keskiviikko 14. elokuuta 2019

Kesä 2019


Rakas pihani
Jos minulta kysytään, niin kesä menee ohi liian nopeasti, silmänräpäyksessä. Mielestäni se saisi kestää ainakin kolme silmänräpäystä. Olin mökillä kuukauden, hievahtamatta minnekään ja kun sitten tulin kotiin, yllätti piha rehevyydellään, vaikka oli ollut hellettä ja sateetonta.

Paahteisen, kadun puoleisen rinteen kasvitkin pärjäsivät joten kuten. Kiitos ystävälleni, joka tarkkaili, etteivät ne ihan tyystin kuihtuneet. Ja vaikka niitä kasteltiin (jota en yleensä tee kuin istutusvaiheessa), niin tämän kevään uusin tulokas (pitkäpalko) ei kestänyt kuivuutta. Siihen on tyytyminen. Luonto tekee, mitä haluaa.

Kärhöt ja liljat tänä vuonna näyttivät erityisesti, mitä on runsas kukinta.


Clematis 'Polish Spirit'

Clematis 'Ville de Lyon'
Kotiin palauttua villiviiniä piti heti rajusti harventaa, kun se oli menossa katon rakenteisiin ja Clematis 'Polish Spirit' (46) siinä vieressä sinnittelee kiitettävästi kuin myös
C. 'Ville de Lyon' (365)


Clematis 'Purpurea Plena Elegans' vasta aloittelee, mutta C. 'Aljonushka' näyttäytyy koko komeudessaan

Clematis integrifolia 'Aljonushka' (395) lähikuvassa. 

                                         

Clematis 'Purpurea Plena Elegans' (241) muutamaa päivää myöhemmin


Kesäkuun puolessa välissä aloitti keltainen päivänlilja runsaan kukinnan.


Pihallani on ainakin viisi rykelmää tiilenpunaisia päivänliljoja, jotka eivät koskaan aiemmin ole näin innostuneet. Päivänlilja Hemerocallis hybr. 'Crimson Pirate' (335)

Päivänliljoja ja syyshohdekukka Helenium 'Moerheim Beauty' (129)

Päivänlilja Hemerocallis 'Paige Pinata' (306)

Tarhapäivänliljat Hemerocallis 'Love That Pink' (238) ja H. 'Bumble Bee' (239)

Tarhapäivänlilja Hemorocallis Hybrida 'Pandoras Box' (336) 




Syyshohdekukka on pörriäisten suosikki





H. hybr. 'Pardon Me' (307) takana joku vanha nimetön tiilenpunainen päivänlilja

Kasvikirjanpitoni ei enää ole oikein ajan tasalla ja muistikin alkaa pettää. Joihinkin kuvan kasveihin olen laittanut numeron, joka on ihan omia merkintöjäni. Suonette anteeksi. Nimetkin saattavat olla mitä vain, mutta sen nimisinä ne olen ostanut.

Illan hämyssä, kuistin rappusilla vielä hetki aikaa huokailla.


sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Sodankylän elokuvajuhlat 2019

Timo Malmi
Järvenpään elokuvakerhon perustaja, Sodankylän filmijuhlien taiteellinen johtaja, toimittaja ja elokuvakriitikko Timo Malmi on luotsannut kerhoa jo 50 vuotta (2018). Merkkivuoden kunniaksi meille kerholaisille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus päästä mukaan nauttimaan Sodankylän elokuvajuhlien tunnelmasta 12. - 16.6.2019.

Olen käynyt Järvenpään elokuvakerhossa Esikoisen kanssa viitisen vuotta ja nähnyt Timon valitsemia elokuvia n. 130. Kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä, joten kun tieto matkapaketista tuli halusin ehdottomasti lähteä mukaan, ensimmäistä kertaa elämässäni. Houkuttelin Esikoistakin matkaan. Ensin hän vähän empi, koska odotetusta lomasta mökillä hupenisi viikko. Festari-ohjelmistoon tutustuttuaan ei tarvinnut kättä vääntää, kun hänkin päätti lähteä matkalle mukaan. Sikäli tosi kivaa, koska meillä on Esikoisen kanssa niin samanlainen elokuvamaku, että katsottavien elokuvien valinta olisi periaatteessa helppoa.

