lauantai 23. helmikuuta 2013

Menyy ystäville


No onkos tullut kesä

Pari opiskelukaveria oli tulossa viettämään iltaa luokseni. En kovin usein pyydä ihmisiä kotiini, koska siitä koituu tällaiselle laiskan sutjakkaalle henkilölle ylimääräistä vaivaa. Pitää raivata pöytiä ja muutenkin hieman kohentaa ja siistiä paikkoja. Isommalle porukalle särpimen valmistaminenkin vaatii ylimääräistä aivotyöskentelyä. Mitä tarjota, pitääkö ottaa huomioon ruokarajoitteiset, miten paljon pitää varata aikaa tarjottavan valmistamiseen ja mitä tarvikkeita hankittava.

Usein näiden ystävien kanssa menemme jonnekin ravintolaan syömään ja rupattelemaan, ettei kenellekään tulisi liikaa paineita järjestelyissä ja siten tapaamiset ehkä harvenisivat. Vierailla on vielä pulmana tuliaisten hankkiminen henkilölle, jolla on kaikkea. Edellisellä kerralla olimme toisen vieraani kotona ja hän oli valmistanut sellaiset tarjoilut leipomisineen, että päätä huimasi. Minä olen lisäksi leivontarajoitteinen, ani harvoin valmistan kakkuja, pullaa en koskaan.

Yöllä kesken unien huomasin suunnittelevani tarjoilun aivan viimeisen päälle. Ruokaisaa broilerisalaattia, leipäsiä ja unen inspiroimana uutuutena piparkakkusmoothie jälkiruuaksi. Juomana valkoviini.


Edellisenä päivänä olin leiponut siemenleivän, johon ei tule lainkaan vehnäjauhoja. Siitä valmistan leipäsiä. Salaattiin tulevan quinoan olin myös keittänyt edellisenä iltana.

Smoothie valmistuu kätevästi samanaikaisesti, kun teen itselleni aamupirtelön. Niin luulin. Tai kyllähän se valmistui, mutta astioita siirrellessä käteni osui omaan mukiini, joka lensi kaaressa lattialle. Herkku levittäytyi somasti matolle, kaappien oviin, avoinna olevaan astianpesukoneeseen, myös sivuseiniin. Mukikin särkyi.

Alkoi vimmattu sotkun siistiminen, koska pirtelön joukossa oli mustikkaa. Joka on joskus saanut mustikkaa vaatteille tai valkoiselle pinnalle ymmärtää, että täytyy pitää kiirettä, jottei väriaine kiinnity pysyvästi. Maton vein saunan lattialle ja pesin siitä suurimmat väriläiskät.


Jos smoothie-episodista haluaa löytää jotain positiivista, niin vieraille valmiiksi annostelluille jälkiruoka-astioille ei käynyt kuinkaan. Siirsin ne pikaisesti jääkaappiin.

Aamuaterian korvasin sitten poikkeuksellisesti kahvilla ja siemenleivällä. Kahvin valmistumiseen kyllä kului tavallista enemmän aikaa, koska unohdin laittaa kahvin valumaan, kun päätin tulla kirjoittamaan näitä aamun vaiheita muistiin.


Kahvittelun ja aamulehden lukemisen jälkeen alkoi salaatin valmistus. Loppu sujuikin hyvin ja ystävät saapuivat sovittuun aikaan. Miten meillä onkin aina niin paljon puhuttavaa, vaikka ei edellisestä tapaamisesta ihan hirveästi ollut kulunut aikaa! Ilta oli ohi sujauksessa ja mukavaa oli tavata vaihteeksi rauhallisessa ympäristössä. Vieraitten kutsumisessa kotiin on ainakin yksi hyvä puoli, tapaamisen päätteeksi ei tarvitse enää lähteä minnekään. Vilkuttelee vain lähtijöille ikkunasta.








keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Chilejä


Chiliviljelyn muistelu edellisessä postauksessa sai minut ryhtymään mittavaan kuvien etsiskelyyn koneeltani.  Valitettavasti osa kuvista oli niin huonolaatuisia, etten viitsinyt laittaa niitä näytille, mutta onhan niitä tässäkin. Netistä löytyy todella hienoja chilisivuja kuvineen.

