torstai 4. joulukuuta 2014

Lintubongausta

Viime syksynä tulin liittyneeksi BirdLifeen, kun bongailin lintuja pihallani. Sinä päivänä ei ollut kuhinaa lintulaudalla, mitä muutama talitintti, sinitiainen ja taisi jokunen mustarastaskin siinä silmien alla pyörähtää.

Vaan siitäpä tuli mieleeni, kun Esikoinen oli alle kahden vuoden, oli yksi mieluisista katselukirjoista lintukirja. Sitä selattiin päivästä toiseen ja kun neitoa tuntui kuvat kiinnostavan, aloin kuvan kohdalla sanoa linnun nimen. Siinä samalla itsekin opin jotain uutta. Tyttö alkoi toistella kuvan lintuja ja kerran päätinkin kysyä häneltä, että mikä lintu tämä on.

Jossain vaiheessa äitini innostui tytön taidoista niin, että ehdotti josko laitettaisiin lapsinero televisioon johonkin kilpailuun. En ole varma, oliko silloin edes mitään sellaista ohjelmaa olemassa. Taisi olla Kirsti Rautiaisen tietokilpailuvisa ainakin. Olin tiukkana, että minun lastani ei televisioon pistetä kilpailemaan. Kuvien katselu tytöntyllerön kanssa kuitenkin jatkui ja äitini merkkasi jossain vaiheessa linnun kohdalle merkin, jonka lapsi kuvista tunnisti. Niitä oli 158.

Kuvassa uni jo painaa tytön silmiä, mutta mieluinen kirja on mukavaa unilukemistakin. Jotkut laskevat lampaita, vaan tämä tyttö lintuja.

Työpaikan kahvipöydässä meillä oli tapana kysellä päivän lehdestä 10 kysymystä. Kerran kysyttiin, mikä on avosetti. Minä innoissani: Se on sellainen pitkäjalkainen kahlaajalintu, jolla on ylöspäin taipunut nokka. Työkaverit katsoivat minua epäluuloisesti. Pistelaskennassa jo arvelivat, että olin luntannut kysymykset etukäteen. Siinä sitä piti todistella, miten olin niinkin merkillisestä linnusta tietoinen. Joo, lapsinero tyttäreni opetti minulle kahden vuoden ikäisenä.

Aikuisena Esikoisen lintujen tunnistamistaidot häipyivät unholaan. Hädin tuskin tunnisti harakan ja sekin meni välillä sekaisin variksen kanssa. Nyttemmin hän taas tunnistaa muutaman muunkin, kun ollaan mökillä bongailtu lintuja. Näköhavainnot on merkattu tuohon samaiseen lintukirjaan.


Näin joulun alla sopii edellisen unisen kuvan kanssa samoihin aikoihin näpätty kuva Esikoisen kolmannesta joulusta. Tässä jo silmät loistavat, vaikka ujostuttaa pukin iso paketti. Nukke sieltä taisi tulla.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Raskasta joulua

Kylläpä onkin syksy mennyt nopeasti kulttuuririentojen merkeissä. On ollut monenlaista teatteria, konserttia ja balettia. Hyviä ja mielenkiintoisia esityksiä kaikki, mutta eilinen Raskasta Joulua saa vieläkin sukat pyörimään.

En ole mikään jouluihminen ja kaikenlainen klitteri-liirumlaarum saa minut yleensä ärtyneeksi. Kun lapset olivat pieniä, olihan meillä joulukuusi, jouluruokaa ym asiaan kuuluvaa rekvisiittaa, mutta nyt vanhemmiten riittää aivan hyvin valaistu pajutoteemi ja aattovierailu ihanine joulu-aterioineen Esikoisen kodissa. Siitä on muodostunut traditio. Yhtenä jouluna lähdettiin miehen kanssa asuntovaunulla Saksaan. Esikoisen perhe vietti joulun keskenään. Kun tulimme matkalta, määräsi Esikoinen, että se oli sitten viimeinen kerta, kun lähdette vieraille maille jouluksi. En ole sen koommin lähtenyt, enkä halunnutkaan. Ihan mukavaa meillä on aina ollut.

