perjantai 25. syyskuuta 2015

Kuivatut päärynät

Kerrankin ehdin ennen pakkasia ja oravia keräämään päärynöitä, joita tänä vuonna tulikin ennätyksellisen paljon. Aikaisemmin kokeilin raakojen päärynöiden keittämistä sokeriliemessä.



'Aune' näyttää kypsältä

Kahdessa päärynäpuussa (Aune ja Pepi) oli vielä runsaasti jäljellä hedelmiä, mutta säilytystilaa ei enää ollut sokeripäärynöille, vaikka se herkkua onkin. Vein opettajanhuoneeseen (lukumummi pääsee sinnekin) maistiaisia ja yhdellä apu-opella sattui samana päivänä olemaan eväänä hänen mummonsa kuivattamia päärynöitä. Maistuivat makoisille. Siinähän se vinkki sitten tulikin ja eikun tuumasta toimeen.

Ensimmäisenä päivänä tein ohuita siivuja toisena hivenen paksumpia. Paksummista tuli mehukkaampia.



Poistin kannat

Leikkasin päärynät vihannesleikkurilla eli mandoliinilla

Ohuita siivuja ritilässä n. 5 päärynää

Paksuja siivuja ritilässä n. 8 päärynää

Pieneksi menevät. Paksut siivut kuivuneena.

Ohuita siivuja n. 20 päärynää kuivatettuna

Paksuja siivuja n. 32 päärynää kuivatettuna
Syödessä pitää olla malttia. Yksi päärynä on n. 6-7 siivua.

torstai 17. syyskuuta 2015

Lukumummi

Ensimmäinen koulupäivä yli 40 vuoteen jännitti. Joutuisin heti rehtorin puhutteluun. Minun kouluaikoina rehtorit olivat isoja, totisia, pelottavia miehiä. Nyt en kuitenkaan jännittänyt rehtoria, nuorta iloista naista, vaan lapsien kohtaaminen arvelutti. Olisiko minusta lukumummiksi? Pärjäisinkö vieraiden lasten kanssa?

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä ikäihmisten kanssa yli 15 vuotta. Kuulun Enter ry:n (Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) vapaaehtoisiin tietokone- ja kännykkäopastajiin. Aika on mennyt nopeasti ja olin saanut tuntea itsensä tarpeelliseksi. Enimmäkseen opastettavat ovat olleet tyytyväisiä ja sen lisäksi itse on koko ajan tullut pidettyä tietokonetaitojaan ajan tasalla ja jokaisella kerralla on tullut kerrattua vanhaa tai on oppinut jotain uutta. Jossain vaiheessa kuitenkin alkoi tuntua, että en enää saanut tuosta vapaaehtoistyöstä sellaista tyydytystä kuin aikaisemmin. Päätin lopettaa ikäisteni aktiivisen opastamisen.

Onko minulla edellytyksiä lukumummiksi?

Lapsena olen lukenut paljon. Äitini aikoinaan lähes tuskastui, kun olin aina nenä kiinni kirjassa. Olen lukenut kohtalaisen paljon myös omille lapsilleni sekä lastenlapsille ja minusta se on ollut hauskaa. Olen kokenut, että lapsetkin ovat pitäneet yhteisistä lukutuokioista.

Nuorin lapsenlapseni Vitonen (8 v) osasi kirjaimet ja luki sujuvasti sanoja jo ekalle luokalle mennessään. Koulussa ei kuitenkaan lukeminen lähtenyt kovin hyvin käyntiin, se ei vain tuntunut kiinnostavalta. Hoitokeikoillani Kuopus (Vitosen äiti) toivoi, että lukisin Vitosen kanssa. Näin teimmekin. Poika yritti välillä luistaa milloin minkäkin tekosyyn avulla, mutta tiesin säännöt ja luvattua palkintoa ei tulisi, ellei lukuhommaa suoritettu.

Keväällä näin ilmoituksen, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto etsii lukumummeja ja -vaareja. Toiminnan tarkoitus on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla.

Voisinhan ainakin kokeilla ikäihmisten vaihtamista lapsiin tai ainakin katsoa, onnistuisiko yhteistyö energisten lasten kanssa. Miten toimintaan pääsee mukaan, miten ja mitä pitää ottaa huomioon? Menin maaliskuussa järjestettyyn tiedotustilaisuuten. Sain siellä opastusmonisteen ja allekirjoitin paperin, jossa annoin luvan pyytää minua koskeva vapaaehtoisen rikosrekisteriote, joka tarvitaan, kun työskennellään alaikäisten kanssa.

