keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Lehtikaalin kuivatusta

Marraskuun lopulla keräsin lehtikaalia kuivatettavaksi talven varalle sen verran, että niistä tuli kuusi täysinäistä kuivatusritilällistä. Osan otin tuorekäyttöön. Huuhdoin lehdet ja linkosin ylimääräisen veden salaattilingolla. Kuivatetut kokonaiset lehtikaalit vievät paljon tilaa, mutta silppuamalla rouheeksi, ne mahtuvat pieneen peltipurkkiin. Silputtaessa myös kovahkot lehtiruodot voi käyttää mainiosti.

Kun lehtikaalit olivat kuivuneet sopivan rapeiksi, kaivoin yli 40 vuotta vanhan Moulinexin esiin ja hurautin kuivuneet lehdet rouheeksi. Kovin pieneen tilaan menevät. Miedon makunsa vuoksi lehtikaalia voi käyttää lähes missä tahansa.



Rouheena lehtikaali menee pieneen tilaan

Lehtikaalin matka kuivurista leikkuriin

Vanha Moulinex

Säiliötä joutuu täyttämään useahkosti

Näin pieneksi menevät. Keskellä törröttävä osa on se, jolla terä irroitetaan laitteesta. Sellainen uusi pitäisi hankkia
Laite, jolla leikkurin terä irroitetaan laitteesta on vuosikymmenien aikaan vähän kärsinyt eikä aina toimi moitteettomasti. Saakohan näitä enää mistään varaosaksi?

Aamiaisia ja muita ruokavinkkejä, joissa lehtikaalia

Ei ehkä kaikkein tavallisin kaurapuuro, mutta tekee meillä kauppansa. Poikaystäväkin sanoo pitävänsä siitä ja syö sitä mieluummin kuin smoothieta. Toisaalta, jos poikaystävä saisi valita, niin meillä syötäisiin aina makkaraa ja läskiä, mutta makkarahimon iskiessä hän aika ajoin käy omassa kodissaan ”tarkistamassa postit”.


Kaurapuuron joukkoon lisätty kuivatettua lehtikaalia

Jäiset mustikat lisätään ja lautaselle hunaja-inkivääriä ja raejuustoa

Aamiaisvaihtoehto keittämättä (paitsi muna). Turkkilaista jogurttia, banaania, 1/2  persimonia pienittynä, hunaja-inkivääriä, raejuustoa ja lehtikaalirouhetta, toinen puolikas persimonia, kananmuna ja kahvia. Pitäisi pärjätä lounaaseen tällä satsilla.

Kaurapuuro, jossa puolukkaa ja lehtikaalirouhetta. Lisäksi tietenkin vielä hunaja-inkivääriä ja raejuustoa.

Lisään tätä viherjauhetta smootheihin, keittoihin, perunamuusiin, sämpylätaikinaan, munakkaaseen ja kuten kuvista näkyy jopa kaurapuuroon, vain mielikuvitus on rajana.

Muita vinkkejä lehtikaalin käytöstä on aiemmissä postauksissani

lauantai 14. marraskuuta 2015

Lukumummin kuulumisia

Yhdeksän viikkoa lukumummina on nyt takanapäin. Kovasti olen tykännyt ja lapset ovat aivan ihania. Alunpitäen on ollut tarkoitus, että sellaiset lapset, joille lukeminen tuottaa jonkin verran vaikeuksia, saisivat piipahtaa lukemassa mummolle tai mummon kanssa. Parilla luokalla edettiin kuitenkin niin, että kaikki halukkaat eli yhden II ja III-luokan oppilaat saivat oman lukutuokionsa ja kun kaikki halukkaat ovat käyneet kerran, jatkan sellaisten kanssa, jotka sitä lisäkannustusta tarvitsevat.

On ollut aivan mahtavaa, kun kaikki lapset ovat halunneet käyttää tilaisuuden hyväkseen. Kerrankin yksi poika tuli kysymään, ovatko kaikki heidän luokaltaan jo saaneet käydä kerran. En muistanut poikaa ja hän olikin käynyt toisella lukumummilla (meitä on kaksi lukumummoa tuossa koulussa). Eilen hän sitten tuli innosta puhkuen luokseni, koska pääsi jo toiselle kierrokselle. Hänellä oli muista lapsista poiketen tavutettu kirja ja arvelin, että hän on vasta päässyt lukemisharjoittelun alkuun. Poika luki kuitenkin siinä tuokiossa koko kirjan läpi ja ajattelin testata, miten hän pärjää pienitekstisen kirjan kanssa. Ei mitään vaikeuksia.