Olen laittanut kuvaluettelon aakkosjärjestykseen lajikenimen mukaan tai sen lajikenimen, jonka siementen antaja on maininnut. Chilithän risteytyvät melko helposti, joten ulkonäkökin saattaa muuttua. Chilit ja paprikat kuuluvat Capsicum sukuun. Alla kuvatuissa lajikkeissa on C. annuum ja C. baccatum -lajeja. C. chinense 'Red Habanero'ksi nimettyä en laittanut näytille, koska asiantuntijat olivat aikoinaan sitä mieltä, että minun kasvini ei ollut Red Habanero.
 

Aji Amarillo. Kuvattu 11.11.2006. Kuten näkyy lehdet vielä kauniin vihreät.

Apache. Kuvattu 11.11.2006.  Aika ruman näköinen rotisko siinä vaiheessa, mutta satoisa
Apache lähikuvassa


Californian Wonder on mieto paprikalajike.


Cherry Bomb -chiliä sain kahdelta eri ystävältä. Merkitsin ne numeroilla 202 ja 225. Etenkin pienet pyöreät marjahedelmät ovat mielestäni sööttejä.

 

Cherry Chocolate on myös aika hauskan näköinen. Vasemmalla kukka ja hedelmä samassa kasvissa. Syyskuussa marjahedelmä näyttää jo aika suklaiselta.





Dutch on melkoisen satoisa. Oikealla alhaalla sama lajike samassa hoitopaikassa, mutta niin erilaisia kasvutavaltaan :). 


Fresno oli yksi suosikeistani. Kaunis ja herkullisen näköinen.












Golden Cayenne


Guajillo oli yksi harvinaisuuksista. Kovin satoisa se ei ollut.





Hungarian Yellow


Jalapeño (Jalopeno) oli toinen suosikeistani. Kaunis, mehukas, satoisa ja hyvän makuinen.

 

Lemon Drop


Marbles hauska pienimarjainen.

Pasilla

Piri Piri satoisa, mutta kasvina ruma rotisko ainakin 11.11. kuvattuna.


Purple Tepin. Kyllähän 11.11. nuo lehdet näyttää muillakin chileillä olevan aika surkeassa kuosissa. Satoa tässäkin runsaasti.


Quintisho. Hauskat pienet oranssit marjat. Selkeän näköinen kasvi vaaleaa taustaa vasten. Muistaakseni kohtalaisen mieto ja hyvän makuinen.


Rawit. Tämäkin on mehukkaan näköinen, eikä maussakaan vikaa.


Super Red. Ei kauhean punainen vielä elokuussa.


Thai Dragon. Tämäkin kuva otettu elokuussa.


Thai Sun'in kukka ja pieniä marjan alkuja elokuussa. Kypsyessään punaisia, melko pieniä.


tiistai 19. helmikuuta 2013

Siementen pussitustalkoot


Vapaaehtoistyön sapattivuoden kunniaksi olen keksinyt paljon uutta tekemistä, joten en minä tekemisen puutteen vuoksi ilmoittautunut Hyötykasviyhdistyksen siementen pussitustalkoisiin. Sinne kuitenkin matkani eräänä iltana suuntautui. Mielenkiintoinen elokuva-ilta kirjastossa jäi sillä kertaa kokematta, koska olin lupautunut talkoisiin.

Annalan kartano ja sen ympäristö Helsingissä on aivan viehättävä myös talvella. En malttanut ottaa kuvia, vaikka ihastuksesta huokailin keskellä lumimyräkkää. Välillä lankesin polvilleni, kun oli lumen alla liukasta jäätikköä. Onneksi selvisin kuitenkin perille, vaikka välillä luulin jo eksyneeni. Olin jäänyt bussista sellaisella pysäkillä, etten ollut varma, olinko poistunut liian aikaisin. Ihania vanhoja puutaloja oli kävelymatkan varrella ja ajattelin joskus oikein ajan ja kameran kanssa uusia käyntini.

Vaikka joskus olen ollut erilaisissa Hyötykasviyhdistyksen tilaisuuksissa, niin siementen pussitustalkoissa en ole aikaisemmin ollut. Lyhyen opastuksen jälkeen alkoi työ Habaneron siementen kanssa. Habanero on kohtalaisen tulinen chili. Neuvottiin olla pyyhkimättä kasvoja ja etenkin silmiä siementen käsittelyn aikana. Pussitin noin 1500 siementä. Ihan mukavaa touhuahan se oli. Meitä oli parikymmentä henkilöä talkoissa. Iloinen puheensorina säesti työtämme ja välillä nautimme teetä/kahvia. Oli suolaista ja makeaa syötävää, että ihan mukavasti siinä ilta vierähti.

