sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Sinkan lastensunnuntai


Keravan taidemuseo Sinkassa järjestetään muutaman kerran vuodessa lastensunnuntai -tapahtumia, jossa on lapsille suunnattuja opastuksia ja perheiden yhteistä työpajapuuhastelua. Tänään olin mukana ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena avustajana. Lasten eläytymistä, intoa ja ennakkoluulottomuutta on hauska seurata. Silmät loistaen he esittelivät mummelille hienoja taideteoksiaan.

Leppäkerttu 3 v. taiteilijan upea teos
Lapsille oli opastusta kahdesti päivässä. 



Kierrokselle he saivat mukaansa puuhatehtävämonisteita, joita saattoi tehdä myös omaan tahtiin näyttelyssä kierrellessä.




Ylhäällä 2 v. taiteilijan Lentävä lisko, alhaalla 6 v. taiteilijan Leppäkerttu

Ampiainen

7 v. taiteilijan Perhonen

Ylhäällä 6 v. taiteilijan Leppäkerttu ja alhaalla 7 v. taiteilijan Perhoset
Halutessaan lapset pääsivät grafiikkatyöpajassa itse kokeilemaan ötököiden piirtämistä styrox-laatoille ja vedostamista valmiiksi kuvaksi.

Työpajan seinällä on hienoja laattoja aikaisemmilta puuhapäiviltä.

Näillä pöydillä tehdään vedokset



Väri lähtee helposti pesemällä käsistä, mutta huonosti vaateilta, joten lapsille oli varattu esiliinoja.

Olipa mukava päivä!

P.S. Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Muisteluita ja hivenen myös oivalluksia


Aina muutaman vuoden välein sitä juuttuu muistelemaan elämäänsä, joka tuntuu kiitävän kovin nopeasti. Tämä bloggailu on kyllä mukava tapa itselleni palauttaa asioita mieleen. Nyt sysäyksen antoi, kuinkas muuten kuin Sinkan Taiteilijan tarina -tapahtuma, joka on elvyttänyt kadoksissa ollutta kirjoitusviettiäni.

Koska joku yllättäen löytää tänne blogiini, laitan tässä muistellessani muutaman linkin vanhoihin kirjoituksiini, ikäänkuin esittäytyäkseni uudelleen.

Elämässäni on kolme tärkeää asiaa, jotka ovat antaneet minulle elinvoimaa vaikeissakin tilanteissa: rakkaat ihmiset, luonto kokonaisuudessaan, johon myös lasken puutarhanhoidon ja taide eri muodoissaan. Vanhassa blogissani (2008) on hiukan tarinaa, miksi kasvit alkoivat kiinnostaa ja miksi blogin nimeksi tuli Hallittua kaaosta. Aiemmin en ole avautunut, että eniten minulla on kirjahyllyssä puutarhakirjoja.

Mummola ja rakkaat tätini ja enoni, joita parhaimpina vuosina oli peräti 10, olivat kuin isoja siskoja ja veljiä. Heistä olen kirjoittanut ehkä parhaimmassa blogipostauksessani Murrekameleontti, joka on minulle kovin rakas. Jutussa on muistoja lapsuudesta. Kommentit blogiystäviltä, tekee muistelusta vielä rikkaamman.

Tämän uuden blogin alussa (vuonna 2013) esittelin blogiminäni eli Vallattoman mummelin ja kaikkein tärkeimmät ihmiseni ja miten heitä näissä jutuissani kutsun.

Viime aikojen kirjoitelmani ovat olleet kovin taidepainotteisia, kiitos museokortin ja Keravan mainion taidemuseo Sinkan.

Jo nuorena tyttönä olin kovin kiinnostunut taiteista. Ensimmäinen kesätyöpaikkani oli Valtion puhelin Helsingin postitalossa, jonne sitten jämähdinkin kolmeksi vuodeksi puhelunvälittäjäksi.

Jokaisesta palkasta ostin pienen taidekirjan.