Opiston reippaat naiset Liisa, Katariina, Merja ja Sanna
Toukokuun lopussa matkalle ilmoittautuneille järjestettiin tiedotustilaisuus, jossa Timo Malmi ja Järvenpään opiston matkanjärjestäjinä toimivat Liisa (taideaineiden suunnittelijaopettaja) ja Sanna (taitoaineiden suunnitteluopettaja) kertoivat matkasuunnitelmasta, pysähdyksistä ja antoivat pakkausvinkkejä. He perustivat myös Facebook-ryhmän, johon ohjelman edetessä tuli tietoa Sodankylän ohjelmista ja elokuvista sekä kartat festarialueesta ja Luoston majapaikoista.


Minun viritelmä Chaplin-pussukasta

Pussukoiden virkkaajat pääsivät esittelemään aikaansaannoksiaan. Kuva on Liisan.
Tärkeä vinkki oli ottaa matkalle mukaan myös virkkuukoukku ja kahta erilaista lankaa. Matkakäsityö paljastettiin Facen sivuilla, jossa Chaplin-pussukka oli myös näytillä. Jee, useilla käsityömatkoilla meillä on aina ollut matkakäsityö ja kiva, että elokuvakerhomatkallakin oli sellainen. Koskaan en ole tehnyt kuviovirkkausta, mutta nyt sain opetella. 

Periaatteessa katsottavien elokuvien valinta olisi ollut helppoa Esikoisen kanssa. Kun ohjelmisto tuli, iski epätoivo. Valittavana oli yli 100 elokuvaa, joista viisi oli meille matkalaisille Timon valitsemia ”varmoja” ja viisi elokuvaa saimme itse valita mieltymystemme mukaan. Kymmenen elokuvaa kolmessa päivässä on aika paljon. Eihän kaikkiin ole pakko mennä, mutta kun sinne asti pääsee, niin tietenkin sitä haluaa katsoa niin paljon kuin mahdollista. Väärin. Kun istuu kaksi päivää bussissa ja monta tuntia elokuvissa se käy aika paljon fysiikan päälle, kuten eräs matkakumppani totesi. Univelkaa tietysti kertyi, mutta kotiin päästyä huomasin, että 13 tunnin istuminen bussissa oli vanhoille, hyvin palvelleille jaloilleni koettelemus. Nilkat ja jalkapöytä olivat turvoksissa ja hivenen kivuliaat. Pitää muistaa ensi kerralla olla vähemmän ahne ja pitää myös lepotaukoja. Toivoimme, että ensi kerralla (ilman muuta ensi kerralla mukaan, jos matka järjestetään ja mukaan mahtuu) perilläolopäiviä olisi ainakin yksi enemmän.

Liisan kuva matkalaisista pikkuteltan edessä.
Meitä matkallelähtijäitä oli täysi bussillinen. Ensimmäinen päivä meni matkustamiseen eli lähtö Järvenpäästä aamukahdeksalta ja perillä majapaikassa Luostolla ennen puolta yötä. Seuraavana päivänä kärppänä ylös, nopea aamiainen ja mikä ylellistä, meillä oli oma bussi käytettävissä aamulla Sodankylään ja puolilta öin takaisin Luostolle.
Lippujonoja alkaa muodostua koulun pihalle.
Perillä asettauduimme kauniisti lippujonoihin ja opiston reippaat naiset jakoivat meille vapaalippumme (10 kpl), hienon ohjelmakatalogin ja Järvenpään opiston elokuvakerhon kassin, johon sai näppärästi sujautettua nopeasti esille tarvittavat esineet, eikä niitä tarvinnut repusta kaivella. Myöhemmin yhteisessä keskustelutilaisuudessamme saimme vielä yllätyksenä vapaaliput mykkäelokuvakonserttiin.

