Näytetään tekstit, joissa on tunniste luumuhillo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luumuhillo. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Sittenkin luumupuu



Toukokuussa luumupuussa oli valtavasti kukkia

Elokuussa sato alkaa kypsyä

Olen 30 vuotta luullut, että sinisiä pieniä luumuja tuottava puuni on kriikunapuu. En ole kyseenalaistanut talon edelliseltä omistajalta saamaani tietoa.



Elokuun loppupuolella, muutamassa päivässä nurmikolle oli tippunut valtavasti kypsiä luumuja

Aivan ihanan herkullinen keltaluumu tuotti tänä vuonna ensimmäisen kunnon sadon.

Vasta tänä vuonna, kun satoa tulee taas valtavasti, hehkutin face-kavereille kriikuna- ja luumusadosta ja keskustelimme kriikunahillon valmistamisesta, jota en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Siinä jutustellessa kävi ilmi, että kriikunan kivi on pyöreä. No, ei ole pyöreitä minun kriikunani kivet, vaan pitkulaisia, päistä kapenevia. Sitten se ei ole kriikuna, sanoi asiantuntijani. Tästä lähtien kutsun puutani luumupuuksi. Onhan kriikunakin luumu, mutta se on oma lajinsa.

Sain kuitenkin yhtenä vuonna valistettua henkilöä, joka ei ihan hirveästi tiedä kasveista, että kriikuna ei ole lintu.

Keltaluumun juuriverson sain muutama vuosi sitten naapuriltani. Jokunen luumu on tullut silloin tällöin, mutta tänä vuonna ensimmäisen kerran kunnon sato. Puu on tontin uloimmalla laidalla, etten edes olisi huomannut mennä katsomaan sadon kypsymistä, ennenkuin naapuri toi maistiaseksi muutaman, joten ajattelin kurkata, josko minullakin. Maa oli keltaisenaan noita ihanuuksia. Osa oli jo ehtinyt mennä piloille, mutta kunnon herkkuhetkiä on muutamaksikin kerraksi. Onneksi on kompostori, jonne mahtuu pilaantuneet. 



Luumuhillon valmistus

Pikkuluumun kivien poisto on aika sottaista puuhaa, mutta ihan mukavaa askaretta kauniina päivänä kuistin rappusilla istuessa.


Aika sotkuista on kivien poistaminen, mutta kunnon työkalulla sekin sujuu. Reiteni on kuorrutettu luumumehulla.

Loput luumut tarjosin naapureille. Keltaisessa kulhossa hilloon tulevat ja punaisessa kiviä, jossa vielä paljon hedelmälihaa.

Siivilän läpi luputkin käytettävät hedelmälihat tarkasti talteen.

Näin pieneksi hupeni luumunkiviastia. Noin tarkkaan en saanut siivilän läpi, vaan mutustelin loput suussani :D

Hillo maistui hirmuisen kirpeälle, joten lisäsin vähän hillosokeria ja kuivatettua karjalanminttua.

Lopputulos aika kauniin väristä


Vaikka en ole kovin perso makealle, piti kokeilla valmista lämmintä hilloa jäätelön kera.