Yrteistä suolaa ja levitettä

Annoksen 5 ainekset

Kesällä kokeilin pihan yrttien käyttöä erilaisiin maustesuolasekoituksiin. Netistä löytyy aika paljon ohjeita, mutta suolan määrä niissä vaihteli aika tavalla (2 rkl – 800 g) verrattuna yrttien määrään. Yrttejä taas oli joissakin ohjeissa käytetty mielestäni pieniä määriä esim. 10 lehteä sitä, 5 lehteä tätä yms.

Annoksen 3 aineksia

Keräsin korillisen erilaisia yrttejä. Nypin lehdet ja kukat jäykistä varsista, jolloin ensimmäisessä kokeilussa yrttejä oli n. 1,5 l. Tuohon yrttimäärääm käytin sekä karkeaa merisuolaa, että hienoa jodioitua ruokasuolaa yhteensä n. 2 dl. Pyöräytin seoksen teholeikkurissa.

Yrtit valmiina leikkuriin

 

Seuraaviin kokeiluihin vähensin suolan määrän 1,5 dl (yrttejä 1,5 l). Valmista sekoitusta tässä tapauksessa oli kuivatettuna n. 3,5 dl.

Viimeisimmässä kokeilussa yrttejä oli jo 2 l ja suolaa 1dl, koska halusin suolaan enemmän yrttien makua.

Ensimmäisen annoksen ainekset levitettynä kestohedelmäpussin päälle kuivurin ritilälle

Kuivatin seoksen kuivurissa. Lämpötila 30 º, aika n. 2 tuntia. Suurempi annos vaati hieman pidemmän kuivumisajan eli n. 3 tuntia. Levitin yrttiseoksen kaupan kestohedelmäpussin päälle, jottei suolaa menisi kuivurini ritiläverkosta moottoritilaan. Annokset mahtuivat hyvin yhdelle ritilälle.

Karkea merisuola jää aika karheaksi, mutta kuivatuksen jälkeen voi valmiin maustesuolaseoksen vielä pyöräyttää leikkurissa, jos suolan haluaa hienompana.

Leikkuriini ei kerralla mahdu kovin suurta annosta. 2 litran yrttiannoksen jouduin pyöräyttämään kolmessa osassa. Murskattuina ne sitten mahtuivat kaikki samalla kertaa sekoitettavaksi.

Vain mielikuvitus on rajana, mitä yrttejä sekoituksiin valitsee. Minulla ei ole kovin hienostunut maku- eikä hajuaisti, joten itse en huomannut kovinkaan suuria eroja erilaisten sekoitusten maussa enkä tuoksussa. Ihanan yrttisiltä kaikki kuitenkin tuoksuivat. Suosikkini on se, jossa on vähiten suolaa. Kokeilu jatkuu.

Yrttisuola valmiina käyttöön

Yrttisuolaa voi käyttää samaan tapaan kuin suolaa yleensäkin. Jopa kaurapuuroon :)

Kokeilin erilaisia yrttisekoituksia:

1) Lipstikkaa, karjalanminttua, iisoppia, timjamia, mäkimeiramia ja persiljaa. Karkeaa merisuolaa ja jodioitua ruokasuolaa.

2) Valkosipulin kukkanuppuja, maitohorsman lehtiä, nokkosen lehtiä. Karkeaa merisuolaa.

3) Sitruunamelissaa, karjalanminttua, mäkimeiramin kukkia ja lehtiä, krassin kukkia, saksankirvelin lehtiä (varmaan saksankirvelin siemeniäkin voisi kokeilla), iisoppia, pihatähtimöä, vuohenputkea. Yhteensä yrttejä nypittynä n. 1,5 l, karkeaa merisuolaa n. 1,5 dl.

4) Maitohorsman lehtiä ja kukkia, mäkimeiramia, mustaherukan lehtiä, sitruunamelissaa, vuohenputkea, erilaisia minttuja, valkosipulin itusilmuja.

