Juhlariksalla halki elämän

 

Keravan 100 -vuotisjuhlan kunniaksi avautui Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa uusi näyttely Juhlariksalla halki elämän, joka on koottu Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelmasta. Näyttely on auki 30.1. - 19.5.2024. Tällä kertaa avajaistilaisuus oli avoin kaikille, mutta harmikseni olin merkannut väärän päivämäärän kalenteriini. No, keskellä arkipäivää tutustuminen näyttelyyn oli varsin leppoisaa ja sain rauhassa kuvata upeaa näyttelyä.

Nina Terno (1935 - 2003)

Loppuunajetut (1995 alumiini)

Onneksi me Keravan taidemuseon ystävät ja Sinkan vapaaehtoiset saimme hieman etukäteen tutustua näyttelyn pystyttämiseen ennen avajaisia, jolloin sain kuvattua veistoksen ennen lasivitriiniin sijoittamista.

”Tässä näyttelyssä esillä oleva juhlariksa on tehnyt pitkän matkan Bangladeshista Helsingin ja Kellokosken kautta Keravalle. Kolmekymmentä vuotta sitten Kellokosken kaduilla saattoi nähdä riksan kyydistä nautiskelevia Kellokosken sairaalan potilaita. Mäkisessä maastossa pyörä oli kuitenkin raskas polkea, joten ylilääkäri Ilkka Taipale tarjosi sitä Aune Laaksosen kokoelmaan. Lahjoitus vastaanotettiin 1997.”

”Keravan juhlariksan sisustukseen kuuluu kaksi signeerattua maisemamaalausta ja joukko henkilökuvia, mutta myös kuomu, runko ja ohjaustanko ovat kirkasväristen koristeiden peitossa .”

Aikaisemmasta Sinkassa olleesta Aune Laaksosen Taidesäätiön kokoelman näyttelystä olen kirjoittanut neljä vuotta sitten Olipa kerran näyttely.

Erikseen järjestetään Taidemuseon ystävien ja Sinkan yhteistyönä kevätkaudella neljä taiteilijatapaamista, joiden töitä voi Sinkassa käydä katsomassa koko näyttelyn ajan. Seuraavassa näytteitä vierailijoiden töistä:

Ke 7.2. klo 17.30 Taiteeni tarina Jaakko Niemelä (1959)

Sarjasta miesten käsityöt: Karhu, kettu, lintu & sänky (1997 rautalanka ja hehkulamppu)

Ke 21.2. klo 17.30 Taiteeni tarina Teija Immonen (1968)

Keinotekoinen I, Keinotekoinen II ja Korea

Korea (1999 carborundum, kuivaneula ja guassi)

Ke 6.3. klo 17.30 Taiteeni tarina Antti Maasalo (1940)

Sirkushyppy (2002 valokineettinen teos)

Ke 3.4. klo 17.30 Taiteeni tarina Metropoliitta Arseni (1957)

Älä itke minua äitini (1998 tempera puulle, kultaus)

”Näyttelyssä veistosten, maalausten ja grafiikanvedosten rinnalle nousevat valotaideteokset, ikonit ja itämaisen juhlariksan kaltaiset kokonaistaideteokset, jotka laajentavat taiteen kenttää.”

Ella-Maija Anttila-Laitasalo (1938 - 2003)

Flamenkolaulaja (1993 öljy levylle)

Kaikki elämäni aamut (1999 sekatekniikka) Nukkepari Barokki I ja Barokki II (1998 sekatekniikka)

Gérard Quenum (1971)

Ghango (1998 sekatekniikka), Photo (2002 sekatekniikka) ja Soldat (2002 sekatekniikka)

Reinata Sadimba Passena (1945)

Äiti ja lapset (savi) ja Kovaonniset (savi)

Juhani Harri (1939)

Ajan torni (1991 sekatekniikka: kellon koneisto, hiekka ja kivet)

Heikki Tuomela (1922 – 1991)

Uurastajat (1988 öljy kankaalla) on kunnianosoitus Keravan taide- ja kulttuuriyhdistyksen aktiivisille jäsenille, jotka on mainittu nimeltä Talkoilla koottiin taidetta -esittelyssä maalauksen vieressä.

Sinkan sivuilta löytyy lisää tietoa näyttelyistä, tapahtumista, yhteyksistä, opastuksista, taidekokoelmista ym.

https://www.sinkka.fi/

Väriä & valoa - impressionismin perintö

Kävin enteriläisten kanssa Ateneumin Väriä & valoa -näyttelyssä. Jo nuorena tyttönä olin kiinnostunut impressionisteista ja heidän maalauksistaan ja ostinkin WSOY:n pieniä taidekirjoja jokaisesta palkastani. Näyttelyssä minua ilahdutti erityisesti kuuluisien taiteilijoiden maalaukset, joita ei pienissä taidekirjoissani ole lainkaan.