Kesä meni nopeasti. Tuli syksy ja sain tiedon, että paikkakuntani koulun rehtoriin on otettu yhteyttä ja jos koulua kiinnostaa, on muutama lukumummi ja -vaari käytettävissä.

Olin jo sopeutunut ajatukseen, että minusta tulee lukumummi. Erityisen ilahtunut olin, kun Vitonen sanoi: ”Mummi, nyt olen löytänyt lukemisen riemun.” Kyselin Vitoselta, joka nyt on asiantuntijakonsulttini, että miten minun pitäisi käyttäytyä tulevassa lukumummitehtävässäni koulussa. Sain tällaisen neuvon: ”Jos lapsi on vähän levoton, voit sanoa vähän ärhäkämmin, muuten voit olla ihan oma itsesi.”

Ensimmäiset koulupäivät

Tapaaminen rehtorin kanssa meni jouhevasti. Opettajanhuoneessa paikalla oli kolmannen luokan opettaja ja sovimme, että aloitan heidän kanssaan. Puolella luokalla oli englanninkielen oppitunti, jota pääsin seuraamaan. Kun loputkin luokasta tuli seuraavalle tunnille, esitteli opettaja minut ja sain itsekin esittäytyä. Minulta kysyttiin, miksi haluan itseäni kutsuttavan: lukumummi, lukumummo, Pirkko-mummi vai mikä? Minullehan se on ihan sama, ihan mikä lapsista tuntuu mukavalta. Muistin samassa ajan omasta lapsuudestani, kun stadilaisena kysyin äidiltäni, voisinko kutsua häntä mutsiksi. Äitini vastasi: ”Kuule, sie saat sannoo minnuu ihan miks sie halluut, mie oon kuitenkin siun äitis.” Kysyin lapsilta, ymmärsivätkö he, mitä äitini oli sanonut. Siihen opettaja esitti vastakysymyksen, kuinka monella lapsella on isovanhempi, joka puhuu murretta. Yllättävän monella oli. Jää oli murrettu.

Opettajalle luokka on uusi, eikä hän tunne oppilaita vielä niin hyvin, että tietäisi, kenellä lapsista on haasteita sujuvan lukutaidon saavuttamisessa. Niinpä lähdettiin liikkeelle siten, että aluksi opettaja lähettää kaikki halukkaat vuorollaan n. 20 minuuttia kestävään kahdenkeskiseen lukutuokioon. En vielä tiedä, halusivatko kaikki, mutta nyt kolmannen täyden päivän jälkeen oppilaita on käynyt 22. Luokalla on 26 oppilasta. Lähes kaikilta lukeminen sujuu todella mallikkaasti.

On ollut mielenkiintoista huomata, että kaikki lapset haluavat kuitenkin sen oman kahdenkeskisen hengähdystauon, jolloin saa yhden aikuisen huomion ihan kokonaan itselleen. Meillä on ollut hauskaa ja lapset ovat olleet aivan valtavan ihania ja reippaita. Tämän rentouttavan tutusmisjakson jälkeen jatkan muutaman oppilaan kanssa työskentelyä lukuinnostuksen herättämiseen. Toivon, että onnistun!

Mieleenpainuneita hetkiä

Ensimmäisenä päivänä pari oppilasta jopa ylitti odotukseni. Muistatteko tietoiskun vuosien takaa, jossa lapsilta kysytään, miksi he haluavat aikuisena. ”Tietysti lakaisen lakaisinkoneella”-poika tuli mieleeni, kun ensimmäinen, ujon tuntuinen poika astui lukusoppeemme. Kun poika alkoi lukea, hän eläytyi niin lukemaansa, että sitä olisi kuunnellut vaikka koko päivän. Minun ei tarvinnut puuttua ”esitykseen” lainkaan. Toinen oli tyttö, joka hahmotti lukemansa jo niin hyvin, että numeroin kirjoitettu lukusana taipui aivan oikein seuraavan sanan kanssa. Teksti oli tietokirjan asiatekstiä.

Sinä päivänä kahdeksan lasta ehti käydä kanssani lukemassa itse valitsemaansa kirjaa.