Halusin kokeilla myös vähäsuolaisempaa versiota: Johon yrttejä tuli 2 l ja karkeaa merisuolaa ja jodioitua ruokasuolaa yhteensä 1 dl. Kuivatuksen aikana tuoksu oli huumaavan yrttimäistä.

Viimeisimmän annoksen ainekset valmiina leikkuriin

5) 3 lajia erilaisia lehtikaaleja, rakuunaa, iisoppia, mäkimeiramin kukkia ja uusia lehtiä, sitruunamelissaa, krassin kukkia, kehäkukan terälehtiä, karjalanminttua ja kukkia, mustaherukan lehtiä, valkosipulin itusilmuja.

Valkosipulin itusilmuja

Arvelin, että valkosipulin itusilmut voisi erottua selvemmin, mutta varmaan olen niin tottunut valkosipulin makuun ja tuoksuun, että oikeasti minun nenääni eri sekoitukset tuoksuivat vain houkuttelevan yrttimäisiltä. Valkosipulin itusilmut leikkasin saksilla puoliksi ja vähän mehevää vartta mukaan. Alkukesästä itusilmut ovat pehmeitä ja mehukkaita ja ne saa leikkurissa ihan huomaamattomiksi. Silloin niitä kannattaakin keräillä, jotta valkosipulit kasvaisivat suuremmiksi, kun voima ei mene silmujen kypsyttämiseen. Elokuussa silmuihin alkaa kehittyä paksuhko kuori, joka erottuu karheana hyvin massasta.

Itusilmut erottuvat lilan värisinä

Talvivalkosipulin suhteen olen ollut omavarainen jo vuosia. Ensimmäiset ostin yli 30 vuotta sitten. Valkosipulin itusilmuille en oikein ole aikaisemmin löytänyt muuta käyttöä kuin uuden sipulikannan kasvattaminen. Kaverien vinkkien innoittamana päätin kokeilla niitäkin yhdeksi ainesosaksi yrttisuolaan ja peston tyyliseen levitteeseen.

Oikean puolen Tunniste-laatikosta löytyy lisää kirjoituksiani valkosipulista.

Maukasta levitettä

Levite (peston tyylinen): Valkosipulin itusilmuja, auringonkukan siemeniä, muutama cashew, mantelijauhoa, ravintohiivaa, oliiviöljyä, omaa yrittisuolaa, basilikaa ja puolikkaan sitruunan mehu sekoitetaan teholeikkurissa. Purkitetaan ja säilytetään jääkaapissa. Annos on aika pieni ja se hupenikin minulta muutamassa päivässä. Aivan taivaallista! Jatkoon.

Olen käyttänyt leivän päällä erilaisia ostolevitteitä, mutta taidanpa tästä lähtien tehdä niitä itse – erilaisia.

Varmaan maailman komein maitohorsmapuska on itsekseen kylväytynyt pajukehikkoon, jota käytän joulu- eli kaamosvalotelineenä.

Nyt pihatöihin

Jouluruusu Helleborus 'Atrorubens' 25.3.2020

Talvi on ollut todella vähäluminen. Vettä on satanut paljon ja pihani on yleensäkin märkä pitkälle kevääseen. Nyt kuitenkin on tuullut voimakkaasti monta päivää ja vaikka maa on roudassa, alkaa routa paikoitelleen hellittää. Ihmiset yleensä ihmettelevät, kun aloitan rikkaruohojen kitkemisen kovin aikaisin, mutta kokemus on opettanut, että sitten pääsen kesällä paljon helpommalla.

Tähän aikaan vuodesta rikkaruohot lähtee vaivattomasti.

