sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Villasukka-arvonta

Koskaan aikaisemmin en ole järjestänyt blogissani arpajaisia. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta ensimmäisestä blogikirjoituksestani, jonka julkaisin Vuodatuksessa nimellä Hallittua kaaosta. Moni on kuitenkin käynyt klikkaamassa sen ja tämän Bloggerin Vallattoman mummelin sivuja yllättävän usein, joten päätin nöyräksi kiitokseksi lukijoilleni järjestää villasukka-arpajaiset.

Säännöt ovat yksinkertaisuudessaan seuraavat: Käy kommentoimassa haluatko osallistua 1. vai 2. sukan arpajaisiin. Laita nimesi tai nimimerkkisi kommenttiin yhteydenottoa varten. Jos kommentteihin vastaaminen ei jostain syystä onnistu, niin voit laittaa osallistumisesi myös sähköpostiin vallatonm@gmail.com

Arvonta päättyy 14.2.2018 Voiton päivänä :), jolloin ilmoitan blogissani voittajat ja otan heihin yhteyttä sähköpostitse, jos se on minulle ilmoitettu tai ilmoitetaan voiton julistuksen jälkeen.

Sukka 1.

  1. viininpunaiset villasukat koko 38 puikot 4, lanka 7-veljestä. Sukassa on erittäin löysä resori, joten ei taatusti kiristä.
Sukka 2.

  1. harmaat villasukat koko 38 puikot 3½, lanka 7-veljestä.

Selasin vanhaa blogiani ja juutuin muistelemaan. Laitain muutaman linkin, jos yhtään kiinnostaa:

Ensimmäisessä postauksessa 15.9.2008 on selvitys, miksi valitsin blogin nimeksi Hallittua kaaosta.

Toisessa postauksessa esittelen kaikkein arvokkaimmat aarteeni eli mummon mussukat. Aika monta juttua näistä aarteistani löytyy blogin oikean puolen luettelosta: Mummon mussukat, jossa näkyy vain otsikot aiheesta. Kieltämättä työlästä. Ehkä kuitenkin on helpompi klikata tagipilven saman nimistä otsikkoa, jolloin näkee vähän jutun alkua.

Sitten joulukuussa 2008 avasin vähän enemmän sitä, miksi ylipäätään aloin kirjoittaa blogia.

Helmikuussa 2012 on jo mielestäni unohtunut juttu vapaaehtoistyöstä, joka hieman sai mietteliääksi. Elämänhallintaa.


Tagipilvestä löytyy lisäksi matkakertomuksia, piha ja puutarha, vapaaehtoistyö, käsitöitä jopa ruokia ym.

tiistai 26. joulukuuta 2017

Villasukkia jouluksi

Minusta on tullut sellainen villasukan kuluttaja, että kuvittelen kaikkien tarvitsevan villasukkia. Lastenlapset kohteliaasti ilmoittavat, että heillä on kyllä jo aika paljon sukkia, kun kysyn haluavatko kenties seuraavat tekeillä olevat.



Joulukalenterisukat Novitan Suomalainen sukkalanka
Ihan vain huvikseni innostuin Novitan joulukalenterisukista. Oli hauskaa avata joka päivä uusi luukku uusine ohjeineen. Kivasti siinä oppi erilaisia kohokuvioita ja pitsineuleita. Jossakin kohtaa ohjeissa oli virhe tai sitten tulkitsin ohjeen väärin. Muutaman purkurupeaman ja uudelleen yrityksen jälkeen sain muutaman vaikean ohjeen tulkittua siten, että ihan kivat näistä tuli. Yhdessä kohtaa silmukkamäärä ei täsmännyt ohjeeseen. Lohdutin itseäni, että ihan hyvässä kohdassa. Nimittäin nilkka on mielestäni liian kapea eli kireähkö, mutta toisaalta sopivissa jaloissa sukat pysyvät tanakasti ylhäällä, eivätkä valu. Valkoinen on kyllä aika hankala väri käyttösukaksi, mutta noitahan voi pitää oikeassa paikassa oikeaan aikaan – ehkä. Sukat päätyivät lahjaksi sukulaiselle, joka ei vielä ollut saanut minun neulomiani sukkia.


Tanskalainen Hjerte sukkalanka on ohutta, mutta kestävää.

7 veljestä on ehkä hivenen liian paksua pikkusukkiin
Pienelle 3-vuotiaalle sukulaistytölle, innostuin neulomaan kahdet sukat, koska hänelläkään ei vielä ole minun neulomiani. Oli aika vaikea päätellä minkä kokoinen pieni jalka on, mutta kengän numeron selvitettyäni tein sitten jalkaterän seuraavan ohjeen mukaan. Näillä sukilla kävellään mahdollisesti liukkaalla kivilattialla, joten ostin jarrusukkalatexia ja töpöttelin sitä sukan pohjiin.