Viime joulun tienoilla Esikoinen laittoi linkin YouTubeen Tulkoon joulu, esittäjinä Raskasta Joulua -solistit. Ihastuin tuohon versioon ikihyväksi ja kun näin lehdestä, että konsertti tulee naapurikaupunkiin, kysyin poikaystävältä, että mennäänkö. Hän vähän toppuutteli, ettei tiedä mistä höpäjän. Näytin edellisvuoden linkin, muisti sen ja niinpä sain hänetkin innostumaan.

Raskasta Joulua -yhtye kiertää eri paikkakunnilla erilaisin kokoonpanoin, mutta pääkonsertissa Helsingin jäähallissa pitäisi koko ihanan menninkäisporukan olla mukana. Järvenpään kiertueella solisteina olivat Marco Hietala, Jarkko Ahola, Ville Tuomi sekä Pasi Rantanen. Kitaraa soittivat mestarillisesti Erkka Korhonen ja Tuomas Wäinölä, bassoa Erkki Silvennoinen, koskettimissa Vili Ollila, rummuissa Mirka Rantanen.

Lähes 2,5 tuntia tauotonta menoa. Aivan mahtavaa!

Ostin cd:n. Arvatkaa, soiko se taustalla! Uusikin levy oli ilmestynyt, mutta ostan sen sitten ensi kerralla.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.



perjantai 14. marraskuuta 2014

Ihana inkivääri

Inkivääri on suosikkini. Olen joskus kirjoittanut Inkiväärisoseesta ja hunajasta ja nyt ajattelin uusia inkiväärin ylistykseni.

Kohtuullisen tuoretta inkivääriä
Välillä kaupasta saa aivan kohtuullisen tuoreita ja sileitä inkiväärejä, jota sitten ostankin kosolti. Kerran kauppajonossa eräs nuori mies kysyi, että mihin tarvitsee noin paljon inkivääriä. No siinä jonottaessa ehdin kertoa hunaja-inkiväärisoseesta, jota käytän lähes kaikkeen. Ehkä erikoisinta on laittaa sitä kaurapuuron päälle. Poikaystäväkin on tykästynyt siihen niin, että kerran kun herkkua ei ollut saatavilla, ihmetteli hän, että jotain nyt puuttuu tästä.

Inkiväärisosetta ja hunajaa

Sen soseen lisäksi olisin halunnut inkivääripikkelsiä, jota ainakin sushi-ravintoloissa on ja olen sitä joskus löytänyt kaupastakin, ainakin Japanista. Kysyin kaverilta, joka oli sushi-kurssilla, että tekivätkö inkivääripikkelsiä, mutteivät olleet tehneet. Löysin sitten ohjeen, jota kokeilin. Ihan hyvää siitäkin tuli.


Mandoliinilla suikaloitua inkivääriä

Inkivääripikkelsiä, garia, tai sushi-inkivääriä

Nyt taas hakemalla hain ohjetta. Luulin laittaneeni sen talteen, mutta en löytänyt. Googlettamalla löysin tällaisen hyvän sushi-inkivääri (Gari) -ohjeen Hannelen blogista. Gari oli avainsana :)

Kiitos Hannele!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Portaan kaide

Kun tuota ikää kertyy pyytämättä, alkoi kuistin jyrkät rappuset hieman hirvittää, kun niissä ei ollut edes kaidetta. Poikaystävä oli joskus heikkona hetkenään luvannut väsätä portaisiin kaiteen, mutta oli unohtanut lupauksensa. Kainosti kyselin syksyn tullen, että onkohan se kaiteen tekeminen kamalan vaikeaa. Pitäisköhän kysyä tarjouksia joltain aidanrakentajalta.

Alkoi sitten tutkia luetteloita, mittaili korkeuksia ja leveyksiä ja puhisi. Kävi hankkimassa puutavaraakin.

Eräänä päivänä ostaa päräytin itselleni uuden auton ja samalla auton noutoreissulla kävimme jo Järvenpäässä hankkimassa aitatolpan jalkoja.

Maalaili, sahasi, mittasi ja puhisi. Ei ollut tyytyväinen työnsä tulokseen, vaikka minä ylistin, että tulee parempaa kuin ammattilaiselta. Sanoi, että tässä on kolmen vuoden toimitusaika.







