Makukaurapuuroja kokeilunhaluisille

 

Minulla on ystävätär, joka ihmetteli suomalaisten tapaa syödä aina kaurapuuroa, jonka makuun hän ei yrityksistään huolimatta oikein ollut ihastunut. Annoin muutamia vinkkejä, miten ehkä hänkin oppisi nauttimaan aamiaisesta perheensä kanssa. Nykyään hän pitää kaurapuurosta.

Tässä vinkkini kokeilunhaluisille. Keitän yleensä parin, kolmen päivän annoksen itselleni. Valmis puuro säilyy ihan hyvänä jääkaapissa muutaman päivän suljetussa muovirasiassa. Otan lautaselle sopivan määrän ja vähän lämmitän mikrossa. Vastakeitettynä tykkään kyllä enemmän.

Perus-, pää- ja puuron päälle tulevia aineksia makukaurapuuroihin. Vasemmalta , kuivatuja nokkosen siemeniä, maapähkinävoita, kaurahiutaleita, pussissa karpalorouhetta, kuivattua mangoa, omaa yrttisuola, ja itse tehtyä inkiväärihunajaa

Perusainekset:

n. 1 dl kaurahiutaleita

3-4 dl vettä

omaa yrttisuolaa (ohje klikkaamalla)

n. 1 rkl maapähkinävoita

Mustikkakaurapuuroa

Pääaineksia vaihdellen:

mustikoita pakastimesta (nämä lisään lämpimään puuroon ihan loppuvaiheessa) tai

puolukoita ja/tai karpaloita pakastimesta (näitä keitän hieman pidempään) tai

kuivattua mangoa, jotka liotan yön yli vedessä

Joskus ripautan kuivattua lehtikaalia tai mitä milloinkin tulee mieleen

Mangokaurapuuroa

Mango on herkkuani, mutta suomessa sitä saa vain harvoin tuoreena niin hyvin kypsytettynä, että se maistuisi. Olen löytänyt ja testannut puurossa kuivatettuja mangoja liotettuna ja pidän mausta.

Verigreippiä. Tästä riittää moneen annokseen.

Puuron päälle:

turkkilaista kaurajogurttia,

itse tehtyä hunaja-inkivääriä (ohje klikkaamalla)

joskus kuivattuja nokkosen siemeniä

joskus kuivattua karpalorouhetta

joskus appelsiiniä tai verigreippiä, joista olen poistanut kalvon

tässäkin vain mielikuvitus on rajana

Puolukkakaurapuuroa

Villasukka-arpajaiset

 

En ole pitkiin aikoihin neulonut mitään, kun erästä isoa neuletta tehdessä sain useasti krampin sormiini, eikä työ tahtonut edistyä. Minulla on valtavasti sukkalankoja ja päätin testata, kestääkö kädet neuloa edes villasukkia. Kyllä kesti. Tämän talven aikana niitä on melkein huomaamatta valmistunut kuusi paria, joiden koko on 37-38 (puikot 3,5 - 4 silmukoita 48) ja yhdet kokoa 43-44 (puikot 4 silmukoita 56).

Vuonna 2018 järjestin villasukka-arpajaiset, kun blogikirjoittelustani oli kulunut 10 vuotta.

Ihan vain huvikseni ajattelin jälleen järjestää sukka-arvonnan, jossa arvon yhden voittajan.

Säännöt ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat: Jokainen osallistuu yhdellä arvalla. Käy kommentoimassa minkä sukaparin haluaisit (nro 1. - 5.). Laita nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin yhteydenottoa varten. Jos kommentteihin vastaaminen ei jostain syystä onnistu, niin voit laittaa osallistumisesi myös sähköpostiin vallatonm@gmail.com

Arvonta on 14.2.2022 Ystävänpäivänä, joka on myös Voiton nimipäivä :). Virallisen arvonnan jälkeen ilmoitan blogissani voittajan ja otan häneen yhteyttä sähköpostitse, jos se on minulle ilmoitettu tai jos se ilmoitetaan minulle voiton julistuksen jälkeen.

Sukissa on käytetty sekaisin erilaisia sukkalankoja eli 7 veljestä ja Nallea (75% villaa 25 % polyamidia), Suomalaista sukkalankaa ja Impivaaran sukkalankaa (40 % villaa, 35 % akryylia ja 25 % polyamidia) ja tanskalaista ohutta Hjerte sukkalankaa (75 % villaa ja 25 % polyamidia). Tanskalainen lanka on niin ohutta, että puikkosuositus on 2,5 – 3, mutta käytin sitä kaksinkertaisena toisen langan kanssa ja neuloin myös ne 4 vahvuisilla puikoilla. Sukkalangat ovat siis sekoitelankoja, jotka kestävät käytössä paremmin kuin täysvillalangat. Sekoitelangat voidaan pestä 40 asteessa. Olen kuitenkin käyttänyt melkein kaikkien sukkien varressa myös villa- ja alpakkalankaa, joille suositellaan käsinpesua (kutistuvat tai huopuvat liian kuumassa), joten se on myös minun pesusuositukseni näille arvonnassa oleville sukille.

Onpas kuvissa värit hieman muuttuneet harmillisesti.

1. Vaaleanruskea. Sukkalankoja ja raidat alpakkalankaa 

Sukka nro 1

Väri vähän lämpimämmän vaaleanruskea

2. Tummanvihreä. Sukkalankoja ja alpakkalankaa

Sukka nro 2

3. Vaaleansininen. Sukkalankoja sekä varren yläosassa ohutta sinistä villalankaa + tanskalaista sukkalankaa neulottu yhdessä, koska ovat ohuita.

