sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Syksyn pihatöitä

Marja-aronia 'Viking'
Syyskuun lopulla oli pihalla vielä paljon tekemätöntä, kun ensimmäinen pakkasyö pisti niveliin vauhtia. Pitäisi tyhjentää kasvihuone, tehdä entisestä perunapenkistä uusi kasvipenkki vihanneksille, juureksille ja yrteille, leikata talventörröttäjiä. Osan työstä voi tehdä myöhemminkin, mutta kaksi ensimmäistä kiireellisiä.

Chilit sain siirrettyä kasvihuoneesta sisälle. Muut työt sai odottaa, sillä lähdimme lokakuun alussa mökille hakemaan suppilovahverot ja karpalot pois metsästä.

Matkalla ostin mökille viemiseksi tällaisen kynttilälyhdyn.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Eroon sotkuisista nappikuulokkeista

Kuopus laittoi linkin blogiin, jossa on yksityiskohtaisesti selostettu nappikuulokkeen johtojen piilottaminen neuleputkiloon. Idea oli mielestäni loistava. Jokainen, joka käyttää nappikuulokkeita, tietää sen johtojen selvittämisen tuskan, ennenkuin kuulokkeet vihdoin ovat paikallaan.

Minulla ei ole autossa handsfreetä, joten nappikuulokkeet kännykän päässä on ainoa vaihtoehto, jos ajaessa odottaa tärkeää puhelua.

Tyttären linkin neuleohjeen mukaan ryhdyin putkilon neulomiseen. En oikein onnistunut kiertämään lankaa helpolla tavalla johdon takaa. Lanka oli muutaman kerroksen jälkeen sellaisessa sotkussa, että sormiani alkoi krampata. Idea oli kuitenkin mahtava, joten kokeilin virkkaamista.

Virkkaaminen onnistuikin vallan mainiosti, vaikka innossani olin hieman huolimaton, koska halusin saada työn nopeasti valmiiksi ja testata tuotostani.

Nappikuulokkeen ensimmäinen virkattu prototyyppini

Jos kuulokkeessa on katkaisija/mikrofoni, se ohitetaan virkkaamalla muutama ketjusilmukka.

Vaikka nappikuulokkeet ovat pussissa tällaisessa sykkyrässä, ei niiden käyttöönotossa enää ole sotkeutumisen harmitusta.

Käytän autoa ajaessani usein takkia tai pusakkaa, jossa on vetoketju. Aikaisemmin ohut johto tarttui päätä kääntäessä vetoketjun leukoihin ja kuuloke irtosi korvasta. Nyt ei sitäkään ongelmaa enää ole. Ai, että olen tyytyväinen.

Meillä oli eilen Enterissä kännykkäopastajien Lumia-piiri, jossa näytin aikaansaannostani. Johto herätti hilpeyttä.

Myöhemmin yritin neuloa putkea kolmannen sukkapuikon ympärille ja siinä onnistuin ihan hyvin. Sain valmista putkiloa, mutta toinen juttu on pujottaa nappikuulokkeen johto putkilon sisään. Neulomalla jälki on mielestäni kauniimpaa, virkkaamalla nopeampaa. Kyllähän virkkaamallakin saa siistiä jälkeä, kunhan malttaa tehdä tasaista jälkeä. Käytän nyt näitä jonkin aikaa, puran ja teen uuden putkilon sitten joskus.

En yleensä laita linkkiä muihin kuin omiin juttuihini (ja joskus blogiystävieni), mutta tässä on se alkuperäinen neulomisohje, joka menee City-lehden muut blogit -otsikon alle. Minulle tuo on ihan vieras ympäristö ja halutakseen kommentoida, sinne pitää kirjautua. Haluaisin kuitenkin täällä kiittää blogikirjoittajaa (Tasajora?), joka on nähnyt kovasti vaivaa videoimalla yksityiskohtaisesti neulomisohjeen.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Borrelioosi

Kenenkään en toivoisi sairastuvan borrelioosin, Lymen tautiin. Taudin voi aiheuttaa punkki tai muu verenimijä. Suomen Lyme Borrelioosi ry jakaa tieteellistä ja kokemuksellista tietoa tästä taudista http://www.borrelioosi.net/

Kuopus on kärsinyt 7 viikon ajan kamalista niskakivuista, päänsäryistä, pahoinvoinnista, näköhäiriöistä ym. Hänelle on tehty kaikenmaailman kokeita, testejä ja tutkimuksia. Selkäydinpunktio kaksi kertaa, pään tietokonetomografia ja lukuisia verikokeita. Syytä oireisiin ei löytynyt, kunnes viimein tutkittiin myös borrelia vasta-aineet pyynnöstä.

Meidän klaanin kaikilla muilla on ollut punkki kiinnittyneenä, mutta Kuopuksella ei koskaan ole ollut punkkihavaintoa, ei punoittavaa rengasta iholla eikä muutakaan merkkiä, joka vääjäämättä ohjaa jo tuoreeltaan lääkäriin ja myöhemmin voisi auttaa diagnoosissa.

Tauti on vaikeasti löydettävissä, koska siinä on hyvin moninaisia ja epämääräisiä oireita. Suomessa ei myöskään ole riesaksi asti lääkäreitä, jotka taudista jotain tietävät ja osaavat tulkita oireet oikein. Taudinkuvaan ja hoitoihin perehtyessäni olen huomannut, että myöskin Kelan suositukset ovat menneeltä vuosisadalta taudin korvattavien hoitojen ja lääkkeitten suhteen.

Kuopuksella kävi sikäli hyvä tuuri, että hänen työpaikkalääkärinsä otti asian todesta ja paneutui löytämään syyn vaivoihin. Viimeisellä lääkärinkäynnillä tämä oli varannut tunnin ajan Kuopukselle! Se kuulostaa uskomattomalta nykyisiin liukuhihnakohtaamisiin verrattuna.

Onneksi tuo vastuuntuntoinen lääkäri soitti siltä istumalta Auroran sairaalaan ja vaati puhelua yhdistettäväksi infektio-asiantuntijalle konsultaatiota varten. Asiantuntija kiinnostui tapauksesta. Samana iltana lempeä-ääninen sairaanhoitaja soitti ja pyysi tytärtäni tulemaan seuraavana aamuna Auroraan. Viime keskiviikkona sitten Kuopus pääsi sisään sairaalaan, jossa hänelle tehtiin lisäkokeita ja laitettiin kanyyli käteen. Nyt hän saa kolmen viikon ajan antibioottia suoraan suoneen, joka on ainoa tepsivä keino, mikäli tauti on toisessa vaiheessa.

En tarkemmin tässä puutu testiarvoihin, mutta kannattaa itsekin olla aktiivinen, eikä saa antaa liian herkästi periksi. Toinen työpaikkalääkäri esim. vähätteli vaivoja ja lopulta päätyi migreeniin, koska ensimmäisissä verikokeissa ja selkäydinpunktiossa tulehdusarvot olivat vain hiukan koholla. Sen sijaan toinen selkäydinpunktio antoi tulehdusarvoksi jo 350 ja siinä todettiin myös aivokalvontulehdus. Tämä työterveyslääkäri myös antoi lähetteen Jorviin, jossa sattui erittäin tyly ja epäystävällinen henkilö luurin toiseen päähän. Ilmoitti vain, että lausunto ei viittaa kiireellisyyteen.

Pitkä tie taudin voittamiseen on vielä edessä, mutta toivon, että edes tuskiin tulee pian helpotusta.