Ei siinä sitten mennyt kuin vajaa kuukausi, kun työhön ryhtyi. Tarkoitti kuulemma kolmen vuoden toimitusajalla sitä, kun ensimmäistä kertaa oli luvannut työhön ryhtyä. Kaupanpäälliseksi sain leveämmät portaatkin. Nyt kelpaa köpötellä rappusissa!


perjantai 31. lokakuuta 2014

Helppohoitoiset kesäkukat

Laitan itselleni muistiin, mitä kesäkukkia haluan hankkia ensi kesäksi. Saa tätä toki muutkin käyttää vinkkinä. 





Koko kesän kukkiva lumihiutale (Sutera) on jo useana vuotena ollut piharuukun vakiokasveja. Pienessä ruukussa se vaatii kyllä runsaasti vettä, mutta jos on pitkään poissa, niin runsas kastelu saa lurpahtaneen kukan jälleen kukoistamaan.

Huovinkukka





Ostin muutaman huovinkukan ja lobelian taimen kesäkuun lopussa. Silloin ne näyttivät tältä.

Syyskuussa huovinkukka oli jo valloittanut koko puulaatikon. Muutaman kerran muistin kastella, mutta muuten saivat olla rauhassa.

Lokakuun kukoistusta. Yhtään kuihtunutta kukkaa ei tarvinnut nyppiä koko kesänä. Mihin katosivat kuihtuneet, en tiedä.

Vielä 16.10. kukinta oli runsasta, mutta muutaman päivän päästä pakkanen palellutti kasvin. Neljä kuukautta ilman minkäänlaista vaivaa saimme niistä nauttia.
Huovinkukka
a (Sanvitalia) en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta mökkipaikkakunnan kukkakaupassa oli niitä tarjolla ja päätin kokeilla. Mökillä minulla on iso puulaatikko toiminut kesäkukkien istutuspaikkana muutaman vuoden.

Kun laitoin facebookissa kavereilleni kuvan ihmekukasta, sain lisää vinkkejä vaivattomista ja koko kesän kukkivista kesäkukista. Ensi kesänä on ostoslistalla myös siniviuhka (Scaevola).

Pihan kukkia maljakossa

Pihan leikkokukkia varten otin reunastaan lohjenneen maljakon ulkokäyttöön

Pioni, tähtiputkia ja akileijoja 05072014






Tähtiputkia, tuijan oksia ja akileijoja 07072014

Tähtiputkia, tuijan oksia ja valkosipulin itusilmuja 13072014

Syyshohdekukka, valkosipulin itusilmuja ja tuijan oksia 31072014

Kukkavaasissa mm klematis 18082014

Mäkimeiramia, savoijinkaalin lehtiä ja tuijan oksia 13102014


Ennen pakkasten tuloa kannattaa tyhjentää vesi kukkamaljakosta. Kuukkaruukun viimeinen matka 26102014

En raaskinut heittää viimeisiä kukkia vielä kompostiin, joten betonirengas saa toimia loppusijoituspaikkana 26102014

maanantai 27. lokakuuta 2014

Solumuoviset vesipatjat


Patjat voi liittää yhteen pötkylöillä

Kesää muistellessa ja kuvia selatessa tuli tällainen kuvasarja vastaan. Viisitoista vuotta sitten mökille hankittiin solumuoviset vesipatjat. Ne ovat olleet tosi kovassa käytössä ja toimivat vieläkin. Ei taideta enää valmistaa näin laadukkaita vesileikkeihin sopivia käyttöesineitä. Aikuinenkin pystyy kellumaan tuollaisen päällä.


Sukellus vesipatjalta

Pötkylä rentoutuskäytössä


lauantai 25. lokakuuta 2014

Taidehoitolassa

Voi miten nopeasti kesä menikään! Eräänä päivänä mökin pöydälle oli ilmestynyt tällaisia ilmoituksia:



Nelonen ja Vitonen olivat käyneet vanhempiensa kanssa ulkomailla ja matkamuistoksi, mökkikansan ilahduttamiseksi sekä ikävän karkoitukseksi oli ostettu kynsilakkasetti.

Tässä serkukset Kolmonen ja Nelonen askartelevat Vallattoman kynsiin kaunokuvioita.



