Luottoystävä

 Millainen on hyvä ystävä? Minusta hyvä ystävä on luotettava, avulias, kiltti, huumorintajuinen, käden taidot on bonusta, ei levittele salaisuuksia, sietää minua kaikkine omituisuuksineni eikä puhu kenestäkään pahaa tämän selän takana. Hän myös uskaltaa sanoa mielipiteensä. Kun luotettava ystävä tietää, mistä pidät hän tekee monenlaisia asioita, joilla saa sinut iloiseksi.

Minun luottoystäväni asuu Helsingissä, lapsuusmaisemissani Kalliossa. Siellä on ystäväni mielestä huonohkosti hoidettu Lidlin myymälä. Huonohko tarkoittaa hänen tapauksessaan myymälää, jossa tarjoustavarat loppuvat, ennenkuin hän ennättää sellaisen hakea. Luottoystävä kuitenkin seuraa ahkerasti Lidlin mainoksia ja yrittää ehtiä sinne, jos joku ruoka-aines tuntuu hänen mielestään edulliselta. Hän on erittäin hintatietoinen. Välillä hän tekee myös heräteostoksia, arveltuaan minun pitävän jostain, mikä on herättänyt hänen ostohimonsa.

Me myös tutkimme yhdessä mainosta, mitä hän toisi seuraavalla kerralla, mitä ruokaa meidän tekisi mieli. Minusta on ihanaa, kun minun ei tarvitse yksin keksiä mitä ruokaa laittaisin. Siitä on jo suuri apu, että ylipäätään olen alkanut pitää ruuan valmistamisesta.

Me olemme sopivasti erilaisia, hän pitää rauhallisesta kaupoissa kiertelystä, joka taas ei ole minun juttuni. Meillä on paljon erilaisia mieltymyksiä, joita kumpikin voimme tehdä rauhassa omissa oloissamme, mutta sopivasti myös yhteisiä. Minusta me olemme aika hyvä tiimi.

Ystäväni matkustaa Helsingistä Keravalle yleensä kahdesti tai kolmesti viikossa luokseni kantaen selkä vääränä ostoksia, yleensä ruokaostoksia, josta minä sitten yritän loihtia meille aterian. Hän on aina erittäin huomaavainen ja kehuu ruokiani, vaikka en omasta mielestäni ole mikään huippukokki. Yleensä meillä on tapana vertailla, että mitä tällainenkin ateria olisi tullut maksamaan ravintolassa ja olemme kumpikin tyytyväisiä, kun niin halvalla päästiin.

Jos pyydän häntä joskus tuomaan jonkun hyväksi havaitun esineen tai aineksen, niin suhteellisuuden tajua hänellä ei ole lainkaan. Yhden asemesta hän tuo vähintään kaksi tai kolme ja kahdelle sopivan ateria-aineksen sijaan hän tuo sellaisen määrän, jolla ruokkisi kymmenhenkisen perheen. Usein annankin hänelle ruokaa mukaan välipäiviksi ja osan laitan pakasteeseen pieniin annoksiin, niin saan itsekin välipäivinä syötävää helposti lämmittämällä.

Nyt, kun olen aika innostunut kokkaaja ja kokeilija, olenkin alkanut nimittää yhden hengen keittiötäni Pirkon suurtalouskeittiöksi.

Vuosien saatossa hän on huomannut, että olen aivan intohimoinen kompostoija, lavakaulusviljelijä ja uutuutena on tullut tuo edellisessä postauksessani mainittu bokashointi. Viime aikoina hän on ryhtynyt hedelmien suursyömäriksi. Luulen, että välipäivinä hän syö vain mukaan laitetun ruuan ja lopun ajan hän syö hedelmiä. Hän kysyikin tässä yhtenä päivänä, että haluanko hedelmän kuoria bokashiini. Joo mikä ettei, vastasin. Seuraavan kerran hänellä oli kaupan hedelmäpussillinen täynnä banaanin ja sitrushedelmien kuoria. Minä innoissani leikkelin kuoret pienemmiksi bokashiini ja irrotin ne inhoittavat muovitarrat, joita hedelmiin lätkäistään. Ne eivät nimittäin maadu minkäänlaisessa prosessissa. Hän katseli toimitustani kiinnostuneena.

