sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Ruusukvitteni (Chaenomeles)


Vanhassa ruusukvittenipensaassa voimakkaan väriset kauniit kukat




Ensimmäisen ruusukvittenipensaan (Chaenomeles) olen hankkinut vuonna 1991. Luulen, että lajike on kiinanruusukvitteni. Pensas on viihtynyt hyvin pihan aurinkoisimmalla ja suojaisimmalla paikalla. Touko- kesäkuussa siinä on voimakkaan punaiset kukat. Vaikka se on vuosittain kukkinut kohtalaisesti, on hedelmiä ollut vain muutama. Tänä vuonna sato yllätti. Päätin tehdä hedelmistä hilloa.

Joissain lajikkeissa on keltaiset hedelmät, mutta tässä vanhassa pensaassani ne ovat vihreitä ja muuttuvat osittain punaiseksi. Hedelmä on kivikova, eikä sitä voi sellaisenaan syödä. Ruusukvitteniä sanotaan myös Suomen sitruunaksi hapahkon makunsa takia, otaksun. Happamissa hedelmissä on C-vitamiinin lisäksi pektiiniä, joten hyydyttämisaineita ei tarvita hillon tai hyytelön valmistamiseen.

Ruusukvittenihillo


Ruusukvittenin kivikova hedelmä

Porkkana pehmittää hieman happaman ruusukvittenin makua

Halkaisin hedelmät neljään osaan

Poistin siemenet, joita oli hurjan paljon

Soseutin hillon sauvasekoittimella. Tässä on porkkanaa ja ruusukvitteniä

Tässä pelkkää ruusukvittenihilloa
Halkaisin hedelmät neljään osaan ja poistin siemenet (jostain luin, että siemenet ovat myrkyllisiä). Käytin keittämisessä melko vähän vettä. Hillosta tuli sopivan kiinteää. Jos käyttäisi enemmän vettä, laimentaisikohan se vähän happamuutta? Tein pienen annoksen, johon laitoin vain vähän sokeria. Aika hapanta siitä tuli, mutta ihan hyvää mielestäni. Pannukakun ja aamupuuron kanssa ihan kelvollista.

Löysin ohjeen, jossa on 1 l ruusukvittenin lohkoja, 0,5 l vettä ja 3 dl sokeria. Ohjeessa oli myös 1 sitruunan mehu, mutta se tuntuu aika oudolta, koska ruusukvitteni on jo itsessään melkoisen hapanta.

Huvittaa, kun toiseen satsiin laitoin ihan näppituntumalla 2 l kvittenin lohkoja, neljä suurta porkkanaa, n 2 dl vettä ja 1 dl sokeria. Seuraavan kerran laitan sokeria vähän enemmän, ehkä 3 dl.

Toinen Vävykulta piipahti kylässä juuri, kun otin pannukakun uunista. Pyysin maistamaan uutta hilloani pannarin kanssa. ”Ruusukvitteni?”, kysyi vävykulta ja jatkoi: ”Miksi et tee kuten normaalit ihmiset, hilloa mansikoista tai vadelmista?” Piti hilloa niin happamana, ettei toiseen pannukakkupalaseen laittanut sitä lainkaan.


Joku oli katkaissut oksan kukkivasta pensaasta


Tässä japaninruusukvittenissä vaalean oranssit kukat. Kauniita nekin.



Valtava kukinta kesäkuun alussa
Pari vuotta sitten sain Lea-ystävältäni kaksi japaninruusukvittenin siementainta, jotka istutin hyötykasvimaalle, kun en muutakaan paikkaa siihen hätään keksinyt. Kasvu on ollut valtavan voimakasta, joten tänä syksynä siirsin ne paikkaan, jossa saavat rauhassa levitä. Toisaalta paikka ei ole kovin suojainen ja pelkään, että se on liian märkä. Saapa nähdä, miten jaksavat kasvaa uudella paikallaan.


Japaninruusukvittenissä pienemmät hedelmät kuin vanhassa pensaassani

Toukokuun lopulla vuonna 2014 pensaat olivat vielä näin pieniä, mutta kukkivat silti runsaasti

Tänä kesänä kasvu on ollut runsasta. Oksien tukeminenkaan ei auta, vaan ne vaikeuttavat jo kävelyä käytävällä ja vievät tilaa muilta hyötykasveiltani. Piikkejäkin pensaassa on.

Näyttävä kukinta näkyy vähän etäämmäksikin

Syksyllä siirsin pensaat paikkaan, jossa niillä on tilaa levitä

Tällainen kuoppa, kun kaksi pensasta kaivettu siirtoa vartan pois hyötykasvimaalta
Näissä uusissa pensaissa kukkien väri on vaalean oranssi. Sievä mielestäni.

Uusissa pensaissa oli pienemmät hedelmät, mutta ne ehtivät paleltua ennen sadonkorjuuta. Luulin, että hedelmä tarvitsee pakkasen puremaa, mutta olin väärässä, muuttuivat ruman ruskeiksi. Jossain ohjeissa neuvotaan hedelmät poimimaan ennen pakkasia huoneen lämpöön kypsymään. Otin paleltuneesta hedelmästä muutaman siemenen jatkokasvatukseen.

 
Lisäys 14.11.2015

Silloin, kun sato on pieni, voi ruusukvittenin hedelmiä kokeilla antamaan ripauksen kirpeyttä esim. kurpitsahilloon. Eikä hyytymisomainaisuuskaan ole pahasta, kun haluaa hieman kiinteämpää hilloa tai hyytelöä.

Erityisesti porkkanoihin olen mieltynyt, ne pehmentävät ja antavat makeutta moneenkin keitokseen ja niitä saa edullisesti ympäri vuoden. Esim. raparperi-porkkanahillo on aivan mainio parannus aikaisemmin mainostamaani raparperitiramiisuun.

6 kommenttia:

  1. Terve, olipa hyvä "katselmus" ruusukvittenistä. Olen saanut omani 1979 pienenä piiskana. Sitä on siirrelty paikasta toiseen, nyt se kasvaa ison kiven juurella ja kukkii keväisin komeasti. Tänä syksynä siinä oli 4-5 keltaista hedelmää, niistä ei olisi hillopurkillista saanut. Varjelen tätä pensasta kuin silmäterääni vai kuinka se nyt menikään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku kysyi, että tarvitseeko ruusukvitteni toisen lajin tai pensaan pölytykseen. En osannut vastata ja ajattelin, että onhan minunkin vanha pensaani tehnyt muutaman hedelmän ihan yksikseen. Pari vuotta sitten sain ne kaksi muuta pensasta ja nyt tuli tuollainen sato siitä vanhasta. Olisiko siinä joku taika, että varmempi sato, jos pölyttäjäpensas lähistöllä? Odotan jännittyneenä ensi kesää :)

      Poista
    2. Hieno kasvi, tuo kvitteni. Minulla ei kylläkään täällä Hailuodossa sellaista ole. Joskus aiemmassa elämässä oli! Riitta

      Poista
    3. Eikös sulla ole tilaa vaikka istuttaa uusia pensaita? Onhan niissä piikkejä, että kulkutielle niitä ei kannata laittaa.

      Poista
  2. Hyvää juttua ruusukvittenistä. Minulle vieraita nämä kvittenit.
    Kirpakka hillo sattaa kyllä olla makuuni. Tuo porkkanan kanssa tehty hillo näyttää kovasti omenahillolta.
    Passaisiko kvittenihillosi ehkä joulutorttujen täytteeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aimarii, mikä ettei. Vähän enemmän kannattaa laittaa sokeria, ettei väännä suuta ihan vinoon :)

      Poista