keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kirjoneulekintaat

Kolme vuotta sitten ostin Tallinnan käsityömessuilta nämä ihanat villalangat, joille en ole löytänyt käyttöä. Lanka on aivan liian ohutta ja sukkalangaksi. Neuloin niistä yhdet sukat, jotka hajosivat lähes ensimmäisenä päivänä, joten langat ovat saaneet rauhassa odottaa sopivaa inspiraatiota.

Viime aikoina olen neulonut kirjoneulelapasia ja ajattelin kokeilla lankaa sellaisiin. Sopivaa mallia etsiessäni ihastuin tähän malliin. Minulle tuli heti mieleen kenelle tuollaiset haluaisin neuloa - suloiselle Kakkoselle, prinsessakeijulleni.


Silloin, kun minulla oli kangaspuut, säilytin tässä isossa pärekorissa matonkuteita, lankoja ja kangaspuuvälineitä. Nykyään täältä löytyy lankoja lähes joka lähtöön, kuten ohutta luonnon valkoista villalankaa lapasiin ja vihdoin löytyi myös Tallinnan villalangoille käyttöä koruommelkirjailuun. 
Ajattelin, etten varmaan saa kintaita valmiiksi ennen joulua, mutta tässä ne nyt ovat. En viitsinyt tehdä mallin mukaista hapsureunaa, vaan siistin reunan virkkaamalla muutaman kerroksen.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kielikylvyssä

En koskaan ole pitänyt koulun ruotsin kielen opetusta pakkoruotsina, vaan mahdollisuutena oppia kieltä, jota pohjolan perukoilla puhutaan. Tosin minulla on ollut motivaatiota. Eräs rakkaista tädeistäni meni nuorena neitona Ruotsiin töihin, tapasi siellä miehen, meni naimisiin ja jäi sinne pysyvästi. Hänen ummikkoruotsalaisesta, mukavasta Kallestaan tuli sittemmin serkkuni isä.

Kun olin 11-vuotias, pyysi tätini minut kesäksi Ruotsiin luokseen. Olivatkohan he sopineet äitini kanssa asian aikaisemmin, koska sinä kesänä äitini meni naimisiin psykopaatin kanssa ikään kuin minulta salaa. Olisin varmasti vastustanut liittoa tai ollut muuten hankala.

Silloin koulun kesäloma kesti kolme kuukautta, kesäkuusta elokuun loppuun. Olin päässyt oppikouluun, mutta ruotsin kielen opetus alkoi vasta syksyllä, joten en osannut sitä sanaakaan. Stadin slangista oli kyllä hiukan hyötyä. En sitäkään itse kummemmin puhunut, mutta kuuntelemallakin oppii. Se oli mukava kesä ja myöhemmin sain samanlaisen kutsun kolmena kesänä.

Ruotsin kesinä tuli myös sopiva annos kielikylpyä ja koulussakin pidin ruotsin tunneista, vaikka opettaja olikin aika ankara. Piti opetella ulkoa Mors lilla Olle sun muut runot. Ei silti, tuosta laulustakin on ollut hyötyä. Aina, kun menemme Sipoon metsiin poimimaan suppilovahveroita, alan karhunkarkoituslauluna hyräillä ja laulaa Mors lilla Ollea ja jos siihen mennessä en ole löytänyt ainoatakaan sientä, niin johan laulu houkuttaa nekin esiin. Mikä lie taika siinäkin? Tänä syksynä muuten poimimme poikaystävän kanssa 78 l suppilovahveroita, vaikka alkusyksystä näytti, ettei niitä tänä vuonna tule olleenkaan. Että kyllä ruotsin opiskelusta on hyötyä sienimetsässäkin.

Olen myös iki-iloinen, että Suomen televisiossa ei ulkomaisia ohjelmia dubata suomeksi, vaan saa kuulla ohjelman alkuperäisenä. Varmaan on sanomattakin selvää, että tykkään pohjoismaisista sarjoista ja elokuvista: Silta, Solsidan, Tanskalainen maajussi ja kaikki muut skandinaaviset puutarhaohjelmat, Koko kansan viettelijä, Beck, Wallander, Syyttömänä tuomittu... ja lukemattomat hienot elokuvat ja Mikael Persbrandt :).

