|
|
Olen 30 vuotta luullut, että sinisiä pieniä luumuja tuottava puuni on kriikunapuu. En ole kyseenalaistanut talon edelliseltä omistajalta saamaani tietoa.
|
|
Vasta tänä vuonna, kun satoa tulee taas valtavasti, hehkutin face-kavereille kriikuna- ja luumusadosta ja keskustelimme kriikunahillon valmistamisesta, jota en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Siinä jutustellessa kävi ilmi, että kriikunan kivi on pyöreä. No, ei ole pyöreitä minun kriikunani kivet, vaan pitkulaisia, päistä kapenevia. Sitten se ei ole kriikuna, sanoi asiantuntijani. Tästä lähtien kutsun puutani luumupuuksi. Onhan kriikunakin luumu, mutta se on oma lajinsa.
Sain kuitenkin yhtenä vuonna valistettua henkilöä, joka ei ihan hirveästi tiedä kasveista, että kriikuna ei ole lintu.
Keltaluumun juuriverson sain muutama vuosi sitten naapuriltani. Jokunen luumu on tullut silloin tällöin, mutta tänä vuonna ensimmäisen kerran kunnon sato. Puu on tontin uloimmalla laidalla, etten edes olisi huomannut mennä katsomaan sadon kypsymistä, ennenkuin naapuri toi maistiaseksi muutaman, joten ajattelin kurkata, josko minullakin. Maa oli keltaisenaan noita ihanuuksia. Osa oli jo ehtinyt mennä piloille, mutta kunnon herkkuhetkiä on muutamaksikin kerraksi. Onneksi on kompostori, jonne mahtuu pilaantuneet.
Luumuhillon valmistus
Pikkuluumun kivien poisto on aika sottaista puuhaa, mutta ihan mukavaa askaretta kauniina päivänä kuistin rappusilla istuessa.