Ystävänpäiväsukat

Liityin erääseen Facebook-ryhmään, jossa viimeksi neulottiin ystävänpäiväsukat. Niina Laitinen, neulesuunnittelija Savon sydämestä on suunnitellut mallin. Niinan facebook -sivu löytyy linkistä https://www.facebook.com/niinalaitinendesigns/  Hirmuisen kivaa neuloa oli kimpassa. Joka päivä tuli uusi, muutaman rivin ohje, joten ei ollut neulominen liian hektistä. Tietenkin sai vielä edetä omaa tahtiaan, eikä saman päivän ohjetta tarvinnut sillä istumalla tehdä, jos oli jotain muuta menoa.

Ajattelin, että itselläni on nyt villasukkia aika paljon, enkä tähän hätään tarvitse lisää. Ensin tuumailin, että laitan arvonnan täällä blogissani. Osa jälkikasvustani oli kuitenkin halukas ottamaan sukat vastaan, joten järjestinkin arpajaiset lähipiirissä. Onnettarena toimi Ykkönen, joka ei tällä kertaa halunnut omia sukkia, koska hänellekin on niitä kertynyt. Onnettareni poimi arpalipuista Kuopuksen arvan. Kuopus on nyt matkalla Aasiassa, mutta saa sukat, kunhan palaa reissulta. Meillä seitsemällä naisella on saman kokoinen jalka, joten keskeneräistä työtä voi aina mallata omaan jalkaan. Kätevää.

Olen aina tykännyt taulukkolaskentaohjelmista ja aikoinaan tehnyt kaiken maailman taulukoita työssäni sekä omaan käyttööni mm kasviluetteloita perennoistani, puista ja pensaistani, kylvettävistä siemenistä yms. Niinan lehtihaastattelujutusta tajusin, että taulukkolaskentaohjelmalla voi tehdä myös kirjoneuleohjeita. Kiitos Niina! Mukavaa, että olet hyväksynyt minut ihaniin neuleprojekteihisi.

Kuopus

Kuopus on järjestyksessä toinen tyttäreni. Hän on Nelosen ja Vitosen äiti ja miehensä on Toinen Vävykulta.

Kuopus ja Toinen Vävykulta asuivat vuosituhannen alussa Singaporessa kaksi vuotta. Mieheni oli juuri kuollut, joten Kuopuksella oli hätä, miten voisi olla lohtunani. Hän myi minulle matkan suunnilleen tähän tyyliin: Meillä ei ole tarjota kuin parivuode. Olisi mukavaa, jos saisit mukaasi sellaisen henkilön, jonka kanssa voit nukkua samassa sängyssä. Matkaseura olisi sikälikin hyvä, koska me olemme päivisin töissä, emme ehdi kovin paljon järjestellä ohjelmia emmekä toimia oppaina. Jos tuollainen omatoimiloma sopii, olisi mieluisaa, jos tulisit käymään.

Ensimmäisen Vävykullan luona oli silloin joku juhlatilaisuus ja sanoinkin tämän äidille, että lähtisikö hän kanssani Singaporeen, mutta meidän pitäisi kyllä nukkua samassa vuoteessa. Ei mennyt kuin hetki, niin Esikoisen anoppi (siis Ensimmäisen Vävykullan äiti) siihen, että asia selvä. Milloin lähdetään?

Kuopus Singaporen kotitalon edustalla	Singaporen kotitalon uima-allas
Näkymä Singaporen kotitalon ikkunasta	Matkalla Malesiassa

Kuopuksen kanssa ollaan tehty muutama ikimuistoisen ihana ulkomaanmatka. Teneriffalle, kun Nelonen oli pienokainen, Kööpenhaminaan, jossa meille tarjoitui tilaisuus tutustua Rosenhuset'iin (linkit matkakertomuksiini) ja Japaniin. Japanin matkasta on 9-osainen matkakertomus vanhassa blogissani. (Tokio 1, Tokio 2, Kanazawa, Kioto 1, Kioto 2, Kioto 3, Hiroshima ja Miyajima, Nara ja Kioto 4.)

