Trice-tuoli

Varastokatselmuksessa löytyy ihan mielettömästi kaikenlaista hävitettävää, mutta myös hyödyllistä. Löytyi mm. 4 kpl Hannu Kähösen suunnittelemaa Trice-tuolia joskus 1980 luvulta. Goolesta etsiessä löytyi mm. tällainen kirjoitus Antiikki & Design-sivuilta:

”Hannu Kähönen (s. 1948) suunnitteli 1985 Trice-tuolin, josta tuli myyntimenestys Suomessa ja muun muassa Japanissa. Tuoli nosti Kähösen pinnalle muotoilijana, ja tuolia ovat metsästys- ja huviretkillään käyttäneet Tanskan ja Belgian kuninkaallisetkin. Mutta onko Trice harvinaisuus? Kun asiaa katsoo tuotantomäärien valossa, niin tuskin. Mutta jostain syystä sitä ei näe kotimaisilla antiikkimarkkinoilla, eli siten se vaikuttaa olevan harvinaisuus. Trice on valmistettu hiilikuidusta ja purjekankaasta, ja se painaa vain runsaan kilon. Sen taitettava mekanismi toimii kuin sateenvarjossa. Vaikka tuoli on mitä modernein, sillä on juurensa vanhoissa taitettavissa retkituoleissa, jotka otettiin mukaan vaikkapa urheilutapahtumiin. Trice oli paljon julkisuudessa 1980-luvulla, mutta nyt se on vaipunut unohduksiin. Melko varmasti tuoli nousee jossain vaiheessa taas esiin. Se on mitä mainioin käyttötuoli mutta myös moderni keräilyklassikko. Vakuutusarvo voisi olla 100 e. (AK)”

Pariisin matka 28.1. – 31.1.2026

Joululounaalla entisen työpaikan eläkeläisten kanssa keskustelu sivusi jossain vaiheessa ulkomaan matkoja. Minä uhosin, että en enää halua lähteä ulkomaille. Ihan tarpeekseni olen saanut matkustamisesta ja pakkaamisesta.

                                                      

Sitten mainittiin, että edellisessä tapaamisessa oli puhetta Pariisin lähdöstä ja haluttiin kartoittaa, löytyisikö matkalle lähtijöitä. Vilkaistiin kaverin kanssa toisiimme kysyvästi: lähdetäänkö? Kummankin käsi nousi tuotapikaa. Ja niin oli päätös tehty. Kaikkiaan 16 matkalaista ilmoittautui määräpäivään mennessä. Meille ensikertalaisille Pariisin matkailijoille oli ihana tietää, että joukossa oli paljon erittäin kokeneita Pariisin kävijöitä.

Sää Pariisissa vaihteli kylmän tuulen siivittämänä +3ºC, jolloin kerrospukeutuminen oli tarpeen sekä kevyt takki, pipo ja käsineet. Välillä lämpötila tuntui Suomen kesältä, jopa +11ºC .

Tulopäivän matka hotelliin kesti yllättävän kauan pienen sekaannuksen takia, mutta saatuamme laukut hotelliin menimme yhteiselle lounaalle lähiravintolaan. Sieltä reippailimme Notre Damen katedraalille, jonne oli pitkä jono, joka kuitenkin eteni kohtalaisen nopeasti.

Seuraavana oli vuorossa metrokortin ostaminen. Haltijakohtainen kortti on varsin kätevä ja edullinen. Siihen voi ostaa lisää matkoja joiltakin automaateilta ja metroaseman palvelutiskiltä. Kortti maksoi 2 € + 2.50 €/matka. Saimme myös lyhyen oppitunnin metrolla liikkumisesta.

Metrolla liikkuminen ei ole hirveän vaikeaa, kun tietää mihin suuntaan on menossa ja linjan päätepysäkin. Lisäksi on hyvä opiskella, millä asemalla mikäkin linja pysähtyy. Linjoja on 16 ja asemia 303. Metroissa ei ole kuulutusta, mutta vaunuissa linja on selkeästi merkitty pysähdyksineen ja vaihtoasemineen ja asemien nimet näkyvät selvästi laitureille pysähdyttäessä. Metron ovi aukeaa vivusta, joka on aluksi yllättävää. Ovi sulkeutuu automaattisesti liikkeelle lähdettäessä. Sulkeutuvan metron oven väliin ei kannata jäädä. Se sattuu kipeästi. Että rivakasti vain sisään, niin muutkin mahtuvat.