Majoituspakettiin kuului myös festaribussirannekkeet, jolla pääsi ilman maksua liikkumaan muutaman kerran päivässä välillä Luosto-Sodankylä-Luosto. Ilman ranneketta matka olisi maksanut 15 €. Yhtenä aamuna, kun ei ollut tarve lähteä klo 8 lipunostoon, käytimme festaribussia. Tai olisimme käyttäneet, mutta se oli jo meidän pysäkillä täynnä ja seuraava tulisi vasta päivällä, mutta bussikuski hälyytti toisen bussin, joka saapui tunnin kuluttua. Vähäsen kirpaisi pysäkille jääneitä.

Oikean puoleinen jono Isoon telttaan, johon mahtuu n. 900 henk. Vasemman puoleisesta jonosta pääsee katsomaan Kitisen kinon ohjelmaa
Tunnelma festaripaikalla oli mukavan rento. Ei mitään pönötystä ja jonottamisetkin sujuivat rauhallisesti. Kiva oli huomata myös, että jokaisen elokuvan päätyttyä kansa taputti. Taputetaanko normaalisti elokuvissa?


Iso teltta

Pikkuteltta

Elokuvateatteri Lapinsuu

Kitisen kino

Hauska yksityiskohta.
Elokuvateatteri
Lapinsuun naisten wc

ja miesten wc
Päivän ohjelma jakautui siten, että neljässä esityspaikassa oli ohjelmaa n. klo 10 – 05 eli melkein vuorokauden ympäri. Joka aamu klo 10 - 12 oli koululla aamukeskustelussa elokuvatekijöiden haastattelu. Yleensä keskustelujen jälkeen heräsi mielenkiinto katsoa haastatellun ohjaajan festarilla esitettäviä elokuvia. Joihinkin näytöksiin siinä vaiheessa liput olivat valitettavasti jo myyty loppuun.

Aamukeskustelu koulun salissa

Mielenkiintoiset haastateltavat olivat tänä vuonna:

Arnaud Desplechin (haastattelijana Timo Malmi), ranskalainen ohjaaja, jonka elokuvista esitettiin: Oh Mercy!, My Sex Life... or How I Got Into an Argument, Kings and Queen, Eräs joulutarina ja Kolme muistoa nuoruudestani.

Vähän olen ylpeä, kun pääsin Mohsen Makhmalbaf'in ja vaimonsa kanssa mukaan kuvaan. Festareilla tapasin myös pari enteriläistä (Enter ry Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys)
Mohsen Makhmalbaf, iranilainen ohjaaja ja monialainen elokuvatekijä, aivan uskomaton tarinankertoja ammentaa elokuviinsa myös omakohtaisia järkyttäviä kokemuksiaan. Haastattelussa hän kertoi muunmuassa, että elokuvissaan hän haluaa että niissä on tarkoitus ja tarina (meaning), vetovoimaa, houkutusta, viehätystä (attraction) ja taikaa (magic). Makhmalbafin elokuvia festivaaleilla oli: Hello Cinema, Gabbeh, A Moment of Innocence, Kandahar – aurinko kuun takana, The President ja Close-Up.

Fernando Meirelles (haastattelijana Mika Kaurismäki), brasilialainen ohjaaja, jonka elokuvat osuivat päällekkäin muiden valintojemme kanssa, joten emme onnistuneet näkemään näistä yhtäkään: Maids, Jumalan kaupunki, Uskollinen puutarhuri ja Blindness.

Elokuvan jälkeen Pernilla Augustia haastattelivat Ville Virtanen ja Yle Draaman vastaava tuottaja Liselott Forsman
Pernilla August, rakastettu ruotsalainen näyttelijä, Ingmar Bergmanin luottonäyttelijä. Elokuvan Vakava leikki loputtua August kertoi elokuvan tekemisestä ja vastasi yleisön kysymyksiin. Hän oli myös aamuhaastattelussa sunnuntaina, mutta silloin olimme valitettavasti jo kotimatkalla. Muita festareilla esitettyjä Augustin elokuvia oli Hyvä tahto ja Sovinto.

