Lukumummin kuulumisia

Yhdeksän viikkoa lukumummina on nyt takanapäin. Kovasti olen tykännyt ja lapset ovat aivan ihania. Alunpitäen on ollut tarkoitus, että sellaiset lapset, joille lukeminen tuottaa jonkin verran vaikeuksia, saisivat piipahtaa lukemassa mummolle tai mummon kanssa. Parilla luokalla edettiin kuitenkin niin, että kaikki halukkaat eli yhden II ja III-luokan oppilaat saivat oman lukutuokionsa ja kun kaikki halukkaat ovat käyneet kerran, jatkan sellaisten kanssa, jotka sitä lisäkannustusta tarvitsevat.

On ollut aivan mahtavaa, kun kaikki lapset ovat halunneet käyttää tilaisuuden hyväkseen. Kerrankin yksi poika tuli kysymään, ovatko kaikki heidän luokaltaan jo saaneet käydä kerran. En muistanut poikaa ja hän olikin käynyt toisella lukumummilla (meitä on kaksi lukumummoa tuossa koulussa). Eilen hän sitten tuli innosta puhkuen luokseni, koska pääsi jo toiselle kierrokselle. Hänellä oli muista lapsista poiketen tavutettu kirja ja arvelin, että hän on vasta päässyt lukemisharjoittelun alkuun. Poika luki kuitenkin siinä tuokiossa koko kirjan läpi ja ajattelin testata, miten hän pärjää pienitekstisen kirjan kanssa. Ei mitään vaikeuksia.

Eräälle pojalle, joka ei oikein ollut innostunut lukemisesta piti löytää kirja, joka sopisi hänen tasolleen. Itse hän ei sellaista ollut löytänyt. Hän olisi halunnut lukea samoja kirjoja kuin hänen paljon lukevat kaverinsa. Ne olivat hänelle kuitenkin aivan liian vaikeita, paljon vierasperäisiä sanoja ja sanastossa muutenkin paljon käsitteitä, joita pieni poika ei käsittänyt.

Vitonen (8 v) sanoi kesällä: Mummi, nyt olen löytänyt lukemisen riemun.

Olin kovin iloinen, koska olimme nähneet jonkin verran vaivaa, ettei lukeminen olisi pojalle kovin vastenmielistä. Kerran Kuopuksen (Vitosen äiti) kanssa keskustellessa, kysyin minkälaisista kirjoista poika pitää ja voisiko hän suositella jotain saman ikäisille.

Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa

oli tehnyt Vitoseen valtavan vaikutuksen. Hänellä oli omakohtainen kokemus eksymisestä, joten hän pystyi hyvin samaistumaan pojan tarinaan.

Kirja löytyi kirjastosta ja halusin tutustua siihen, jotta voisin keskustella siitä lapsen ja opettajan kanssa ja kenties suositella sitä. Kreetta Onkeli on saanut tuosta kirjastaan vuonna 2013 Finlandia Junior -palkinnon. Lainasin samalla kertaa kirjan toisen osan. Minusta ne olivat aikuisellekin kivaa luettavaa. Kirjat kertovat ystävyydestä, rohkeudesta olla erilainen oma itsensä, myötätunnosta, peloista ja erilaisista ongelmatilanteista, joihin kuitenkin löytyy ratkaisu.

Olen antanut lapsille kirjanmerkin, johon he lukutuokion päätteeksi saavat valita tarran, joita ostin Kyproksen matkalta. Herkku-tarrat ovat olleet tyttöjen mieleen ja useimpien poikienkin. Pojat ovat tykänneet myös hirviötarroista.

***********

Mukavalle viikolle kuin sokerina pohjalle, sain peruutuksen takia (Vävy kulta ei jaksanut rankan työviikon jälkeen laittautua teatteriin) yllätyskutsun Peacock'iin katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Billy Elliotia. Aivan ihania lapsia sielläkin. Ja millainen kunnioitusta herättävä suoritus 13 vuotiaalta pojalta ja muilta lapsilla sekä tietysti koko näyttelijäkaartilta! Esitys kesti lähes kolme tuntia ja melkein koko ajan Billy Elliotia esittävä poika oli näyttämöllä. Onneksi esityksessä on kolmoismiehitys, muuten olisi niin monen näytännön esittäminen lapsille liian rankkaa.