*********

Kotiin tultuani aloin muistella muutaman vuoden takaista aikaa, jolloin kokeilin chilien kasvatusta. Olin saanut samanhenkisiltä siemenholisteilta mielettömän määrän erilaisia chilin siemeniä. En ole kovin innokas kasvattamaan taimia siemenestä, koska olosuhteet kotona eivät ole sellaiselle urakalle otollisia. Ei ole tarpeeksi valoa, enkä taimia varten viitsi viritellä lisävaloja. Suihkuttaminenkin tuppaa usein unohtumaan, jolloin itäneet taimiparat herkästi lakastuvat. Laiska, mikä laiska.


No, silloin minulla oli ystävä, jolla oli valoisa asunto ja tarpeeksi intoa ryhtyä sopimusviljelijäksi. Tein kaiken tarpeellisen, mitä siemenkylvössä tarvitaan, koulimiset taimettumisen jälkeen ja sen sellaiset puuhat. Kasvien ulkoiluttaminen ja kasteleminen jäivät sopimusviljelijän harteille.

Kun taimet olivat riittävän suuria toin osan kasveista (42 tainta) omalle pihalleni, mutta suurin osa niistä jäi hoitoon.


Aika mukavan sadon saimme.


Kuivatin sadon ja jauhoin sen rouheeksi, jota minulla on vieläkin jäljellä. Se on niin tiukkaa tavaraa, ettei suuria määriä voi kerralla käyttää.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Vaija ja Karjalan kunnaat



Olen ollut 11 vuotias, kun äidinisä, vaijani, kuoli. Vaija oli totinen mies. Vanhoja kuvia selatessa hämmästyin, kun hän yhdessä kuvassa hymyilee. Poikansa hän piti kurissa vitsan ja remmin avulla. Enoilleni on kuitenkin jäänyt yllättäen hyvät muistot ehkäpä ansaitusta rangaistuksesta. Jos joku pojista ei tunnustanut kolttostaan, pistettiin kaikki veljekset riviin, ja siinä sai vitsaa koko poikajoukko niin kauan, että itku heltisi - yleensä melko nopeasti.

Neljä mummon ja vaijan yhdestätoista lapsesta lähetettiin Ruotsiin sotalapsiksi hyviin perheisiin. Voi vain kuvitella, millaista sieltä oli palata Suomeen ankeisiin oloihin. Yhdelle enolleni kasvoi isäänsä kohtaa sellainen uhma, että hän ei itkenyt, vaikka miten olisi piiskattu. Vaikka itku oli pyrkiä esille, hän hymyili ja kohteliaasti kiitti isäänsä selkäsaunasta.

Mummo ja vaija sylissään kaksi nuorinta lastaan. Kuva otettu 1942.

Lapsena sain olla paljon mummolassa. Mummo oli kiltti, mutta vaijaa taisin hiukan pelätä. Minua eikä tyttäriään vaija koskaan piiskannut, mutta kun näki, mitä pojille tapahtui tuhmuuksista, niin se kurituksen pelko oli aina läsnä, syyttömänäkin. Eihän sitä lapsena ymmärtänyt, mikä aikuisen mielestä on rangaistava teko! Kerrankin olin ihmetellyt vaijan puista mittakeppiä, sellaista lyhyeksi taitettavaa. En muista sitä rikkoneeni, mutta kerran vaijan penkoessa työkalupakkiaan, kuulin vihaisen kysymyksen: "Kuka on rikkonut vaijan mitan?" Tänä päivänäkään en muista, että se olisi minulta mennyt rikki. Arvasin toki, että vaija minua epäili, koska käytti itsestään vaija-nimitystä, muutenhan hän olisi kysynyt asiaa toisella tavalla.

Vaija ei paljoa lauleskellut, mutta yksi laulu hänellä oli ylitse muiden: Karjalan kunnailla. Olen etsinyt laulun sanoja ja helpostihan ne löytyvät netistä. Laulukirjassani on kuitenkin vain kolme säkeistöä, mutta vaijani lauloi aina viisi. En ole aikaisemmin löytänyt noita kahta puuttuvaa ja ihmettelin, kun tätinikään eivät niitä muista, vaikka muuten muistavat valtavan määrän laulujen sanoja. Olisiko vaija laulanut laulua vain minulle?