Mitähän täältä löytyy?

Toisessa kassissa hedelmän kuoria bokashiin

Kun hän huomasi, että kuoret kannattaa leikata pieniksi, oli seuraavassa toimituksessa jo valmiiksi leikatut kuoret ja tarratkin oli poistettu. Huomasin jälleen, että hän on erittäin kehityskykyinen ja oppivainen. Tarroista hän mainitsi, että nyt hänellä on niitä kotonaan joka paikassa, kun ne tarttuvat aina milloin mihinkin.

Kaiken edellä mainitun lisäksi hän auttaa minua pihatöissä, rakentelee kaikennäköisiä vempaimia, mitä vain keksin pyytää, toimii talonmiehenä, kun olen perheeni kanssa mökillä, käy kanssani marja- ja sieniretkillä. Jopa puhdistaa omat sienensä ja jättää ne sitten minun hoitooni.

Lumet lähtee katolta	Lintujen ruokintaa...
lintujen asumuksia, kompostikehikoita	Lavakauluksia ja käytävälaattoja

Kantarelleja	Mustatorvisieniä
Suppilovahveroita	Lampaankääpiä perattuna

Mustikoita	Vanhukselle porraskaide ja tukevat rapunjatkeet
Mökin kuisti tarvitsi loppusilauksen. Yhteispelillä sekin sujuin Höylääjän apulainen	Lautoja mökin kuistin kaiteeseen

Möki kuistin laudat maalattu talkootöinä	Mökin kuisti ennen loppusilauslautoja

Mökin kuistilaudat asennettuina

Hän saa jopa kukkivat kasvini kukoistamaan. Kaunokasvien kanssa olen itse aika avuton, olen enemmän keskittynyt hyötykasveihin.

Kukkiakseen maljaköynös vaatii minua poistumaan tontilta, koska vain luottoystävä saa sen kukoistamaan.

Minusta sellainen on hyvä ystävä, luottoystävä. Millainen sinun luottoystäväsi on?

Sitten aloin miettiä, millainen ystävä minä olen? Mitä annettavaa minulla on ystävälleni? En oikein keksinyt mitään. Olen nimittäin aika itsekäs ja yksinkertainen ihminen. Suustani pääsee joskus sammakoita (no, aika usein pääsee). Mieheni kuoleman jälkeen pohdin paljon, mitä elämältäni haluan ja mitä en ainakaan halua. Siksipä minusta on tullut lisäksi aika itsepäinen. Olen kyllä aika kiltti, periaatteessa - mutta sitä ei aina huomaa. Saatan joskus saada melkoisia kilareita jopa ihmisten olemattomasta mediakriittisyydestä.

Tässä yhtenä päivänä ystäväni tuli taas käymään retuuttaen ruokakassejaan. Hän otti esiin kirjoittamansa lapun ja sanoi: ”Sinä kun olet tuollainen kielitieteilijä, niin kerrohan mitä tämä tarkoittaa.” Heh, kielitieteilijä!

Lapussa luki: ”Tilannehallintaan ei liity aikasidonnaisuusulottuvuutta.” Minulla löi tyhjää. Tykkään nimittäin suomen kielestä ja mielelläni itsekin kirjoitan yhdyssanahirviöitä. Mitä, mitä, mihin tämä nyt liittyy? Mitä haluat tietää? Mihin tässä nyt pyritään?

Lappuun oli kirjoitettu lisäksi: ” Valtioneuvoston koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta johtuen pyydetyt ministeriön turvallisuusluokitellut varautumisasiakirjatiedot eivät ole julkisia.”

Nämä lauseet oli siis kirjoitettu yhteen pötköön samalle paperille, enkä tiennyt mistä ne oli kopioitu. Olihan siinä jo ristiriita, kun ensimmäisessä lauseessa oli ”ei liity aikasidonnaisuusulottuvuutta” ja toisessa ”tilannehallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta”.