Eräälle pojalle, joka ei oikein ollut innostunut lukemisesta piti löytää kirja, joka sopisi hänen tasolleen. Itse hän ei sellaista ollut löytänyt. Hän olisi halunnut lukea samoja kirjoja kuin hänen paljon lukevat kaverinsa. Ne olivat hänelle kuitenkin aivan liian vaikeita, paljon vierasperäisiä sanoja ja sanastossa muutenkin paljon käsitteitä, joita pieni poika ei käsittänyt.

Vitonen (8 v) sanoi kesällä: Mummi, nyt olen löytänyt lukemisen riemun.
Olin kovin iloinen, koska olimme nähneet jonkin verran vaivaa, ettei lukeminen olisi pojalle kovin vastenmielistä. Kerran Kuopuksen (Vitosen äiti) kanssa keskustellessa, kysyin minkälaisista kirjoista poika pitää ja voisiko hän suositella jotain saman ikäisille.

Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa

oli tehnyt Vitoseen valtavan vaikutuksen. Hänellä oli omakohtainen kokemus eksymisestä, joten hän pystyi hyvin samaistumaan pojan tarinaan.

Kirja löytyi kirjastosta ja halusin tutustua siihen, jotta voisin keskustella siitä lapsen ja opettajan kanssa ja kenties suositella sitä. Kreetta Onkeli on saanut tuosta kirjastaan vuonna 2013 Finlandia Junior -palkinnon. Lainasin samalla kertaa kirjan toisen osan. Minusta ne olivat aikuisellekin kivaa luettavaa. Kirjat kertovat ystävyydestä, rohkeudesta olla erilainen oma itsensä, myötätunnosta, peloista ja erilaisista ongelmatilanteista, joihin kuitenkin löytyy ratkaisu.

Olen antanut lapsille kirjanmerkin, johon he lukutuokion päätteeksi saavat valita tarran, joita ostin Kyproksen matkalta. Herkku-tarrat ovat olleet tyttöjen mieleen ja useimpien poikienkin. Pojat ovat tykänneet myös hirviötarroista.

***********

Mukavalle viikolle kuin sokerina pohjalle, sain peruutuksen takia (Vävy kulta ei jaksanut rankan työviikon jälkeen laittautua teatteriin) yllätyskutsun Peacock'iin katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliotia. Aivan ihania lapsia sielläkin. Ja millainen kunnioitusta herättävä suoritus 13 vuotiaalta pojalta ja muilta lapsilla sekä tietysti koko näyttelijäkaartilta! Esitys kesti lähes kolme tuntia ja melkein koko ajan Billy Elliotia esittävä poika oli näyttämöllä. Onneksi esityksessä on kolmoismiehitys, muuten olisi niin monen näytännön esittäminen lapsille liian rankkaa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Ruusukvitteni (Chaenomeles)


Vanhassa ruusukvittenipensaassa voimakkaan väriset kauniit kukat




Ensimmäisen ruusukvittenipensaan (Chaenomeles) olen hankkinut vuonna 1991. Luulen, että lajike on kiinanruusukvitteni. Pensas on viihtynyt hyvin pihan aurinkoisimmalla ja suojaisimmalla paikalla. Touko- kesäkuussa siinä on voimakkaan punaiset kukat. Vaikka se on vuosittain kukkinut kohtalaisesti, on hedelmiä ollut vain muutama. Tänä vuonna sato yllätti. Päätin tehdä hedelmistä hilloa.

Joissain lajikkeissa on keltaiset hedelmät, mutta tässä vanhassa pensaassani ne ovat vihreitä ja muuttuvat osittain punaiseksi. Hedelmä on kivikova, eikä sitä voi sellaisenaan syödä. Ruusukvitteniä sanotaan myös Suomen sitruunaksi hapahkon makunsa takia, otaksun. Happamissa hedelmissä on C-vitamiinin lisäksi pektiiniä, joten hyydyttämisaineita ei tarvita hillon tai hyytelön valmistamiseen.