Kun Esikoisen perhe muutti paikkakunnalle, jossa ruotsin kieli oli enemmistönä, tapahtui vävykullalle ihmeellinen käänne. Hän oli inhonnut kouluruotsia, mutta muuton jälkeen hän alkoi nähdä uniakin ruotsiksi. Paikkakunnalle alettiin perustaa suomalaislapsille ruotsinkielistä kielikylpypäiväkotia, joka jatkuisi lasten kasvettua kielikylpykouluna. Kun vävykulta jostain innostuu, on hän siinä satasella mukana. Ykkönen laitettiin 3-vuotiaana kielikylpydagikseen ja myöhemmin myös Kakkonen ja Kolmonen. Vävykulta ryhtyi jopa aktiiviseksi jäseneksi perustettuun yhdistykseen. Kun hän pitkän vaikenemisen jälkeen itse yritti puhua ruotsia, sanoi pieni Ykkönen: Du kan inte alls tala svenska.

Olen myös huomannut, että kun itse yritän puhua ruotsia, niin varmasti teen juuri ne kauheat virheet, jotka koulussa opettivat vaikenemaan. Ei tule sanajärjestys oikein, artikkelit ja suvut ovat mitä sattuu, aina ei oikea sanakaan muistu mieleen, mutta enää en välitä vaan puhua pälpätän, mitä sylki suuhun tuo. Serkkuni täysruotsalainen tytär sanoikin kerran, että ei haittaa, hän kyllä ymmärtää suomenruotsia :) Niinhän se on. Me ihmiset puhumme eri murteita Suomessakin ja jotenkuten ymmärrämme toisiamme, jos ymmärrämme.

Asia, joka kirvoitti minut noin pitkään esipuheeseen oli eilen tuossa kielikylpykoulussa järjestetty isovanhempien päivä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 90 asiasta kiinnostunutta mummoa ja ukkia. Me kaksi Kolmosen mummoa menimme yhdessä uutuuttaan kiiltävään kouluun. Koulu oli ollut pari vuotta täysremontissa ja lapset kävivät sen ajan parakkikoulua.

Sisäätulo jo oli vaikuttava kuivatuskaappeineen. Kengät siististi paikoillaan, mitä nyt mummojen kenkiä hieman hujan hajan.

Käytävillä vaatteet siististi naulakossa (Huom! ei lattialla ainuttakaan)

Siisti ruokasali. Onkohan se aina noin siisti ruokailun jälkeenkin?

Luokkahuoneessa kiva, rento tunnelma
Ei opettajan pöytä ennen tällaiselta näyttänyt

Tällaisen sanakirjan haluaisin. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Seinilla oppimateriaali hauskasti esillä. Kielioppia.
Ja tässä ohje, joka sopisi minne tahansa.







Keskittyneitä lapsia askartelemassa joulukoristeita.





Käsityötunnin askasteluvälineitä

Tällainen magneettinen neulatyynyn on kätevä
Saimme nauttia ihastuttavan Lucia-kulkueen kenraaliharjoituksesta, jonka reippaat 3-luokkalaiset perinteisesti esittävät. Lopuksi lauloimme yhteisesti Jo syttyy joulun kynttilät... Laulun sanat heijastettiin seinälle. Kiva koulupäivä. Haluan takaisin kouluun!  

torstai 12. joulukuuta 2013

Iirispenkki

En ole aikaisemmin ollut erityisen innostunut iiriksistä eli kurjenmiekoista, mutta aikojen saatossa niitä on kuitenkin pihaani ilmestynyt pikkuhiljaa sinne tänne ja vähitellen olen alkanut pitää niistä. Viime kesänä kuitenkin mopo karkasi käsistä, kun muutaman puutarhaystävän kanssa päätimme tehdä kimppatilauksen Ranskasta M Bourdillon'in taimitarhasta.

Onneksi toimitusaika oli vasta syksyllä, joten kesällä ehdin kierrellä pihaa ja etsiä paikkaa, minne jättitilaukseni saisin sijoitettua.

