perjantai 9. tammikuuta 2015

Suolitukos

Kotona on hyvä olla
Välillä pitää sukeltaa vähän syvemmälle, että huomaa, miten hyvin asiat ovat ja miten helppoa ja arvokasta on elämä ilman kipuja.

Olen sairastellut tähän ikään suhteellisen vähän. Lapsena tietenkin kaikki mahdolliset lastentaudit, että mieleen on jäänyt, ettei sairastaminen ole mukavaa.

Vuoden toisena päivänä heräsin yöllä epätavalliseen vatsakipuun, joka yltyi niin pahaksi, että päätin soittaa hätäkeskukseen.

Siitä homma eteni sellaista vauhtia, että huomasin pian olevani Peijaksen sairaalan ensiavussa. En tarkemmin tässä selosta eri vaiheita, mutta monien kuvausten ja tutkimusten jälkeen diagnoosi oli suolitukos.

Yleensä käyn ohjatussa liikunnassa kolmasti viikossa, mutta joululoman aikana kaikki liikkuminen on ollut todella vähäistä. Yleensä minulla ei ole janon tunnetta, joten en muista päivittäin juoda riittävästi vettä. Kolmanneksi olin edellisenä iltana syönyt kaksin käsin pähkinöitä, joka sitten tukoksen aiheutti.

En ajatellut lainkaan kirjoittaa tätä kokemusta blogiini, mutta kun laitoin Facebookin tämän kuvan, sain niin paljon kommentteja, myötätuntoa, asiallista tietoa terveysalalla olevalta kaveriltani ja muutamilta epäuskoisia kysymyksiä, että voivatko pähkinät aiheuttaa suolitukoksen, joten tiedoksenne sairaalasta saatu ohje:

OHJEITA SUOLITUKOKSEN EHKÄISEMISEKSI

  • Syö vähän kerrallaan
  • Syö rauhassa ja pureskele ruokasi hyvin
  • Juo vasta aterian lopuksi
  • Vältä vaikeasti pureskeltavia ja huonosti sulavia ruokia
    • sitkeä liha
    • tankoparsa
    • tomaatin ja perunan kuoret, kovien marjojen kuoret
    • raakarasteet
    • sitrushedelmälohkot
    • mansikat
    • pähkinät, mantelit
    • kokonaisia jyviä sisältävät viljatuotteet, myslit, leseet
    • alkiot
    • tuore leipä ja pulla
    • kuivatut hedelmät

Listassa on niin paljon herkkujani ja yleisesti suositeltavia kuitua sisältäviä ruoka-aineksia, joten tässäkin kohtuus on se avainsana.

Lähes neljä päivää ravinnotta, nenä-mahaletku ja tiputus, on kohtalaisen epämiellyttävä kokemus. Kun tukos ei tarpeeksi nopeasti mennyt läpi, peloiteltiin jo leikkauksella.

Yritin liikkua tippapullovirityksen ja mahanestepussukan kanssa niin paljon kuin mahdollista ja kolmas päivä tuotti toivottavan tuloksen. Selvisin ilman leikkausta.


Uneksin raikkaasta vesilasillisesta, joka on meille suomalaisille niin itsestäänselvyys, ettemme aina ymmärrä, miten tärkeä luonnonrikkaus meillä onkaan puhdas vesi.

2 kommenttia:

  1. Onneksi selvisit ilman leikkausta! Mutta hyvänen aika, minunkin herkkujani on tuolla listalla ja nestettä tiedän juovani suosituksia vähemmän. Pitääpä tarkkailla syömisiään ja juomisiaan – 100 päivää ja monta tippaa, tosin vettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SKana, mullakin on menossa tipaton tammikuu ja huikaton helmikuu. Katsotaan jaksanko ilman punaviiniä 100 päivää.

      Poista