Sukka nro 3

4. Ruskehtava. Sukkalankoja, varressa villa- ja alpakkalankaa

Sukka nro 4 Väri oikeasti vähän tummemman ruskea

Tässä väri näyttää sammalenvihreältä, mutta on ruskeahko

5. Harmaa. Sukkalankaa, varressa villalankaa

Sukka nro 5 Pohjaväri on harmaa, minusta kuvassa näyttää vaaleansiniseltä.

Nämä ruskehtavat sukat eivät ole mukana arvonnassa, koska lahjoitin ne sukkamallilleni.

Myöskään siniset miesten koon sukat eivät ole mukana arvonnassa.

Minulla on vieläkin jäljellä paljon lankoja

Edit 14.2.2022. Arvontapäivä jännitti minua varmaan enemmän kuin osanottajia. 

Arvontaan osallistuvat sukat

Osanottajien määrä ei päätä huimannut. Vain 8 henkilöä halusi osallistua arvontaan. Suosituin sukka oli nro 2, jota toivoi 4 henkilöä. Seuraavaksi suosituimmat olivat sukka nro 3 ja 4, jotka kumpikin oli toiveena kahdella henkilöllä. 

Arvontavälineet: huopahattu, arvontaluettelo, jossa osallistujan nimi ja toivesukkanumero, sakset ja sukkapuikko

Osallistujen arpalippu leikattu arvontaluettelosta, Pyöritetty sukkapuikon ympärillä ja pudotettu huopahattuun.

Onnetar tai pikemminkin onnihenkilö nostaa silmät suljettuna voittaja-arvan 

ja TADAA, voittaja on  Raili Dahl, jonka toivomuksena oli sukka numero 3. Onnea voittajalle!

Lohjan Wanhan ajan joulumarkkinat

Olin enteriläisten (Enter ry = ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) kanssa Tampereella marraskuussa katsomassa musikaalia Matilda. Pääosan Villa Murtagh vei sydämeni, aivan ihana pieni tyttö!

Matkalla kerrottiin seuraavasta matkakohteesta Lohjan Wanhan ajan joulumarkkinoille. En yleensä pidä erikoisemmin shoppailusta, en markkinoista enkä muutenkaan väenpaljoudesta. Kuulin, että matkan aikana on yhteinen ruokailu ja opastettu käynti Tytyrin kaivoksella ja mahdollisuus käydä tutustumassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon.

Kirkoissa käynti ei myöskään ole ollut mielipuuhaani, etenkään kullatut ja pröystäilevät kirkot eivät ole minulle "se juttu". Vaan nytpä olen yllättänyt itseni kiinnostumalla keskiaikaisten kirkkojen maalauksista. Edellisessä postauksessani kerroin kirjasta Rottien pyhimys, jossa kerrotaan Hattulan kirkon maalauksista. Koska Hattulan kirkko on vielä käymättä ja kuulin, että samat maalarit ovat olleet maalaamassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa, aloin ihan tosissani kiinnostua matkasta.

Lohjan Pyhän Laurin kirkko	Kirkon kellotapuli, jonka edessä Johannes ja Kyllikki Virolaisen hauta
Kunnioitusta herättävä kirkko maalauksineen	Hienot urut kirkossa
Kirkkomaalaukset vuosilta 1510-1522	Kuvat on maalattu Turun tuomiokapitulin hyväksymän ohjeen mukaisesti.

Tytyrin opastettu kalkkikaivoksen kierros oli mielenkiintoinen. Rakastan luonnon kiviä, kivimuodostelmia ja -kerroksia, jonka ehkä voi päätellä kohteistani, koska en juurikaan muuta malttanut kierroksella kuvata.

Hissikuilun syvyys verratttuna Eiffeltorniin	Oikean puoleinen kuljetin on vanhempaa hissimallia

Koneen Tytyrin testilaboratoriossa tutkitaan ja testataan hissiratkaisuja maailman korkeimmille rakennuksille. Hissikyyti kuljettaa hurjaa vauhtia syvälle maan uumeniin tasaisesti.

Markkinoilta ostin suositeltuja, herkullisia juustoja.

Ja nyt minulla on markkinoilta ihana, lämmin peikkotytön hattu, kun yleensä talvella käyttämäni pannat ovat kylmällä ilmalla hieman vilpoisia. Tykkään.

Hatusta tuli mieleen kiertokirje, joka joskus netin alkuaikoina kiersi naiselta naiselle:

”3- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee prinsessan.

8- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee Tuhkimon.

15- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee ruman sisarpuolen
"Äiti, en voi lähteä ulos tämän näköisenä!"

20-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan, mutta päättää siitä huolimatta lähteä ulos.

30-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan.. ja toteaa, ettei ole aikaa parannuksiin joten lähtee ulos joka tapauksessa.

40-vuotiaana: Katsoo itseään ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan... mutta toteaa, että "No, ainakin olen puhdas!" ja lähtee ulos joka tapauksessa.

50-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee että "on". Ja menee ihan minne itseään huvittaa.

60-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja palauttaa mieleensä kaikki ne ihmiset, jotka eivät enää edes voi katsoa itseään. Menee ulos, valloittaa koko maailman, löytää viisauden, ilon ja kaikki hurmaavat mahdollisuudet ja nauttii elämästään täysillä.

80-vuotiaana: Ei vaivaudu enää katselemaan itseään peilistä. Pistää violetin hatun päähänsä ja menee ulos pitämään hauskaa koko maailman kanssa.”