Camille Pissaro

Maisema taiteilijan paletille n. 1878 – 1880. Esittelyssä minua ihmetytti pyöreä reikä seinälle heijastetussa maalauksessa, mutta sille olikin mielenkiintoinen selitys.

Punaisia kattoja, kylän laidalla, talvi 1877

Maisema Saint-Charlesissa, Gisorin lähistöllä, auringonlasku, 1891

Pierre-Auguste Renoir

Polku korkeassa heinikossa, n. 1875

Alfred William Finch

Hiekkakuoppa, Ranska, 1912

Pekka Halonen

Tomaatteja, 1913

Pekka Halosen itse kasvattamat tomaatit 1900 luvun alussa Suomessa oli aika edistyksellistä. Hyötytarhurina arvostan taiteilijaa myös etevänä puutarhurina. Ei minulla vieläkään tuollaista satoa ole ollut.

Jään ja lumen peittämä kallio, 1911

Kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, näyttely on Ateneumissa 25.2.2024 asti. Suosittelen.

Keravanjoen koulu ja monitoimitalo

 Keravan taidemuseon ystävien kanssa pääsin tutustumaan upouuteen Keravanjoen kouluun ja monitoimitaloon, joka otettiin käyttöön syksyllä 2021. 

Ajan koulun ohi aina Keravan keskustassa käydessäni, mutta enpä tiennyt, miten upea ja monipuolinen rakennus on sisältä.

Rakennuksessa on käytetty paljon puuta ja tiloja voidaan muunnella tarpeen mukaan. Esimerkiksi Höntsäsalin (tanssisalin) seinillä kuin taideteokseksi pinotut tuolit saadaan 800 henkilön katsomoksi.

Luokkahuoneet ovat valoisia. 

Yläkerran aulan kirjasto 

Yläkerran aulassa värikkäät esineet kiinnittivät vierailijoiden huomion. Ovat liukureita.

Näin liukuria käytetään istuimena ja pöytänä, näyttää Taidemuseon ystävien puheenjohtaja Riitta Sahrman.

Toiseen kerrokseen vievien rappujen seinustalla on Keravan taidemuseo Sinkassa vuoden 2018 näyttelyssä Taiteilijoiden Kalevala - Ajan kaikuja Tokio, Berliini, Kerava olleita pieniä Hideki Iinuman (s. 1975) veistoksia. Valitettavasti taideteosten lasista heijastuu kaikenlaista ylimääräistä, kuten kuvaamisesta innostunut Vallaton mummeli.

Teosten teksti on lainattu Sinkan monisteista.

Kyllikki, 2017 Hideki Iinuma: ”Kyllikki tanssimassa Tuonelan joen partaalla. Toisella puolella näkyy Tuonelan joutsen. Pohjolan tyttären saadakseen Lemminkäisen olisi pitänyt surmata se. Lintu on puhdas, valkoinen, viehkeä ja viaton niin kuin balettiasussa tanssiva nuori nainenkin. Toisella puolella ovat jousi, kannel ja Lemminkäisen kaatama Hiiden hirvi. Ylhäällä kiemurtelee ”vesikyy”. Sen Märkähattu karjapaimen ampui Lemminkäisen rintaan ennen kuin tämä ennätti kajot joutseneen.”

Pohjolan tytär. 2016: ” Japanilainen kuvanveistäjä Hideki Iinuma esittää Pohjolan tyttären vakaana ja arvokkaana, mutta hänen ilmeensä on apea tai hiukan yrmeä. Materiaalina on käytetty kevyttä, pehmeää ja halkeilematonta lehmusta, jonka vaalea pinta on jätetty lähes käsittelemättä.”

Ilmarisen vaimo, 2017 ”Hideki Iinuma kuvaa veistoksessaan Ilmarisen vaimon siniseen pukuun pukeutuneena neitokaisena. Hänen jalkojensa alla ovat ilman ja veden tunnukset, kotka ja suuri hauki. Ne viittaavat kosimaan tulleen Ilmarisen viimeiseen haasteeseen. Louhi vaati, että Ilmarinen pyydystäisi Tuonelan hauen ilman verkkoa, nuottaa tai muuta pyydystä. Pohjolan tytär neuvoi häntä takomaan tulisen kotkan. Sen avulla seppä onnistui tehtävässään ja sai kauniin morsiamen mukaansa. Iinuman veistoksessa hän seisoo kotkan harteilla varsin tietäväisen oloisena, kädet ristissä rinnallaan.”

Kullervon sisar, 2017 ”Hideki Iinuma tekee naisia esittäviä puuveistoksia, joiden mallit hän löytää yleensä kaduilta, mainoksista tai sosiaalisen median kuvista. Kalevalan naisia esittävät veistokset syntyivät Kalevalaseuran Taiteilijoiden Kalevala -näyttelysarjan innoittamana. Kullervon sisar on kuvattu punahousuisena ballerinana, joka muistuttaa enemmän itämaista tanssijaa kuin metsään eksynyttä pellavapäätä. Sypressistä veistetty neito ei näytä siltä, että olisi ihan kohta kosken kuohuihin sukeltamassa. Kädessään hänellä on veitsi tai puukko, ehkä sama sukukalleus, jonka Kullervo oli saanut isältään.”