Yritin pohtia ja selittää, miten asian voisi selittää yksinkertaisemmin. Yritän nimittäin opettaa vapaaehtoisena maahanmuuttajille sellaista suomea, että pärjäävät täällä vähintäin auttavasti. Minusta on hauska miettiä, miten asiat voisi sanoa selkokielellä.

Sitten huomasin pilkkeen ystäväni silmissä. Kyllä hän tiesi. Oli tahallaan kirjoittanut eri yhteyksistä poimitut sanat kuin ne olisivat olleet jostain tärkeästä julkilausumasta. Halusi kokeilla, miten selittäisin virkamiesten kapulakielen. Kauheita haasteita ihmisellä!

Huomasin olevani myös tosikko. Onko minusta kenellekään ystäväksi?

Minä taidan olla aika onnekas, kun minulla on luottoystävä.

Komposti ja bokashi

 Olen ollut kierrättäjä ja kompostoija yli 30 vuotta. Käytän paljon vihanneksia ja juureksia, joten minulla kertyy biojätettä enemmän kuin normaalisti yksin elävältä. Aniharvoin heitän pois ruokaa, vaikka ruokaa valmistaessa teen sitä runsaasti. Pakastan ylimenevän ruuan pienempiin annoksiin seuraavia käyttöjä varten. Pidän myös kitkemisestä, joten avokompostiinkin tulee runsaasti kompostoitavaa.

Avokompostikehikoita vaiheessa. Kehikoita voi latoa päällekkäin. Kätevää.

Minulla on kaksi lämpökompostoria ja kymmenisen avokompostia puutarhajätteelle. Kymmenen avokompostia saattaa kuulostaa kamalan suurelta määrältä, mutta puutarhajäte ei kompostoidu kovin nopeasti, joten osassa on tuoretta puutarhajätettä ja osassa pari vuotta muhinutta ja käännettyä ainesta ja osassa jo hyvää puutarhamultaa. En olen vuosiin ostanut muuta kuin taimimultaa siemenkasvatukseen. Muun mullan suhteen olen jo omavarainen.

Hyvin kompostoitunut puutarhajäte on tässä jo hyvää multaa, jossa voi kasvattaa vaikkapa kesäkurpitsaa.

Pari vuotta sitten olin tyhjentämässä Biolanin lämpökompostoria ja huomasin, että keittiöjätteet eivät olleet muuttuneet mullaksi. Olin edellisenä syksynä kerännyt naapurin huonoksi menneet omenapudokkaat, joten aines oli märkää, eikä missään tapauksessa valmista kasvimaalle. Olin käyttänyt liian vähän kuiviketta. Lapoin keskeneräisen kompostin takaisin ja lisäsin runsaasti kuiviketta. Käytän kuivikkeena yleensä oksasilppua ja joskus lisään sitä kaupan kallista kuiviketta, kompostiherätettä en juurikaan ole käyttänyt. Talven mittaan lämpökompostori täyttyi ääriään myöten, eikä siihen enää mahtunut uutta keittiöjätettä.

Kokemus opettaa. Monta ämpärillistä pilaantueita omenoita kompostissa tarvitsee runsaasti kuiviketta. Oikealla pilkottava ruskea kompostori on myös lämpökompostori.

Olin tietoinen, että keittiöjätteen voi muutta helposti mullaksi bokashoinnin avulla, mutta minusta se oli kuulostanut kamalan vaivalloiselta ja ajattelin lämpökompostorin riittävän tarpeisiini. Sitäpaitsi bokashiämpärit maksoivat mielestäni liikaa. En ollut valmis maksamaan ämpäristä useita kymmenniä euroja. En kuitenkaan enää raaskinut ostaa kolmatta lämpökompostoria, vaikka sellainenkin kävi mielessä.

Eräs kaverini tuli Järvenpäähän pitämään luentoa bokashoinnista, jonne sitten ajattelin mennä kuuntelemaan tietoiskua. Sen illan aikana tulin vakuuttuneeksi, että raaskin sittenkin sijoittaa alle 100 € kahteen boskashiämpäriin. Aloituspakettiin kuuluu 2 hanallista ämpäriä, tarvikkeineen, bokashirouhetta ja erinomaiset käyttöohjeet ja tietoa bokashoinnista.