Huom! Matkakuvien albumit avautuvat samaan ikkunaan kuin varsinainen matkakertomus. Suosittelen avaamaan albumit uuteen välilehteen tai uuteen ikkunaan (esim. hiiren 2. eli oikea painike ja sieltä valikosta avaa uuteen ikkunaan tai miel. uuteen välilehteen). 

Kuopus kuvaa puolukoita	Kuopus kaivaa avo-ojaa
Lahja Kuopukselle	Toisen Vävykullan alkupalat odottavat esillepanoa

Kuopuksen kanssa levähdystauko puolukankeruussa

Kuopuksen kanssa meidän yhteinen juttumme on metsän antimien kerääminen. Pari vuotta sitten mustikanpoiminnan lomassa Kuopus loihe lausumaan:

Laatuaikaa äidin kanssa

Metsässä Zenin löysin
mustikanvarpuna,
itikoiden saartamana.

Tärkeintä on rauhoittaa liike,
hengittää varpujen tahdissa.

Melkein huudahdin: alkaa sataa.
Tiesin sinun huomanneen itsekin.
En halunnut rikkoa
sanatonta yhteyttä.

Maailma yritti hoputtaa.
En kuunnellut.
Panttivankina pitivät – mustikat.

Linkit vanhaan blogiini (Hallittua kaaosta) Kuopuksen laspuusmuisteluihin:

Mersus

Pumpulinenä

Esimerkin voimalla

Vitosen (6 v) on joskus vaikea hillitä tunteiden säätelyään toisin sanoen raivonpuuskiaan. Asiasta on keskusteltu pitkään ja harkiten ja välillä näyttää, että asiassa aletaan pikku hiljaa päästä toivottuun tulokseen.

Kuopus inhoaa yli kaiken asiointia ruuhkaisessa kaupassa. Hänkin tiedostaa, miten vaikeaa itsensä hillitseminen on, kun joku asia alkaa ottaa päähän. Eräänä päivänä Kuopus ehdotti Vitoselle testiä. Vitonen saisi kauppareissulla seurata äitinsä käyttäytymistä ja antaa sitten arvosanan, miten hyvin äiti pystyi itsensä hillitsemään ikävässä tilanteessa.

Kierreltyään kaupassa Vitonen itse käyttäytyi yllättäen esimerkillisesti, kun kaikki tarmo meni äidin pisteyttämiseen. Neljättä kertaa kysyessään äidiltään jotain jo selvitettyä asiaa, vastasi äiti erittäin selvästi artikuloiden pientä kireyttä äänessään. Vitonen viisaana nuorena miehenä huomasi, mielentilan muutoksen ja varoitti: Äiti, nyt tuli miinuspisteitä. Äiti ymmärsi vinkin, kokosi itsensä ja huomautti, että poika on aivan oikeassa.

Kotona poika vähensi miinuspisteet, koska loppu oli kuitenkin mennyt aivan hyvin. Palkinnoksi äiti sai suukon ja hamahelmistä tehdyn esineen.

***

Kotimatkalla poika näki korkean tornin ja kysyi, onko se hotelli. Myöntävän vastauksen saatuaan hän alkoi miettiä, miten mukavaa olisi käydä hotellissa, mutta kun se on niin lähellä kotia, ymmärsi ettei asiassa ole mitään järkeä. Sen sijaan, kun on taivaltanut pitkän matkan ja sen jälkeen pääsee hotelliin ja herkulliselle hotelli-aamiaiselle, tuntuu se palkinnolta.

***

Miten kuva liittyy kirjoitukseen? No, vaikka yhtenä ainesosana herkkuiltapalaan. Tai ei omena kauas...

