Inari Krohn

Inari Krohn

Keravan Sinkan Kuvan kosketus -näyttelyn neljännessä ja viimeisessä Taiteen tarina -tapahtumassa saimme kuulla ja tavata rakastetun, monipuolisen taidemaalarin ja -graafikon, Inari Krohnin tarinointia taiteestaan, lapsuudestaan ja inspiraation lähteistään.

Inari Krohnin grafiikkaa Keravan Sinkassa 2019

Inari Krohn, Sinistä lasia

Ronaldo ja Siv Pieraccin lahjoituskokoelmassa on Suomen laajin kokoelma Inari Krohnin teoksia, 109 kpl. Tässä näyttelyssä niitä on laskujeni mukaan 25, eli vielä Keravalla on mahdollisuus järjestää näiden 15 Suomen eturivin taiteilijan näyttelyitä ainakin viisi kertaa, vaikka jokainen teos lahjoituksesta olisi näytteillä vain kerran. Ihan mahtavaa!

Inari Krohn, Luontoseinä Keravan Sinkassa 2019

Inari Krohnin lapsuudenkoti oli Helsingin Katajanokalla. Taiteilijoita on suvussa sekä isän että äidin puolelta, joten jo lapsena hän sai läheltä seurata taiteilijaelämää. Isä työskenteli Taide-lehden päätoimittajana. Taiteilijavierailut eivät olleet harvinaisia ja joistakin heistä tuli koko perheelle läheisiä ystäviä.

Setä, kuvataiteilija Ernst Krohn, oli yksi Lokakuun ryhmän perustajista. Ryhmä perustettiin 1934 vastalauseena Suomen taideakatemian näyttelylle. Jo samana vuonna setä kuoli vesikauhuun, oman koiransa puremasta. Lääkäri vähätteli pientä haavaa. Kotonaan setä sai kouristuskohtauksen ja matkalla sairaalaan hän kuoli ambulanssissa vain 23 vuotiaana.

Inari Krohn Italianseinä Keravan Sinkassa 2019

Inari Krohn, Puutarha

Grafiikkatöiden monimuotoisuus ja vaikeus selvisi taiteilijalle jo lapsuuden kodissa. Siellä oli tädin suoraan kuparille piirtämä kuva Päävartiosta. Kuva ei ollut heti tunnistettavissa, koska laatan vedoksesta tulee peilikuva.

Inari oli 13 vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Lähiystävät taiteilijapiireistä olivat niin henkisenä kuin aineellisena tukena perheelle. Esim. äidin ystävätär, Marimekon pääsuunnittelija Maija Isola toi kankaita niin paljon, että lähes kaikki kodin tekstiilit ja vaatteet olivat Marimekkokuosisia.

Koulunkäynti Helsingin tyttökoulussa, joka oli jäänne menneiltä ajoilta, oli hirvittävän ankea kokemus nuorelle taiteilijanalulle. Koulun peilitkin peiteltiin harmaalla kankaalla, ettei neidoista tulisi turhamaisia peiliintuijottajia. Taskut tarkastettiin, ja auta armias, jos sieltä löytyi puuteria tai huulipunaa, ne takavarikoitiin. Vaikka turhakkeet olisi saanut takaisin koulupäivän päätyttyä, ei kukaan uskaltanut lisärangaistuksen ja nuhteitten pelossa niitä hakea. Kuvaamataidon opettaja oli ihana enkeli ankeassa koulussa. Hän näki tytön lahjakkuuden, ymmärsi ja kannusti sanomalla: ”Sinut on luotu taiteilijaksi.”

Japanin eksotiikka kiinnosti nuorta taiteilijaa jo varhain. Työskenneltyään Ateniumin vahtina eräs japanilainen näyttelyvieras jäi tuijottamaan nuorta neitoa, joka vaivaantuneena sanoi: ”Look at the paintings, not me!” Mies oli jo seuraavana päivänä lähdössä takaisin Japaniin, mutta ennen lähtöään hän toi neidolle ruusukimpun. Siitä syntyi ystävyys, joka jatkui kirjeenvaihtona.