Liityin myös facen bokashiryhmään (kahteenkin), jossa saa lisätietoa ja vertaistukea.

Bokashiämpäreistä puuttui hanat.

Ostin ensimmäisen bokashoinnin aloituspaketin isosta verkkokaupasta. Vaikutti, että paketti oli jossain vaiheessa avattu ja ämpäreistä puuttui hanat. Ämpäreihin kuuluvat hanat ovat aivan välttämättömät, jotta ämpäreitä ylipäätään pystyy käyttämään. Siinä yhteydenpidossa ja todisteluissa tuhrautui reilut kaksi viikkoa, eikä asia tuntunut edistyvän. Facen ryhmässä oli kuitenkin asiantunteva henkilö, joka tarmokkaasti tarttui toimeen ja sainkin hänen kauttaan nopeasti puuttuvat hanat ja lisäksi pienen pussillisen biohiiltä, joka onkin lisännyt maanparannusinnostustani entisestään, kunhan ensin olin ottanut selvää, mitä biohiili on.

Mitä bokashointi on?

Bokashointi on keittiö- ja muun eloperäisen jätteen muuttamista ravinteikkaaksi mullaksi fermentoimalla eli hapattamalla maitohappokäymisellä. Biojätteeseen sekoitettavassa bokashirouheessa olevat mikrobit aloittavat ja ylläpitävät fermentoitumisprosessin. Sivutuotteena prosessissa syntyy ravinneliuosta, joka on laimennettuna erinomaista lannoitetta kasveille.

Kaksi vuotta sisällä talvehtinut chili 'Birds Eye Baby' on saanut laimennettua bokashinestettä ja kukkii nyt 22.3.2021 runsaasti.

Kokemuksiani bokashoinnista

Säilytän ämpärit saunan pesuhuoneessa. Paras lämpötila bokashoinnille on huoneenlämpö.

Käytän paljon juureksia ja hedelmiä, joitten kuoret ovat silputtuina erinomaista ainesta bokashiin. Kahvinporoja en laita bokashiin, koska siitä kuuleman mukaan muodostuu epämiellyttävää hajua.

Biojätettä silputtuna. Tuohon lisätään vielä bokashirouhetta ja halutessa biohiiltä.

Aloitin ensimmäisen ämpärin täyttämisen 13.2.2020.

Muutaman viikon kuluttua nestettä tulee jo runsaasti.

Nestettä alkaa muodostua n. kahden viikon kuluttua. Sitä voi käyttää reilusti laimennettuna kasvien lannoittamiseen. Ylimääräisen nesteen voi silloin tällöin lorauttaa viemäriin, niin putket vetävät hyvin.

Ylimääräisen nesten voi lorauttaa viemäriin.

Reilun kahden kuukauden kuluttua ensimmäinen ämpäri oli täynnä. Ämpärilliseen mahtuu todella paljon keittiöjätettä, joka tiivistetään tiukkaan pakkauksen mukana tulleen tiivistyskauhan avulla. Hapantuessaan aines tiivistyy lisää ja kertynyt neste valutetaan muutaman päivän välein.

Täysinäinen ämpäri jätetään muhimaan suljettuna vähintään kahdeksi viikoksi (astiaa voi pitää suljettuna vaikka kuukausia), mutta nestettä poistetaan edelleen muutaman kerran viikossa.

Aloitetaan toisen ämpärin täyttö.

Bokashi "jätekakku" sekoitetaan vanhan mullan kanssa

Ensimmäisen ämpärillisen ”jätekakku” ei suinkaan tässä vaiheessa ole muuttunut mullaksi, vaan se aloittelijan pettymykseksi näyttää ihan samanlaiselta jätesekamelskalta kuin sille ei olisi tapahtunut mitään.

Kun ensimmäinen ämpärillinen on muhinut tarpeeksi kauan, onkin multatehtailun vuoro, johon ryhdyin toukokuun lopulla eli kolme kuukautta sen jälkeen, kun olin aloittanut ensimmäisen ämpärin täytön.