Jokaisen päivän päätteeksi kävimme yhteisellä illallisella, mikä kruunasi päivän mukavassa matkaseurassa.

Askelmittari kertoi ensimmäisenä päivänä askelia kertyneen 9.000.

En ottanut kuvaa aamiaisesta, mutta tässä hotellin rappukäytävä

Hotelli Trianon Rive Gauchen aamiainen oli varsin monipuolisen runsas ja herkullinen. Sillä pärjäsi hyvin lounaaseen asti.

Petit Palais pääsisäänkäynti

Toisena päivänä meillä oli kuljetus hotellilta Le Petit Palais’iin Pekka Halosen näyttelyyn, joka oli tosi hieno kokemus. Vaikka on nähnyt paljonkin Halosen maalauksia, niin näyttelyssä oli ilahduttavan paljon teoksia yksityisistä kokoelmista, joita ei usein ole esillä.

 Pekka Halonen Young Italian Girl 1893-1894

Yksityiskokoelma

 After the Music Lesson 1894

Helsinki, villa Gyllenberg, Fondation Signe and Ane Gyllenberg

 Awaiting the Enemy 1896

Helsinki, Kemira Oy

Le Petit (=pieni) Palais ei ole ensinkään pieni, kuten kuvasta näkyy. Siellä olisi ollut katsottavaa vaikka koko päiväksi, joten kolme tuntia kului varsin nopeasti.

Näyttelystä kävelimme Champs Elysées'lle ja Riemukaarelle, jonka jälkeen maistui lounas.

Matka jatkui kahdella metrolla, linja 6 ja 10 kohti kotia. Rappusia oli valtavasti eikä liukuportaita ollenkaan. Siinä joutui vanhat jalat koetukselle. Päivälle kertyi askelia 8.800.

Kolmantena päivänä oli tilattu aamulla kuljetus Paris Expoon Retromobil -näyttelyyn. Ihmisiä oli sakeana jo ulkona odottamassa ja lisää väkeä kertyi ihan jatkuvasti. En yleensäkään tykkää väenpaljouksista ja näyttelyssä ihmisiä riitti ihan ahdistukseen asti. Ruokailupisteitä oli jonkin verran, mutta kaikkiin ihan mielettömät jonot. Ihan turha toivo saada minkäänlaista välipalaa kohtuullisessa ajassa.

Pyramidi näyttelyalueen ulkopuolella oli vain niin vaikuttava, että se piti kuvata

Iltapäiväksi meille kahdelle ensikertalaisille matkan erinomainen johtaja, Markku oli ostanut liput Eiffelille. Hän lähti kuljettamaan meitä kohtaamispaikalle, mikä olikin sellaisen mutkan takana, että varmaan emme sitä olisi löytäneet. Jos olisimme myöhästyneet kohtauspaikalta, olisi pääsy torniin pysähtynyt siihen. Opas löytyi ja Markku vielä tarkisti, että opastettava ryhmä lähti kohti tornia.

Eiffel-torni on valtava rakennelma! Hissillä ei sinä päivä ollut kuljetusta huipulle, mutta ihan hyvin meille riitti toinen tasanne. Siellä kierreltyämme saimme vihdoin suuhun pantavaa. Toisessa kerroksessa ei ole pöytiä ja vain muutama penkki, vaan sepä riitti meille. Ensimmäisellä tasanteella on ravintola, mutta sinne emme poikenneet, koska yhteinen illallinen oli aina päivän kohokohta, eikä sitä enää tarvinnut pitkään odottaa.

Minun salaattini. Tarjolla oli toki muutakin mm. etanoita

Perjantaina askelia kertyi 14.000.

Lauantai olikin sitten lähtöpäivä. Aamiaiselle ei ollut kiirettä. Huone piti luovuttaa klo 12, jonka jälkeen kävelimme hotellin lähistöllä Panthéonin rappusille (sisälle oli taas pitkä jono) ja Luxembourgin puistoon. Siltä sitten lounaalle ja takaisin hotellille odottamaan lentokenttäkuljetusta. Pariisin lentokentällä oli yllättävän vähän ihmisiä iltapäivällä, mutta Helsinki-Vantaalla keskiyön aikoihin melkoisesti.

