En
todellakaan ole mitään prinsessatyyppiä, en ole koskaan ollut.
Jotenkin vain tällä kertaa halusin kokeilla jotain täysin
poikkeavaa, kun itselleni päätin neuloa omat Anelmaiset. Langatkin
jo olivat valmiina, ne vaaleanpunaiset edellisestä postauksesta.
Ensimmäisestä
kokeilusta ei tullut aivan sellaista kuin olin mielessäni ajatellut.
Tummanharmaan ja sammalenvihreän sekoitus vaaleanpunaisen kanssa oli
mielestäni liian tumma. En viitsinyt purkaa ensimmäistä sukkaa,
vaan ajattelin kokeilla toiseen sukkaan tumman langan vaihtamista
vaaleanharmaaksi. Nyt alkoi tuntua sukka omalta, juuri sellaiselta,
mitä olin ajatellut.
Tein
kuitenkin kummatkin sukat valmiiksi ja ajattelin, että kyllä ne
tummemmat jollekin kelpaavat. Sopiva uhri löytyikin. Ollaan
Esikoisen anopin eli Vävykullan äidin kanssa taitettu monta
yhteistä matkaa. Sopivassa tilanteessa kysyin häneltä, mitä
mieltä hän oli sukista. Koska tuntui niistä pitävän ajattelin,
että nepä voisivat olla ihan kiva synttäri- ja joululahja, kun en
ole kovin usein häntä lahjuksilla ole muistanut.
|
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti