Pari opiskelukaveria oli tulossa
viettämään iltaa luokseni. En kovin usein pyydä ihmisiä kotiini,
koska siitä koituu tällaiselle laiskan sutjakkaalle henkilölle
ylimääräistä vaivaa. Pitää raivata pöytiä ja muutenkin hieman
kohentaa ja siistiä paikkoja. Isommalle porukalle särpimen
valmistaminenkin vaatii ylimääräistä aivotyöskentelyä. Mitä
tarjota, pitääkö ottaa huomioon ruokarajoitteiset, miten paljon
pitää varata aikaa tarjottavan valmistamiseen ja mitä tarvikkeita
hankittava.
Usein näiden ystävien kanssa menemme
jonnekin ravintolaan syömään ja rupattelemaan, ettei kenellekään
tulisi liikaa paineita järjestelyissä ja siten tapaamiset ehkä
harvenisivat. Vierailla on vielä pulmana tuliaisten hankkiminen
henkilölle, jolla on kaikkea. Edellisellä kerralla olimme toisen
vieraani kotona ja hän oli valmistanut sellaiset tarjoilut
leipomisineen, että päätä huimasi. Minä olen lisäksi
leivontarajoitteinen, ani harvoin valmistan kakkuja, pullaa en
koskaan.
Yöllä kesken unien huomasin
suunnittelevani tarjoilun aivan viimeisen päälle. Ruokaisaa
broilerisalaattia, leipäsiä
ja unen inspiroimana uutuutena
piparkakkusmoothie jälkiruuaksi. Juomana valkoviini.
Edellisenä päivänä olin leiponut
siemenleivän, johon ei tule lainkaan vehnäjauhoja. Siitä
valmistan leipäsiä. Salaattiin tulevan quinoan olin myös
keittänyt edellisenä iltana.
Smoothie valmistuu kätevästi
samanaikaisesti, kun teen itselleni aamupirtelön. Niin luulin. Tai
kyllähän se valmistui, mutta astioita siirrellessä käteni osui
omaan mukiini, joka lensi kaaressa lattialle. Herkku levittäytyi
somasti matolle, kaappien oviin, avoinna olevaan astianpesukoneeseen,
myös sivuseiniin. Mukikin särkyi.
Alkoi vimmattu sotkun siistiminen,
koska pirtelön joukossa oli mustikkaa. Joka on joskus saanut
mustikkaa vaatteille tai valkoiselle pinnalle ymmärtää, että
täytyy pitää kiirettä, jottei väriaine kiinnity pysyvästi.
Maton vein saunan lattialle ja pesin siitä suurimmat väriläiskät.
Jos smoothie-episodista haluaa löytää
jotain positiivista, niin vieraille valmiiksi annostelluille
jälkiruoka-astioille ei käynyt kuinkaan. Siirsin ne pikaisesti
jääkaappiin.
Aamuaterian korvasin sitten
poikkeuksellisesti kahvilla ja siemenleivällä. Kahvin
valmistumiseen kyllä kului tavallista enemmän aikaa, koska unohdin
laittaa kahvin valumaan, kun päätin tulla kirjoittamaan näitä
aamun vaiheita muistiin.
Kahvittelun ja aamulehden lukemisen
jälkeen alkoi salaatin valmistus. Loppu sujuikin hyvin ja ystävät
saapuivat sovittuun aikaan. Miten meillä onkin aina niin paljon
puhuttavaa, vaikka ei edellisestä tapaamisesta ihan hirveästi ollut kulunut aikaa! Ilta oli ohi sujauksessa ja mukavaa oli tavata
vaihteeksi rauhallisessa ympäristössä. Vieraitten kutsumisessa
kotiin on ainakin yksi hyvä puoli, tapaamisen päätteeksi ei
tarvitse enää lähteä minnekään. Vilkuttelee vain lähtijöille
ikkunasta.