Kun koronaepidemian takia ei vielä ole ulkonaliikkumiskieltoa, voi ainakin omalla pihalla käpsehtiä. Tähän vuodenaikaan pitääkin olla tarkkana. Jos mahdollista nyt on aika pävittäiselle pihakierrokselle, jotta tietää mistä kohtaa maa on sulanut ja routa nostanut rikkaruohot helposti poistettaviksi. Oikeassa vaiheessa ei tarvitsi muuta kuin vähän pyöräyttää kättä epätoivotun esiintymän kohdalla, ämpäri valmiina vastaanottamaan valtaisan kasan, niin hyvä tulee. Liikuntaa saa riittävästi, koska ämpäri täyttyy nopeasti ja kun kävelee tyhjentämään sen pihakompostiin voi samalla hiukan venytellä.

Routa nostaa ylös myös sellaisia kasveja, joiden soisi jäävän niille sijoilleen. Kuten talvivalkosipuli. Sitä voi yrittää työntää vähän syvemmälle tai ripotella multaa sen päälle.

Routa on nostanut akileijan ylös. Nyt kasvi lähtee helposti juurineen.

Kuvasta näkee, miten valtavat juuret akileijalla on. Todella märkää savilietettä tulee kaupanpäälliseksi.

Sitten vain kasvi ruukkuun odottamaan maan sulamista ja istuttamista halutulle paikalle.

Kuitenkin joskus joku haluttu kasvi on väärällä paikalla, jolloin nyt on hyvä aika saada ne helposti ylös odottamaan istutusta oikeaan paikkaan. Maahan niitä siirrettäviä ei vielä voi kaivaa, koska maa on pehmeä vain pinnalta. Valeistutus ruukkuun on helppo tapa saada kasvi odottamaan uudelleen istutusta. Sellainen on esim. vahvajuurinen akileija, jonka oikea paikka ei ole syötävän yrtin lähellä.

Luumupuun ja vaahteran siementaimen paikka ei myöskään ole kukkapenkissä. Kesällä niitä ei mummelin voimilla kitketä, mutta nyt nekin lähtevät juurineen leikiten.

Akileijoja siellä täällä. Ne risteytyvät helposti ja siementaimi voi olla ihan erilainen kuin emokasvi. Kaunis sininen lapinakileija on pihaltani kadonnut. Kuva on vuodelta 2017.

Akileija on kaunis kasvi. Vuosia kokeilin vaikka mitä, jotta olisin saanut kasvin itämään, kasvamaan ja viihtymään pihallani. Heittelin siemeniä ympäri pihaa, laitoin niitä ruukkuihin ja teinpä mitä tahansa, ei minun pihallani akileijoja näkynyt. Muutama vuosi siinä meni ja sitten alkoi kauniita kukkia ilmestyä sinne ja tänne. Nyt ihmettelen, miksi niitä on joka paikassa. Juuri on todella syvällä ja ihan mahdoton on kasvia kesällä saada juurineen kaivettua jäykästä savimaasta.

Yksittäinen hento akileija työntyy kuunliljojen välistä	Kuunlilja ja akileija on mielestäni kaunis yhdistelmä

Valkosipuli

Tänä vuonna valkosipulisatoni oli pienempi kuin esimerkiksi vuonna 2015, jolloin sain korjata ennätyssadon. Komeita ja mehukkaita ne kyllä ovat tänäkin syksynä.

Osittain syynä pieneen satoon oli tammikuussa pihaltani kaadettu tammi. Pari istutusaluetta hajosi tammen alle. Mutta ei hätä ole tämän näköinen, valkosipuleita saattaa ensi keväänä löytyä nurmikolta. Syksyllä aion istuttaa taas pienemmät kynnet uudelle kasvupaikalle.