Tässäpä on tyhjänpäiväinen paikka. Siihen tulee uusi iirispenkki
Ja eikun lapiohommiin. Ensin kanttasin alueen ja kuorin nurmen lapiolla.
Hyvän näköistä multaa kippasin kottikärryyn odottamaan. Kuolleen kirsikkapuun juuria sai kaivella olan takaa.
Peitin alueen paksulla kerroksella kostutettuja sanomalehtiä hillitsemään mahdollisten rikkaruohojen tunkeutumista tulevaan perennapenkkiin.
Sanomalehtien päälle laitoin sivuun ottamaani multaa ja mallasin muurikiviä penkin reunoille.
Kärräsin kompostikehikoista valmistunutta multaa useita kottikärryllisiä. Heinäkuussa penkki oli tässä vaiheessa, mutta loppukesän aikana kärräsin siihen vielä lisää valmistunutta kompostimultaa.
Syyskuun puolessa välissä me iiriskimppalaiset keräännyimme tilauksen kunniakkaasti hoitaneen Vihdin Valtiattaren Veeran kotiin kivaan tapaamiseen noutamaan kasvejamme. 
Kiertelimme Veeran pihalla ihastelemassa kasveja, nautimme huvimajassa monenlaisia herkkuja. Tilaamiemme iiristen lisäksi saimme kaupanpäälliseksi kaivaa pihalta kasveja, joista emäntä onneksemme halusi päästä eroon. Minä himoitsin ja sain tyrnipensaita ja valmiiksi purkitetun punahatun.

Iirikset asemoitu alkuperäisen suunnitelmani mukaan paikoilleen.
Istutus oli helppoa, kun kerrankin oli penkki uusille hankinnoille valmiina.
Punahattu Echinacea ja aiemmin toiselta ystävältä saatu sorvarinpensas Euonymus pääsivät samaan penkkiin.
Kesää odotellessa etsin kuvia aikaisemmista iiriksistäni. Olen yleensä juuri iiristen parhaaseen kukinta-aikaan mökillä, joten kuvia sainkin hakea jonkin aikaa arkistosta. Kun lopulta niitä löysin, en osannut valita, mitä niistä täällä julkaisisin, kun olisin halunnut näyttää kaikki eri kulmista näpsimäni kuvat. Vähän tässä tulee kertausta, koittakaa kestää.

Edessä tarhakurjenmiekka 'Cutie' taustalla siperiankurjenmiekkapuska
Tarhakurjenmiekka Iris germanica 'Cutie' hervottoman iso kukka
Mikä lie kurjenmiekka? Tämän piti olla japaninkurjenmiekka Iris ensata 'Kogesho', muttei todellakaan ole. Ei kuitenkaan yhtään hullumpi mielestäni.
Erilaisia kauniin sinisiä saksankurjenmiekkoja.
Vertailun vuoksi erilaisia sinisiä iiriksiä näytille.
Sinapinkeltainen iiris
Keltainen
Edellisen omistajan kurjenmiekat olivat paikalla, jossa niiden kasvu alkoi taantua, joten siirsin ne hyötykasvimaan reunoille aikoinaan hätävaleistutukseen. Siellä ne ovat saaneet olla paikoillaan jo vuosia.
Lähikuva kasvimaan reunuskurjenmiekasta
Minusta ne ovat aika hauskoja kumarrellessaankin.
Vertailukuvia samaan aikaan kukkivista erilaisista lajikkeista tässä vielä kertauksena :)




tiistai 19. marraskuuta 2013

Lehtikaali

Olen vasta viime talvena löytänyt lehtikaalin kaupan hyllyltä. Tai en varmaan olisi sitä edes noteerannut, ellei eräs tuttavani olisi vinkannut. Kokeiltuani hänen suosittelemiaan lehtikaalisipsejä, kiinnostuin ottamaan kasvista enemmänkin selvää.

Eri lähteissä on lueteltu lehtikaalin sisältävän monenlaisia vitamiineja (A-, C-, E- ja K-vitamiineja), rautaa, karoteenia, kaliumia, kalsiumia, kivennäisaineita, antioksidantteja ym ym, tuntuu olevan oikea terveyspommi koko kasvi.

