tiistai 19. marraskuuta 2013

Lehtikaali

Olen vasta viime talvena löytänyt lehtikaalin kaupan hyllyltä. Tai en varmaan olisi sitä edes noteerannut, ellei eräs tuttavani olisi vinkannut. Kokeiltuani hänen suosittelemiaan lehtikaalisipsejä, kiinnostuin ottamaan kasvista enemmänkin selvää.

Eri lähteissä on lueteltu lehtikaalin sisältävän monenlaisia vitamiineja (A-, C-, E- ja K-vitamiineja), rautaa, karoteenia, kaliumia, kalsiumia, kivennäisaineita, antioksidantteja ym ym, tuntuu olevan oikea terveyspommi koko kasvi.

Tänä syksynä löysin lehtikaalin siemeniä. Aion kokeilla sen kasvattamista ensi kesänä omalla kasvimaallani. Näyttää siltä, että lehtikaali vaatii esikasvatuksen, mutta jos sen saa menestymään, voi lehtiä kerätä vielä lumen altakin. Kiinnostavaa.

Lehtikaalisipsit

Ohjeita löytyy netistä monenmoisia, mutta pääpiirteissään ohje menee näin: lehtikaaleista revitään lehdet paksusta lehtiruodista. (Tuhlaajat heittävät lehtiruodit varmaan pois, mutta minä käytän niitä myös keittojen lisukkeena pieniksi pilkottuna.) Lehdet huuhdellaan ja kuivataan esim. salaattilingossa, talouspaperilla tai keittiöpyyhkeellä. Yksinkertaisimmillaan öljytilkkaan lisätään suolaa ja pyöritellään lehdet siinä. Muistakin mausteita voi käyttää. Itse pidän valkosipulirouheesta.

Lehdet levitellään uunipellille leivinpaperin päälle ja paistetaan n 175 - 200 asteessa kymmenisen minuuttia. Kannattaa seurata kypsymistä, koska lehdet ruskistuvat herkästi. Palanut lehtikaali ei ole hyvän makuista mielestäni.

Ryöpätyt lehtikaalit salaatissa

Lisäsin lehtiruodista revityt lehtikaalin lehdet kiehuvaan veteen. Keitin n. 4 min ja valutin kylmässä vedessä. Väri muuttui ryöpätessä kauniin syvän vihreäksi ja makukin on mielestäni parempaa kuin raakana, jota käytän tuoreena huuhdottuna smootheihin.

Kuvassa vasemmalla ryöpätty ja oikealla tuore lehtikaali. Ajattelin, että väri vääristyy erivärisissä astioissa, joten vaalean astian oikeassa yläkulmassa on vertailun vuoksi ryöpätty lehti.

Lehtikaali, tomaatti, paprika, makeaa sipulisilppua ja kurkkua. Salaattikastike: sitruunan mehua, valkosipulia, mustapippuria, chiliä, oliiviöljyä. Salaattikastike kannattaa lisätä vasta ruokaillessa, koska yllättävän nopeasti lehtikaali muuttuu ruskehtavaksi varmaan sitruunan vaikutuksesta.

Viherjauhetta lehtikaalista
Ostin kaikki, mitä Prismassa näin eli 6 pussia á 150 g. Osan kuivatin viherjauheeksi.
Lisään viherjauhetta smootheihin, keittoihin, perunamuusiin, sämpylätaikinaan, munakkaaseen, vain mielikuvitus on rajana.

Lehtikaali-suppilovahveromunakas

Ystäviltäni Saksasta ja Ruotsista sain seuraavat reseptit, joita en vielä ole kokeillut. Sylvian mukaan lehtikaali on jouluruokaa, jota ilman ei skånelaista joulua tule

Sylvian lehtikaalihöystö skånelaiseen joulupöytään

Keitä hienoksi paloiteltu lehtikaali kinkunkeittovedessä pehmeäksi. Keittovedessähän on jo kinkusta suolaa ja pippuria, joten niitä ei tarvitse lisätä. Kaali valutetaan hyvin siivilässä vaikkapa yön yli. Säilytä kylmässä ja laita loput pakkaseen, mitä et kerralla syö. Paista pannulla runsaassa voissa tummaksi ja vähän rapeaksi ja syö kinkun lisäkkeenä. Vähän siirappia voi lisätä jos haluaa makeaa (Sylvialle ei laiteta siirappia).

Soilin saksalainen lehtikaalimuhennos

Laita rasva kattilaan ja kääntele siinä pekonin paloja ja sipulia
Lisää vihanneslientä ja sulata siinä pakastettu, pieneksi hakattu lehtikaali
Anna muhia kolme varttia
Mausta suolalla, pippurilla ja KANELILLA n. yksi sileä teelusikallinen
Päälle laitetaan makkaroita lämpiämään ja annetaan muhia vielä 15 min.

