Kuvakatsaus marras-joulukuu 2024

Palapeleistä mulla on lyhyet kertomukset Instagramissa, mutta tässä siis marras-joulukuun urakkaa

Eurographics Antique World Map

Clementoni Leopard on ihan kamala. Tämä on ollut mulla esillä jo kuukauden, eikä loppuvalmistuminen edes häämötä.

Ruudullisen takkikankaan luontiohjeet ja valmis mallitilkku. 

Sain ihmeellisen siivousvimman. Löysin autotallin hyllyltä laatikon, josta löytyi kauppaopiston kokeita ja muistiinpanoja. Ihmettelin, miten hyvin mun kokeet oli mennyt. Kovetin luonteeni ja hävitin kaikki muut, paitsi en lopputyötäni. Kansiota, jossa oli mun nuoruusajan kangaspuun ostokset ja luontiohjeita, en vielä raaskinut hävittää.

Lähinaapurilta sain kerätä talviomenoita, joista tein tuoremehun lisäksi kuivattuja omenarenkaita. Naapurin kompostoriinkin keräsin monta ämpärillistä huonoksi menneitä.

Lumi valaisi pihan 2.11., jonka jälkeen sää on vaihdellut vesisateen ja lumipeitteen välillä monasti

Kulttuurikäyntejä kertyi kahden kuukauden aikana paljon. Tavoistani poiketen en ottanut kaikista kuvia edes ohjelmalehtisestä.

Hildur käytiin katsomassa Turussa.

Isfåglarna oopperan Alminsalissa

Talvisella lenkillä Esikoisen kanssa

Käsityökavalkadi

Punaiset keskellä on joulusukat ihanille opettajille

Vävylle

Vitoselle

Löytösukat. Tällaiset sukat löytyi käyttämättöminä kaapista monen vuoden takaa. En muista koskaan tällaisia neuloneeni, mutta kukapa muu ne olisi neulonut. Meni jouluksi Kuopuksen perheelle nämäkin.

Lapasia. Nämäkin on aloitettu miljoona vuotta sitten, mutta nyt sain ne valmiiksi.

Aika erikoiset mutta lapsenlapset innostuivat näistä.

Kaksinkertaiset lapaset liukuvärjätystä langasta, siksi ovat kuin eri paria

Olen joskus ammoin ostanut Virosta villasukat, jotka hädin tuskin kestivät ehjänä yhden käyttökerran. Olen jo kerran aikaisemmin purkanut teräosan ja tehnyt ohuesta sukkalangasta uudet terät. Nyt kokeilin, miten bambulankasekoitus kestää sukissa. Nuo varret lyhenee, jokaisella tuunauskerralla, koska villalanka on sukissa heikoin kohta.

Siivousvimmassa sain tyhjennettyä yhden hyllyn varastosta. Joulukoristeille löytyi ottaja facen roskalavalta.

Elokuvakerhon syksyn viimeinen elokuva oli Kaurismäen veljesten Arvottomat vuodelta 1982. Pidin elokuvasta ja se on mielestäni kestänyt hyvin aikaa.

Kuluneen vuoden 2024 aikana on ilmestynyt kirja, jossa on kuvin ja haastatteluin muisteltu Arvottomat -elokuvan tekovaiheita. Kirjan tekijät, Mikko Mattila ja Raija Talvio olivat illan elokuvan tekijävieraita ja kertoivat aiheesta niin mielenkiintoisesti, että olihan kirja ihan pakko varata kirjastosta.

Äänikirjoja olen kuunnellut tänä vuonna 142. En oikein enää vanhemmiten ollut innostunut dekkareista, koska tuntui, että niitä tuli nuorena luettua ihan tarpeeksi. Lukijavinkeistä kuitenkin kuuntelin muutaman ihan viihdyttävän, joten niitäkin nykyään kuuntelen sopivasti.

Ehdottomasti suurin urakka oli Kalle Päätalon Iijoki -sarja, 26 osaa joista jokainen kesti n. 30 tuntia. En koskaan olisi jaksanut sitä lukea kirjana, mutta kuunneltuna se oli ihan viihdyttävä, vaikka välillä liika toisto, etenkin lapsuuden ankeudesta muisteleminen ja siinä rypeminen ei tuonut mitään uutta näkökulmaa. Toisaalta toiston ymmärtää, kun ajattelee aikaa, jolloin sarja on kirjoitettu. Jos joka joulu sai lukeakseen uuden osan, niin onhan ihan hyvä välillä kerrata asioita, mutta yhteen pötköön kuuntelemista toisto vähän häiritsi.