Ennen festivaaleja oli mahdollisuus ostaa 30 % lipuista ennakkoon, loput liput myytiin paikan päällä. Koska emme aikaisemmin olleet kuulleetkaan näytillä olleiden elokuvantekijöiden teoksista, emme tietenkään osanneet varautua tilaamaan lippuja ennakkoon. Toisaalta puhelimella olikin aika mahdotonta päästä läpi, koska linjat olivat kovin varattuja.

Hieno ohjelmaluettelo, jossa tiivistä tietoa näytettävistä elokuvista ja elokuvantekijöistä.
Kaikki näkemämme elokuvat olivat kiinnostavia ja näkemisen arvoisia. Kolmen parhaan joukkoon pikkuriikkisessä raadissamme nousivat Mohsen Makhmalbafin The President, Nora Fingscheidtin System Crasher ja Sodankylän elokuvajuhlissa esitetty kotimainen yllätysensi-ilta, jonka virallinen ensi-ilta on vasta syyskuussa ja josta ei vielä saa hiiskua sanaakaan. Niin paljon hyviä elokuvia jäi vielä toivelistalle. Ehkäpä saamme joitakin niistä nähdä vielä elokuvakerhossa.


Meidän kämpässä asui 9 matkalaista. Yläkerran kolmelle ladylle oli kaksi makuuhuonetta.

Naapurikämpässä asui parikymmentä matkalaista

Meidän majapaikan yhteisiä tiloja

Yhteisestä tilasta kulku kolmeen makuuhuoneeseen.

Sää suosi meitä jokaisena päivänä, vaikka edellisenä viikkona oli luvattu jopa lumikuuroja. Hieno kokemus oli elokuvajuhlat kaikenkaikkiaan. Uudelleen? Kyllä! Ihan varmasti!

Yleisöäänestyksessä, jossa sai toivoa uusintaa näytetyistä elokuvista, voitti herttainen kämppäkaverimme Marie liput ensi vuoden elokuvajuhlille. Onnea ja tervetuloa Suomeen viimeistään ensi kesänä! :)

Suurkiitokset Timolle, Liisalle, Sannalle, Merjalle ja Katariinalle sekä mukaville kämppäkavereille kuin myös kaikille kivoille matkakumppaneille!

Sodankylän elokuvajuhlien sivuilta löytyy kaikenlaista tietoa tämän ja aikaisempien vuosien tapahtumista.  Yleisöennätys ylsi tänä vuonna viiden päivän aikan noin 31 000 kävijämäärään. Huikeaa!

***************

(paksulla korostettu teksti (bold) on haastateltujen tekijöiden elokuva, jonne onnistuimme saamaan liput)

perjantai 24. toukokuuta 2019

Kevät


Kevät tulee ja menee niin nopeasti, ettei ehdi muuta kuin kiertää pihaa kameran kanssa ja huokailla ihastuksesta. No pikkaisen olet tehnyt muutakin.

Olen jo väsyttänyt naamakirjan kaverit päivittäisillä kuvapostauksilla, joten ette tekään, oi rakkaat lukijani saa jäädä ilman näitä kuvia. Niitä on paljon ja koko kuvanauha näkyy yhtä kuvaa klikkaamalla, jolloin kuvia voi ihailla ruudun kokoisena :)


7.4. pörriäisillä jo hommia

9.4. pörriäisten baari suljettiin toviksi

14.4. kadunvarren avo-ojan sinivuokot ihastuttavat joka kevät

15.4. yksinäinen pieni jouluruusun siementaimi näyttää, että kyllä pienikin maasta ponnistaa


1.5. kaverilta viime syksynä saatu punainen sinivuokko on oikea ilopilleri


Täällä pienen jouluruusun vanhemmat

Rhodossa nuppuja ensimmäisen kerran 13 vuoteen.

26.4. koskaan kukkimattoman rodon nuppu yrittää aueta, mutta tuo eikä sen kaverit jaksaneet loppuun asti. Aloitan huimapäisen lannoituksen, jospa se ensi vuonna?