Lapset eivät muuten välitä erityisesti juustoista, mutta Vitosen herkkua on silloin tällöin nautitut herkkuiltapalat. Herkkuiltapala on tilaisuus, jossa koko perhe istuu pöydän ääressä. Tarjolla on leipää, erilaisia voimakkaan makuisia ja tuoksuisia juustoja, omenaa, viinirypäleitä yms. Isän kanssa kauppareissut Vitosen kanssa hoituvat kohtuullisen hyvin. Kerran oli tarkoitus ostaa tarvikkeita herkkuiltapalaan. Vitonen kierteli juustotiskejä nuuhkien. Kaikkein kauheimman hajun kohdalla poika valitsi juustonsa. Hyvää oli.

Vitonen on siis yksi ravintola Exbrylieteen gourmet-kokeista, joten kaikenlaisten erikoisuuksien maisteleminen kuuluu toimenkuvaan. Tällä hetkellä ehdoton lempiruoka on shushi, joita hän kaverin luona kyläillessä oli tämän äidin järkytykseksi syönyt yli 30 kpl.

Neuroborrelioosi

Kuopuksen kontrollikäynnillä Aurorassa lääkäri kertoi, että kolme viikkoa sitten selkäydinnesteestä otettu Likvor-näyte oli selvästi vahvistanut rajun neuroborrelioosin ja siitä johtuvan bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen. Eli Jorvissa tulkittu "ei tarvetta jatkotutkimuksiin" olisi voinut olla kohtalokas. Olemme kiitollisia Kuopuksen työterveyslääkärille, joka toimi nopeasti, viivyttelemättä ja todennäköisesti pelasti Kuopuksen hengen.

Jos jotakuta kiinnostaa "Milloin borrelioosin katsotaan olevan neuroborrelioosia", voi lukea mielenkiintoisen tutkimuksen Neurologian ja psykiatrian erikoislääkäri Martina Lorenz, Saksassa julkaiseman suomennetun artikkelin vuodelta 2008.

Artikkelin kohta Psykiatriset oireet saivat minut miettimään vuosia sitten omia punkkihavaintojani, joita ei ole hoidettu, koska mitään rengasihottumahavaintoa ei ole ollut. Lainaan tässä itseäni askarruttavan kappaleen:

"Psykiatriset oireet:

Kyseessä olevat potilaat ovat borrelioosi -sairauden kroonistuneessa tilanteessa ja joiden tilaa myös kutsutaan ns. post-lyme-syndroomaksi. Ilmenee mielialan vaihtelua, depressiota, voimakasta väsymystä, univaikeuksia, saamattomuutta, uupuneisuutta, lisääntynyttä hermostuneisuutta, pelkoja, paniikkitiloja, keskittymiskyvyttömyyttä, unohtamista, samoin paikantamisvaikeuksia, sanojen löytämis- ja puhevaikeuksia. Monilla sairastuneilla ilmenee vaikeuksia ajattelussa, kirjoittamisessa; kuten kirjainten poisjättämistä tai väärään järjestykseen kirjoittamista.
Tyypillinen oire on myös häiriöt hienomotoriikassa, joka oikeastaan kuuluu neurologian alueelle. Potilaat kertovat myös kolhivansa itseään ovien karmeihin ja kaikenlaisiin kulmiin, sillä näitä ei vain huomaa."

Kun näin ikävä sairaus on lähipiirissä, taudista yrittää ottaa selvää niin paljon kuin mahdollista. Karmaisevaa on huomata, että borrelioosin oireet voivat olla niin moninaisia ja että mahdollista borrelioosia hoidetaan ihan jonain muuna tautina tai ollaan kokonaan hoitamatta. Esim. oman äitini Alzheimerin tauti onkin voinut olla borrelia-bakteerin aiheuttama. Sen olisi voinut tutkia potilaan kuoleman jälkeen hänen aivoistaan omaisten pyynnöstä, mutta nyt se tietenkin on myöhäistä. En halua lietsoa punkkikammoa tai borrelioosipelkoa, vaan yritän tässä sanoa, että tautiin olisi korkea aika suhtautua vähättelemättä ja tutkia myös borreliabakteerin vasta-aineet epämääräisissä oireissa, koska tauti on alkuvaiheessa hoidettavissa. Kroonistuessa se on vaikeasti invalidisoiva.