Syötävä kukkakimppu: Valkosipuleita, itusilmuja, tavallisen sipulin kukka, kiinalaisenkevätsipulin kukka, kesäkurpitsan kukka, kuunliljan lehti (ei syötävä)

Olen vuosien saatossa jaellut kavereilleni talvivalkosipulin istukkaita ja itusilmuja. Nyt vasta jäin miettimään, mistä johtuu, kun yleensä kommentit ovat olleet, että ei sato ole ollut ollenkaan sellainen kuin minulla. Omat ostosipulini olen ostanut liki 30 vuotta sitten. Sen jälkeen olen ollut omavarainen. En ole tullut edes ajatelleeksi, etteivät kaverit ole saaneet kovin kummoista satoa ensimmäisenä vuotena, koska itselläni nykyään komeita valkosipuleita tulee vuosittain yleensä yli oman tarpeen. Itusimuista saa tietenkin lisäaineistoa, mutta niistä kehittyy kunnon istukkaita vasta 3-5 vuoden kuluttua. Isommista kynsistä satoa saa korjata aikaisemmin, mutta ehkä vasta toisena vuotena.

Edit 2.9.2018
Valkosipulin kasvatuksesta löytyy hyviä oppaita esim. Hyötykasviyhdistyksen sivuilta. Etenkin näin lämpinänä ja sateettomana kesänä olen kiinnittänyt huomiota oppaisiin, joissa kehoitetaan valkosipulia kastelemaan. Minä en ole koskaan kastellut enkä lannoittanut, mutta sitten tajusin, että onhan katteenkin käyttäminen lannoittamista. Esim. ruohokate (nurmikon leikkaamisen jälkeen syntyvää) on mainiota kaiken kattamiseen ja se pidättää myös kosteutta. Ja jos kastelee kerran, pitää kastella aina ja sellaiseen en laiskana aio ryhtyä :) Osittain maatunut komposti (rikkaruohot, lehdet, yms joihin sekoitan hevonkakkaa) on myös erinomaista katetta ja lannoitetta. Kompostikehikoita minulla on pitkin pihaa, jolloin olen myös mullan suhteen omavarainen. Ostan multaa vain taimikasvatukseen.

Sipulinkorjuu – downshiftaamista parhaimmillaan

En kasvata hyötykasveja siksi, että ne tulisivat halvemmaksi kuin kaupasta ostettuna. Joskus toiveesta saada omaa satoa, voi joutua maksamaan jopa enemmän kuin suoraan kaupan hyllystä valmiita sipuleita ostoskärryyn lastaamalla. Ämpärillisen valmiita sipuleita saattaa syksyllä saada samalla hinnalla, jonka on istukkaista maksanut. Ämpärinkin saa kaupanpäälliseksi.

Omalle ajankäytölle ei edes kannata laskea hintaa. Melkein kaikki harrastukset maksavat ja hyötyviljely ja taimien kasvatus on harrastus muiden joukossa. Toisinaan satoa tulee heikommin, joinakin vuosina jopa yli odotusten.

Jokainen, joka on joskus itse kasvattanut jotain, tietää miltä tuntuu sadonkorjuu. Sitä iloa ja tyydytyksen tunnetta ei voi ostaa kaupasta millään hinnalla.

Hektisen viikon jälkeen (kyllä, eläkeläiselläkin voi olla hektinen viikko) tuntuu hyvältä istua kuistilla aurinkoisena syyspäivänä ja käännellä sipulin varsia, jotta ne säilyisivät vähän kauemmin syöntikuntoisina. Siinä ehtii ajatella monenlaisia asioita, kuunnella erilaisia ääniä ja aistia näkemäänsä. Olen minä ostanut aikuisten värityskirjankin, mutta en ole joutanut värittelemään. Jospa sitten talvella.

Siinä rauhoittuessa kuulokin terästyy. Pihalta kuului hiljaista rapinaa. Siili ystäväni siellä tepasteli. Keskeytin hetkeksi sipulinvarsien pyörittelyn ja kävin kuvaamassa kaveria. Se tuhahti kuikkuisesti ja tekeytyi piikkipalloksi. Jäin hiljaa viereen vahtimaan, josko saisin kuvattua sitä läheltä. Vähitellen pää työntyi esiin varovasti. Se vaistosi, että vierellä on jotain siihen kuulumatonta. Käänsi päätänsä ja katseemme kohtasivat. Höpötin sille hiljaa, että ei mitään pelättävää, saat ihan rauhassa syödä vaikka kaikki etanat. Se tuijotti epäuskoisen näköisenä, kuin ei oli uskonut kuulemaansa.

