Maa-artisokka

Nyt on taas se aika vuodesta, kun pihatyöt alkavat kutsua. Tänä talvena ei lunta juurikaan tullut Keravan korkeudella, joten hiukan pelkäsin kasvien selviämistä ilman lumipeitettä. Roudassa maa on vieläkin paikoitellen, mutta lavakauluksissani se on jo sulanut, että lavojen kunnostamiseen olen päässyt. Aikaisista pihatöistä kerroinkin jo edellisessä, maaliskuun piha- ja puutarhapostauksessani.

Koskaan aikaisemmin en muista nostaneeni maa-artisokkia ennen huhtikuu puolta väliä. Yleensä puuha on jäänyt toukokuulle. Mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Maa-artisokka syyskuussa

Maa-artisokka on nykyään mielestäni hyvän makuinen. Kun aloitin sen kasvattamisen melkein 40 vuotta sitten kaupungin vuokratontilla, tuli satoa todella paljon. Teimme siitä erilailaisia ruokia, vaikka maku oli mielestämme vähän outo. Lopulta tuli totaalinen kyllästyminen, enkä vuosiin halunnut enää minkäänlaista maa-artisokkaruokaa. Säilytin kuitenkin kasvin, koska se on ihan kiva iso perenna ja tiesin toki sen arvon. Muutettuamme omakotitaloon siirsin kasvin pihalleni ja pidin sen kurissa ja ojennuksessa, koska se leviää helposti. Nykyään kasvatan sitä lavakauluksessa, niin pysyy vähän paremmin aloillaan, vaikka kyllä se lavan altakin ylittää lähteä valloitusretkelle.

Osa korjatusta sadosta 10.4.2020. Tikut lavakauluksessa on katkaistuja maa-artisokan varsia, joista nostamalla suurimman osan sadosta saa talteen. Nyt keräsin vain reilun kilollisen. Myöhemmin kerään loput ja osan laitan takaisin maahan ja lisään multaa.

Vuonna 2017 olen kirjoittanut maa-artisokkasipsien valmistamisesta.

Ohjeen lopussa on myös muutama varoituksen sana, koska harvoin syötynä herkku saattaa aiheuttaa herkkävatsaiselle jonkinlaisia oireita (ilmavaivoja). Nyt eristyksen aikaan ei niin kauheasti ole väliä, ainakaan yksinasujalla. Antaa paukkua vain :D

Tein eilen Chocochilin ohjeen mukaan mukaeltua sosekeittoa maa-artisokista. Minun keittooni tuli vain maa-artisokkia, kasvislientä, valkoviiniä ja Oatlyn creme fraichea. En maustanut, en laittanut suolaa, koska kasvisliemikuutiossa on sitä ihan riittävästi. Mainitsinhan valkoviinin? 

Maa-artisokkia tässä kattilassa n. 1,5 kg

En kuorinut maa-artisokkia, koska se on aika työlästä. Pesin ne oikein hyvin ja keitin niitä ison kattilallisen. Osan jätin uunigratiinia varten. Keitto oli älyttömän hyvää, heräsin yöllä kuitenkin jonkinlaisiin jälkijäristyksiin. Keittoa jäi vielä täksi päiväksi. Aion jatkaa siedätyshoitoa.

Edit 11.4.2020

Maa-artisokkagratiini

Siitä isosta kattilallisesta jäi melkoinen määrä keitettyjä maa-artisokkia seuraavan päin gratiiniin.

Ainekset:

Viipaloituja keitettyjä maa-artisokkia ja perunoita

porkkana karheaksi raasteeksi vihannesleikkurilla

sipuli, 2 isoa valkosipulin kynttä veitsellä silpuksi

ainekset ladotaan vuokaan kerroksittain ja ripotellaan vähän suolaa

Kourallinen rouhittuja cashewpähkinöitä (nämäkin vihannesleikkurilla), Outleyn creme fraichea, juustoraaste ja mustapippuri sekoitetaan ja levitellään päällimmäiseksi.

Laitoin vielä pippurista ruokakermaa, kun näytti aika kuivalta.

Uuni n. 200 astetta, paistetaan n. tunti. Lopussa vähensin uunin lämpötilaa ja lisäsin muutaman juustosiivun.

Maa-artisokat kypsyy nopeammin kuin perunat, että ne olisi voinut laittaa raakanakin, mutta ei yhtään haitannut keitettynäkään.

Hyvää oli, nam!

Maa-artisokkasipsit

Naamakirjassa kuulin maa-artisokkasipseistä, vesi herahti kielelle. Päätin kokeilla. Maa-artisokat nostan yleensä vasta keväällä ja istutan ylimääräiset takaisin penkkiin.

Säilytän sadevettä tynnyreissä pitkälle syksyyn, koska valkosipulin, työvälineiden ja saappaiden pesu on ulkona erittäin kätevää. Olin kuitenkin ensilumen aikaan tyhjentänyt kaikki vesisaavit, koska sato oli pääosin korjattu. Maa oli todella märkää savilöllöä ja maa-artisokkia tuskin tunnisti saven seasta. Ensimmäisten multien pesuun piti hakea saunasta vettä.

Löysin netistä ohjeen, jota hieman kummastelin. 2 rkl vettä, 3 rkl öljyä ja suolaa. Miksi 2 rkl vettä? Maa-artisokat tummuvat aika nopeasti, että ymmärrän oikein hyvin, että ne voi kuorimisen jälkeen laittaa veteen, mutta mitä tekemistä kahdella ruokalusikallisella on? En ymmärrä. Viisaammat saavat valistaa.

