Palapeliharjoitelmia

Palapelikirppikseltä hankittu. Näistä olen tehnyt vain 350 palan Vesimiehen

Palapeliharrastukseni se vain kiihtyy. Nykyisin käyn palapelikirppiksillä, vaihtelen niitä kavereiden kanssa ja jopa ostan uuden uutukaisia kaupasta.

Antique World Map, The Tree of Life, Mona Lisa

Synttärilahjaksi sain ystävältäni neljä uuttaa Eurographics'in 1000 palan palapeliä. Niitä minulla ei aikaisemmin ole ollutkaan. Peleissä on käytetty Smart Cut Technologya, joka valmistajan mukaan on ainutlaatuinen. Kaikki palat ovat erilaisia ja sopivat vain omille paikoilleen. Olin innoissani.

Flags of the World, Eurographics 1000 palaa

Ensimmäiseksi ihastuin peliin, jossa on eri maiden lippuja, maan nimi, asukasluku, pinta-ala ja pääkaupunki. Siis varsin opettavainen ja hyödyllinen. Ajattelin koota peliä rauhallisesti ja keskittyä uuden oppimiseen.

Ylä- ja oikean reunan palat aika hurjia

Sitten tuli epätoivo. Ylärivin ja oikean reunan palat olivat niin erikoisia ja pieniä ettei reunojen tekemisestä tullut mitään. Aloitin pelin isosta tekstistä. Seuraavaksi maiden nimistä ja yritin sijoitella lippuja lähes oikeille paikoilleen. Alku oli tosi vaikeaa, koska palaset eivät lukkiutuneet paikoilleen ja pieninkin hipaisu hajotti koko rakennelman tai ainakin osan siitä. Lisäksi paloissa oli ilmeisesti liian hienosta leikkauksesta johtuen viisi mikroskooppisen pientä palaa, joita ei pelin missään vaiheessa saisi paikolleen ja ajattelinkin harmissani, että ihan luokaton peli mokomine paloineen.

Jossain vaiheessa ajattelin, että minulla ei ole avaruudellista hahmottamiskykyä. Piti varmuuden vuoksi googlettaa, mitä sellainen taito on. Siellä on selitetty mm. kykyä arvioida etäisyyksiä ja suuntia, lukea karttaa ja käännellä esineiden kuvia mielessään. Aikoinaan ennen internettiä ja navigointiopastuksia olin aika hyväkin kartan lukija. Jopa edesmennyt mieheni kehui taitoani ja aina pääsimme vaivatta perille, kun minä neuvoin hyvissä ajoin missä risteyksessä minnekin piti kääntyä.

Ihan palapelin loppuvaiheessa, kun olin tottunut eri muotoisiin paloihin, huomasin yllättävän helposti löytäväni oikean palan ihan vain muotoa katsomalla. Ja taas löytyi intoa ja usko hahmottamiskykyyni palautui. Olipa hyvä harjoitus.

Ne viisi minipalaa saivat jäädä asettelematta

Ne viisi mikroskooppisen pientä palaakaan eivät lopulta haitanneet pelin kokoamista. Ne olivat ihan pienen pieniä murtumia yläreunasta.

Muita palapeliharjoituksia:

Doors, Piatnik 1000 palaa ystävättäreltä oli kiva peli. Ostin myös palapelimaton.

Moomin ABC Collection, Peliko 1000 palaa, ostin uutena. Ajattelin, että kirjaimet hallitsen, tässä ei liene ongelmaa, mutta olikin tosi vaikea.

Honeybees on Hive, Wildlife 500 palaa, ystävättäreltä saatu synttärilahja. Kiva ja korkealaatuinen.

Black Panther, Ravensburger 1000 palaa, tyttäreltä lainassa. Samettinen pantteri oli tosi vaikea, meinasin jo luovuttaa, mutta kun ei ollut kiire minnekään, tein sen kuitenkin sitkeästi loppuun.

Aquarius, Jumbo 350 palaa. Näin pieneksi palapeliksi yllättävän vaikea, vaan ei mahdoton

Facen roskalavalta sain kolme peliä:

Home Sweet Home, Anatolian 1000 palaa, oli hyvän mielen peli. Aina kun vilkaisin kuvaa, minua alkoi hymyilyttää. Kiva peli vaikka ruskeat kohdat olivat aika vaikeita ja yksi pala puuttui.

The Lion King, Jumbo 1000 palaa. Helpohko, vaikka taivaassa meni aikaa – paljon.