Sukan terän pituus, kun kengän koko esim. 38:

38 x 2 : 3 – 1,5 = 23,83 ~ 24 cm eli sukan terän pituudeksi tulee n. 24 cm

26 x 2 : 3 – 1,5 = 15,83 ~ 16 cm jne.

Helpommalla pääsee, kun piirtää jalan kuvion paperille. Jostain olen kuullut myös seuraavan ohjeen esim. kengän koko – 14 (38 – 14 = 24), mutta pienessä kengän koossa tuo kaava ei mielestäni toimi.



Lankana Novitan 7 veljestä ja Impivaara

Toivottavasti ohje oli oikea, kun neuloin Ellinooran lapsenlapselle nämä sukat!

Nyt pitäisi päättää, millaiset sukat neulon arpajaissukiksi.

torstai 21. joulukuuta 2017

Joulutoivomus


Sydän täynnä rakkautta naisten perinteisellä syksyn puolukkaretkellä sai ajatukset jouluun.

Rakkautta teidänkin sydämiinne!

tiistai 19. joulukuuta 2017

Kasvispiirakka juurespohjalla


Kyläreissulla sain maistaa herkullista kasvispiirakkaa. Alkuperäisen ohjeen on Hesarin ruokatoimittaja Laura Kaapro julkaissut syksyllä 2016. Tomaatin ystävänä lisäsin piirakkaan kirsikkatomaatteja. Pohjan juuresten raastamiseen käytin ikivanhaa Moulinexia. Helppoa kuin heinän teko.

Kasvispiirakka juurespohjalla, (8 palaa) valmistusaika noin 1 tunti

Pohja
2 (200 g) porkkanaa
2 pientä tai 1 iso punajuuri (150 g)
150 g palsternakkaa
2 kananmunaa
4 rkl mantelijauhoa, soija- tai riisijauhoa tai (gluteenitonta kaurajauhoa)
1 tl suolaa
½ tl timjamia
½ tl mustapippuria
nokare voita tai öljyä vuoan voiteluun


Täyte

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 parsakaali
2 rkl rypsiöljyä
2 dl (ruoka)kermaa tai kaurakermaa (vege)
(2 kananmunaa
2 dl juustoraastetta) vegessä munat ja juustoraaste korvataan tofulla
1 tl suolaa
½ timjamia
½ tl mustapippuria

Tee ensin pohja. Kuori juurekset ja raasta ne karkealla terällä. Laita juuresraasteet kulhoon, lisää kananmunat, jauhot, suola ja mausteet. Sekoita taikinaa pari minuuttia.
Voitele piirakkavuoka ja peitä vuoan pohja ja reunat juurestaikinalla. Paista piirakkapohjaa 200-asteisessa uunissa n. 20 min.


Otin kaikki ohjeen ainekset esille, kuorin juurekset ja raastoin ne

Lisäsin juuresraasteeseen kananmunat, riisijauhot, suolan, timjamin ja mustapippurin. Sekoitin ja levittelin piirakkavuoan pohjalle

Pannulle tilkka öljyä. Pilkoin sipulin ja valkosipulin ja kuullotin niitä. Lisäsin parsakaalinuput 

Sekoitin kulhohossa täytteen ainekset ja kumosin ne esipaistetun juurespohjan päälle.

Tee sillä välin täyte. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Erottele parsakaali pieniksi nupuiksi. Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota sipulia 5-7 min, lisää valkosipuli ja parsakaali, kääntele vielä pari minuuttia.

Siirrä kasvisseos kulhoon, lisää kerma, kananmunat, juustoraaste ja mausteet. Kaada täyte esipaistetulle pohjalle ja jatka piirakan paistamista vielä n. 30 min, kunnes se on kypsä ja kauniin värinen. Tarjoa piirakka lämpimänä tai jäähtyneenä.


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Puutarhalehtiä

Kuvassa vain osa uuden kodin saaneista Kotipuutarha- ja Viherpihalehdistä
Sain yllättäen erinomaisen siivousvimman. Laitoin monta vuosikertaa Kotipuutarhalehtiä Facebookin roskalavalle tarjolle ja heti niille löytyikin noutaja. Sain monta hyllyllistä lisää tilaa käsityöohjeille. Mappeihin laitetut vuosikerrat eivät edes ehtineet kuvaan, kun tajusin, että sellaisiakin oli ainakin viisi mapillista jostain vuosilta 1980-luvulta.