Soilin huomio: Noita saksalaisia makkaroita on vaikea verrata Suomessa myytäviin, eivät ole nakkeja eivätkä bratwurstejakaan. Sisällys on hiukan kiinteämpää kuin lenkkimakkaran sisältö. Mitenkä olisi siskonmakkarat? Kannattaa varmaan kokeilla.

Saksassa lehtikaalin määrä pakastepakkauksissa on 600 g. Suomessa n. 150 g tuoretta. Pakasteita en ole vielä huomannut katsoa.


Netistä löytyy paljon mielenkiintoisia reseptejä lehtikaalista. Nyt saa jo Suomessa kasvatettua kaupoista. Kiva, kiva.

Aioin jo luopua kuivuristani, koska suppilovahverot sai mielestäni ihan hyvin kuivatettua jäähtyneen saunan lauteilla. Vein kuivurin mökille, jossa poikaystävä testasi sitä ja ihastui ikihyväksi. Se raahattiin takaisin kotiin ja nyt se on ollut todella tehokäytössä. Saunaankin pääsee nopeasti halutessaan, eikä tarvitse nähdä kauheaa vaivaa lautteitten tyhjentämiseen milloin mistäkin kuivatuksessa olevasta tuotteesta. Tykkään taas itsekin kuivurista, koska yrteissäkin väri säilyy kauniina, kunhan malttaa kuivattaa alle 30 asteessa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Neuroborrelioosi

Kuopuksen kontrollikäynnillä Aurorassa lääkäri kertoi, että kolme viikkoa sitten selkäydinnesteestä otettu Likvor-näyte oli selvästi vahvistanut rajun neuroborrelioosin ja siitä johtuvan bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen. Eli Jorvissa tulkittu "ei tarvetta jatkotutkimuksiin" olisi voinut olla kohtalokas. Olemme kiitollisia Kuopuksen työterveyslääkärille, joka toimi nopeasti, viivyttelemättä ja todennäköisesti pelasti Kuopuksen hengen.

Jos jotakuta kiinnostaa "Milloin borrelioosin katsotaan olevan neuroborrelioosia", voi lukea mielenkiintoisen tutkimuksen Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Martina Lorenz, Saksassa julkaiseman suomennetun artikkelin vuodelta 2008.

Artikkelin kohta Psykiatriset oireet saivat minut miettimään vuosia sitten omia punkkihavaintojani, joita ei ole hoidettu, koska mitään rengasihottumahavaintoa ei ole ollut. Lainaan tässä itseäni askarruttavan kappaleen:

"Psykiatriset oireet:

Kyseessä olevat potilaat ovat borrelioosi -sairauden kroonistuneessa tilanteessa ja joiden tilaa myös kutsutaan ns. post-lyme-syndroomaksi. Ilmenee mielialan vaihtelua, depressiota, voimakasta väsymystä, univaikeuksia, saamattomuutta, uupuneisuutta, lisääntynyttä hermostuneisuutta, pelkoja, paniikkitiloja, keskittymiskyvyttömyyttä, unohtamista, samoin paikantamisvaikeuksia, sanojen löytämis- ja puhevaikeuksia. Monilla sairastuneilla ilmenee vaikeuksia ajattelussa, kirjoittamisessa; kuten kirjainten poisjättämistä tai väärään järjestykseen kirjoittamista.
Tyypillinen oire on myös häiriöt hienomotoriikassa, joka oikeastaan kuuluu neurologian alueelle. Potilaat kertovat myös kolhivansa itseään ovien karmeihin ja kaikenlaisiin kulmiin, sillä näitä ei vain huomaa."

Kun näin ikävä sairaus on lähipiirissä, taudista yrittää ottaa selvää niin paljon kuin mahdollista. Karmaisevaa on huomata, että borrelioosin oireet voivat olla niin moninaisia ja että mahdollista borrelioosia hoidetaan ihan jonain muuna tautina tai ollaan kokonaan hoitamatta. Esim. oman äitini Alzheimerin tauti onkin voinut olla borrelia-bakteerin aiheuttama. Sen olisi voinut tutkia potilaan kuoleman jälkeen hänen aivoistaan omaisten pyynnöstä, mutta nyt se tietenkin on myöhäistä. En halua lietsoa punkkikammoa tai borrelioosipelkoa, vaan yritän tässä sanoa, että tautiin olisi korkea aika suhtautua vähättelemättä ja tutkia myös borreliabakteerin vasta-aineet epämääräisissä oireissa, koska tauti on alkuvaiheessa hoidettavissa. Kroonistuessa se on vaikeasti invalidisoiva.