Näin muistan vaijan laulaneen neljännen ja viidennen (sama kuin ensimmäinen) säkeistön:

Tai läksin kyliin urhojen luo,
missä jylhillä vaaroilla asui nuo.
Näin miehet kunnon ja ylpeän työn
ja näin missä sykkii Karjalan syän.

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
Käki kukkuu siellä ja kevät on.
Vie sinne mun kaihoni pohjaton!


Noniin, ja kun olin kirjoittanut tämän, löysinkin Wikipediasta nämä laulukirjasta puuttuvat säkeistöt. Vähän eri tavalla ne kuitenkin muistan, kuin Wikin kirjoittaja, vai olisiko vaija pistellyt omiaan - tai minun muistini ja ymmärrykseni.

Näin Wikissä:

Tai läksin kyliin urhojen luo,
Miss' ylhillä vaaroilla asui nuo;
Näin miehet kunnon ja hilpeän työn
Ja näin, miss' sykkii Karjalan syän

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
Jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
Käki kukkuu siellä ja kevät on –
Vie sinne mun kaiho ponneton!

Varmastikaan työ ei ole ollut hilpeää, kun tietää, miten vaija työhön suhtautui. Voimakkaasti tuntevana ja Karjalaa ikävöivänä kaihokin on varmasti ollut pohjaton eikä ponneton.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tunnustus: Uusi blogituttavuus




Sain uudelta blogituttavaltani Savea ja papua -blogista tunnustuksen! Tämä blogi tuntui heti niin tutulta ja läheiseltä. Hyötykasvit on yhteinen nimittäjämme.

Tunnustukseen kuuluu, että tunnustuksen antaja linkitetään omaan blogiin. Tunnustus tulisi jakaa viidelle uudelle blogituttavuudelle ja toivoa, että he jakavat tunnustuksen eteenpäin.

Olen viime aikoina lukenut kovin vähän uusia blogeja ja hävettää, kun vanhojakin tulee luettua harvakseltaan. Mietin, että mahtaako löytyä viittä uutta blogia! Viime kesän Vuodatuksen konerikko, vei jotenkin intoni lukea toisten ja kirjoittaa omaa blogia. Kuvat tietyntyyppisissä blogeissa on mielestäni ihan ehdotonta, ja jos kuvat häviävät on se sellainen harmistuksen paikka, että masentuuhan siitä.

Suurimmalla osalla uusista tuttavuuksistani on jo tämä tunnustus, joten ei tähän tunnustukseen varmaan kauhean vakavasti tarvitse suhtautua.

Värjärinpadassa on paljon mielenkiintoista luettavaa vanhoista perinteistä, lankojen värjäämisestä hapanleivän valmistukseen vanhalla menetelmällä. Blogia lukiessa vesi herahti kielelle ja toi mieleen tuoksuja lapsuudesta.

Toinen uusi, vanha tuttavani on Aimariin blogi KuvakirjeitäKarsikonperältä. Huomasin, että Värjärin padan Ilona on Aimariin sisko :)

Ja yllätys, yllätys! Myös kolmas uusi blogituttavani Leena Riihivillasta kuuluu edellisten kanssa samaan hengenheimoon. Kädentaitaja!

Olen ollut Enter ry:n jäsen yhdistyksen perustamisesta lähtien eli vuodesta 1997 lähtien. Yhdistys on viestintätekniikasta ja vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneiden ikäihmisten yhdistys. Opastamme senioreita käyttämään tietotekniikkaa ja verkkopalveluita arjen toiminnoissa sekä hyödyntämään kännyköiden monipuolisia toimintoja. Yhdistyksen jäsenlehti Ikinörtti on hiljattain uudistettu blogin muotoon ja ansaitsee mielestäni tunnustuksen.

Ja viides tunnustus menee Tapsan tablettitarinoille. En ole vielä rekisteröitynyt Twitteriin, mutta Tapsan innoittamana asia on harkinnassa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

11 kysymystä muuttunut kymmeneksi

Jouluruusuja
Hyötykasveista alunalkujaan kiinnostuneena löysin sattumoisin aivan ihanan uuden blogin Savea ja papuja. Ihastuneena luin asioita, jotka ovat lähellä sydäntäni ja kommentoin spontaanisti kaikkeen vastaan tulleeseen. Eipä aikaakaan, kun tuli haaste, joka onneksi on muuttunut kiertäessään.