Hopp on/Hopp off -kyydillä olisi ollut ihan kiva tutustua Pariisiin, mutta siihen pitää varata koko päivä. Kierros kestää n. 2 tuntia, välillä voi poistua tutkimaan ympäristöä ja jatkaa taas toisella bussilla. Lipun voi ostaa 12 tai 24 tunniksi. Seuraavalla kerralla sitten.

Neljän päivän askelsaldo 37.000.

Vielä kiitokset kaikille ihanille matkakumppaneille mukavasta ja onnistuneesta matkasta! Erityiskiitokset antoisan matkan toteutumisesta ja erinomaisesta johtamisesta Markulle ja Minnalle!

Kuvakatsaus marras-joulukuu 2024

Palapeleistä mulla on lyhyet kertomukset Instagramissa, mutta tässä siis marras-joulukuun urakkaa

Eurographics Antique World Map

Clementoni Leopard on ihan kamala. Tämä on ollut mulla esillä jo kuukauden, eikä loppuvalmistuminen edes häämötä.

Ruudullisen takkikankaan luontiohjeet ja valmis mallitilkku. 

Sain ihmeellisen siivousvimman. Löysin autotallin hyllyltä laatikon, josta löytyi kauppaopiston kokeita ja muistiinpanoja. Ihmettelin, miten hyvin mun kokeet oli mennyt. Kovetin luonteeni ja hävitin kaikki muut, paitsi en lopputyötäni. Kansiota, jossa oli mun nuoruusajan kangaspuun ostokset ja luontiohjeita, en vielä raaskinut hävittää.

Lähinaapurilta sain kerätä talviomenoita, joista tein tuoremehun lisäksi kuivattuja omenarenkaita. Naapurin kompostoriinkin keräsin monta ämpärillistä huonoksi menneitä.

Lumi valaisi pihan 2.11., jonka jälkeen sää on vaihdellut vesisateen ja lumipeitteen välillä monasti

Kulttuurikäyntejä kertyi kahden kuukauden aikana paljon. Tavoistani poiketen en ottanut kaikista kuvia edes ohjelmalehtisestä.

Hildur käytiin katsomassa Turussa.

Isfåglarna oopperan Alminsalissa

Talvisella lenkillä Esikoisen kanssa

Käsityökavalkadi

Punaiset keskellä on joulusukat ihanille opettajille

Vävylle

Vitoselle

Löytösukat. Tällaiset sukat löytyi käyttämättöminä kaapista monen vuoden takaa. En muista koskaan tällaisia neuloneeni, mutta kukapa muu ne olisi neulonut. Meni jouluksi Kuopuksen perheelle nämäkin.

Lapasia. Nämäkin on aloitettu miljoona vuotta sitten, mutta nyt sain ne valmiiksi.

Aika erikoiset mutta lapsenlapset innostuivat näistä.

Kaksinkertaiset lapaset liukuvärjätystä langasta, siksi ovat kuin eri paria

Olen joskus ammoin ostanut Virosta villasukat, jotka hädin tuskin kestivät ehjänä yhden käyttökerran. Olen jo kerran aikaisemmin purkanut teräosan ja tehnyt ohuesta sukkalangasta uudet terät. Nyt kokeilin, miten bambulankasekoitus kestää sukissa. Nuo varret lyhenee, jokaisella tuunauskerralla, koska villalanka on sukissa heikoin kohta.

Siivousvimmassa sain tyhjennettyä yhden hyllyn varastosta. Joulukoristeille löytyi ottaja facen roskalavalta.

Elokuvakerhon syksyn viimeinen elokuva oli Kaurismäen veljesten Arvottomat vuodelta 1982. Pidin elokuvasta ja se on mielestäni kestänyt hyvin aikaa.

Kuluneen vuoden 2024 aikana on ilmestynyt kirja, jossa on kuvin ja haastatteluin muisteltu Arvottomat -elokuvan tekovaiheita. Kirjan tekijät, Mikko Mattila ja Raija Talvio olivat illan elokuvan tekijävieraita ja kertoivat aiheesta niin mielenkiintoisesti, että olihan kirja ihan pakko varata kirjastosta.

Äänikirjoja olen kuunnellut tänä vuonna 142. En oikein enää vanhemmiten ollut innostunut dekkareista, koska tuntui, että niitä tuli nuorena luettua ihan tarpeeksi. Lukijavinkeistä kuitenkin kuuntelin muutaman ihan viihdyttävän, joten niitäkin nykyään kuuntelen sopivasti.

