan. Vaan ketäpä edes kiinnostaakaan jonkun mummelin tekemiset ja jorinat. Nimimerkillä täällä juttujani suollan, vaikka kyllä kaverini tietävät, kuka Vallaton mummeli oikeasti on.




Nyt olen kuitenkin avautunut ihan henkilönä ”julkisuuteen”. Paula Ritanen-Närhi, puutarhatoimittaja ja ”puutarhakulkuri”, kuten hän itseään kutsuu, kävi viime keväänä ja loppukesästä kuvaamassa pihaani ja kirjoitti siitä jutun. Ottipa muutaman kuvan minustakin. Pääsin ihan lehteen ja kansikuvatytöksi asti. Hih! Kodin Pellervo3/2016.

Itse rakastan pihaani, mutta ei se tietenkään ole kaikkien mieleen. Liian rehevä, liian sekava, liikaa sitä ja liian vähän tätä. Taitava toimittaja saa kuitenkin loihdittua sellaista, mikä ei kaikkien silmiin avaudu oikeassa luonnossa. Kuvat saattavat hieman valehdella vai näyttääkö pihani noin hienolta oikeasti! Juttu oli ystävieni mielestä näköiseni.

Piha muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukaan.


Kauneus on katsojan silmissä. Ruohosipulin kukka.

Toukokuun puolessa välin kaikki näyttää vielä kohtalaisen maltilliselta, mutta maisema muuttuu päivittäin.

Aune päärynä ja Pirko (muistaakseni) clematis

Kuva suunnilleen samasta kohtaa kuin ylempi. Tänä aamuna oli hankikanto -8 C

Kaikki kevät- ja kesäkuvat tähän postaukseen on ottanut Paula Ritanen-Närhi. Talvikuvat ovat omiani.
Näkymä kuistilta helmikuussa. Talvella piha lepää.



lauantai 5. maaliskuuta 2016

Käsityökursseja

Olen ennenkin, aika useastikin tullut maininneeksi, että Keravan Opiston kurssitarjonta on huikean hieno. Tänään olin Pitseistä koruiksi -kurssilla. En olisi kuuna päivän tullut menneeksi koko kurssille, mutta kerran ihan vahingossa näin, mitä vanhoista pitseistä voi tehdä.

En ole ollenkaan koruihmisiä, enkä itselleni muutenkaan olisi mennyt mitään värkkäämään, mutta näytin lastenlapsille kuvaa valmiista rannekorusta ja esittelin pitsejäni . Vastaanotto oli sen verran suopea, että ajattelin ilmoittautua kurssille. Elokuvakerho jäi kyllä väliin, mutta olin nähnyt tänään esitettävän elokuvan jo viime vuonna.

Itse virkatut pitsit menossa pesuun
Kätköistäni löytyi kassillinen äitini ja minun ammoin virkkaamia pitsejä, joille en ole keksinyt enää kummoistakaan käyttöä. Valkoiset pitsireunuslakanat odottavat kaapissa satunnaisia yövieraita, uusia en ole ajatellut ommella. Omassa käytössä pussilakanat ovat niin näppäriä.


Opettajan näytille tuomia pitsejä ja koruja

Opettajan havaintomateriaalia

Eri värisiä Paverpol kovetusainetta

Tästä se lähtee pitsikorujan väsääminen. Leikataan, kostutetaan ja töpötellään kovetusainetta
Paverpol kovetusaine töpötellään siveltimellä valmiiksi leikattuihin, oikean kokoisiin pitsipaloihin. Opettaja kävi lähes jokaiselle neuvomassa, että ainetta ei maalata, vaan töpötellään. Maalaamalla ja liian paksulla kovetusainekerroksella pinnasta tulee muovimainen ja sellaista emme toki halunneet.


Erilaisia kiinnitystapoja

Tänään kurssilla valmistuneita koruja
Korujen kiinnitystapoja: hopealenkki korvakoruihin ja kaulanauhoihin, nappi ja lenkki.

Kurssin ohjaaja, Irmeli Kilpeläinen valmistaa hopeasta kiinnityskoukkuja ja kiinnittää ne koruihimme. Huomaa opettajan ranteessa upea tinalankakirjontakoru.

Seuraava kurssi maaliskuun lopulla. Tinalankakirjontakurssi.

Näillä kursseilla on niin mukavaa, että ilmoittauduin jo seuraavalle Tinalankakirjontakurssille. Voi olla, että minäkin saatan joskus laittaa jonkun korun ranteeseeni. Nämä tinalanka-nahkakorut poronsarvinappeineen sai hengähtämään syvään. Opettajat väittivät, että jo ensimmäisenä kurssipäivänä valmistuu kapea rannekoru. Pakko päästä kokeilemaan.


perjantai 4. maaliskuuta 2016

Talven käsitöitä

Kamalaa, kun alkaa muisti vähän pätkiä. En ollenkaan muistanut, että olin postannut jo osan talven sukankutomisista. Ne aikaisemmat ovat omia sukkiani.


Tanskalaisia sukkalankoja ja oikealle 7veljestä

Saksalainen sukkalanka
Seuraavat sukat ovat lastenlapsille. Oikeastaan oli tarkoitus testata erilaisia sukkalankoja, miten kestävät käytössä. Nyt en kuitenkaan ihan satavarmasti muista, mitkä sukat olen neulonut Islannista ostetusta tanskalaisesta ja mitkä Lidl'istä ostetuista saksalaisista langoista. Lastenlapsille olen kyllä antanut ohjeet, että kertovat, mitkä sukat kuluvat puhki alle aikayksikön. Voi, minnuu!

Kuten kasvien kasvattamisessa, myös käsitöissä olisi erittäin tarpeellista kirjata ylös kaikki oleellinen. Eli kartta viljellyistä kasveista nimikyltteineen. Mieluimmin vielä kuvattuna. Nykyään kun se kuitenkin on niin helppoa. Neulomisista kunnon työkirja: käytetty materiaali, kuva tuotteista vaiheessa ja valmiina. Älä siis KOSKAAN tee, kuten minä, vaan kuten neuvon.


Kolmosen ja Kakkosen sukat

Kakkosen sukka eli sama kuin viereisen kuvan oikeanpuoleiset sukat. Väri on tässä oikeampi
Muistini mukaan nämä ovat saksalaisesta langasta. Ne ovat Kolmosen ja Kakkosen käytössä.

Ykkösen sukat alla vasemmalla. Jos en nyt ihan väärin muista, niin näissä sukissa on saksalaisesta langasta varret ja teräosa tanskalaisesta, mielestäni taatusti kulutuksen kestävästä langasta.


Ykkösen sukat

Kolmosen säärystimet
Kolmonen (12 v) pelaa jalkapalloa. Vävykulta ehdotti, että neuloisin talvitreenejä varten säärystimet, koska aikaisemmat (kelta-vihreät) eivät kelpaa värien puolesta. Neito vaihtoi seuraa, joten nyt pitäisi saada esim. mustat, jotka sopivat nykyiseen seuraan. Tässä ne sitten ovat. Talvi on jo tuotapikaa ohi, mutta kyllä nämä mahtuvat ensi talvenakin.


Postikorteista askarreltu rasia
Ennen joulua ajattelin verryytellä lapsuusmuistoilla ja tehdä postikorteista rasian, jollaisen muistin joskus lapsuudessa tehneeni. Enhän muistanut alkuunkaan, miten työ eteni, mutta poikaystävä neuvoi. Eräältä facebook-kaverilta sain vinkkinä virkata kanteen pitsireunuksen. Rasiaan mahtuu yhden vuoden joulukortit somasti.