Ensimmäinen multatehdas eli multa ja bokashisekoitus valmiina muuttumaan ravinteikkaaksi mullaksi.

Minun ensimmäinen multatehdas oli iso haljennut betonisaavi, johon ystäväni teki vesivanerista kannen estämään jyrsijöiden pääsyn astiaan.

”Jätekakku” sekoitetaan mullan kanssa. Multa voi olla ihan mitä tahansa vanhaa multaa, vaikkapa sisäkukkien mullanvaihtomultaa. Minulla on käytössäni runsain määrin avokompostoreissa valmista ja keskeneräistä puutarhajätteistä syntynyttä multaa.

Pohjaan asti kaivamalla multa oli tasaisen kaunista ja valmiina käytettäväksi.

Elokuussa tarvitsin johonkin lavakaulukseeni lisää multaa ja kurkkasin betonitynnyriin. Multa oli kaunista ja mustaa, valmiina käytettäväksi. Multa oli valmistunut kuudessa kuukaudessa, huomattavasti nopeammin kuin lämpökompostorissa.

Uusi multatehdassäiliö. Siisti ja halpa.

Kesällä ostin mökkireissulla Porvoon Hankkijalta multatehtaaksi tilavan muovikompostorin, jonka voi tyhjentää alakautta. Se maksoi tarjouksessa 29,90 €. Koska siinä ei ole jyrsijäverkkoa, ystäväni teki sille vesivanerista pohjan. Siihen mahtuu ihanan monta ämpärillistä muhinutta bokashia multineen. Tähän mennessä siellä on jo kolme ämpärillistä, ja se on vasta puolillaan. Kaikki kahvinporot kerään tavalliseen ämpäriin ja tyhjennän myös ne tuonne multatehtaaseen.

Lisäostos, kun oikein innostuu

Ainiin, ostin vielä myöhään syksyllä yhden ylimääräisen bokashiämpärin, lisää rouhetta ja biohiiltä. Biohiiltä lisään rouheen lisäksi ämpäriin. Siellä se samalla latautuu ja tekee tulevasta mullastani ravinteita pidättävää herkkumultaa kasveilleni.

Sitten, kun oikein hirveän kauheasti innostuu, niin mökille pitää ostaa oma bokashi-aloituspaketti, sanoo viiden bokashiämpärin onnellinen omistaja.

Onko korona-ajassa jotain hyvääkin

 

Tällaiselle sosiaaliselle erakolle koronan eristykset eivät ole aiheuttaneet mitään suurempaa traumaa, pikemminkin päinvastoin. Minulla ei koskaan ole ollut tekemisen puutetta ja toisaalta rakastan sopivassa määrin laiskottelua.

Kevät menee aina liian nopeasti, eikä viime kevätkään tehnyt poikkeusta. Kuitenkin sain enemmän aikaa tehdä pihan kevättöitä kuin pitkiin aikoihin, kun ei ollut mitään mielenkiintoisia matkoja, joista olisi ollut vaikea kieltäytyä.

Kesällä oli ihanaa, kun sain tehdä pihatöitä voimieni mukaan ja jäi aikaa myös istuskella ja nauttia työn tuloksista.

Mökilläkin oli ihan kivaa muutamaan otteeseen, kun on niin ihana ystävä, joka hoitaa sillä välin talkkarin hommia. Jopa Sodankylän elokuvafestarit hoituivat kivasti etänä, vaikka sitä tunnelmaa jäi kaipaamaan.

Kolmonen ei saanut kesätöitä, joten hän auttoi minua hurjan paljon kaikenlaisissa pihatöissä. Jopa kaappini ja laatikkoni tuli reippaan tytön avustamana parempaan järjestykseen kuin koskaan aikaisemmin. Pääsin eroon myös turhista vaatteista ja parasta ennen päivää menneistä tuotteista. Huvittavaa oli, kun Kolmonen siivosi wc:n kaappeja ja sieltä löytyi mm. voidetta, joka Kolmosen pöyristykseksi oli yhtä vanhaa kuin hänen 25 vuotias isosiskonsa. ”Mummi, tämä on yhtä vanha kuin Kakkonen!” ”Ehkä sitä vielä voisi käyttää vaikka säärien voiteluun?” ”Mummi!” ”No joo, laitetaan roskiin.”

