Lukumummi

Ensimmäinen koulupäivä yli 40 vuoteen jännitti. Joutuisin heti rehtorin puhutteluun. Minun kouluaikoina rehtorit olivat isoja, totisia, pelottavia miehiä. Nyt en kuitenkaan jännittänyt rehtoria, nuorta iloista naista, vaan lapsien kohtaaminen arvelutti. Olisiko minusta lukumummiksi? Pärjäisinkö vieraiden lasten kanssa?

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ikäihmisten kanssa yli 15 vuotta. Kuulun Enter ry:n (Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) vapaaehtoisiin tietokone- ja kännykkäopastajiin. Aika on mennyt nopeasti ja olin saanut tuntea itsensä tarpeelliseksi. Enimmäkseen opastettavat ovat olleet tyytyväisiä ja sen lisäksi itse on koko ajan tullut pidettyä tietokonetaitojaan ajan tasalla ja jokaisella kerralla on tullut kerrattua vanhaa tai on oppinut jotain uutta. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi tuntua, että en enää saanut tuosta vapaaehtoistyöstä sellaista tyydytystä kuin aikaisemmin. Päätin lopettaa ikäisteni aktiivisen opastamisen.

Onko minulla edellytyksiä lukumummiksi?

Lapsena olen lukenut paljon. Äitini aikoinaan lähes tuskastui, kun olin aina nenä kiinni kirjassa. Olen lukenut kohtalaisen paljon myös omille lapsilleni sekä lastenlapsille ja minusta se on ollut hauskaa. Olen kokenut, että lapsetkin ovat pitäneet yhteisistä lukutuokioista.

Nuorin lapsenlapseni Vitonen (8 v) osasi kirjaimet ja luki sujuvasti sanoja jo ekalle luokalle mennessään. Koulussa ei kuitenkaan lukeminen lähtenyt kovin hyvin käyntiin, se ei vain tuntunut kiinnostavalta. Hoitokeikoillani Kuopus (Vitosen äiti) toivoi, että lukisin Vitosen kanssa. Näin teimmekin. Poika yritti välillä luistaa milloin minkäkin tekosyyn avulla, mutta tiesin säännöt ja luvattua palkintoa ei tulisi, ellei lukuhommaa suoritettu.

Keväällä näin ilmoituksen, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto etsii lukumummeja ja -vaareja. Toiminnan tarkoitus on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla.

Voisinhan ainakin kokeilla ikäihmisten vaihtamista lapsiin tai ainakin katsoa, onnistuisiko yhteistyö energisten lasten kanssa. Miten toimintaan pääsee mukaan, miten ja mitä pitää ottaa huomioon? Menin maaliskuussa järjestettyyn tiedotustilaisuuten. Sain siellä opastusmonisteen ja allekirjoitin paperin, jossa annoin luvan pyytää minua koskeva vapaaehtoisen rikosrekisteriote, joka tarvitaan, kun työskennellään alaikäisten kanssa.

Kesä meni nopeasti. Tuli syksy ja sain tiedon, että paikkakuntani koulun rehtoriin on otettu yhteyttä ja jos koulua kiinnostaa, on muutama lukumummi ja -vaari käytettävissä.

Olin jo sopeutunut ajatukseen, että minusta tulee lukumummi. Erityisen ilahtunut olin, kun Vitonen sanoi: ”Mummi, nyt olen löytänyt lukemisen riemun.” Kyselin Vitoselta, joka nyt on asiantuntijakonsulttini, että miten minun pitäisi käyttäytyä tulevassa lukumummitehtävässäni koulussa. Sain tällaisen neuvon: ”Jos lapsi on vähän levoton, voit sanoa vähän ärhäkämmin, muuten voit olla ihan oma itsesi.”