Borrelioosi

Kenenkään en toivoisi sairastuvan borrelioosin, Lymen tautiin. Taudin voi aiheuttaa punkki tai muu verenimijä. Suomen Lyme Borrelioosi ry jakaa tieteellistä ja kokemuksellista tietoa tästä taudista http://www.borrelioosi.net/

Kuopus on kärsinyt 7 viikon ajan kamalista niskakivuista, päänsäryistä, pahoinvoinnista, näköhäiriöistä ym. Hänelle on tehty kaikenmaailman kokeita, testejä ja tutkimuksia. Selkäydinpunktio kaksi kertaa, pään tietokonetomografia ja lukuisia verikokeita. Syytä oireisiin ei löytynyt, kunnes viimein tutkittiin myös borrelia vasta-aineet pyynnöstä.

Meidän klaanin kaikilla muilla on ollut punkki kiinnittyneenä, mutta Kuopuksella ei koskaan ole ollut punkkihavaintoa, ei punoittavaa rengasta iholla eikä muutakaan merkkiä, joka vääjäämättä ohjaa jo tuoreeltaan lääkäriin ja myöhemmin voisi auttaa diagnoosissa.

Tauti on vaikeasti löydettävissä, koska siinä on hyvin moninaisia ja epämääräisiä oireita. Suomessa ei myöskään ole riesaksi asti lääkäreitä, jotka taudista jotain tietävät ja osaavat tulkita oireet oikein. Taudinkuvaan ja hoitoihin perehtyessäni olen huomannut, että myöskin Kelan suositukset ovat menneeltä vuosisadalta taudin korvattavien hoitojen ja lääkkeitten suhteen.

Kuopuksella kävi sikäli hyvä tuuri, että hänen työpaikkalääkärinsä otti asian todesta ja paneutui löytämään syyn vaivoihin. Viimeisellä lääkärinkäynnillä tämä oli varannut tunnin ajan Kuopukselle! Se kuulostaa uskomattomalta nykyisiin liukuhihnakohtaamisiin verrattuna.

Onneksi tuo vastuuntuntoinen lääkäri soitti siltä istumalta Auroran sairaalaan ja vaati puhelua yhdistettäväksi infektio-asiantuntijalle konsultaatiota varten. Asiantuntija kiinnostui tapauksesta. Samana iltana lempeä-ääninen sairaanhoitaja soitti ja pyysi tytärtäni tulemaan seuraavana aamuna Auroraan. Viime keskiviikkona sitten Kuopus pääsi sisään sairaalaan, jossa hänelle tehtiin lisäkokeita ja laitettiin kanyyli käteen. Nyt hän saa kolmen viikon ajan antibioottia suoraan suoneen, joka on ainoa tepsivä keino, mikäli tauti on toisessa vaiheessa.

En tarkemmin tässä puutu testiarvoihin, mutta kannattaa itsekin olla aktiivinen, eikä saa antaa liian herkästi periksi. Toinen työpaikkalääkäri esim. vähätteli vaivoja ja lopulta päätyi migreeniin, koska ensimmäisissä verikokeissa ja selkäydinpunktiossa tulehdusarvot olivat vain hiukan koholla. Sen sijaan toinen selkäydinpunktio antoi tulehdusarvoksi jo 350 ja siinä todettiin myös aivokalvontulehdus. Tämä työterveyslääkäri myös antoi lähetteen Jorviin, jossa sattui erittäin tyly ja epäystävällinen henkilö luurin toiseen päähän. Ilmoitti vain, että lausunto ei viittaa kiireellisyyteen.

Pitkä tie taudin voittamiseen on vielä edessä, mutta toivon, että edes tuskiin tulee pian helpotusta.