Erään työkaverini kanssa menimme Helsingin työväenopistoon piirtämään elävää mallia Onni Ojan ohjaukseen. Tein myös emalikoruja, joita myin halvalla sukulaisille. Ison kuparilevyn rahtaaminen kainalossa Sokokselta kotiin Kolmannelle linjalle, emalijauhevarastoni ja peltisakset, onkin jo toinen tarina, mutta tulipa vain mieleen. Eräs ensimmäisistä poikaystävistäni pääsi ”Ateneumiin” muistaakseni sisustusarkkitehtilinjalle ja hän halveksi kovasti, kun myin ”taidetta”. Oikeastaan silloin perehdyin kustannuslaskentaan, jotta pystyin hinnoittelemaan koruni siten, että pystyin ostamaan uutta materiaalia. Myöhemmin tuo poika teki itse emalikoruja, jotka olivat aika samanlaisia kuin minun tekeleeni ja myi niitä jossain "Atskun" myyjäisissä huomattavasti kalliimmalla hinnalla kuin minä omiani. Minusta ei sitten taiteilijaa tullut, mutta rakkaus kaikenlaiseen taiteeseen on säilynyt.

Toiseksi eniten kirjahyllyssäni on taidekirjoja.

Taiteilijan tapaaminen siis antoi sysäyksen näille muisteluille. Olen pitänyt grafiikkatöistä, mutta noissa taiteilijatapaamisissa on selvinnyt esim. se, että taidegrafiikassa piirros kaiverretaan laatalle, joka voi olla vaikkapa kuparia, alumiinia jopa muovia. Sen jälkeen laatat syövytetään ja niistä otetaan vedoksia. Jokainen vedos on itsenäinen taideteos. Uutta tietoa minulle on myös se, että laattoja kaiverretaan kuivaneulalla tai kaivertimella, mutta timanttineulalla voi jopa piirtää metalliin. Aikaisemmin työpaikassani eräässä mainostoimistossa oli graafikkoja ja luulin, että vain tussikynällä piirretään grafiikkaa. Voihan olla, että olen nuo kaiverrusjutut unohtanut, koska sellaistakin sattuu, kun kauan elää. Kyllähän tiedän, että esim. japanilaiset puupiirrokset kaiverretaan puulaatalle, mutta että metallille. Muitakin menetelmiä ja välineitä taidegrafiikassa käytetään, mutta kunhan nyt nämäkin ensin sisäistän.

Sinkassa on tämän Kuvan tarina -näyttelyn aikana tosi mielenkiintoinen video, jossa Marjatta Hanhijoki kertoo taidegrafiikan tekovaiheista.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Hannu Hyrske


Minusta on ollut tavattoman kiinnostavaa Keravan Sinkan Kuvan kosketus -näyttelyn Taiteen tarinoita -tapahtumat, jossa kerran kuukaudessa yksi näyttelyn taiteilija kertoo töistään. Näyttelyssä on kaikkiaan 15 taiteilijan hienoja teoksia, mutta tämän näyttelyn puitteissa saamme tutustua lähemmin Taiteen tarinoissa vain neljään taiteilijaan. Tällä kertaa eli kolmantena oli vuorossa Hannu Hyrske.

Rolando Pieraccinin lahjoituskokoelma sisältää laajimman Hannu Hyrskeen taidetta käsittävän kokonaisuuden Suomessa, kaikkiaan 162 teosta grafiikkaa, maalauksia ja piirustuksia, joista vain osa on näyttelyssä esillä. Tätä ennen Keravan Sinkassa oli vain yksi Hannu Hyrskeen teos.

Talonvahti
Huumori tulee usein esiin taiteilijan töissä, myös teosten nimissä.


Vedos on kuvalaatan peilikuva, joka pitää huomioida etenkin tekstejä kaiverrettaessa ja esim. kaupunkimaisemissa

Kolumbus
Taiteilija kertoi mielenkiintoisesti työmenetelmistään ja runsaspäinen yleisö sai tutustua esim. yhteen kuparilaattaan ja siitä tehtyyn vedokseen.