Inari Krohn, Buddha

Valmistuttuaan Taideakatemiasta 1969 Inari Krohn sai Jyväskylän kesän debyyttinäyttelystipendin, johon liittyi näyttelyt Alvar Aalto -museossa ja Galerie Artekissa Helsingissä. Näyttelyssä myytyjen töiden rahoilla hän pääsi matkustamaan ja keräämään uusia inspiraatioita. Matka vei junalla Siperian kautta Japaniin ja sieltä Thaimaahan ja Intiaan. Siihen aikaan ei ollut niin tavallista, että nuori nainen matkustaa yksin, mutta koko syksy siihen meni. Taiteilijan tutustuminen uusiin kulttuureihin ja tapoihin on tehnyt suuren vaikutuksen, joka näkyy myös hänen teoksissaan.

Inari Krohn, Kasvot ikkunassa

Hauskoja tarinoita taiteilijalla riitti, kuten ystävystyminen Outi Heiskaseen, joka herätti opistelijakavereissa huomiota kädestäennustajana. Ja miten Pentti Kaskipuro toimi välittäjänä, jotta taiteilija sai prässin, joka toteutui vaihtokauppana. Maksuksi Krohn maalasi ison taulun.

Oi, niin paljon mielenkiintoisia muisteluita saimme kuulla, että tässä Inari Krohnin varsinaiset ansiot taiteilijana jäävät mainitsematta, mutta googlesta löytyy kyllä monenlaista tietoa ja kuvia hienoista töistä, joihin matkat ja luonto, etenkin metsä on ollut inspiraation lähteenä.

Inari Krohn, Metsän salaisuus

Edellisistä taidepostauksista viisastuneena, en laita kovin monta lähikuvaa teoksista. Valokuva ei koskaan, ainakaan tällaisen harrastelijan ottamana, ole läheskään sama kuin itse taideteos. Olen sen huomannut nähtyäni tunnettujen taiteilijoiden töitä kuvissa ja sitten itse näyttelyissä tajuaa kuvan olevan vain kalpea aavistus alkuperäisestä. Valokuvissa on eri syistä johtuen värivirheitä, epätarkkuuksia ja heijastuksia, jotka ainakin itseäni on alkanut häiritä omissa kuvissani. Toivottavasti nämä kirjoitelmat antavat edes jollekulle kipinän nähdä teoksia alkuperäisenä. Keravalla näihin on mahdollisuus tutustua enää vain 5.5.2019 asti.

Inari Krohn, Lumi

Inari Krohn, Kaksi hevosta

Marjatta Huuskonen

Marjatta Huuskosen seuraava näyttely Linnut! on Kotkan klubilla 28.4. - 2.6.2019

Marjattaan tutustuin noin parikymmentä vuotta sitten puutarhanetin keskustelupalstalla. Meitä siis alussa yhdisti kasviharrastus, nimimerkin suojin. Aikamme hengailtuamme koko ajan kasvavalla foorumilla, erkanimme sieltä vähitellen ”hiljaisiksi”, varmaan siksi, että palstalla alkoi liiaksi esiintyä eripuraa. Joku perusti ”taimipotti”- nimisen suljetun ryhmän, jossa meitä oli vain 23 riitelemistä karttavia, kasveista kiinnostunutta hörhöä.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että elämämme ovat sivunneet toisiaan lähes rinnakkain melkein koko ikämme, tietämättämme. Siksi varmaan jo ensimmäisestä tapaamisesta lähtien olemme tunteneet olevamme sielujen siskoja. Huvittavaa on myös se, kun Marjatta julkaisi kuvan nuoruudestaan, ihmettelin miksi minä olen kuvassa. Samasta puusta veistettyjä, ajattelin.

Marjatta Huuskonen valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta kuvataideopettajaksi vuonna 1965. Koko ajan hän on tehnyt taidetta monipuolisesti, pitänyt yksityis- ja yhteisnäyttelyitä opettajatyön ohessa. Vaatimattomasti hän kuitenkin ilmaisee, että hän ei ole ammattitaiteilija, vaan taiteen ammattilainen. Arvostan suuresti käsillätekemisen taitoa, olipa se sitten mitä hyvänsä ja Marjatta, jos kuka osaa, ja jos ei osaa, opettelee. Hän on opettajan työssä innostunut itsekin eri työtavoista ja pitänyt innostusta yllä jatkuvasti sekä kehitellyt myös uusia menetelmiä.

