sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joulukuussa luettua


Muutaman lapsuudenystävän kanssa on tapana silloin tällöin kokoontua muistelemaan menneitä. Esikoiseni kummi Marja on heistä rakkain. Viimeksi kokoonnuimme hänen kotonaan. Keskustelu rönsysi kirjoihin, josta Marjalla muistui mieleen kohtaaminen kaupungilla kirjailija Hannu Mäkelän kanssa. He ovat lapsena olleet samalla luokalla. Huvittavinta tässä on se, että henkilöt, jotka ovat tavanneet toisensa lapsina, tunnistavat toisensa kymmenien vuosien kuluttua aikuisina. Eihän se ole kummallista, että tunnistaa julkisuuden henkilön, mutta että joku piirre vieraaksi kasvaneessa, vanhentuneessa aikuisessa tuo mieleen muiston henkilöstä lapsena, on aika mielenkiintoista. Kaikkein ihaninta tuossa kohtaamisessa oli mielestäni se, että keskustelun aikana Hannu Mäkelä mainitsi, että kirjassaan Muistan hän on kirjoittanut myös Marjasta.

Marja ja minä Kolmas Linja 14:n takapihalla. Äitikin on tuolla oikeassa reunassa.

Marja on aikoinaan hankkinut Mäkelän teoksia ja nyt hänellä on niissä omistuskirjoituskin. Sain kirjan lainaksi ja tykästyin siihen kovasti, koska siinä kuvattiin niitä maisemia, jossa minäkin olen lapsuuteni viettänyt. Pidin niin Mäkelän tyylistä, että luen nyt hänen muitakin teoksiaan.

Kirjassaan Äiti Mäkelä muistelee äitiään ja koskettavasti kertoo tämän viimeisistä kuukausista sairaalassa. Tämänkin kirjan koin kovin läheiseksi. Oma äitinikin sairastui Alzheimerin tautiin. Itse en ole vielä pystynyt kirjoittamaan äidistäni, vaikka hoitokodissa ja sairaalassa käyntini aikana kirjoitin ruutuvihkoon ajatuksiani. Ruutuvihkokin on kadonnut jonnekin, mutta muistan saman syyllisyyden, riittämättömyyden ja turhautumisen ja lopulta helpotuksen tunteen, kun äiti viimein pääsi lepoon. Kirjaa lukiessa olin kohdassa, jossa äiti on kuollut, samaan aikaan radiosta tuli Katie Meluan laulu If you were a sailboat. Itku siinä pääsi.

Eevi Mäkelä on ollut kaunis!

Harjoittelen

Ulkomittari näyttää -0,6 astetta. Haen aamulehden. Pihalla on sikaliukasta. Ei tee mieli lähteä ulos. Tänään voisin harjoitella blogin perustamista Bloggeriin.

Vuodesta 2008 olen kirjoittanut hallitun kaaosmaisesti Vuodatukseen (http://taimipike.vuodatus.net), jossa hajosi kovalevy viime kesänä. Ilmeisesti varmuuskopioita ei oltu otettu säännöllisesti, joten kirjoituksistani hävisi ainakin 360 kuvaa, joka harmitti kovin.

Olen liittynyt erääseen vapaaehtoisjärjestöön vuonna 1997 ja siitä saakka olen tehnyt enemmän tai vähemmän vapaaehtoistyötä ja viimeiset 12 vuotta niin aktiivisesti, että burnout oli jo kolkuttamassa. Työ ei tuntunut enää kivalta. Päätin pitää ensi vuoden sapattivapaata hoitaa omia asioita ja ehkä hivenen hemmotella itseäni.

Marraskuussa aloitin kuvieni palauttamisen Vuodatukseen ja sain urakan valmiiksi pari päivää sitten, vaikka olin ajatellut tekeväni sitä koko ensi vuoden pienissä erissä. Nyt olen kohtalaisen tyytyväinen itseeni.

Hemmottelupuoleen kuuluu teattereissa käyntejä, lastenlasten mummottaminen sopivassa määrin, ehkä muutaman kirjankin saatan lukea. Teatteri/oopperalippuja olen varannut jo ensi vuoden joulukuulle asti. Vuosiin en ole lukenut montaakaan kirjaa, mutta nyt loppuvuodesta jo kaksi ja kolmaskin menossa.