Piirustuslehtiö on taiteilijalla päivittäisessä käytössä ja yksi niistä kiersi salissa selattavana.

Hyrske ei yleensä tee luonnoksia, vaan hän on varsin spontaani, eikä häntä suuremmin häiritse työskennellä yleisön edessä, josta saimme elävän näytteen. Illan aikana sai alkunsa uusi taideteos, jolla ei vielä ole nimeä ja se ehkä jalostuu lisää ajan kuluessa. Vaimo oli varoittanut taiteilijaa, ettei tekisi työstä liian helpon oloista, koska yleensä työprosessi on monimuotoista ja hidasta.

Riepu on näyttelyn pienin teos. Siihen on innoittanut lapsenlapsi, joka kulki usein rievun kanssa.

Pipipää on näyttelyn toisiksi pienin teos. Siihen on innoittanut taiteilijan 10-vuotiaana kuulema tarina runoilija Guillame Apollinairesta, joka vammautui ensimmäisessä maailmansodassa ja sai osuman päähänsä.

Sellaisena kuin olet

Satie

Näyttämö. Tässä mummelikin on päässyt kuvaan mukaan lasin heijastukseen.
Muutaman kuvan siniset lasin heijastukset eivät kuulu teokseen.
A Collection

Haukku
Miinus kolme

Louis XIV


Varhain

Outi (Heiskanen)
Siivouspäivä on ollu Sinkan lapsikävijöiden mieleen, koska sykeröviiva on kiva piirtää ja siitä lähtee mukava tuherrusääni.
The Expedition Tutkimusretki

Kannattaa tehdä tutkimusretki Sinkkaan. Todella mielenkiintoinen ja monipuolinen näyttely on auki 5.5.2019 asti.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Stigma


Tiedättekö, mitä tarkoittaa sana räslitid? En tiennyt minäkään. Piti katsoa Nykysuomen sanakirjasta (Lyhentämätön kansanpainos, Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa 1966). Siellä luki räslitid maat. hyvin suoritettu viljan puinti, voidaan käyttää myös muustakin hyvin suoritetusta työstä.

Sitten heräsin. No olipa uni! Kävin kuitenkin herättyäni vilkaisemassa tuosta maanmainiosta kirjastani, että onko siellä ihan oikeasti sellainen sana. Varmuuden vuoksi katsoin vielä toisesta mainiosta hakuteoksestani (Gummeruksen suuri sivistyssanakirja, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä, 2001). Eipä löytynyt sieltäkään.

Olen mielessäni miettinyt, miksi ihmiset käyttävät niin paljon puheessaan sanoja, joita pitää erikseen käydä tarkistamassa, mitä he oikeasti tarkoittavat. Yleensä minulla on autoradio päällä ajaessani. Eräänä päivänä sieltä tuli puhetta, johon en suuremmin kiinnittänyt huomiota. Sitten muutaman kerran haastateltava käytti sanaa stigma ja stigmatisoitua. Käytti sanoja jo niin monta kertaa, että ärsyynnyin, koska yhtään en tiennyt mistä puhuivat. Periaatteessa tiedän, mitä stigma tarkoittaa, mutta kun en ollut seurannut puhetta alusta asti, jäi asia hämärän peittoon. Ajattelin, että haastataltavan on pakko olla poliitikko tai terveydenhuollon henkilö.

Kotiin tultua piti ihan netistä varmistaa, mitä tarkoittaa sana stigma. Wikipedia:Stigma eli häpeäleima tarkoittaa yhteisön hyvin kielteistä ja usein perusteetonta asennoitumista henkilöön. Leimautuminen eli stigmatisoituminen aiheuttaa uhrissa häpeää, kärsimystä ja itsearvotuksen vähenemistä.”