Huom! jotain kuvaa klikkaamalla ilmestyy kuvanauha, jossa kaikki tämän postaukset kuvat näkee ruudun kokoisena halutessaan.

Hui, kun säikähdin	Onko se tyyppi vielä siinä
No, on se siinä	Mitä se oikein höpöttää? En usko!

Tavallisille ruoka- ja punasipuleille ei tarvitse tehdä kummempaa kuin kerätä sato, laittaa se muutamaksi päiväksi vaikkapa kuistin pöydälle kuivumaan. Välillä kieputtelee sipulin varsia ja kerää tippuneet mullat ja kuoret kompostiin. Siinä tuntee käsissään, mikä sipuleista kannattaa käyttää ensimmäisenä, mikä pitää suoraan heittää kompostiin. Muutama päivä ulkona ja kun suurimmat roskat on kerätty, voi sipulit siirtää sisäkuivatukseen. Saunan pesuhuoneessa on lattialämmitys ja loppukuivatus hoituu melkein itsekseen.

Valkosipuli

Ostin yli 20 vuotta sitten Hyötykasviyhdistyksestä ensimmäiset talvivalkosipulin kynnet. Sen jälkeen olenkin ollut omavarainen. Valkosipuli tekee kukkavarren, johon kehittyy itusilmurykelmä. Sen voi tökätä sellaisenaan maahan ja muutaman vuoden kuluessa pikkiriikkisistä aluista kehittyy uutta valkosipulikantaa.

Neljä riviä valkosipulin kynsiä istutettu viime syksynä	Toukokuussa ne olivat jo voimakkaassa kasvussa
Talvella kynsiä voi kasvatta sisällä viherlisukkeeksi	Elokuussa ennen sadonkorjuuta

Sipulien sadonkorjuu. Laatikossa olevat ovat itusilmuista kasvaneita. Ne saavat jäädä talveksi maahan.	Valkosipulien jatkojalostus meneillään. Leikkiämpäriin tulee uudelleen maahan istutettavat.
Katkoin varret, jotta käsittely kylmässä sadevedessä helpottuu ja likaantuvasta vedestä ne on helppo nostaa	Pestyjä valkosipuleita. Työ edistyessä katkoin juuret ennen pesua. Vesi ei likaantunut enää niin paljon, kuin multaisinina veteen laitetut.

Aikaisempina vuosina valkosipuleiden kanssa toimin samalla tavalla kuin tavallisten sipulien kanssa. Nekin saivat kuivahtaa sanomalehden päällä pesuhuoneen lattialämmössä. Näin menetellen ne jäävät jonkin verran multaisiksi.

Hilja tädillä oli tapana sanoa: ”Työ tekijäänsä neuvoo.” Ja kyllä, neuvo osoittautui jälleen oikeaksi.

Tänä vuonna toimin valkosipuleiden kanssa toisin kuin aikaisemmin. Kasvukauden aikana katkoin kaikki kukkavarret, koska pieniä istukkaita on jo yli oman tarpeen. Sadonkorjuun jälkeen pesin ne ensin ja siinä työn edetessä se todella neuvoi, miten saan siitä suurimman nautinnon (kuvatekstissä selostettu :) .

Olisiko kukkavarsien katkominen vai sääolosuhteet olleet syynä, kun sipulin kynnet kasvoivat suuremmiksi kuin koskaan aikaisemmin.

Hyviä työkaluja ei koskaan ole liikaa. Kesällä leikkurikokoelmani sai täydennystä. Pieni leikkuri osoittautui todella käteväksi juurien katkomisessa tylsään puukkooni verrattuna.