Tänä syksynä löysin lehtikaalin siemeniä. Aion kokeilla sen kasvattamista ensi kesänä omalla kasvimaallani. Näyttää siltä, että lehtikaali vaatii esikasvatuksen, mutta jos sen saa menestymään, voi lehtiä kerätä vielä lumen altakin. Kiinnostavaa.

Lehtikaalisipsit

Ohjeita löytyy netistä monenmoisia, mutta pääpiirteissään ohje menee näin: lehtikaaleista revitään lehdet paksusta lehtiruodista. (Tuhlaajat heittävät lehtiruodit varmaan pois, mutta minä käytän niitä myös keittojen lisukkeena pieniksi pilkottuna.) Lehdet huuhdellaan ja kuivataan esim. salaattilingossa, talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä. Yksinkertaisimmillaan öljytilkkaan lisätään suolaa ja pyöritellään lehdet siinä. Muistakin mausteita voi käyttää. Itse pidän valkosipulirouheesta.

Lehdet levitellään uunipellille leivinpaperin päälle ja paistetaan n 175 - 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Kannattaa seurata kypsymistä, koska lehdet ruskistuvat herkästi. Palanut lehtikaali ei ole hyvän makuista mielestäni.

Ryöpätyt lehtikaalit salaatissa

Lisäsin lehtiruodista revityt lehtikaalin lehdet kiehuvaan veteen. Keitin n. 4 min ja valutin kylmässä vedessä. Väri muuttui ryöpätessä kauniin syvän vihreäksi ja makukin on mielestäni parempaa kuin raakana, jota käytän tuoreena huuhdottuna smootheihin.

Kuvassa vasemmalla ryöpätty ja oikealla tuore lehtikaali. Ajattelin, että väri vääristyy erivärisissä astioissa, joten vaalean astian oikeassa yläkulmassa on vertailun vuoksi ryöpätty lehti.

Lehtikaali, tomaatti, paprika, makeaa sipulisilppua ja kurkkua. Salaattikastike: sitruunan mehua, valkosipulia, mustapippuria, chiliä, oliiviöljyä. Salaattikastike kannattaa lisätä vasta ruokaillessa, koska yllättävän nopeasti lehtikaali muuttuu ruskehtavaksi varmaan sitruunan vaikutuksesta.

Viherjauhetta lehtikaalista
Ostin kaikki, mitä Prismassa näin eli 6 pussia á 150 g. Osan kuivatin viherjauheeksi.
Lisään viherjauhetta smootheihin, keittoihin, perunamuusiin, sämpylätaikinaan, munakkaaseen, vain mielikuvitus on rajana.

Lehtikaali-suppilovahveromunakas

Ystäviltäni Saksasta ja Ruotsista sain seuraavat reseptit, joita en vielä ole kokeillut. Sylvian mukaan lehtikaali on jouluruokaa, jota ilman ei skånelaista joulua tule

Sylvian lehtikaalihöystö skånelaiseen joulupöytään

Keitä hienoksi paloiteltu lehtikaali kinkunkeittovedessä pehmeäksi. Keittovedessähän on jo kinkusta suolaa ja pippuria, joten niitä ei tarvitse lisätä. Kaali valutetaan hyvin siivilässä vaikkapa yön yli. Säilytä kylmässä ja laita loput pakkaseen, mitä et kerralla syö. Paista pannulla runsaassa voissa tummaksi ja vähän rapeaksi ja syö kinkun lisäkkeenä. Vähän siirappia voi lisätä jos haluaa makeaa (Sylvialle ei laiteta siirappia).

Soilin saksalainen lehtikaalimuhennos

Laita rasva kattilaan ja kääntele siinä pekonin paloja ja sipulia
Lisää vihanneslientä ja sulata siinä pakastettu, pieneksi hakattu lehtikaali
Anna muhia kolme varttia
Mausta suolalla, pippurilla ja KANELILLA n. yksi sileä teelusikallinen
Päälle laitetaan makkaroita lämpiämään ja annetaan muhia vielä 15 min.