Alkuperäiset tai ainakin alkuperäisemmät haasteen vaatimukset ovat seuraavat (aika kohtuuttomat mielestäni):

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Etenkin kohta 4. tökkii minua kaikessa kanssakäymisessä. Se, että pitää jatkaa haastetta miljoonalle (no, okei 11 mielestäni = miljoona), ei ole minun juttuni. Minun tarvitsi onneksi vain vastata kysymyksiin:

1. Minkä takia kirjoitat blogia?

Olen tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä opettamalla kaltaisilleni ikääntyville ihmisille tietokoneen ja kännykän käyttöä. Vuonna 2008 en vielä edes tiennyt, mikä on blogi, joten menin blogikurssille, jotta pysyisin ajan hermolla. Kurssilla piti miettiä, mistä haluaisi kirjoittaa. Olipa vaikeaa. Kirjoitin blogikurssista ensimmäiseen blogiini jutun. Ajattelin laittaa tänne linkin, mutta Vuodatus on 350 kuvani lisäksi hävittänyt myös aikaisemmat kirjoitukseni. Nyt ottaa päähän! Kerron sitten ehkä joskus myöhemmin.

2. Mistä aiheista tykkäät kirjoittaa blogiin?

Aloittaessani kirjoittaa blogia, halusin kirjoittaa muisteluita lasten ja lastenlasten sanomisista sekä kertoa myös omasta lapsuudestani jälkipolvilleni. Puutarhan kuulumiset ovat myös asioita, joista mieluusti kirjoitan ja laitan kuvia. Ensimmäinen blogini olikin osuvasti nimeltään Hallittua kaaosta, koska en osannut päättää, mistä kirjoittaisin.

3. Maaliskuu vai lokakuu?  

Äkkiseltään lokakuu. Perustelu: suppilovahverokausi.

4. Mihin olet erityisen tyytyväinen viime vuonna?

Mahtavaan suppilovahverosaaliiseen.

5. Kun innostut jostain tuumailetko vai säntäiletkö?

Tunteella mennään tuumaillen ja säntäillen.

6. Oletko suunnitellut jo jotain seuraavaksi kesäksi?

Tänään pistelin tomaatin ja chilin siemenet potteihin, vaikka olen päättänyt, että ei koskaan enää esikasvatusta. Muitakin siemeniä on valtavasti, mutta suurin osa pistetään maan poveen vasta kesäkuussa maan lämmettyä.

7. Mitkä ovat kevään lempparikukkijat?


Pioni 'Kesähamonen
Niitä on kyllä aika paljon, mutta mainittakoon jouluruusut, aikainen pioni 'Keväthamonen', suhteellinen uusi tuttavuus, joka on yllättänyt parina keväänä Lewisia Tweedyi 'Lovedream' ja kevätkaihonkukka on suloinen.

Lewisia tweedyi 'Lovedream'
Suloinen kevätkaihonkukka

8. Mikä on parasta talvessa?

Lepokausi.

9. Onko sinulla puutarhaa tai kasvimaata? Jos on niin millainen?

Asun omakotitalossa, tontti on karvaa alle 1000 m2. Mökillä 1 ha luonnonmukainen tontti järven rannalla ja upeat marjastus ja sienimaastot.

10. Paras kesäherkku?

               Tomaatista tykkään aina, mutta kesällä mökillä kaikki vävy-kullan valmistamat       ateriat ovat suurinta herkkua ikinä.  

Kuulin, että tämä haaste on kiertänyt jo aikalailla. En haasta ketään erityisesti, mutta jos tuntuu, että haluat olla mukana, voit vastata seuraaviin kysymyksiin tai voit muokata niitä haluamallasi tavalla.

1. Minkä takia kirjoitat blogia?
2. Mistä aiheista tykkäät kirjoittaa blogiin?
3. Maaliskuu vai lokakuu?  
4. Mihin olet erityisen tyytyväinen viime vuonna?
5. Kun innostut jostain tuumailetko vai säntäiletkö?
6. Oletko suunnitellut jo jotain seuraavaksi kesäksi?
7. Mitkä ovat kevään lempparikukkijat?
8. Mikä on parasta talvessa?
9. Onko sinulla puutarhaa tai kasvimaata? Jos on niin millainen?
10. Paras kesäherkku?

Haasteen eteenpäin lähettämisessä voit tehdä kuten tuntuu parhaalta.