Keravanjoen koulu ja monitoimitalo

 Keravan taidemuseon ystävien kanssa pääsin tutustumaan upouuteen Keravanjoen kouluun ja monitoimitaloon, joka otettiin käyttöön syksyllä 2021. 

Ajan koulun ohi aina Keravan keskustassa käydessäni, mutta enpä tiennyt, miten upea ja monipuolinen rakennus on sisältä.

Rakennuksessa on käytetty paljon puuta ja tiloja voidaan muunnella tarpeen mukaan. Esimerkiksi Höntsäsalin (tanssisalin) seinillä kuin taideteokseksi pinotut tuolit saadaan 800 henkilön katsomoksi.

Luokkahuoneet ovat valoisia. 

Yläkerran aulan kirjasto 

Yläkerran aulassa värikkäät esineet kiinnittivät vierailijoiden huomion. Ovat liukureita.

Näin liukuria käytetään istuimena ja pöytänä, näyttää Taidemuseon ystävien puheenjohtaja Riitta Sahrman.

Toiseen kerrokseen vievien rappujen seinustalla on Keravan taidemuseo Sinkassa vuoden 2018 näyttelyssä Taiteilijoiden Kalevala - Ajan kaikuja Tokio, Berliini, Kerava olleita pieniä Hideki Iinuman (s. 1975) veistoksia. Valitettavasti taideteosten lasista heijastuu kaikenlaista ylimääräistä, kuten kuvaamisesta innostunut Vallaton mummeli.

Teosten teksti on lainattu Sinkan monisteista.

Kyllikki, 2017 Hideki Iinuma: ”Kyllikki tanssimassa Tuonelan joen partaalla. Toisella puolella näkyy Tuonelan joutsen. Pohjolan tyttären saadakseen Lemminkäisen olisi pitänyt surmata se. Lintu on puhdas, valkoinen, viehkeä ja viaton niin kuin balettiasussa tanssiva nuori nainenkin. Toisella puolella ovat jousi, kannel ja Lemminkäisen kaatama Hiiden hirvi. Ylhäällä kiemurtelee ”vesikyy”. Sen Märkähattu karjapaimen ampui Lemminkäisen rintaan ennen kuin tämä ennätti kajot joutseneen.”

Pohjolan tytär. 2016: ” Japanilainen kuvanveistäjä Hideki Iinuma esittää Pohjolan tyttären vakaana ja arvokkaana, mutta hänen ilmeensä on apea tai hiukan yrmeä. Materiaalina on käytetty kevyttä, pehmeää ja halkeilematonta lehmusta, jonka vaalea pinta on jätetty lähes käsittelemättä.”

Ilmarisen vaimo, 2017 ”Hideki Iinuma kuvaa veistoksessaan Ilmarisen vaimon siniseen pukuun pukeutuneena neitokaisena. Hänen jalkojensa alla ovat ilman ja veden tunnukset, kotka ja suuri hauki. Ne viittaavat kosimaan tulleen Ilmarisen viimeiseen haasteeseen. Louhi vaati, että Ilmarinen pyydystäisi Tuonelan hauen ilman verkkoa, nuottaa tai muuta pyydystä. Pohjolan tytär neuvoi häntä takomaan tulisen kotkan. Sen avulla seppä onnistui tehtävässään ja sai kauniin morsiamen mukaansa. Iinuman veistoksessa hän seisoo kotkan harteilla varsin tietäväisen oloisena, kädet ristissä rinnallaan.”

Kullervon sisar, 2017 ”Hideki Iinuma tekee naisia esittäviä puuveistoksia, joiden mallit hän löytää yleensä kaduilta, mainoksista tai sosiaalisen median kuvista. Kalevalan naisia esittävät veistokset syntyivät Kalevalaseuran Taiteilijoiden Kalevala -näyttelysarjan innoittamana. Kullervon sisar on kuvattu punahousuisena ballerinana, joka muistuttaa enemmän itämaista tanssijaa kuin metsään eksynyttä pellavapäätä. Sypressistä veistetty neito ei näytä siltä, että olisi ihan kohta kosken kuohuihin sukeltamassa. Kädessään hänellä on veitsi tai puukko, ehkä sama sukukalleus, jonka Kullervo oli saanut isältään.”