Joulukin tuli ja meni. Edellisen joulun vietin kotona koronaa potien, mutta tänä jouluna pääsin taas viettämään sitä rakkaitteni kanssa. Olisiko jo 10. vegaaninen joulu.

Ihanaa vuotta 2025 kaikille lukijoilleni! Ehkä vielä tapaamme.

Talven käsitöitä

Torkkupeitto Carmelolle

Sisilian matkalla Carmelo puoliksi leikillään ”ilmoitti”, että hän haluaa meiltä torkkupeiton, ison torkkupeiton. No mehän emme leikkiä ymmärrä ja tosikkona tartuimme heti haasteeseen. 30 naista kokoontui yhtenä joulukuun iltana Aunen ja Marjon johdolla harjoittelemaan afrikkalaisen tähden virkkaamista, josta Carmelolle oli määrä syntyä tilattu työ. Olimme innoissamme. Yhdessä tekeminen on tosi kivaa ja antoisaa. Italialainen kokki oli valmistanut meille herkut virkkausillaksi.

Ensimmäisen illan aikana ei syntynyt kovinkaan montaa tähteä, koska malli oli useimmille uusi. Virkkaa ja pura -menetelmällä tuntui välillä, että ei tästä mitään tule. Kun sitten parin tunnin rupeaman jälkeen alkoi oppi mennä perille ja työ sujua, tarttui uusi innostuskin. Kotiviemiseksi jokainen sai mukaansa lankaa ja mallin ja niin kotona jatkettiin viikon verran tähtien virkkaamista, joita sitten kertyikin peittoon tarvittava määrä.

Pienillä klipseillä paloja yhdisteltiin sopivan kokoisiksi ryppäiksi, jotka virkattiin yhteen.K

Näin monenlaista versiota saa virkkaamalla samaa mallia väriä vaihtamalla - ja enemmänkin

Kun palaset olivat kokoamista varten valmiit, osa porukasta alkoi yhdistellä paloja. Palat sommiteltiin ensin isolle pöydälle.

Tässä työ on jo hyvässä vaiheessa, mutta ei läheskään vielä valmis.

Kun palat oli saatu yhteeen, viimeisteltiin reuna virkkaamalla koko työ ympäri neljä kertaa.

Marjo viimeistelee reunan rapuvirkkauksella. En ollut koskaan kuullutkaan, mutta kotona opettelin netin ohjeella ja onnistuin.

Parina iltana muutama nainen meni käsityöluokkaan yhdistelemään paloja ja lopuksi viimeistelemään virkkaamalla muutaman kerroksen koko peiton ympäri.

Carmelo piipahti Suomessa ja tuli katsomaan projektiamme muutamana iltana ja sanoi, ettei hän ikinä olisi pyytänyt edes leikillään, jos olisi tiennyt, miten iso työ peitossa oli. Niinpä sitten höyrytetty peitto pääsi Carmelon mukana kotiin Sisiliaan, emmekä ehkä koskaan sitä näe, joten tämä meille muistoksi mukavasta rupeamasta ja yhdessä tekemisen riemusta :)

Heijastinlapasia joululahjaksi

Matkakäsityönä tehdyt virkatut heijastinlapaset oli sen verran kiva ja hyödyllinen projekti ja kun sukulaiset hyväksyivät mallin, niin aloin tehtailla niitä oikein urakalla joululahjoiksi. Yhdeksät parit sain valmiiksi kaikille halukkaille.

Heijastinlapasia

Heijastinlapaset salamalla. Kyllä heijastaa.

Heijastinlapaset kokonaan virkattuna sekä resorineule ranteessa

Heijastinlapaset salamalla kokonaan virkattuna sekä resorineule ranteessa

Hiukan mukailin alkuperäistä lapasmallia neulomalla ensin resorin, jonka jälkeen virkkasin loput, kuten meille oli opetettu.

Lapaset kirjoneuleena

Vaihteeksi neuloin muutamat lapaset, kun löysin Niina Laitisen suunnittelemien Metsäretket-lapasten neulontaohjeen. Polvisukkiinkin olisi ohje, mutta ryhdyn puuhaa vain, jos lapsenlapset vaativat.