Näyte myyntinäyttelyssä (edellinen postaus) olleita töitä informaatiota Marjatan blogissa on lisää tietoa erilaisista digigrafiikkamenetelmistä	Näissä digikuvissa on kääntöpuolella hauska teksti kuvien aiheista ja synnystä
Ulos kipsiluokasta...	...ja tietoa kuvan taustoista

Aviopuolison työ on vienyt perhettä Helsingistä Rovaniemelle, Vaasaan, Mikkeliin ja nyt he ovat päätyneet Kotkaan. Vaikka Marjatta on uudelle paikkakunnalle asettuessaan kaavaillut ryhtyvänsä vapaaksi taiteilijaksi, on virkoja kuitenkin aina ollut tarjolla.

Kirjoja Marjatan töistä ja menetelmistä oli selattavissa myyntinäyttelyssä

Marjatan töitä, etupäässä puupiirroksia ja serigrafioita, on matkan varrella jäänyt yksityisiin ja julkisiin kokoelmiin mm. Mikkelin Taidemuseolle, Valtiolle ja tilaustyö Mikkeliläiselle hotellille.

Marjatta kertoi, että hän innostuu muutaman vuoden jaksoissa tekemään erilaisia ”juttuja”. Posliininuken valmistaminen oli haave, joten Marjatta hakeutui nukkekurssille. Sen jälkeen alkoi syntyä nukkeja lapsista ja lapsenlapsista.

Päät, kädet ja jalat hän valmisti posliinisavesta. Valmistamisessa on monen monta työvaihetta: kipsimuotti, valu ja useita polttoja, maalaus.

Vaatteet hän ompeli alusvaatteita jopa korsetteja myöten vanhojen mallilehtien ja kuvien mukaan. Nukkien luuranko on rautalangasta, jotta vartaloa ja raajoja voi taivutella eri asentoihin. Valmistusvaiheen aikana Marjatta on aina oivaltanut kokeilla ja löytänyt uusia tekniikoita.

Kun äiti kuoli 103-vuotiaan, halusi tarina äidistä syntyä nukkeina.

Savipajassa syntyi veistoksia ja monenlaisia kokeiluja, kuten okariinoja pari sataa, joissa on erilainen määrä ilmareikiä. Soittimet on viritetty oikeille äänille. Niillä voi soittaa vaikka Mozartia. Myös sormitusohjeet soittimille on kirjallisena. Niiden avulla yksinkertaiset sävelmät onnistuu harjaantumattomaltakin. Kyllä, olen kokeillut.

Olen saanut kaksi ikiomaa okariinoa ja ohjeet soittamisen harjoitteluun

Nyt keramiikkavaihe on tullut tiensä päähän ja Marjatta on myymässä polttouunia. Linnut ovat tulleet keramiikan tilalle. Kamera on mukana kotinurkilla ja kaukomailla poikien luona vieraillessa Thaimaassa ja Kanadassa. Lintuhavainnoista syntyy digigrafiikkaa ja pastellimaalauksia,

Jo teinityttönä Marjatta oli kiinnostunut linnuista, mutta harrastus jäi passiiviseksi. Vieraillessaan vuosittain poikansa luona Thaimaassa, hän kuuli niin ihmeellisiä ääniä, että kiinostus heräsi henkiin. Puhelimella linnuista sai huonoja, epäselviä kuvia. Kunnon putki järjestelmäkameraan helpottaa huomattavasti tunnistamaan ihmeellisiä ja ihan tavallisiakin lintuja. Marjatan mukaan valokuvistakaan lintujen muoto ei jää tarpeeksi mieleen. Niinpä hän innostui piirtämään niitä digitaalisesti sekä havainnoistaan että valokuvistaan. Kun höyhen höyheneeltä piirtää linnun, se tulee tutuksi ja linnun viehätys on melkein käsinkosketeltava. Vuoden ajan on pastellimaalaus korvannut digigrafiikan.

Tällä putkella saa jo hyviä lähikuvia

ArtRage ohjelmalla valokuvan mallista voi linnun piirtää tabletille, josta se välittyy kuvaruudulle höyhen höyheneeltä. Ja tämä on sitten ihan eri juttu kuin kuvan muokkaaminnen kuvankäsittelymalleilla.

Olin ottanut aika paljon kuvia Marjatan pastellityölinnuista, mutta kuvat olivat huonolaatuisia kehyslasin heijastuksen takia. Marjatan blogissa upeat työt tekotapoineen ovat hyvin esillä. Linkki blogiin avautuu tästä.