Ensimmäiset koulupäivät

Tapaaminen rehtorin kanssa meni jouhevasti. Opettajanhuoneessa paikalla oli kolmannen luokan opettaja ja sovimme, että aloitan heidän kanssaan. Puolella luokalla oli englanninkielen oppitunti, jota pääsin seuraamaan. Kun loputkin luokasta tuli seuraavalle tunnille, esitteli opettaja minut ja sain itsekin esittäytyä. Minulta kysyttiin, miksi haluan itseäni kutsuttavan: lukumummi, lukumummo, Pirkko-mummi vai mikä? Minullehan se on ihan sama, ihan mikä lapsista tuntuu mukavalta. Muistin samassa ajan omasta lapsuudestani, kun stadilaisena kysyin äidiltäni, voisinko kutsua häntä mutsiksi. Äitini vastasi: ”Kuule, sie saat sannoo minnuu ihan miks sie halluut, mie oon kuitenkin siun äitis.” Kysyin lapsilta, ymmärsivätkö he, mitä äitini oli sanonut. Siihen opettaja esitti vastakysymyksen, kuinka monella lapsella on isovanhempi, joka puhuu murretta. Yllättävän monella oli. Jää oli murrettu.

Opettajalle luokka on uusi, eikä hän tunne oppilaita vielä niin hyvin, että tietäisi, kenellä lapsista on haasteita sujuvan lukutaidon saavuttamisessa. Niinpä lähdettiin liikkeelle siten, että aluksi opettaja lähettää kaikki halukkaat vuorollaan n. 20 minuuttia kestävään kahdenkeskiseen lukutuokioon. En vielä tiedä, halusivatko kaikki, mutta nyt kolmannen täyden päivän jälkeen oppilaita on käynyt 22. Luokalla on 26 oppilasta. Lähes kaikilta lukeminen sujuu todella mallikkaasti.

On ollut mielenkiintoista huomata, että kaikki lapset haluavat kuitenkin sen oman kahdenkeskisen hengähdystauon, jolloin saa yhden aikuisen huomion ihan kokonaan itselleen. Meillä on ollut hauskaa ja lapset ovat olleet aivan valtavan ihania ja reippaita. Tämän rentouttavan tutusmisjakson jälkeen jatkan muutaman oppilaan kanssa työskentelyä lukuinnostuksen herättämiseen. Toivon, että onnistun!

Mieleenpainuneita hetkiä

Ensimmäisenä päivänä pari oppilasta jopa ylitti odotukseni. Muistatteko tietoiskun vuosien takaa, jossa lapsilta kysytään, miksi he haluavat aikuisena. ”Tietysti lakaisen lakaisinkoneella”-poika tuli mieleeni, kun ensimmäinen, ujon tuntuinen poika astui lukusoppeemme. Kun poika alkoi lukea, hän eläytyi niin lukemaansa, että sitä olisi kuunnellut vaikka koko päivän. Minun ei tarvinnut puuttua ”esitykseen” lainkaan. Toinen oli tyttö, joka hahmotti lukemansa jo niin hyvin, että numeroin kirjoitettu lukusana taipui aivan oikein seuraavan sanan kanssa. Teksti oli tietokirjan asiatekstiä.

Sinä päivänä kahdeksan lasta ehti käydä kanssani lukemassa itse valitsemaansa kirjaa.

Toinen päivä oli yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin. Reippaista lapsista sain itsekin niin paljon energiaa, että kotiväkikin ihmetteli. Eräs tyttö erityisesti oli aivan mahtava. Hänellä oli hauska kirja ja kun välillä pyrskähtelin, lopetti tyttö lukemisen ja kysyi: ”Niin?” Hän luuli, että minulla oli jotain sanomista. Kerroin, että naurahtelin kirjan hauskoille kohdille. Tyttö siihen pilke silmäkulmassaan, että tämän pitäisi olla lukutunti, ei naurutunti. Kun kirjan meno äityi aina vain hauskemmaksi, purskahdimme muutamassa kohdassa yhdessä ääneen nauramaan. Siitä sitä energiaa vasta tulikin. Nauruenergiaa. Olen vieläkin aivan innoissani.

Linkkejä Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuille

Jos sinua, mummi tai vaari, asia alkoi kiinnostaa löydät tästä linkistä lisätietoa syksyllä järjestettävistä MLL:n Uudenmaanpiirin koulutustilaisuuksista. Tuohon ensimmäiseen tilaisuuteen on jo vähän kiire, mutta seuraava on ti 6.10.2015.

Tietoa Mannerheimin Lastensuojeluliitosta löytyy täältä

ja lähimmän paikallisyhdistyksesi voi etsiä täältä