Aino, 2017 ”Hideki Iinuma kuvaa veistoksessaan juuri tuota hetkeä, jolloin Aino nousee vedestä kuningaslohen kannattelemana. Käsi on voitokkaasti koholla. Päällään hänellä on vihreä poolopaita, jonka etumuksessa on valkoinen jänis. Karhu, susi ja kettu repolainen eivät halunneet viedä suruviestiä Ainon äidille, joten tehtävä lankesi jänikselle. Suru-uutisen kuultuaan äiti itki katkerasti ja varoitteli muita äitejä naittamasta tyttäriään vasten heidän tahtoaan. Rakkautta kun ei voi pakottaa.”

Taloa kierrellessä muistelin haikeana muutaman vuoden takaisia lukumummikohtaamisia, kun koulun käytävällä reipas nuori mies huikkasi ryhmällemme: ”Hyvää päivänjatkoa!”

Olof Ottelin

Keravan Taide- ja museokeskus Sinkan viimeisin näyttely Olof Ottelin 1.2. - 16.4.2023 oli tällaiselle mummelille nostalginen muistelumatka 1950-1960 -luvun lapsuuteen, nuoruuteen ja varhaiseen aikuisuuteen. Näyttelyssä on katsottavaa koko perheelle ja lapsille on mm. oma piirustustila.

Piirustustilassa pienet taiteilijat pääsevät toteuttamaan itseään

Olof Ottelin (1917 – 1971) sisustusarkkitehti, muotoilija, huonekalusuunnittelija, toimi 1940 – 1960 -luvuilla Stockmannin sisustusosastojen taiteellisena johtajana ja Keravan Puusepäntehtaan pääsuunnittelijana. Näyttelyn kokoelmissa on mm. huonekaluja, leluja ja piirustuksia Ottelinin suvulta ja keräilijöiltä.

Ottelinin huonekalut ovat mielestäni ajattomia. Jos sellaisen onnistuu jostain löytämään saa siitä vieläkin toimivan, kauniin, yksinkertaisen ja tyylikkään kodin kaunistuksen. Myös päällystetyistä ja ”herraskaisemmista” sohvista ja tuoleista taitava entisöijä osaa loihtia sopivia nykyaikaiseenkin kotiin.

Herraskaisia, pehmustettuja tuoleja

Lasten keinu

Minua kiehtoi kahdenistuttava Duetto sohva. ”Vain 150 cm leveän sohvan selkänoja prässättiin muotoon vanerista, ja se verhoiltiin usein romanttisin kukkakankain.”

Duetto sohvan runko prässätystä vanerista

Duetto sohva päällystettynä

”Kaunis Koti -lehden kannessa (6/1960) on kuva perheen Kulosaaren kodin ruokailutilasta, jossa My-tuolit on yhdistetty barokkityyliseen pöytään ja Corona-pöytä on saanut viereensä isovanhemmilta perityn tuolin.” 

Erilaisia sisustuksia ja huonekaluja

Leikkisä tuoli, johon olisi tehnyt mieli istahtaa

Lasten huonekaluja ja leluja

Rusettipalikoin koristeltu verho

Rusettipalikoita oli eri kokoisia eri ikäisille lapsille

Jakkaroita

Tuoleja ja kampauspöytä

Mummelikin pääsi kampauspöydälle

”Leluvalmistaja Juho Jussilalle Ottelin suunnitteli useita leluja. Niistä kenties tunnetuin on Justiina-lastenkalusto, johon kuuluivat tuoli, pöytä ja jakkara. Ottelin ideoi myös Jussilan tuottaman pinottavan nukensängyn. Viisikymmentäluvun lopulla syntyivät tyttären leikkeihin tarkoitetut -rakennuspalikat, joita oli kolmea eri kokoa eri ikäisille lapsille. Nämä Rusettipalikoina tunnetut klassikkolelut olivat Juho Jussilan tuotannossa aina 1970-luvun puoleenväliin saakka.”

Ottelin oli taitava kuvittaja ja piirtäjä. Näyttelyssä on paljon myös valokuvia ja luonnoksia esineiden synnystä, sisustuksista ja elämästä.

Näyttelystä on myytävänä äskettäin julkaistu teos Olof Ottelin. ”Sisustusarkkitehdin muoto – En inredningsarkitekt tar form (Arkkitehtuurimuseo, 2023). Teos tarjoaa ensimmäisen tutkimustiedolle perustuvan laajan esityksen Ottelinin urasta ja ihmisestä, jonka kädessä terävä kynä yhdistyi pehmeään muotoon.”