Oiva leikkuri juurien ja varsien katkomiseen	Pestyt valkosipulit on helppo nostaa varrentyngistä kuivumaan
Sipulit kuivumassa	Ensimmäinen penkki ladattu uusilla kynsillä odottamaan kevättä ja uutta kasvun ihmettä

Toimen toukokuu

Toukokuussa ei kamalasti ehdi blogiin kirjoitella, kun pihalla on niin paljon tekemistä. Huhtikuussa käytiin Espanjassa tervehtimässä Kakkosta ja hänen au pair -perhettään. Kirjoitan siitä matkakertomuksen myöhemmin, mutta nyt en kerkiä. Piha kutsuu.

Kukinnan edistymistä olen kuvannut lähes päivittäin. Joka-aamuinen polvistuminen jonkun kasvin ääreen on vain niin kivaa ja palkitsevaa.

Lummetulppaani	kukkii tulppaaneista ensimmäisenä
Scilloja	Kerrottukukkainen talvio

Jouluruusujen, scillojen, krookusten yms jälkeen huhtikuun lopulla aloitti aikainen lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Fashion' kukintansa, kun muista tulppaaneista ei edes lehdet ole vielä nousseet. Tosin nämä tulppaanit ovat ehkä pihani lämpimimmällä paikalla. Tämä ei muiden tulppaanien tapaan ole vuosien saatossa taantunut, vaan jopa lisääntynyt mielestäni.

Koreanonnenpensas kukkii runsaasti, mutta kovin lyhyeksi jää sen kukinta. Ei mikään erityssuosikkini, mutta olen pelastanut sen Kuopuksen pikkupihalta, kun hän ei voinut sietää ruman mallista pensasta tilaa viemässä.

Iris 'Concord Cruch', 'Pink Parfait' ja 'Double Play'	Pioni 'Top Brass'
Papaver orientale 'Ida Magun' tehnyt pari lisätainta	Pesin ihan itse kuistin pleksilasit

Tukholman ostokset pääsivät paikoilleen toukokuun alussa. Iris 'Concord Cruch', 'Pink Parfait' ja 'Double Play' Iirispenkkiin ja Pioni 'Top Brass' Kuusamapenkkiin.

Meillä kävi huhtikuun lopussa kolme mielettömän reipasta lukiolaispoikaa siivoamassa (Nuori Yrittäjyys-yritys). Matot ulos, lattian imurointi ja pesu sekä ikkunoiden pesu ulkoa. Itsekin sain poikien innoittamana kummallisen sätkyn ja pesin kuistin plexit. Piti oikein kuvata, kun se on minun kohdallani niin harvinaista toimintaa. Tulipa sitten selfiekin napattua.

Unikko Papaver orientale 'Ida Magun' on tehnyt pari siementainta. Se on niin ihana, että innolla odotan, montako kukkaa tulee tänä vuonna. Olen ostanut sen Virosta Jänedan kukkamessuilta jo vuonna 2006, että ei se ihan riesaksi saakka ole levinnyt.

Rotkolemmikki Brunnera macrophylla	Brunnera 'Jack Frost'
Brunnera 'Hadspen Cream'	Kevätkaihonkukka on yksi suosikeistani

Erilaiset rotkolemmikit saavat rauhassa lisääntyä, jos ovat lisääntyäkseen. Kauniit lehdet ja sievät kukat. Tykkään.

Toukokuun alussa käväisin Keravan kirjastossa, enkä ihastukseltani ollut päästä kirjastoon saakka, kun juutuin kuvaamaan näitä kirsikkapuita, joita on Keravan keskustaan istutettu kiitettävästi.

Laattapenkki huhtikuun lopussa	Laattapenkki 11.5.2015

Muutamassa päivässä piha muuttuu jatkuvasti. Että rakastan tätä pihaa, vaikka se saattaa jonkun mielestä olla hallitsemattoman sekava.