Nelosen äidille eli Kuopukselleni loihdittiin tällaiset taideteokset.



Vallattoman kynnet taiteilun jälkeen.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Lehtikaalin kasvatusta

Ystäväni Sylvia lähetti minulle Ruotsista syntymäpäivälahjaksi valtavasti toivomiani hyötykasvien siemeniä (kts. helmikuun postaus http://vallatonmummeli.blogspot.fi/2014/02/pyoreita-vuosia.html).

Huhtikuun 10. päivänä kylvin toisen satsin lehtikaalin siemeniä, koska maaliskuun puolivälissä kylvetyt olivat kasvaneet liian nopeasti ohuiksi ja heikoiksi rimpuloiksi. Nostin minikasvihuoneen päiväksi kuistille ja illalla toin sen sisälle. Laiskuuttani en jaksanut kantaa sitä kuistin ovea kauemmaksi. Aamulla en enää muistanut tuota uutuusviritelmääni ja kun kävin kuistilla pudistelemassa peittoja, kompastuin sisään tullessani kylvölaatikkoon. 

Hätä ei ollut tämän näköinen. Keräsin mullat takaisin laatikkoon ja koska siemeniä oli runsaasti laitoin uudet kylvökset riviin ja merkkasin ne.
Taimia alkoi nousta yllättävän nopeasti, mutta eiväthän ne olleet rivissä järjestyksessä. Vanhat sekaisin menneet siemenet tietenkin nousivat ensimmäisinä, eikä minulla ollut aavistustakaan mikä oli mitäkin lajiketta. Uudet itivät aikanaan vahvoiksi ja vankoiksi, mutta sekaisin mikä sekaisin. Kun tuli maahan istuttamisen aika, laitoin taimet sikin sokin ja arvelin, että kylläpä ne sitten erottaa toisistaan, kunhan kasvavat.

Heinäkuun lopulla sekalainen kaalipenkkini oli jo näyttävän näköinen.

Viereiseen penkkiin olin kylvänyt pavun siemeniä, mutta rikkaruohoja kitkiessä yksikään taimi ei näyttänyt pavun taimelta. Tähän entiseen perunamaahani oli viime kesänä tipahdellut Rosamunda-perunan siemeniä ja vaikka olin kääntänyt maan kunnolla ja poiminut vanhat perunat tarkkaan pois, pikkiriikkiset siemenet olivat jääneet maahan ja alkoivat itää. Pavuille maa oli ollut alkukesästä liian kylmä, eivätkä ne itäneet lainkaan. Onpahan sitten siemenperunakoeviljely minulla. Myöhemmin kylvin uudet pavun siemenet, jotka tuottavat satoakin. Läheskään kaikkia Sylvian siemeniä en ehtinyt laittaa maahan, koska ei ollut paikkaa, mihin niitä laittaa. Kaikki ruukutkin jo olivat täyttyneet. On se kesä ensi vuonnakin, ehkä sitten onnistun. Papujen kanssa ei todellakaan kannata hätäillä. Tiesinhän sen ennestäänkin, mutta miten sitä kuitenkin...

Lehtikaali 'Petit Posy'
Lehtikaali 'Kale fizz'
Kurttukaali eli savoijinkaali 'Traviata F1'
Kurttukaali ja lehtikaali 'Curly Scarlet'
Kyssäkaali 'Modrava'. Olen monena vuonna yrittänyt kasvattaa kyssäkaalia huonolla menestyksessä. Tänä vuonna esikasvatin kyssäkaalini tuossa samassa lehtikaalikylvöksessä. Näin komeita niistä tuli. Että maistuvat makoisilta!

Oman maan herkkuja on nyt valmistettu ruuaksi. Kolmea erilaista lehtikaalia on hetki kiehautettu vedessä samoin pavut. Ne ja pilkottu valkosipuli haudutettiin voissa. Päälle ripottelin vielä pehmeää vuohenjuustoa ja herkku nautittiin muun ruuan lisukkeena. Tykkäsin.


Lisää lehtikaalireseptejä löytyy aikasemmasta postauksestani: http://vallatonmummeli.blogspot.fi/2013/11/lehtikaali.html