Seuraavana päivänä siivousintoni oli vielä jonkinmoisessa vauhdissa ja katseeni siirtyi lehtihyllyllä Hyötykasviyhdistyksen Pähkylä -jäsenlehtiin, joita on kertynyt niinikään monta vuosikertaa. Sekalaisessa kasassa oli lehdet vuosilta 2001 - 2017. Olin jo laittamassa nekin tarjolle roskalavalle, mutta aloin selata nipussa olleita vanhimpia. Niissä olikin niin paljon hyvää tietoa kasvien kasvatuksesta, viljelykokemuksia, ruokaohjeita ja lajikuvauksia, että pyyhin vain pölyt ja laitoin lehdet takaisin hyllyyn.

Ylimmältä hyllyltä löytyi vielä nippu Pähkylä lehtiä vuosilta 1978 – 2000. Aarteita. Ne pääsivät takaisin hyllyyn lajiteltuna.


Orkideat eivät ole minun juttuni. Olin saanut ystävältäni yhdistyksen vanhoja lehtiä ja ne laitoin tarjolle roskalavalle. Eräs jäsen kehoitti minua laittamaan ne orkidea-ryhmän sivulle, jossa lehdistä on varmaan suurempi hyöty jollekin harrastajalle. Katsotaan nyt, kelpaako kenellekään.
Vanhoille kotiliesille ei ole löytynyt halukasta noutajaa :) No, pihallani on lehtikeräyslaatikko, jonne vielä mahtuu.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Maa-artisokkasipsit

Naamakirjassa kuulin maa-artisokkasipseistä, vesi herahti kielelle. Päätin kokeilla. Maa-artisokat nostan yleensä vasta keväällä ja istutan ylimääräiset takaisin penkkiin.

Säilytän sadevettä tynnyreissä pitkälle syksyyn, koska valkosipulin, työvälineiden ja saappaiden pesu on ulkona erittäin kätevää. Olin kuitenkin ensilumen aikaan tyhjentänyt kaikki vesisaavit, koska sato oli pääosin korjattu. Maa oli todella märkää savilöllöä ja maa-artisokkia tuskin tunnisti saven seasta. Ensimmäisten multien pesuun piti hakea saunasta vettä.

Löysin netistä ohjeen, jota hieman kummastelin. 2 rkl vettä, 3 rkl öljyä ja suolaa. Miksi 2 rkl vettä? Maa-artisokat tummuvat aika nopeasti, että ymmärrän oikein hyvin, että ne voi kuorimisen jälkeen laittaa veteen, mutta mitä tekemistä kahdella ruokalusikallisella on? En ymmärrä. Viisaammat saavat valistaa.

Toisessa ohjeessa käskettiin ripotella sitruunamehua kuorituille ja viipaloiduille lastuille. Minusta se ohje kuulosti sopivalta. Sitten pyöritin sipsit oliiviöljyssä ja ripottelin pinnalle hieman suolaa. Paisto-ajoissakin oli eroja, kuten myös uuneissa. Yhdessä ohjeessa oli 180 ° kiertoilmauunissa 20 – 30 min ja toisessa 125 ° uunissa 50 – 60 min.


Huuhdo ja...

...kuori maa-artisokat. Laita ne puhtaaseen veteen, etteivät tummu

sitruunamehussa ja oliiviöljyssä pyöritellyt viipaleet

Tässä toisessa pellillisessä paksumpia siivuja.


mandoliinin ohuempi leikkausasento

mandoliinin paksumpi leikkausasento

ohkaiset maa-artisokkasipsit jäivät hieman nahkeiksi

Ihan mielettömän herkullisia maa-artisokkasipsejä

Minulla uunin lämpötila oli n. 160° ja aikaa meni 50 – 60 min. Kannattaa tarkkailla, etteivät sipsit pala. Tein kaksi pellillistä, joista toiseen laitoin erittäin ohkaisia lastuja ja toiseen vähän paksumpia. Käytin mandoliinin eli vihannesleikkurin kumpaakin puolta testimielessä. Ohkaisempia oli tosi työlästä viipaloida, paksut valmistuivat helposti. Yllättäen ensimmäisen pellillisen ohkaiset sipsit jäivät hieman nahkeiksi. Paksummista viipaleista tuli rapeampia ja osa pääsi tummumaan ehkä liikaakin (paloivat paikoitellen. Suomentajan huom.). Kaikki olivat kyllä tosi herkullisia. Pitääkin muistaa keväällä tehdä tätä herkkua lisää.

Lisätty seuraavana aamuna

Herkkävatsaisille varoituksen sana: Maa-artisokka saattaa aiheuttaa ilmavaivoja harvoin käytettynä, mutta vaiva häviää säännöllisesti käytettynä.