Sitten kun luin vielä Mielenterveysseuran sivuilta: ”Kohtaaminen haastaa mielenterveysongelmien stigmaa” aukeni minulle jo ihan uusi maailma. Minulle on tullut jo vuosia Mielenterveysseuran lehti ja stigma-sanaa tutkiessani, minulle kävi selväksi, että lehti ei enää ilmesty vuoden 2018 jälkeen. Pieni pettymys, koska lehdessä oli ihan hyviä juttuja, vaikka en siellä koskaan törmännyt stigma-sanan käyttöön.

Stigmasta on tullut nykykieleen sana, jota ilmeisesti tullaan käyttämään melko paljon, koska koulukiusaaminen, mielenterveysongelmat yms puhuttaa tänä päivänä. Wikisanakirjan mukaan sanalla on kolme merkitystä: 1. häpeä 2. arpi, syntymämerkki 3. (kasvitiede) luotti

Tuossa vanhassa Nykysuomen sanakirjassa stigma-sanalla taas on seuraavat, ihan uusia ulottuvuuksia avaavat merkitykset:

  1. usk. sielullisista syistä johtuvia Kristuksen haavoja vastaavia muutoksia ihossa. Franciscus Assisilaisen stigmat. (Kuka F. A? Sekin piti tarkistaa.)
  2. el. hyönteisten, hämähäkkieläinten ja tuhatjalkaisten ilmaputken aukko (tämä oli jo niin mielenkiintoista, että juutuin tutkimaan hämähäkkien rakennetta, hengittämistä unohtamatta)
  3. kasv. emiön luotti; myös: useiden alhaisten eliöiden silmätäplä (luotti oli jo kouluajoilta ihan tuttu, mutta että silmätäplä alhaisilla eliöillä ihan uutta tietoa ja sekin siis stigma.)

stigmatisaatio s. usk. stigmojen (1) ilmaantuminen ihoon. Katolinen kirkko pitää stigmoja erityisen pyhyyden merkkinä. Therese Neumannin stigmat (Enpä ollut tästäkään henkilöstä koskaan kuullut. Sekin piti tarkistaa.)

stigmatisoitua v. saada stigmat (1)

Ja sitten vielä kursiivilla (oikealla kalteva, kirjoituskirjaimia muistuttava kirjasinlaji; syn. vinokirjoitus; vrt. antiikva, fraktuura) merkityt lyhennykset sanakirjassa tarkoittaa:

usk. uskontotieteessä
el. eläintieteessä
kasv. kasvitieteessä
s. substantiivi
v. verbi
syn. synonyymi
vrt. vertaa

Melkein kokonainen päivä kului, kun perusteellisesti selvitin sanaa stigma. Että kyllähän sitä yleistietoa ja sivistystä saa, kun vain jaksaa perehtyä. Jopa antiikvan ja fraktuuran muistelemisesta tuli lapsuus mieleen ja kaikki konekirjoituksen kirjasintyypit, jotka ovat kovasti kiinnostaneet.

Entisessä elämässäni minulla oli hyvä mies, joka opiskeli useiden kielien ohella jopa latinaa. Hänellä oli juuri vuonna 1966 (Nykysuomen sanakirjani painosvuosi) latinankielen tentti, kun Esikoisemme syntyi. Asia ei mitenkään liity alkuperäiseen aiheeseeni, tulipa vain mieleen, koska entinen mieheni ei koskaan käytä eikä käyttänyt vierasperäisiä sanoja, jos niille on suomenkielinen vastine. Ehkä juuri häneltä opin halveksimaan ihmisiä, jotka yrittävät pönkittää asemaansa käyttämällä vierasperäisiä sanoja tehdäkseen vastapuoleen vaikutuksen.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Sukkia uuteen lastensairaalaan

Pieni vaatimaton lahjani lastensairaalan vähän isommille potilaille. Yläkuvassa väri oikea. Alla olevissa väri vääristynyt harmahtavaksi. Lankana Novitan Impivaara (resori ja pohjaneulos) ja 7 veljestä (kuviot ja raidat). Kummankin sukkaparin koko on 37 - 38. Puikot 3,5 silmukkamäärä 48.