Soilin huomio: Noita saksalaisia makkaroita on vaikea verrata Suomessa myytäviin, eivät ole nakkeja eivätkä bratwurstejakaan. Sisällys on hiukan kiinteämpää kuin lenkkimakkaran sisältö. Mitenkä olisi siskonmakkarat? Kannattaa varmaan kokeilla.

Saksassa lehtikaalin määrä pakastepakkauksissa on 600 g. Suomessa n. 150 g tuoretta. Pakasteita en ole vielä huomannut katsoa.


Netistä löytyy paljon mielenkiintoisia reseptejä lehtikaalista. Nyt saa jo Suomessa kasvatettua kaupoista. Kiva, kiva.

Aioin jo luopua kuivuristani, koska suppilovahverot sai mielestäni ihan hyvin kuivatettua jäähtyneen saunan lauteilla. Vein kuivurin mökille, jossa poikaystävä testasi sitä ja ihastui ikihyväksi. Se raahattiin takaisin kotiin ja nyt se on ollut todella tehokäytössä. Saunaankin pääsee nopeasti halutessaan, eikä tarvitse nähdä kauheaa vaivaa lautteitten tyhjentämiseen milloin mistäkin kuivatuksessa olevasta tuotteesta. Tykkään taas itsekin kuivurista, koska yrteissäkin väri säilyy kauniina, kunhan malttaa kuivattaa alle 30 asteessa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Neuroborrelioosi

Kuopuksen kontrollikäynnillä Aurorassa lääkäri kertoi, että kolme viikkoa sitten selkäydinnesteestä otettu Likvor-näyte oli selvästi vahvistanut rajun neuroborrelioosin ja siitä johtuvan bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen. Eli Jorvissa tulkittu "ei tarvetta jatkotutkimuksiin" olisi voinut olla kohtalokas. Olemme kiitollisia Kuopuksen työterveyslääkärille, joka toimi nopeasti, viivyttelemättä ja todennäköisesti pelasti Kuopuksen hengen.

Jos jotakuta kiinnostaa "Milloin borrelioosin katsotaan olevan neuroborrelioosia", voi lukea mielenkiintoisen tutkimuksen Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Martina Lorenz, Saksassa julkaiseman suomennetun artikkelin vuodelta 2008.

Artikkelin kohta Psykiatriset oireet saivat minut miettimään vuosia sitten omia punkkihavaintojani, joita ei ole hoidettu, koska mitään rengasihottumahavaintoa ei ole ollut. Lainaan tässä itseäni askarruttavan kappaleen:

"Psykiatriset oireet:

Kyseessä olevat potilaat ovat borrelioosi -sairauden kroonistuneessa tilanteessa ja joiden tilaa myös kutsutaan ns. post-lyme-syndroomaksi. Ilmenee mielialan vaihtelua, depressiota, voimakasta väsymystä, univaikeuksia, saamattomuutta, uupuneisuutta, lisääntynyttä hermostuneisuutta, pelkoja, paniikkitiloja, keskittymiskyvyttömyyttä, unohtamista, samoin paikantamisvaikeuksia, sanojen löytämis- ja puhevaikeuksia. Monilla sairastuneilla ilmenee vaikeuksia ajattelussa, kirjoittamisessa; kuten kirjainten poisjättämistä tai väärään järjestykseen kirjoittamista.
Tyypillinen oire on myös häiriöt hienomotoriikassa, joka oikeastaan kuuluu neurologian alueelle. Potilaat kertovat myös kolhivansa itseään ovien karmeihin ja kaikenlaisiin kulmiin, sillä näitä ei vain huomaa."

Kun näin ikävä sairaus on lähipiirissä, taudista yrittää ottaa selvää niin paljon kuin mahdollista. Karmaisevaa on huomata, että borrelioosin oireet voivat olla niin moninaisia ja että mahdollista borrelioosia hoidetaan ihan jonain muuna tautina tai ollaan kokonaan hoitamatta. Esim. oman äitini Alzheimerin tauti onkin voinut olla borrelia-bakteerin aiheuttama. Sen olisi voinut tutkia potilaan kuoleman jälkeen hänen aivoistaan omaisten pyynnöstä, mutta nyt se tietenkin on myöhäistä. En halua lietsoa punkkikammoa tai borrelioosipelkoa, vaan yritän tässä sanoa, että tautiin olisi korkea aika suhtautua vähättelemättä ja tutkia myös borreliabakteerin vasta-aineet epämääräisissä oireissa, koska tauti on alkuvaiheessa hoidettavissa. Kroonistuessa se on vaikeasti invalidisoiva.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Syksyn pihatöitä