101 Dalmatians, Jumbo 1000 palaa. Helpohko ja kiva tehdä. Mallikuvaa katsoessa, vasen alareuna tuotti vähän vaikeuksia, koska se oli peitetty isojen koirien kuvalla.

Harrastuksia

Aloitimme 6.10.2020 Luetaan yhdessä -verkoston kautta suomen kielen etäopetuksen maahanmuuttajille. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä neljä opastajaa eri puolilta Suomea. Aluksi oppilasmäärä on oppituntia kohti rajoitettu max. 10 henkilöön, mutta jos saamme lisää opastajia, voidaan oppilaiden lukumäärää nostaa ja/tai perustaa uusia ryhmiä.

Olemme nyt kokoontuneet Zoomin välityksellä kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta meni tutustumiseen ja oppilaiden suomen kielen taidon kartoittamiseen. Seuraavalla kerralla keskustelimme koronasta ja ensi kerralla sovimme aiheeksi harrastukset.

Olen listannut muutamia, joita itsekin harrastan:

puutarhanhoito

käsityöt

kirjoittaminen

kulttuurista nauttiminen (teatteri, taidenäyttelyt, elokuvat)

metsässä samoilu (marjojen ja sienten poimiminen)

mökkeily

liikunta ja tanssiminen (pilates, afrikkalainen tanssi)

lukeminen

ikuinen opiskelu

vapaaehtoistyöt

valokuvaaminen

Blogini oikeassa laidassa on Tunnisteet, josta näkyy, että puutarhaan (piha ja puutarha) liittyvistä asioista ole kirjoittanut ylivoimaisesti eniten. Matkoista ja käsitöistä olen myös kirjoitellut aika paljon, vaikka matkustamista en katso harrastuksekseni, sillä oikeastaan inhoan matkustamista, siihen liittyvää pakkaamista ja tavaroiden purkamista. Teemamatkat kivassa seurassa ovat olleet poikkeus, etenkin se matkakohteessa oleminen on ollut kovin antoisaa ja mielenkiintoista.

Ihan viimeisimpiä kirjoituksiani on taidenäyttelyissä käynnit.

Luotolahden luontopolku

Viime viikolla kävin tyttärieni kanssa mökillä. Ykkönen (ensimmäinen lapsenlapseni) oli edellisellä viikolla ollut poikaystävänsä kanssa mökillä. He olivat käyneet mökkipaikkakuntamme luontopolulla ja kehuivat sen olleen elämys. Ykkönen arveli, että mummi voi jäädä poimimaan sieniä parkkipaikan lähelle, mikäli mummi ei jaksa lähteä vaativalle reitille mukaan, kun muut kävelevät pitempiä matkoja luontopolulla, 

Luontopolun yksi näkemisen arvoinen kohde on Luotolahdenvuori, jota olemme usein käyneet alapuolelta ihailemassa veneretkillä. (”Luotolahdenvuoren viereinen salmi on muodostunut kallioperän ruhjevyöhykkeeseen ja sitä luonnehtivat monin paikoin jyrkät kallionseinämät, jotka nousevat suoraan vedestä aina 45 metrin korkeuteen.”) Luotolahdenvuori tuntui houkuttelevalta kohteelta. Kartasta katsoen matka ei tuntunut mummollekaan ihan ylivoimaiselta, joten päätin olla ottamatta mukaan sienikoria. Keskittyisin vain vaeltamiseen ja maisemien ihailemiseen ja tietenkin valokuvaamiseen.

Näin tehtiin. Sää oli syksyisen raikas ja aurinkoinen. Aamulla keitimme kahvit termoskannuun, otimme pitsapalat taukoeväiksi ja täytimme vesipullot. Onneksi Esikoisella (ensimmäinen tyttäreni) oli mökillä ylimääräiset lenkkikengät, joita sain lainata. Kumisaappaat olisivat olleet todella väärä valinta jalkineiksi. Maasto jyrkkine nousuineen ja alastuloineen sekä liukkaat pitkospuut olisivat olleet vaaralliset liikkumiseen kumisaappailla, jotka marjastusreissuilla ovat vuosien saatossa menettäneet liukkaudenpitokykynsä.

Luonnon askelmia	Niin pitkä on polku ja kivinen tie...
Alkumatkan nousut olivat ihan siedettäviä	Hienoja sammalmättäitä
Naavaa puun oksissa	Polku kiemurtelee kivien välissä

Esikoisella oli askelmittausranneke, joten saimme tietää, että neljän tunnin vaelluksella matkaa kertyi 7 km, otimme 11500 askelta ja nousuja oli 46. Ei kamalan huono suoritus mummelillekaan, joka vähän hidasti tyttärien matkaa, mutta tavoite saavutettiin. Takaisin autolle saavuimme väsyneinä, hikisinä ja onnellisina. Olo oli kuin voittajalla. Keväällä sama uudelleen.