Linkki: Sinkan esittely OlofOttelinin näyttelystä. Sivulta löytyy myös näyttelyn eritysaikataulut helmi-maaliskuulle esim. opastuksista, luennoista ja talviloman perhepäivistä .T

Palapelikilpailu

Minut saa melko helposti, ehkä vähän liiankin helposti innostumaan uusista mielenkiintoiseksi kokemistani haasteista. Toki olen lapsena tykännyt palapeleistä ja lasten ja lastenlasten kasvaessa palapelit kuuluvat jonkinlaiseen ohjelmaan vieläkin. Lapsuudesta muistan ehkä parhaiten harvoista leluistani kuutiopalapelin. Siinä oli jokaisella sivulla satuhahmojen kuvat. Ostin saman tyylisen joskus myös perillisilleni.

Vaikka lastenlapseni ovat jo aikuisia, osalle heistä mieluisin joululahja tuntuu olevan palapeli, mitä vaikeampi, sitä parempi. Jokunen aika sitten kuulin, että heillä on porukka, joka kilpailee siitä, kuka nopeimmin saa palapelin koottua. Tuntui mielenkiintoiselta.

Ensimmäinen kilpailupalapelini, aika 10 h 14 min

Helppo arvata, että kun minulle tuli mahdollisuus osallistua palapelikilpailuun, otin haasteen innostuneena vastaan.

Kaksi nuorta ystävääni, jotka toimivat pelin järjestäjinä ja tuomareina ovat uskomattoman viitseliäitä kilpailuja järjestäessään. He näkevät valtavasti vaivaa kootakseen ryhmän, valitessaan pelin, videotapaamisen järjestämisen upeine PowerPoint esityksineen ja tilastoinnin. Tilastointi itsessään on jo niin kunnioitusta herättävä, että heikompaa huimaa. Siinä seurataan esim. pelaajien sijoitusta ja edistymistä yms. He jopa toimittavat pelit kilpailijoille, kuten allaoleva kuva osoittaa. 

Ravensburgerin sponsoroimat pelit kilpailuun 27.11.2022 (kuva lainattu kilpailun järjestäjiltä).

 Peli pelataan etänä ja osallistujia on ympäri Suomen yksi jopa Espanjasta asti. Osallistujat saavat tarkoin suunnitellut ohjeet. Jokainen ostaa itse sovitun palapelin, paitsi nyt kahteen kilpailuun Ravensburger on sponsoroinut pelit. Sovittuna päivänä pelaajat kokoontuvat etänä, näyttävät avaamatonta palapelipussia, saavat pelikoodin, joka pitää nimen lisäksi kirjoittaa lappuun. Valmis peli koodilappuineen kuvataan ja lähetetetään pelin valmistuttua pelituomarille. Sovitun ajan päästä pelaajat kokoontuvat jälleen etänä ja kilpailun tuomari kertoo pelaajien käyttämän ajan ja jokainen kertoo tuntemuksiaan pelitilanteesta. Pelin voittaja, eli palapelin nopeimmin koonnut saa palkinnoksi mukin, johon pelattava palapeli on kuvattu. Aikaisemmin säännöt olivat vielä tiukemmat, koska peli piti kuvata tunnin välein ja laittaa kuvaan myös kellonaika.

Olen virittänyt itselleni kunnon palapelipöydän olohuoneeseen. Valaistus voisi olla vähän parempi.

Minä olen näköjään pelissä mukana siksi, että saadaan kilpailulle reilu häviäjä. Ensimmäisessä 500 osan palapelissä minun aikani oli yli 10 tuntia ja parhaimmalla 1 h 10 min! Seuraavaksi huonomman aika oli 4 h 55 min. Oikeesti noi nuoret ovat koneita ja suhtautuvat peliin vakavan kilpailuhenkisesti. Minulla se on vähän sellaista fiilistelyä, paitsi ihan tosissaan minäkin kilpailun otan, mutta kamppailen vain itseäni vastaan ja yritän kuitenkin parantaa aikaani. Ensimmäisen pelin aikana en edes syönyt. Kaikkia muitakin syitä kuulee, jos peli on mennyt huonosti. On ollut krapula, huonosti nukuttu yö, kehno valaistus, koira hyppii sylissä haitaten keskittymistä yms.