Kulttuuririentoja

Huhtikuussa olen nauttinut monenlaisista upeista kulttuurielämyksistä. Pääsin vihdoin katsomaan Svenska Teatern'iin Kristina från Duvemåla -musikaalia. Maaliskuussahan mokasin, kun olin merkinnyt esityksen väärälle päivälle. Onnekseni maailma on täynnä ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia sattumia. Se, että en maaliskuussa ilmaantunut tyttäreni kanssa teatteriin oli toisaalta onnenpotku parille henkilölle, joiden lippuvaraus oli hävinnyt bittiavaruuteen. Henkilö, joka järjesti ryhmällemme esityksen, tarjosi minulle uuden lipun tähän huhtikuun näytäntöön. Kuopus ei taas päässyt tähän esitykseen, mutta sain Ykkösen mukaani.

Ihanan ihana Maria Ylipää esitti näytelmän Kristinaa ja Rober Noack Kristinan aviomiestä, Karl Oskaria. Upeita laulun taitajia koko Svenskanin porukka. Nautittava esitys.

Musikaali perustuu Vilhelm Mobergin teossarjaan Maastamuuttajat. Tekstin ja musiikin näytelmään on kirjoittanut Abban entiset miesjäsenet Björn Ulvaeus ja Benny Andersson.

Tämä kaksikko osaa tehdä musiikkia, joka ensikuulemalta on minun korvissani - musiikkia. Yli 30 vuotta sitten kuulin kaksikon Chess-musikaalin ensimmäistä kertaa Uuden Vuoden yönä tv:stä. Pysähdyimme nyt jo manan majoille menneen ystäväni kanssa kuuntelemaan sitä lumoutuneena. Yhtenä päivänä pitkästä aikaa kuulin radiosta yhden Chessin kappaleista, I know him so well. Laulu vaikutti minuun tunnetasolla ihan valtavasti, kun muistelin tuota ystävääni.

Kansalaisopiston leffakerhossa esitettiin ruotsalaisen Karl "Lukas" Moodyssonin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Kimpassa (Tillsammans). Vaikka olin nähnyt esityksen aikaisemmin, kesti se hyvin toisenkin katsomisen. Elokuvassa oli paljon tuttuja näyttelijäkasvoja, kuten esim. Michael Nyqvist, joka on näytellyt mm. hienoissa elokuvissa Äidistä parhain, Kautokeinon kapina ja Miehet jotka vihaavat naisia.

Keravan kirjastossa oli vuorostaan upea Kivi-monologi Aleksis Kiven viimeisestä vuorokaudesta. Hannu Mäkelän romaanin on näyttämölle dramatisoinut ja ohjannut Samuli Reunanen. Näyttelijä Johannes Korpijaakko oli yksin äänessä 1,5 tuntia. Ihailla pitää näyttelijän taitoa, eikä ihan turhaan esitystä ole palkittu Pieksämäen Teatterimaratonin monologikilpailussa vuonna 2012. Istuessani ensimmäisellä rivillä pääsin mukaan näytelmään, kun Aleksis Kivi tuli kuumehouruissaan luokseni, tarttui käsiini ja silitti päätäni :) Tätä monologia esitetään ympäri Suomea vielä useilla paikkakunnilla. Kannattaa mennä katsomaan ja kuuntelemaan.

Huhtikuun viimeinen kulttuuririento oli matka Tarton Teatteri Vanemuine'en katsomaan Sound of Music -musikaalia (Helisev muusika). Trappin perheen lapset olivat aivan ihania. Tuttuakin tutummat musiikkiesitykset lähes kauttaaltaan olivat mukavaa kuultavaa, paitsi kapteeni Trappin laulutaito ei sillä kerralla osunut ihan nappiin.

Matka oli oikein onnistunut ja melkein näin Latte-herran kaverin, herra Rummukaisen, joka asuu tässä talossa.