Pastellipiirroksia kehyksissä, jotka voi laittaa vaikka pöydälle seinän sijaan

Pastellivärejä, -liituja ja -kyniä

P.S. Kuvaa klikkaamalla saa kaikki kuvat kuvanauhalle, josta ne voi vuorollaan valita ruudun kokoiseksi. :)

Vierailu Kotkassa

Lähdin piipahtamaan Kotkassa yhdeksi kokonaiseksi päiväksi. Alunperin oli tarkoitus vain käydä Kotkan taideseuran Pop Up -taidemyyntinäyttelyssä (25.3. - 13.4.2019), koska siellä on ystäväni Marjatta Huuskosen töitä. Päivästä tulikin niin huikea kokemus, että pääni on vallan pyörällä. Marjatan esittely siirtyy tuonnemmaksi, kunhan saan kaikki pitkälti toistasataa kuvaa ja ajatukseni jonkinlaiseen järjestykseen.

Marjatta oli minua vastassa Kotkan linja-autoasemalla. Aluksi kävimme lounaalla, jonka aikana esitin toivomukseni saada kirjoittaa Marjatasta jutun blogiini. Lupasi. Ystäväni oli listannut 12 sen päivän näyttelyä, jotka saattaisi kiinnostaa minua. Kolmeen ehdimme tutustua.

Kotkan veistospromenadi

Kimmo Schroderus, Vello 2004	Matti Peltokangas, Tarrautuminen
Olavi Lanu, Lepäävä pajutyttö	Tapio Junno, Aurinkoon katsoja
Markku Hirvelä, Yökulkija	Kain Tapper, Pylväs ja Marjatta

Lounaan jälkeen kävelimme pitkin Kotkan veistospromenadia kohti kauppakeskus Pasaatia, jossa taidemyyntinäyttely on esillä. Marjatalla olisi ollut sinä päivänä valvontavuoro näyttelyssä, mutta hän oli saanut vaihdettua vuoron toiselle päivälle vierailuni takia.

Kauppakeskus Pasaatin sisäänkäynti, Anneli Sipiläinen, Äiti maan lapset	Kotkan taideseura ry:n myyntinäyttely kauppakeskus Pasaatissa
Marjatta Huuskosen taidetta myyntinäyttelyssä	Marjatta Huuskosen pieniä keramiikkatöitä myyntinäyttelyssä

Myynti- ja taidenäyttelyn ero omien havaintojeni mukaan on ripustuksessa ja teosten hinnoissa. Myyntinäyttelyssä taideteoksia voi saada hyvinkin edullisesti, koska kustannukset ovat pienemmät kuin taidegallerioissa. Myyntinäyttelyssä on 10 Kotkan taideseuran jäsenen töitä.

Leena Laiho ja Marjatta Huuskonen	Leena Laihon töitä myyntinäyttelyssä
Leena Laiho esittelee hauskoja käsintehtyjä kortteja, jotka on tehty...	...kierrätyskorteille joissa on "12 karaatin kultaus", jonka päälle taiteilija on piirtänyt erilaisia kuvia.       (no ei ole 12 karaatin kultaa :) )

Kotkan Merikeskus Vellamo	Leena Laihon näyttely Merikeskuksen kulttuuritila Ruumassa
Leena Laiho, Lähdetkö	Leena Laiho, Aino

Valvontavuorossa oli Leena Laiho (s.1954), jolla on ollut useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä ja parhaillaan hänellä on oma näyttely Kotkan Merikeskus Vellamossa 2.4. - 24.5.2019

Jussi Pirttioja, The ultimate experience/ Äärimmäinen elämys	Jussi Pirttioja, Mummi
Jussi Pirttioja, Hanna	Marjatta ihailee Jussi Pirttioja maalauksia galleria Uusikuvassa

Merikeskuksesta oli lyhyt kävelymatka galleria Uusikuvaan, jossa oli vaikuttava, mielenkiintoinen ja paikoin hiljaiseksi vetävä Jussi Pirttiojan (s. 1988) maalauksia -näyttely (15.3. - 18.4.2019).

Tässä siis pieni raapaisu Kotka-päivästäni. Aikaa piti varata myös Marjatan kotivierailuun, kahvitteluun ja ennenkaikkea tutustumista hänen työhuoneensa ja savipajansa valtavaan kokoelmaan, ennen kotimatkaani iltabussilla. Marjatan työt vaativat jo ihan oman esittelyn. Siitä siis ehkä jo seuraavassa postauksessa.

P.s. Kuvaa klikkaamalla saat kuvan suureksi.