Mun harjoittelupalapelit

Jatkan harjoittelua, koska tammikuussa on jo seuraava kilpailupäivä.

Kyllä, ihan tosissani harjoittelen

Pohjoinen myriadi -näyttely

 

Nykykuvanveiston kärkinimiin kuuluvan Kirsi Kaulasen työt ovat vallanneet Keravan taide- ja museokeskus Sinkan näyttelytilat.

Pohjoinen myriadi 1.10.2022 – 8.1.2023 on aisteihin vetoava näyttely. Äänimaailman ovat luoneet muusikko Lauri Porra ja lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäki. Näyttelyn avajaiset olivat 30.9.2022, jolloin ensimmäisen kerran pääsin tutustumaan näyttelyyn ja sen meditatiiviseen äänimaailmaan, jota kutsuvierasyleisö kuunteli hiirenhiljaa. Valaistussuunnittelu on toteutettu yhteistyössä Sara Leinon kanssa.

Näyttelyssä on mm. pienoismalleja Helsingin julkisista veistoksista, Vaasan suuresta kiertoliittymästä ja videoesittely taiteilijan työmenetelmistä. 

Muutama taideteos näyttelystä:

Näyttelyn avajaisissa lyömäsoitintaiteilija Teho Majamäki virittelee laitteita meditatiivista musiikkiesitystä varten, jossa yhtenä instrumenttina oli kuvan taideteos

Upeat veistokset näyttävyyden lisäksi myös värähtelevät rauhoittavaa musiikkia katsojan aistittavaksi

Kirsi Kaulanen Samsara 2022 kiiltohehkutettu ruostumaton teräs

Andromera 2016 kiiltohehkutettu ruostumaton teräs

”Välittäjä maan ja taivaan välillä. Sammas viittaa myyttiseen maailmanpylvääseeen, taivaankannen kannattelijaan, jonka ympärillä maailma pyörii.”

Kirsi Kaulanen Olotila 2016-2021 puu, metalli, untuvapatja. Olotila veistoksen sisälle voi vetäytyä oleskelemaan yksin ja kuuntelemaan Teho Majamäen yhteistyönä luomaa äänimaailmaa.

”Välittäjä: Kirsi Kaulanen voitti vuonna 2021 presidentti Mauno Koiviston (1923-2017) muistomerkkikilpailun ehdotuksellaan Välittäjä, joka kohoaa syksyllä 2023 eduskuntatalon viereiseen Pikkuparlamentin puistoon Helsinkiin. Veistoksen vasta valmistunutta pienoismallia (1:5) käytetään muun muassa teoksen valaistuksen suunnittelussa. Veistos paljastetaan 25.11.2023, jolloin tulee kuluneeksi 100 vuotta presidentti Mauno Koiviston syntymästä. Materiaali kiillotettu ruostumaton teräs.” Käsittääkseni kuvan ihmishahmo ei kuulu valmiiseen muistomerkkiin, vaan se on "mittatikkuna" pienoismallissa.

Sinkan sivuilla on näyttelyn virallinen esittely

Kirsi Kaulanen kertoo12.10.2022 työskentelystään näyttelyssä nähtävistä teoksistaan.

Kolme kertaa torstaisin (3.11., 10.11. ja 17.11. klo 9:15 - 9:45) on mahdollisuus osallistua museomeditaatioon. Huom! Tilaisuuksiin on erillinen ilmoittautuminen.

Näyttelyyn voi tutustua kaikessa rauhassa itsekseen, mutta suosittelen lisäksi yleisöopastuksiin osallistumista, koska ne laajentavat näyttelykokemusta entisestään.

Huijareista

Varoittelin tässä muutama päivä sitten naamakirjan identiteettivarkauksista. Jäin miettimään mitä itse teen sellaista, missä kaikkialla voi kohdata noita pahantahtoisia tyyppejä. Yhtään ei lohduta se, että heitä liikkuu ihan missä tahansa. Sehän on jo kaikille selvää, että jos tekee kaikenlaisia testejä ”katso millainen olet” yms, tulee kaveripyyntöjä tuiki tuntemattomilta ym. ym. Ja pelit.