Ruusukvittenihillo


Ruusukvittenin kivikova hedelmä

Porkkana pehmittää hieman happaman ruusukvittenin makua

Halkaisin hedelmät neljään osaan

Poistin siemenet, joita oli hurjan paljon

Soseutin hillon sauvasekoittimella. Tässä on porkkanaa ja ruusukvitteniä

Tässä pelkkää ruusukvittenihilloa
Halkaisin hedelmät neljään osaan ja poistin siemenet (jostain luin, että siemenet ovat myrkyllisiä). Käytin keittämisessä melko vähän vettä. Hillosta tuli sopivan kiinteää. Jos käyttäisi enemmän vettä, laimentaisikohan se vähän happamuutta? Tein pienen annoksen, johon laitoin vain vähän sokeria. Aika hapanta siitä tuli, mutta ihan hyvää mielestäni. Pannukakun ja aamupuuron kanssa ihan kelvollista.

Löysin ohjeen, jossa on 1 l ruusukvittenin lohkoja, 0,5 l vettä ja 3 dl sokeria. Ohjeessa oli myös 1 sitruunan mehu, mutta se tuntuu aika oudolta, koska ruusukvitteni on jo itsessään melkoisen hapanta.

Huvittaa, kun toiseen satsiin laitoin ihan näppituntumalla 2 l kvittenin lohkoja, neljä suurta porkkanaa, n 2 dl vettä ja 1 dl sokeria. Seuraavan kerran laitan sokeria vähän enemmän, ehkä 3 dl.

Toinen Vävykulta piipahti kylässä juuri, kun otin pannukakun uunista. Pyysin maistamaan uutta hilloani pannarin kanssa. ”Ruusukvitteni?”, kysyi vävykulta ja jatkoi: ”Miksi et tee kuten normaalit ihmiset, hilloa mansikoista tai vadelmista?” Piti hilloa niin happamana, ettei toiseen pannukakkupalaseen laittanut sitä lainkaan.


Joku oli katkaissut oksan kukkivasta pensaasta


Tässä japaninruusukvittenissä vaalean oranssit kukat. Kauniita nekin.



Valtava kukinta kesäkuun alussa
Pari vuotta sitten sain Lea-ystävältäni kaksi japaninruusukvittenin siementainta, jotka istutin hyötykasvimaalle, kun en muutakaan paikkaa siihen hätään keksinyt. Kasvu on ollut valtavan voimakasta, joten tänä syksynä siirsin ne paikkaan, jossa saavat rauhassa levitä. Toisaalta paikka ei ole kovin suojainen ja pelkään, että se on liian märkä. Saapa nähdä, miten jaksavat kasvaa uudella paikallaan.


Japaninruusukvittenissä pienemmät hedelmät kuin vanhassa pensaassani

Toukokuun lopulla vuonna 2014 pensaat olivat vielä näin pieniä, mutta kukkivat silti runsaasti

Tänä kesänä kasvu on ollut runsasta. Oksien tukeminenkaan ei auta, vaan ne vaikeuttavat jo kävelyä käytävällä ja vievät tilaa muilta hyötykasveiltani. Piikkejäkin pensaassa on.

Näyttävä kukinta näkyy vähän etäämmäksikin

Syksyllä siirsin pensaat paikkaan, jossa niillä on tilaa levitä

Tällainen kuoppa, kun kaksi pensasta kaivettu siirtoa vartan pois hyötykasvimaalta
Näissä uusissa pensaissa kukkien väri on vaalean oranssi. Sievä mielestäni.

Uusissa pensaissa oli pienemmät hedelmät, mutta ne ehtivät paleltua ennen sadonkorjuuta. Luulin, että hedelmä tarvitsee pakkasen puremaa, mutta olin väärässä, muuttuivat ruman ruskeiksi. Jossain ohjeissa neuvotaan hedelmät poimimaan ennen pakkasia huoneen lämpöön kypsymään. Otin paleltuneesta hedelmästä muutaman siemenen jatkokasvatukseen.

 
Lisäys 14.11.2015

Silloin, kun sato on pieni, voi ruusukvittenin hedelmiä kokeilla antamaan ripauksen kirpeyttä esim. kurpitsahilloon. Eikä hyytymisomainaisuuskaan ole pahasta, kun haluaa hieman kiinteämpää hilloa tai hyytelöä.

Erityisesti porkkanoihin olen mieltynyt, ne pehmentävät ja antavat makeutta moneenkin keitokseen ja niitä saa edullisesti ympäri vuoden. Esim. raparperi-porkkanahillo on aivan mainio parannus aikaisemmin mainostamaani raparperitiramiisuun.