Suppilovahveroita omalta tontilta

Mökille päästyä Kuopus (toinen eli nuorempi tyttäreni) lähti vielä suolle keräämään karpaloita ja minä jäin Esikoisen kanssa keräämään oman tontin suppilovahverot. Hieno päivä!

Matka

matkustaminen

päätin olla ottamatta = päätin, että en ota

Mummeli ennen ja nyt

Mummelilla on siis kaksi tytärtä, Esikoinen ja Kuopus sekä viisi suloista lastenlasta, Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen, Nelonen ja Vitonen. Mutta on mummeli itsekin ollut lapsi ja jotain on jäänyt siitäkin mieleen. Ehkäpä juuri, kun muistaa omat tuntemukset lapsena, osaa itsekin aika ajoin asettua lapsen asemaan. Tuntea hellyyttä, läheisyyttä ja myötätuntoa.

Tämä kuva on minulle erityisen rakas. Siinä on äitini, hänen äitinsä ja äidinäidinäiti eli isomummo

Kuvassa sama kokoonpano kuin edellisessä, paitsi minä olen tullut siihen lisäyksen

Kuvassa minulla on aikamoiset variksensaappaat. Taisin pitää alkukesällä aika pikään kumisaappaita, jolloin saappaan rajalla iho oli kuiva ja sierrettynyt. Yhtenä kesänä putosin navetan virtsakaivoon ja muistan, miten neste kirveli jaloissa. Joku tädeistäni keksi rasvata kinttujani ja se helpottikin olemista.

Linkit mummelin lapsuusmuistoihin löytyy vanhasta blogistani Hallittua kaaosta

Sen huoneissa huokaa

Murrekameleontti

Ei kiehu vielä

Puolukkakiisseli

Viestikapula lapsuusmuistoihin

Mikä, villalankako (mummelin serkun sanainen arkku)

Mitäpä mies ei tekisi (mummelin pikkuserkun mietteitä)

Enter ry

Viime vuosina olen käyttänyt kohtalaisen paljon aikaani ikäihmisten opastamiseen tietokoneen ja kännykän käytössä. Tuota vapaaehtoistyötä olen päässyt toteuttamaan kuulumalla Enter ry:n vapaaehtoisiin opastajiin. Meitä samanlaisia on pääkaupunkiseudulla useitä kymmeniä eri opastuspisteissä. Monet tuhannet ikäihmiset ovat saaneet kauttamme ilmaista oppia, jotta eivät tyystin olisi väliinputoajia tässä tietoyhteiskunnassa. Enter ry on toiminut jo vuodesta 1997.

Viimeinen opastus

Olen ollut jäsenenä Enterin perustamisesta asti eli yhteisiä vuosia on meillä jo 18. Nyt on tullut aika irrottautua aikaa vaativasta harrastuksesta. Enteriä en toki jätä, vaan toimin siellä taustavoimina ja rivijäsenenä, mutta opastamisen olen päättänyt lopettaa.

Pääosin opastettavat ovat olleet aivan ihania. Kohdalleni on sattunut näinä vuosina vain kolme mielipahaa tuottavaa tapausta, mutta siinä on jo yksi liikaa. Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta Aikavaras vanhassa blogissani.

Vapaaehtoistyöstä ei saa muuta palkkaa kuin hyvän mielen ja jos se ei toteudu, niin sitten on aika katsoa peiliin. Olen huomannut, että ärsyynnyn kovin herkästi, silloin opastustilanne ei ole hyvä kummankaan kannalta. Kaikkein eniten minua harmittaa se, että tämä viimeinen epämiellyttävä kokemus sai minut huonolle tuulelle liian pitkäksi aikaa.

Lyhykäisyydessään asia meni näin: Olin seitsemän muun opastajan kanssa tilaisuudessa, johon tuli yli 9 opastettavaa. Ylimääräiset odottivat kiltisti vuoroaan, mutta rouva, joka oli varannut ajan, oli jäädä ilman opastusta erityiskysymyksensä kanssa, koska ensimmäinen opastaja ei osannut Wordia. Rouva olisi halunnut tietää mm., miten rivivälin saa muutettua (1, 1,5, 2). Vaihdoimme opastajien kanssa paikkoja, jolloin kukin tietoa haluava sai oman ongelmansa ”asiantuntijan”.