Marja-aronia 'Viking'
Syyskuun lopulla oli pihalla vielä paljon tekemätöntä, kun ensimmäinen pakkasyö pisti niveliin vauhtia. Pitäisi tyhjentää kasvihuone, tehdä entisestä perunapenkistä uusi kasvipenkki vihanneksille, juureksille ja yrteille, leikata talventörröttäjiä. Osan työstä voi tehdä myöhemminkin, mutta kaksi ensimmäistä kiireellisiä.

Chilit sain siirrettyä kasvihuoneesta sisälle. Muut työt sai odottaa, sillä lähdimme lokakuun alussa mökille hakemaan suppilovahverot ja karpalot pois metsästä.

Matkalla ostin mökille viemiseksi tällaisen kynttilälyhdyn.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Eroon sotkuisista nappikuulokkeista

Kuopus laittoi linkin blogiin, jossa on yksityiskohtaisesti selostettu nappikuulokkeen johtojen piilottaminen neuleputkiloon. Idea oli mielestäni loistava. Jokainen, joka käyttää nappikuulokkeita, tietää sen johtojen selvittämisen tuskan, ennenkuin kuulokkeet vihdoin ovat paikallaan.

Minulla ei ole autossa handsfreetä, joten nappikuulokkeet kännykän päässä on ainoa vaihtoehto, jos ajaessa odottaa tärkeää puhelua.

Tyttären linkin neuleohjeen mukaan ryhdyin putkilon neulomiseen. En oikein onnistunut kiertämään lankaa helpolla tavalla johdon takaa. Lanka oli muutaman kerroksen jälkeen sellaisessa sotkussa, että sormiani alkoi krampata. Idea oli kuitenkin mahtava, joten kokeilin virkkaamista.

Virkkaaminen onnistuikin vallan mainiosti, vaikka innossani olin hieman huolimaton, koska halusin saada työn nopeasti valmiiksi ja testata tuotostani.

Nappikuulokkeen ensimmäinen virkattu prototyyppini

Jos kuulokkeessa on katkaisija/mikrofoni, se ohitetaan virkkaamalla muutama ketjusilmukka.

Vaikka nappikuulokkeet ovat pussissa tällaisessa sykkyrässä, ei niiden käyttöönotossa enää ole sotkeutumisen harmitusta.

Käytän autoa ajaessani usein takkia tai pusakkaa, jossa on vetoketju. Aikaisemmin ohut johto tarttui päätä kääntäessä vetoketjun leukoihin ja kuuloke irtosi korvasta. Nyt ei sitäkään ongelmaa enää ole. Ai, että olen tyytyväinen.

Meillä oli eilen Enterissä kännykkäopastajien Lumia-piiri, jossa näytin aikaansaannostani. Johto herätti hilpeyttä.

Myöhemmin yritin neuloa putkea kolmannen sukkapuikon ympärille ja siinä onnistuin ihan hyvin. Sain valmista putkiloa, mutta toinen juttu on pujottaa nappikuulokkeen johto putkilon sisään. Neulomalla jälki on mielestäni kauniimpaa, virkkaamalla nopeampaa. Kyllähän virkkaamallakin saa siistiä jälkeä, kunhan malttaa tehdä tasaista jälkeä. Käytän nyt näitä jonkin aikaa, puran ja teen uuden putkilon sitten joskus.

En yleensä laita linkkiä muihin kuin omiin juttuihini (ja joskus blogiystävieni), mutta tässä on se alkuperäinen neulomisohje, joka menee City-lehden muut blogit -otsikon alle. Minulle tuo on ihan vieras ympäristö ja halutakseen kommentoida, sinne pitää kirjautua. Haluaisin kuitenkin täällä kiittää blogikirjoittajaa (Tasajora?), joka on nähnyt kovasti vaivaa videoimalla yksityiskohtaisesti neulomisohjeen.