Ehdottomasti suurin urakka oli Kalle Päätalon Iijoki -sarja, 26 osaa joista jokainen kesti n. 30 tuntia. En koskaan olisi jaksanut sitä lukea kirjana, mutta kuunneltuna se oli ihan viihdyttävä, vaikka välillä liika toisto, etenkin lapsuuden ankeudesta muisteleminen ja siinä rypeminen ei tuonut mitään uutta näkökulmaa. Toisaalta toiston ymmärtää, kun ajattelee aikaa, jolloin sarja on kirjoitettu. Jos joka joulu sai lukeakseen uuden osan, niin onhan ihan hyvä välillä kerrata asioita, mutta yhteen pötköön kuuntelemista toisto vähän häiritsi.

Joulukin tuli ja meni. Edellisen joulun vietin kotona koronaa potien, mutta tänä jouluna pääsin taas viettämään sitä rakkaitteni kanssa. Olisiko jo 10. vegaaninen joulu.

Ihanaa vuotta 2025 kaikille lukijoilleni! Ehkä vielä tapaamme.

Kuvakatsaus syys-lokakuu 2024

Papuja tuli tänä vuonna kiittävästi. Tässä osa sadosta. 

Palsternakasta en ole saanut satoa moneen vuoteen. Ovat kyllä siementäneet ja taimia oli vaikka kuinka paljon. Aloin kitkeä niitä kompostiin ja huomasin yllätyksekseni, että satoakin kertyi tänä syksynä. 

Sain naapurilta vanerilevyn, josta Topi teki mun palapelipöydälle lisälevyn. Piakkoin on vuorossa niin iso palaperi, ettei se olisi mahtunut alkuperäiselle palapelipöydälle. 

 

Toiselta naapurilta sain käydä keräämässä maailman herkullisempia omenoita. Ja minähän keräsin.

Palapelejä 

Ravensburger World of Butterflyes 500 palaa

 

Round Art Puzzle Bouquet

 

Ravensburger Christmas Village 

Jumbo Wasgij8 Mystery The Final Hardle. Tämä on taas niitä, joissa palapelistä ei tule pakkauksen kannen näköinen, vaan pitää kuvitella, mitä sitten tapahtui. 

Kiinansipuli on yksi mun suosikeistani

Kiinansipuli on miedompi kuin ruohosipuli, maku vähän valkosipuliin vivahtava ja sitä voi kerätä vielä syksyllä, kun ruohosipuli on lakastunut jo aikoja sitten. Kukkiikin näin kauniisti. 

Topi laittoi mun keinuun uudet istuinlaudat lahonneitten tilalle. Nyt ei tarvitse pelätä, että istuessa hulahtaa lautojen läpi maahan. 

Maa-artisokassa on auringonkukkamaiset kukat. Kasvaa yli kaksi metriseksi.

Maa-artisokkasato oli tänä vuonna valtaisa. Riittipä niitä naapureillekin, jotka ymmärtävät hyvän päälle. Näitä tuli 3 ämpärillistä!

Puulaatat olivat lahonneet. Kaivoin ne ylös ja ajattelin laittaa uudet samaan tasoon nurmikon kanssa. Maata piti kaivaa kohtalaisen paljon. On tosi sottaista ja raskasta. Syksyn sateetkin tekivät kaivannostani liejualtaan. Pitää jatkaa hommaa keväällä. 

Sitten, kun pohjatyöt on tehty, tulee tilalle Topin tekemät hienot uudet laatat. 

Noilla saappailla ei sovi mennä suoraan olohuoneeseen.

Keravan Sinkassa on hieno Saven karnevaali -näyttely 12.1.2025 asti. 

Kuvia otin paljon, mutta en taaskaan saanut juttua aikaiseksi. Tämän näyttelyn jälkeen Sinkka menee kiinni määräämättömäksi ajaksi kunnostustöiden takia. 

Hetken ruska rusokirsikkapuussa

Näin komeaa multaa syntyy bokashimultatehtaassa 

Hieno kolmen kuoron ja puhallinorkesterin esitys Temppeliaukion kirkossa. Nelonen (järjestyksessä neljäs lapsenlapseni) laulaa Wiipurilaisen Osakunnan Laulajissa.

Mun Bonus Iltatähteni teki toivomuksestani hienon marjanpuhdistuskehikon. Kehikon puuosat ovat tammea ja mahonkia.

Rauhaisaa joulumieltä kaikille lukijoilleni! 

Kuvakatsaus jatkuu vielä joulun jälkeen.