Heräsin seuraavana yönä kauheaan tykistökeskitykseen. Vatsaani kipristeli ja ajattelin saaneeni osuman. Sitten muistin mummoni ohjeen: ”Ei saa pierua pidättää, antaa sen tulla lurittaa, niinkuin sitä itseään huvittaa.” Niin sitten annoin tulla täydeltä laidalta ja olo helpottui hetkeksi. Kovaa nipistelyä kesti ehkä tunnin verran, mutta vaimeni sitten pieniin jälkijäristyksiin.

Olen ennenkin huomannut, että esim. maa-artisokkakeiton nauttiminen saa vatsassa pientä myllerrystä aikaan. Nyt söin illalla aika mätön sipsejä ja vielä ennen nukkumaan menoa söin yhden persimonin, kun ne ovat kaupassa nyt edullisimmillaan. Ai niin, pyöräytin vielä illalla mikrossa omena-kaura-kaneliherkkua vaniljakastikkeen kera. Siinä ilmeisesti hedelmä- ja rypälesokeri saivat aikaan aikamoisen keskityksen. Jos en olisi noudattanut mummoni ohjetta, hilluisin varmaan makuuhuoneen katossa kuin kaasuilmapallo.

Lainaan tässä vielä otteen Toivo Rautavaaran kirjasta Miten luonto parantaa Kansan parannuskeinoja ja luontaislääketiedettä (1980): ”Maa-artisokka Helianthus tuberosus. Tämä auringonkukan sukulainen ei yleensä Suomen ilmasto-oloissa kuki lainkaan, mutta kasvaa rehevästi. Sen maanalaiset mukulat ovat erittäin sopivia sokeritautisille, koska niissä ei ole tärkkelystä, joka ruoansulatuksessa muuttuisi rypälesokeriksi, vaan inuliinia, joka hajoaa hedelmäsokeriksi. Tämä hiilihydraatti ei vaadi insuliinia, vaan kulkeee maksan kautta.

Amerikkalaiset tutkijat Farnworth ja Segelman ovat kokeissaan havainneet, että maa-artisokka kuten auringonkukka alentaa veren sokeria ja on senkin vuoksi sopivaa sokeritautisille. Myös laihduttajille kasvia voi suosittaa, koska se ei aiheuta insuliinireaktiota, joka nopeasti siirtää rypälesokerin soluihin rasvaksi.”

Maa-artisokan kukkia ja marja-aronioita 18.9.2014. Meinaan vain, että kyllä kukkii Suomessakin
Sipsejä on vieläkin vähän jäljellä, mutta syön loput vasta elokuvakerhon jälkeen varmuuden vuoksi.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Syksyn kukkasipuli-istutuksia

Syksyllä on keväällä kukkivien sipulikukkien istutusaika. Nyt, kun ei enää ole pihalle niin paljon asiaa, ehdin vihdoin muistella syysistutuksia. Pirilän Kukkatalossa oli mielestäni edullisia tulppaanien sipuleita. Minulla on hyviä kokemuksia lummetulppaaneista ja niitä sitten päätin kokeilla kadun puolen projektiini. Koska niitä suositeltiin jopa kivikkoryhmiin ja hiekka-multamaahan, oli ostopäätös helppo. Lannoittaa niitä pitäisi ja se ei ole oikein minun juttuni, mutta katsotaan nyt.

Nämä kukkakuvat ovat Pirilän Kukkatalon myyntiesitteestä, enkä ollenkaan usko, että köyhässä maasta niistä tulisi näin kauniita, mutta päätin kuitenkin kokeilla.
Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Fashion'


Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Johann Strauss'

Lummetulppaani Tulipa kaufmanniana 'Showwinner'

Syreenitulppaani Tulipa bareki 'Lilac Wonder'

Parvitulppaani Tulipa tarda


Tähän tuli kaikkiaan 40 lummetulppaanin sipulia

10 parvitulppaania länsiluiskaan

20 syreenitulppaania itäluiskaan
10 parvitulppaania itäluiskaan

En voinut vastustaa syreenitulppaaneille kirjoitettua myyntipuhetta. Se vetosi minuun: ”Kreetantulppaani kuuluu villitulppaaneihin. Se kasvaa 20-30 cm korkeaksi ja kukkii huhti-toukokuussa liloin kuki. Villitulppaanit eli kasvitieteelliset tulppaanit kukkivat väsymättä vuodesta toiseen kovienkin talvien jälkeen. Viihtyessään herttaiset ja helppohoitoiset pikkutulppaanit leviävät runsaasti ja muodostavat suuria kasvustoja.”

Jos nuo lummetulppaanit eivät viihdy karussa kivikossa, niin tämä myyntipuhe toivottavasti lunastaa lupauksensa: ”Parvitulppaani sopii hyvin kivikkoryhmiin ja muille karuille paikoille. Kasvutapa on rönsyilevä ja mätästävä.”

Tuskin maltan odottaa kevättä :)