Kaikenlaiset vapaaehtoistyöni olen voinut toteuttaa etänä. Kivasti on silläkin saralla saanut oppia enemmän uusia taitoja kuin muuten olisi. Uuden oppiminen on aina hienoa. On ollut koulutusta, webinaareja, kokouksia, ystävien tapaamisia etänä. Varmaan on ollut enemmän ihmiskontakteja kuin livenä koskaan.

Olen jo vuosia halunnut lukea ainakin pari kirjaa vuodessa, mutta sellaiseen ei ole ollut muka aikaa. Nykyään, kun käytän niin paljon aikaa tietokoneella, rasittuvat silmäni niin, että en pysty enää lukemaan. Jouluna sain Enter ry:ltä joululahjaksi äänikirjan. Olin pari kertaa itsekin aikaisemmin tilannut e-kirjan, kun niitä oli tarjolla ilmaiseksi, mutta e-kirjan lukeminen ärsytti silmiä ihan samalla tavalla kuin painettukin. Äänikirja tuntui jotenkin ihan kivalta ja sitten sain Kuopukselta lahjakortin BookBeatiin, jossa oli parin kuukauden rajaton käyttöoikeus. Silloin mielestäni PITÄÄ kuunnella niin monta kirjaa kuin mahdollista. Minulla on ollut tabletti ihan tarpeettomana, melkein on harmittanut, kun sellaiseen sorruin. Nyt olen löytänyt sille oivan käytön. Se soveltuu yllättävän hyvin äänikirjojen kuuntelemiseen. Olen tänä vuonna tähän mennessä kuunnellut 43 äänikirjaa ja olen ihan innoissani.

Loppuhuipennuksena pääsin tänään aivan upealle virtuaalimatkalle Japaniin. Japanissa paljon aikaa viettävä kirjoittava valokuvaaja Tanja Mikkola kertoi innokkaille kuulijoille vinkkejä japanilaisesta kylpyläkulttuurista. Meitä oli 48 kuulijaa eli bussilastillinen virtuaalimatkaajia. Olen käynyt kaksi kertaa Japanissa, mutta ihan aitoon tuliperäiseen, mineraalipitoiseen onsen-kylpylään en ole päässyt tutustumaan. Viime puutarhamatkalla kävimme kyllä mielenkiintoisessa kylpylässä, jonne en tietenkään ottanut kameraa mukaan. Nyt sain nähdä hienoja kuvia Japanista ja iskipä taas yllättäen kaukokaipuu. En luultavasti enää koskaan pääse Japaniin, mutta näitä Tanjan ottamia kuvia voin kaiholla muistella (lupa pyydetty).

	Onsen symbolin mukaan löytyy oikea paikka
Huolellinen peseytyminen ennen kylpyyn menoa on pakollista	Lumiapinoita

Tervetuloa Tabi-matkoille	Minusta kaikki vanhat puuesineet ovat hellyyttäviä

Tanja on työskennellyt journalistina 89 maassa. Esitelmänsä aikana hän istui kotisohvallaan Serbian Belgradissa. Tanjan mielenkiintoista matka- ja ruoka blogia pääsee lukemaan linkistä Takeoff | Please Be Seated for Takeoff .

Herkistyin muistelemaan omaa viimeistä matkaani Japaniin, josta olen kirjoittanut vanhassa blogisssani. Siitä voi lukea seuraavista linkeistä puutarhamatkastani Japaniin 

Tokio ensimmäinen matkapäivä

Tokio 2. matkapäivä

Kanazawa 3. matkapäivä

Kioto 4. matkapäivä

Kioto 5. matkapäivä

Kioto 6. matkapäivä

Hiroshimaja Miyajima 7. matkapäivä

Nara 8. matkapäivä

Kioto 9. matkapäivä