Aino, 2017 ”Hideki Iinuma kuvaa veistoksessaan juuri tuota hetkeä, jolloin Aino nousee vedestä kuningaslohen kannattelemana. Käsi on voitokkaasti koholla. Päällään hänellä on vihreä poolopaita, jonka etumuksessa on valkoinen jänis. Karhu, susi ja kettu repolainen eivät halunneet viedä suruviestiä Ainon äidille, joten tehtävä lankesi jänikselle. Suru-uutisen kuultuaan äiti itki katkerasti ja varoitteli muita äitejä naittamasta tyttäriään vasten heidän tahtoaan. Rakkautta kun ei voi pakottaa.”

Taloa kierrellessä muistelin haikeana muutaman vuoden takaisia lukumummikohtaamisia, kun koulun käytävällä reipas nuori mies huikkasi ryhmällemme: ”Hyvää päivänjatkoa!”

Olof Ottelin

Keravan Taide- ja museokeskus Sinkan viimeisin näyttely Olof Ottelin 1.2. - 16.4.2023 oli tällaiselle mummelille nostalginen muistelumatka 1950-1960 -luvun lapsuuteen, nuoruuteen ja varhaiseen aikuisuuteen. Näyttelyssä on katsottavaa koko perheelle ja lapsille on mm. oma piirustustila.

Piirustustilassa pienet taiteilijat pääsevät toteuttamaan itseään

Olof Ottelin (1917 – 1971) sisustusarkkitehti, muotoilija, huonekalusuunnittelija, toimi 1940 – 1960 -luvuilla Stockmannin sisustusosastojen taiteellisena johtajana ja Keravan Puusepäntehtaan pääsuunnittelijana. Näyttelyn kokoelmissa on mm. huonekaluja, leluja ja piirustuksia Ottelinin suvulta ja keräilijöiltä.

Ottelinin huonekalut ovat mielestäni ajattomia. Jos sellaisen onnistuu jostain löytämään saa siitä vieläkin toimivan, kauniin, yksinkertaisen ja tyylikkään kodin kaunistuksen. Myös päällystetyistä ja ”herraskaisemmista” sohvista ja tuoleista taitava entisöijä osaa loihtia sopivia nykyaikaiseenkin kotiin.

Herraskaisia, pehmustettuja tuoleja

Lasten keinu

Minua kiehtoi kahdenistuttava Duetto sohva. ”Vain 150 cm leveän sohvan selkänoja prässättiin muotoon vanerista, ja se verhoiltiin usein romanttisin kukkakankain.”

Duetto sohvan runko prässätystä vanerista

Duetto sohva päällystettynä

”Kaunis Koti -lehden kannessa (6/1960) on kuva perheen Kulosaaren kodin ruokailutilasta, jossa My-tuolit on yhdistetty barokkityyliseen pöytään ja Corona-pöytä on saanut viereensä isovanhemmilta perityn tuolin.” 

Erilaisia sisustuksia ja huonekaluja

Leikkisä tuoli, johon olisi tehnyt mieli istahtaa

Lasten huonekaluja ja leluja

Rusettipalikoin koristeltu verho

Rusettipalikoita oli eri kokoisia eri ikäisille lapsille

Jakkaroita

Tuoleja ja kampauspöytä

Mummelikin pääsi kampauspöydälle

”Leluvalmistaja Juho Jussilalle Ottelin suunnitteli useita leluja. Niistä kenties tunnetuin on Justiina-lastenkalusto, johon kuuluivat tuoli, pöytä ja jakkara. Ottelin ideoi myös Jussilan tuottaman pinottavan nukensängyn. Viisikymmentäluvun lopulla syntyivät tyttären leikkeihin tarkoitetut -rakennuspalikat, joita oli kolmea eri kokoa eri ikäisille lapsille. Nämä Rusettipalikoina tunnetut klassikkolelut olivat Juho Jussilan tuotannossa aina 1970-luvun puoleenväliin saakka.”

Ottelin oli taitava kuvittaja ja piirtäjä. Näyttelyssä on paljon myös valokuvia ja luonnoksia esineiden synnystä, sisustuksista ja elämästä.

Näyttelystä on myytävänä äskettäin julkaistu teos Olof Ottelin. ”Sisustusarkkitehdin muoto – En inredningsarkitekt tar form (Arkkitehtuurimuseo, 2023). Teos tarjoaa ensimmäisen tutkimustiedolle perustuvan laajan esityksen Ottelinin urasta ja ihmisestä, jonka kädessä terävä kynä yhdistyi pehmeään muotoon.”

Linkki: Sinkan esittely OlofOttelinin näyttelystä. Sivulta löytyy myös näyttelyn eritysaikataulut helmi-maaliskuulle esim. opastuksista, luennoista ja talviloman perhepäivistä .T