Nyt kerron esimerkin pelituttavuuksista. Myönnän, pelaan itsekin muutamia pelejä, mutta niitä vain pelataan ei keskustella kenenkään kanssa. Olen joskus vuosia sitten innostunut eräästä sanapelistä, jossa pelataan oikean vastustajan kanssa vuorotellen. Sitten siihen alkoi tulla kamalasti mainoksia ja poistin pelin koneeltani. Nyt kuitenkin sorruin peliin uudelleen. Mainoksia siinä on edelleen, mutta kun niihin tormää joka tapauksessa kaikkialla ja olen oppinut ohittamaan ne vähin äänin, useimmiten.

Aloitin pelin lapsenlapseni ja hänen kaverinsa kanssa. Sitten uskaltauduin haastamaan muitakin. Kaikki meni hyvin, pelattiin eikä juteltu. Yhden tyypin kanssa pelasin ihan hurjan monta peliä ja vähän säälittää, kun voitan hänet aina. Ei se kuitenkaan haittaa, pelaamme emmekä pukahda sanaakaan. Nyt minulla on ainakin viisi rehtiä ja tuntematonta vastustajaa, emmekä edelleenkään puhu. Välillä ajattelen, että vastustajat saattavat olla vaikka robotteja, koska he ovat aina valmiita uuteen taistoon. Jos ovat robotteja, ovat kovin kilttejä, koska nekin antavat useimmiten minun voittaa :D

Sitten on noita petollisia tyyppejä. Heillä on usein niin hyvän näköinen kuva itsestään, että heikompaa huimaa. Mutta, mutta... Ei kannata antaa kauniin ulkokuoren hämätä. He useimmiten aloittavat keskustelun. Hi. Hello. Jos muutamaan kierrokseen ei vastaa mitään, alkavat kysellä miksi en vastaa. Jos ähkäisee sen hain tai helloun, on seuraava kysymys: Where are you from? Jos ei siihenkään vastaa, alkavat inttää ja painostaa vastaamaan. Neuvoni: ei kannata. He eivät ole pelaamassa, vaan etsimässä kaveria ehkä peräti elämänkumppania. Voi taivaan vallat ja minä pelaan vain siksi, että se on eräs minun tavoistani rentoutua hetkeksi (no joskus luvattoman pitkäksi hetkeksi). Lopettavat yleensä pelin kesken.

Muutaman kerran olen ihan piruuttani antautunut keskusteluun, kun kiinnostaa tietää, mitä noiden tyyppien päässä oikein liikkuu. Keskustelu usein etenee, voisimmeko jatkaa keskustelua esim. kuuklen juttelussa (nimi tahallaan kirjoitettu suomalaisittain, mutta varmaan tietänette, mitä tarkoitan). Siellä voisi vaihtaa kuvia ja kaikkea sellaista ja tutustua paremmin, koska tunnun olevan erittäin mielenkiintoinen ja tietenkin kaunis. Olen joskus vastannut, että ei minulla ole sitä juttelu-aplikaatiota ladattuna, mutta oletko naamakirjassa? Ei tulisi mieleenkään hyväksyä heitä kaveriksi, mutta se ei ole muutenkaan tarpeen, koska heillä ei ole siellä profiilia, koska joku on sen jo ehtinyt varastaa. Aina ja joka kerta.

Eräs tyyppi pelasi jopa muutaman ylimääräisen pelikierroksen, koska hän niin kovasti olisi halunnut, että lataan sen keskustelumahdollisuuden. Yleensä tyypit, joiden kysymyksiin ei vastaa tai esittää vastakysymyksen, turhautuvat ja lopettavat sen aloitetunkin pelin kesken.

Sitten erään kerran pelikaverini oli erittäin kivan tuntuinen nuori nainen. Hänellä oli kuvassa samanlainen hymy kuin lapsenlapsellani. Sulin siihen paikkaan. Pelasimme muutaman kierroksen ja hän aloitti keskustelun pelaamastamme pelistä. Ihan kivaa jutustelua ja meistä tuli vähitellen ”tuttuja”. Hieman jopa ”avauduimme” toisillemme. Ja sitten hän vasta avautuikin. Hän kertoi olevansa erään suuren maan armeijan palveluksessa kriisinhallintatehtävissä siinä Euroopan eteläpuolella olevassa maanosassa. Hän itse asuu rapakon toisella puolella (siinä maassa, jossa on se iso elokuvakaupunki). Kertoi, että hänellä on kuusi vuotias poika, joka asuu hänen sisaren luona Kanadassa. Hän ei ole nähnyt poikaansa kahteen vuoteen, koska hän itse on siellä kaukana komennuksella, mutta kolmen kuukauden kuluttua hänen pestinsä loppuu ja sitten he tapaavat. Kova ikävä tietenkin.