Näin isoksi rodo on jaksanut kasvaa koskaan kukkimatta. Ehkä sen kaikki voima on mennyt kasvamiseen. Ihan rauhassa on saanut kasvaa, minun mitenkään puuttumatta asiaan. Jos ei kuki, niin ei kuki. Aika kivan malliset lehdet kuitenkin

20.5. Pienessä rodopuistossani Rhodorendron 'Ingrid Mehlquist'issa mielettömästi nuppua, lähes sata. Takana myös pikkuinen kanadanatsalea kukkii runsaasti


20.4. kevättähdet ovat röyhähtäneet kukkaan

22.4. scillat eli sinililjat lisääntyneet jonkin verran, muttei niin paljon kuin kevättähdet


10.4. kylvöksiä, osa chileistä jo taimettunut pienen samettiruusun siemenet kylvetty.

25.4. perunat pussitettu

9.5. jatkan syksyllä aloittamaani lavakauluksien jatkojalostusta viljelyskuntoon. Laattojen välien rikkaruohojen kitkemiseen meni ainakin kolme päivää.

Pohjalle kostutettuja sanomalehtiä hillitsemään monivuotisten rikkakasvien tunkeutumista

Lisään palanutta hevonkakkaa ja multaa

Kuistin rappusilla istuessa voi kahvitellessa kääntää katseen vasemalle työmaasta.




6.5. 2018 lummetulppaanit kadunvarsiprojektin itärinteessä

23.4. kadunvarsiprojektin lummetulppaanit jo kurkistelevat lumen keskeltä.

1.5. ensimmäiset kadunvarsiprojektin lummetulppaanit levittäytyneet runsaasti viimevuodesta vrt. kuva yllä

12.5. myös parvitulppaanit kadun varrella näyttävät kotiutuneen. Maksaruoho oli alkukeväästä ruskea ja luulin sen lähes kuolleen, mutta nyt se on jo iloisen vihreä.

21.4. lummetulppaanit pihan puolella aurinkoisella paikalla lisääntyneet joka vuosi ilahduttavasti  

Viimeiset kadunvarsiprojektin lummetulppaanit 24.5.

Kirjopikarililjat levittäytyneet hallitusti sinne tänne
Yritän levittää valkoisen kirjopikarililjan siemeniä


24.4. jouluruusu 'Blue Lady' on jo kukkinut jonkin aikaa

1.5. kerratut lumikit myös hiukan levinneet ilokseni


Tänä vuonna valkoisessa sinikämmenessä ei kukkia ole niin runsaasti kuin viime vuonna, silti hyvässä kunnossa näyttää olevan.

20.5. uusin sinikämmen sen sijaan kuukkii ja näyttää myös voivan hyvin. On kasvanutkin viime vuodesta reippaasti.


Rotkolemmikki ja keltainen esikko näyttävät myös viihtyvän

Pelargonioita piti ostaa, kun halvalla sai


On mökin piha aika siisti haravoimisen jälkeen

Pulahdettiin jääkylmään veteen, kun ensin siirreltiin jäitä vähän kauemmaksi


Vappuna käytiin mökillä haravoimassa ja ihailemassa Tanhupallon karvamatoja.

Minä olin yksi mökkipihan siistijöistä, enkä pudonnut avo-ojaan, vaikka hattu oli valahtaut silmille.


15.5. kriikuna kukkii

19.5. päärynä kukkii


20.5. ihanan ihana keltaluumu kukkii myös runsaasti



Ingrid Mehlquist'iä käyn kuvaamassa päivittäin, mutta...

...laitan tähän vain muutaman kuvan näytille :D


22.5. mun ihanan ihana aikainen pioni 'Kesähamonen' ja takana se kauniisti kukkiva rodopensas. Risukasa oikeassa laidassa on villiviini, joka vasta heräilee.

'Kesähamonen' lähikuvassa.


Kadunvarsiprojektin lännen puoleinen rinne. Huom. vaaleanpunainen pieni pläntti saatu viime vuonna naapurilta (katso viereinen kuva) ja luulin sen jo menehtyneen. Toisen naapurin raja näkyy aika selvästi jonkinlaisena heinikkona.

Nyt ei tartte nauraa, mutta tähän pyritään. Täältä saatu se pieni vaaleanpunainen pläntti mun viereisen kuvan kadunvarsirinteessä.