Toisessa ohjeessa käskettiin ripotella sitruunamehua kuorituille ja viipaloiduille lastuille. Minusta se ohje kuulosti sopivalta. Sitten pyöritin sipsit oliiviöljyssä ja ripottelin pinnalle hieman suolaa. Paisto-ajoissakin oli eroja, kuten myös uuneissa. Yhdessä ohjeessa oli 180 ° kiertoilmauunissa 20 – 30 min ja toisessa 125 ° uunissa 50 – 60 min.

Huuhdo ja...	...kuori maa-artisokat. Laita ne puhtaaseen veteen, etteivät tummu
sitruunamehussa ja oliiviöljyssä pyöritellyt viipaleet	Tässä toisessa pellillisessä paksumpia siivuja.

mandoliinin ohuempi leikkausasento	mandoliinin paksumpi leikkausasento
ohkaiset maa-artisokkasipsit jäivät hieman nahkeiksi	Ihan mielettömän herkullisia maa-artisokkasipsejä

Minulla uunin lämpötila oli n. 160° ja aikaa meni 50 – 60 min. Kannattaa tarkkailla, etteivät sipsit pala. Tein kaksi pellillistä, joista toiseen laitoin erittäin ohkaisia lastuja ja toiseen vähän paksumpia. Käytin mandoliinin eli vihannesleikkurin kumpaakin puolta testimielessä. Ohkaisempia oli tosi työlästä viipaloida, paksut valmistuivat helposti. Yllättäen ensimmäisen pellillisen ohkaiset sipsit jäivät hieman nahkeiksi. Paksummista viipaleista tuli rapeampia ja osa pääsi tummumaan ehkä liikaakin (paloivat paikoitellen. Suomentajan huom.). Kaikki olivat kyllä tosi herkullisia. Pitääkin muistaa keväällä tehdä tätä herkkua lisää.

Lisätty seuraavana aamuna

Herkkävatsaisille varoituksen sana: Maa-artisokka saattaa aiheuttaa ilmavaivoja harvoin käytettynä, mutta vaiva häviää säännöllisesti käytettynä.

Heräsin seuraavana yönä kauheaan tykistökeskitykseen. Vatsaani kipristeli ja ajattelin saaneeni osuman. Sitten muistin mummoni ohjeen: ”Ei saa pierua pidättää, antaa sen tulla lurittaa, niinkuin sitä itseään huvittaa.” Niin sitten annoin tulla täydeltä laidalta ja olo helpottui hetkeksi. Kovaa nipistelyä kesti ehkä tunnin verran, mutta vaimeni sitten pieniin jälkijäristyksiin.

Olen ennenkin huomannut, että esim. maa-artisokkakeiton nauttiminen saa vatsassa pientä myllerrystä aikaan. Nyt söin illalla aika mätön sipsejä ja vielä ennen nukkumaan menoa söin yhden persimonin, kun ne ovat kaupassa nyt edullisimmillaan. Ai niin, pyöräytin vielä illalla mikrossa omena-kaura-kaneliherkkua vaniljakastikkeen kera. Siinä ilmeisesti hedelmä- ja rypälesokeri saivat aikaan aikamoisen keskityksen. Jos en olisi noudattanut mummoni ohjetta, hilluisin varmaan makuuhuoneen katossa kuin kaasuilmapallo.

Lainaan tässä vielä otteen Toivo Rautavaaran kirjasta Miten luonto parantaa Kansan parannuskeinoja ja luontaislääketiedettä (1980): ”Maa-artisokka Helianthus tuberosus. Tämä auringonkukan sukulainen ei yleensä Suomen ilmasto-oloissa kuki lainkaan, mutta kasvaa rehevästi. Sen maanalaiset mukulat ovat erittäin sopivia sokeritautisille, koska niissä ei ole tärkkelystä, joka ruoansulatuksessa muuttuisi rypälesokeriksi, vaan inuliinia, joka hajoaa hedelmäsokeriksi. Tämä hiilihydraatti ei vaadi insuliinia, vaan kulkeee maksan kautta.

Amerikkalaiset tutkijat Farnworth ja Segelman ovat kokeissaan havainneet, että maa-artisokka kuten auringonkukka alentaa veren sokeria ja on senkin vuoksi sopivaa sokeritautisille. Myös laihduttajille kasvia voi suosittaa, koska se ei aiheuta insuliinireaktiota, joka nopeasti siirtää rypälesokerin soluihin rasvaksi.”

Maa-artisokan kukkia ja marja-aronioita 18.9.2014. Meinaan vain, että kyllä kukkii Suomessakin

Sipsejä on vieläkin vähän jäljellä, mutta syön loput vasta elokuvakerhon jälkeen varmuuden vuoksi.

Pihakierros toukokuun alussa

Jouluruusu Helleborus orientalis 'Blue Lady'

Uusi harsoverkkokehikko etualalla, seuraavassa syksyllä istutetut valkosipulit

Valkovuokkoja ja esikoita

Jouluruusu 'Atrorubens'

Ensimmäiset tulppaanit

Scilla ja tuoksuorvokki

Valkoinen jouluruusu punastuu, kaukasian jouluruusu vielä täydessä kukassa

Jouluruusu 'Blue Lady' lähikuvassa

Maa-artisokat pestynä, loput istutettu uudelleen maahan.