Punaisia esikoita	Sinisiä valkovuokkoja
Jouluruusu 'Blue Lady' sykähdyttää joka vuosi ja ilahduttaa lisääntyvällä kukinnallaan	Pikkuinen tuoksuorvikki on suloinen aikainen kevätkukkija

Punaiset esikot olen joskus 1970-luvulla saanut naapuriltani. Istutin niitä myös äitini pihaan – onneksi. Monen muuton jälkeen niitä ei ollut omalla pihallani, mutta äidin pihalta sain taas muutaman itselleni. Ne ovat somasti lisääntyneet ja ilahduttavat joka kevät väriloistollaan. Tätä väriä on yllättävän vaikea kuvata. Punainen häikäisee niin, että kuvasta tulee usein sumuinen. Tässäkään väri ei ole ihan oikea, mutta sumun sain taltutettua. (Yllä vasemmalla)

Hyötykasveja

Chili 'Anaheim'

Chili 'Jalapeno'

Talven yli säilyneiden chilien ulkoiluttaminen alkoi. Capsicum 'Anaheim' (kuva vasemmalla) aloittaa jo marjojen kypsyttämisen, vaikkei kasvukausi ole kunnolla päässyt edes alkuun.

En uskonut, että tämä chili on Jalapeno (kuva oikealla), vaikka siemenpussissa edelliskeväänä niin lukikin. Nuo pienet punaiset marjat olivat kaikkea muuta kuin Jalapenon näköisiä. Jätin ne kuitenkin kypsymään paikoilleen. Tänä keväänä näyttää tulevan oikean mallisia.

Siemenperunat pussissa ja kassissa

Isot perunat 'Timo'a ja pikkiriikkiset 'Rosamunda'n siemenistä kasvaneet

Perunat pussitetttu vappuna. Tänä vuonna kokeilen myös perunoiden kassikasvatusta.

Nämä kaksi pientä 'Rosamunda'-perunaa ovat säilyneet talven yli. Liikuttavan ihania. Toissa vuonna Rosamunda kukki voimakkaasti ja teki siemeniä. Syksyllä siemenet tipahtivat maahan ja unohtuivat sinne maata kääntäessäni. Viime kesänä laitoin penkkiin papuja liian aikaisin. Ne mätänivät. Ihmettelin jossain vaiheessa kummallisen näköisiä papujani. Vaan nepä olivatkin siemenistä itäneitä Rosamunda-perunoita, jotka taas viime talveksi unohtuivat maahan. Keväällä maata tonkiessa löysin nämä kaksi veitikkaa ja laitoin muiden siemenperunoiden kanssa huoneen lämpöön itämään. Olen erityisen huolellisesti merkannut pussukat, jotta pystyn tarkkailemaan, onko minusta siemenperunan kasvattajaksi.

Raparperi voimissaan	Puksipensaiden takana köynnöspinaatti
Liperi eli lipstikka	Lehtikaalin taimia

Raparperi on saanut aikaisempina vuosina kasvaa ihan rauhassa, mitä muutaman piirakan olen tehnyt ja antanut varsia tarvitseville. Viime kesänä sain mielettömän herkullisen raparperitiramisu-ohjeen. Sitä varten olen pakastanut muutaman satsin raparperihilloa ja sitä tehdään tänä vuonna lisää. Eräs ystäväni vinkkasi myös raparperi-porkkanahillosta. Sitäkin pitää tehdä ja kokeilla esim. pannukakun kanssa.

Puksipensaitten takana komeaan kasvuun lähtenyt köynnöspinaatti. En oikein ole sitä vielä osannut käyttää. Onko kellään hyviä vinkkejä?

Lipstikka on aika komea puska. Olen sen joskus 1980-luvun alussa kasvattanut siemenestä ja kaikissa muutoissa ottanut mukaani. Eilen sain lisää hyviä vinkkejä käyttööni mm. maustesuola. Keitoissahan lipstikka on mauste vailla vertaa.

Valkosipulin itusilmut kaipaavat syksyllä harvennusta

Nämä valkosipulit korjataan syksyllä

Valkosipuleita moneen lähtöön.