Rouva oli jo raivoissaan ja itku kurkussa pakkaamassa tavaroitaan, kun ensimmäinen opastaja oli lähtenyt hakemaan apua. Menin rouvan luo ja sanoin, että rauhoitupa nyt. Minä yritän neuvoa, jos osaan. Tähän vielä selvennykseksi, että en ole itse käyttänyt Wordia vuosiin, koska nykyään käytän OpenOfficen ilmaisohjelmia ja valikot ovat hieman erilaisia. (Vapaaehtoisen opastajan ei tarvitse osata kaikkea.) Rouva oli kuulemma käyttänyt tietokonetta 30 vuotta ja työssään käyttänyt paljonkin Wordia.

Aluksi koneesta ei löytynyt kuin käyttöjärjestelmän mukana tuleva kevyempi tekstinkäsittelyohjelma ja epäilin jo, että yleisessä koneessa ei ollut koko Wordia. Kysyin neuvoa henkilökunnalta ja löytyihän oikea ohjelma viimein. Rouva oli ehtinyt kevytohjelman kanssa sillä välin liittää kuvan asiakirjaan ja sitä sitten ylpeänä esitteli. Mietin siinä itsekseni, että haluaako hän esitellä omia taitojaan vai oppia sen rivivälin.

Rouvan kiukkuamisesta ja kaikentietämisestä ei ollut tulla loppua ja sanoin viimein ehkä hieman ärtyneellä äänellä: En oikein pidä asenteestasi. Minä opastan täällä vapaaehtoisti, ilman minkäänlaista palkkaa. Jos haluat, niin voin suositella maksullisia word-kursseja, joissa varmasti oppii kaikki tarvittavat taidot.

Siihen rouva vastasi: ”Minäkin olen tullut tänne vapaaehtoisesti.” Joo, kyllä meni minulta jauhot kurkkuun ja alkoi huvittaa koko tilanne.

Emme kuitenkaan löytäneet Wordista heti sellaista sopivaa rivivälin työkalua, mikä olisi rouvaa miellyttänyt. Niinpä hän ehdotti, että mennään kuitenkin nettiin, koska hänellä on sellainen ongelma, ettei hän pääse siellä eteenpäin vaan jää junnaamaan aina samaan paikkaan. Nettiselaimen ”siirry taaksepäin”-nuoli ratkaisi rouvan nettiongelman. Tunti siinä kului kuin siivillä. Hän jopa kiitti neuvoista ja pyysi anteeksi rumaa käytöstään sekä varasi ajan seuraavaan kertaan, jolloin hän opettelee sen Wordin rivivälin säädön.

Tuo oli kuitenkin viimeinen pisara minulle. Turhat valittajat saavat jäädä, minä keskityn nyt vain itseeni ja omaan sekä läheisteni hyvinvointiin, niin hyvin kuin se on mahdollista. Vähän pelästytti se pähkinöistä johtuva suolitukos.

Liikuntaa

Käyn kolmasti viikossa ohjatussa liikunnassa, koska yksinäni en saa itseäni liikkeelle. Afrikkalaista tanssia olen harrastanut yli 20 vuotta ja sitä haluan jatkaa niin kauan kuin pystyn. Minusta oli yli 10 vuotta sitten ET-lehdessä juttu afrikkalaisen tanssin tiimoilta. :)

Seuraavissa linkeissä olen vanhassa blogissani kertonut hieman lisää afrikkalaisesta tanssista Afrikkalaisen tanssin ylistys ja Kadermo

Pilates on toinen liikuntaharrastus (vuosia olen sitäkin harrastanut). Viimeisin on tasapainoryhmä. Kaikki ovat hyödyllisiä mielestäni, ohjaajat mukavia ja tunnin jälkeen jää hyvä mieli. Lisäksi samaan hintaan kuuluu uimahallissa käynti halutessa. Ihan kiva. Ostin uuden uimapuvunkin, kun vanha oli jo haperoitunut lähes läpinäkyväksi. Ei ole sellainen vanhan ihmisen päällä kaunista katseltavaa.

Elokuvakerho

Tykkään käydä teattereissa ja muissa kulttuuririennoissa ja lippujakin olen hankkinut jo pitkälle kevääseen. Tammikuussa sain aikaiseksi liittyä elokuvakerhoon. Nyt on nähty kolme erilaista, varsin hienoa esitystä. Joel & Ethan Coen: Inside Llewyn Davis, Jacques Audiard: Luihin ja ytimiin sekä Hirokazu Koreeda: Isänsä poika. Kaikkiaan kevätkaudella on 13 mielenkiintoista elokuvaa tiedossa.