Siinä pelien edetessä, hän kertoi että pojalla on syntymäpäivä. Poika olisi kamalan iloinen, jos lähettäisin tälle syntymäpäiväkortin. Ihan pienikin summa saisi pojan ilahtumaan. Voihan turusen pyssyt! Olin mennyt ansaan. Menemässä olleen pelin pelasin loppuun, mutta sitten en enää vastannut hänen viesteihinsä, enkä aloittanut uutta peliä.

Kun hänkin oli hävinnyt pelialustalta, tuli mun instaan pyyntö saman armeijan kaverilta. Itse asiassa saman nimiseltä tyypiltä oli tullut pyyntö aiemminkin, mutta täysin eri kuvalla, todella täysin eri näköiseltä miespuoliselta tyypiltä. Arvatkaa hyväksyinkö pyynnön?

Ai niin, silloin miljuuna vuotta sitten, kun aiemmin minulla oli se sama sanapeli. Tutustuin siellä kivaan naiseen, joka on vieläkin mun naamakirjakaveri. Hän muuten voitti minut aina. Silloin vielä ei liikkunut noita huijareita ihan riesaksi asti.

Makukaurapuuroja kokeilunhaluisille

 

Minulla on ystävätär, joka ihmetteli suomalaisten tapaa syödä aina kaurapuuroa, jonka makuun hän ei yrityksistään huolimatta oikein ollut ihastunut. Annoin muutamia vinkkejä, miten ehkä hänkin oppisi nauttimaan aamiaisesta perheensä kanssa. Nykyään hän pitää kaurapuurosta.

Tässä vinkkini kokeilunhaluisille. Keitän yleensä parin, kolmen päivän annoksen itselleni. Valmis puuro säilyy ihan hyvänä jääkaapissa muutaman päivän suljetussa muovirasiassa. Otan lautaselle sopivan määrän ja vähän lämmitän mikrossa. Vastakeitettynä tykkään kyllä enemmän.

Perus-, pää- ja puuron päälle tulevia aineksia makukaurapuuroihin. Vasemmalta , kuivatuja nokkosen siemeniä, maapähkinävoita, kaurahiutaleita, pussissa karpalorouhetta, kuivattua mangoa, omaa yrttisuola, ja itse tehtyä inkiväärihunajaa

Perusainekset:

n. 1 dl kaurahiutaleita

3-4 dl vettä

omaa yrttisuolaa (ohje klikkaamalla)

n. 1 rkl maapähkinävoita

Mustikkakaurapuuroa

Pääaineksia vaihdellen:

mustikoita pakastimesta (nämä lisään lämpimään puuroon ihan loppuvaiheessa) tai

puolukoita ja/tai karpaloita pakastimesta (näitä keitän hieman pidempään) tai

kuivattua mangoa, jotka liotan yön yli vedessä

Joskus ripautan kuivattua lehtikaalia tai mitä milloinkin tulee mieleen

Mangokaurapuuroa

Mango on herkkuani, mutta suomessa sitä saa vain harvoin tuoreena niin hyvin kypsytettynä, että se maistuisi. Olen löytänyt ja testannut puurossa kuivatettuja mangoja liotettuna ja pidän mausta.

Verigreippiä. Tästä riittää moneen annokseen.

Puuron päälle:

turkkilaista kaurajogurttia,

itse tehtyä hunaja-inkivääriä (ohje klikkaamalla)

joskus kuivattuja nokkosen siemeniä

joskus kuivattua karpalorouhetta

joskus appelsiiniä tai verigreippiä, joista olen poistanut kalvon

tässäkin vain mielikuvitus on rajana

Puolukkakaurapuuroa

Edit 10.7.2022

Eilen tein Chocochilin ohjeen mukaan ihanan vegaanisen raparperi-toscapiirakan. Otin pihaltani kolme raparperin vartta, mutta laitoin piirakkaan vain yhden, joten tänä aamuna kokeilin raparperikaurapuuroa. Kirpeän hyvää oli se. Hunajainkivääri antoi sopivasti makeutta ja verigreippi on aina hyvää.

Raparperikaurapuuro