Toinen päivä oli yhtä antoisa kuin ensimmäinenkin. Reippaista lapsista sain itsekin niin paljon energiaa, että kotiväkikin ihmetteli. Eräs tyttö erityisesti oli aivan mahtava. Hänellä oli hauska kirja ja kun välillä pyrskähtelin, lopetti tyttö lukemisen ja kysyi: ”Niin?” Hän luuli, että minulla oli jotain sanomista. Kerroin, että naurahtelin kirjan hauskoille kohdille. Tyttö siihen pilke silmäkulmassaan, että tämän pitäisi olla lukutunti, ei naurutunti. Kun kirjan meno äityi aina vain hauskemmaksi, purskahdimme muutamassa kohdassa yhdessä ääneen nauramaan. Siitä sitä energiaa vasta tulikin. Nauruenergiaa. Olen vieläkin aivan innoissani.

Linkkejä Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuille

Jos sinua, mummi tai vaari, asia alkoi kiinnostaa löydät tästä linkistä lisätietoa syksyllä järjestettävistä MLL:n Uudenmaanpiirin koulutustilaisuuksista. Tuohon ensimmäiseen tilaisuuteen on jo vähän kiire, mutta seuraava on ti 6.10.2015.

Tietoa Mannerheimin Lastensuojeluliitosta löytyy täältä

ja lähimmän paikallisyhdistyksesi voi etsiä täältä

maanantai 14. syyskuuta 2015

Sipulinkorjuu – downshiftaamista parhaimmillaan

En kasvata hyötykasveja siksi, että ne tulisivat halvemmaksi kuin kaupasta ostettuna. Joskus toiveesta saada omaa satoa, voi joutua maksamaan jopa enemmän kuin suoraan kaupan hyllystä valmiita sipuleita ostoskärryyn lastaamalla. Ämpärillisen valmiita sipuleita saattaa syksyllä saada samalla hinnalla, jonka on istukkaista maksanut. Ämpärinkin saa kaupanpäälliseksi.

Omalle ajankäytölle ei edes kannata laskea hintaa. Melkein kaikki harrastukset maksavat ja hyötyviljely ja taimien kasvatus on harrastus muiden joukossa. Toisinaan satoa tulee heikommin, joinakin vuosina jopa yli odotusten.

Jokainen, joka on joskus itse kasvattanut jotain, tietää miltä tuntuu sadonkorjuu. Sitä iloa ja tyydytyksen tunnetta ei voi ostaa kaupasta millään hinnalla.

Hektisen viikon jälkeen (kyllä, eläkeläiselläkin voi olla hektinen viikko) tuntuu hyvältä istua kuistilla aurinkoisena syyspäivänä ja käännellä sipulin varsia, jotta ne säilyisivät vähän kauemmin syöntikuntoisina. Siinä ehtii ajatella monenlaisia asioita, kuunnella erilaisia ääniä ja aistia näkemäänsä. Olen minä ostanut aikuisten värityskirjankin, mutta en ole joutanut värittelemään. Jospa sitten talvella.

Siinä rauhoittuessa kuulokin terästyy. Pihalta kuului hiljaista rapinaa. Siili ystäväni siellä tepasteli. Keskeytin hetkeksi sipulinvarsien pyörittelyn ja kävin kuvaamassa kaveria. Se tuhahti kuikkuisesti ja tekeytyi piikkipalloksi. Jäin hiljaa viereen vahtimaan, josko saisin kuvattua sitä läheltä. Vähitellen pää työntyi esiin varovasti. Se vaistosi, että vierellä on jotain siihen kuulumatonta. Käänsi päätänsä ja katseemme kohtasivat. Höpötin sille hiljaa, että ei mitään pelättävää, saat ihan rauhassa syödä vaikka kaikki etanat. Se tuijotti epäuskoisen näköisenä, kuin ei oli uskonut kuulemaansa.

Huom! jotain kuvaa klikkaamalla ilmestyy kuvanauha, jossa kaikki tämän postaukset kuvat näkee ruudun kokoisena halutessaan.


Hui, kun säikähdin

Onko se tyyppi vielä siinä

No, on se siinä

Mitä se oikein höpöttää? En usko!

Tavallisille ruoka- ja punasipuleille ei tarvitse tehdä kummempaa kuin kerätä sato, laittaa se muutamaksi päiväksi vaikkapa kuistin pöydälle kuivumaan. Välillä kieputtelee sipulin varsia ja kerää tippuneet mullat ja kuoret kompostiin. Siinä tuntee käsissään, mikä sipuleista kannattaa käyttää ensimmäisenä, mikä pitää suoraan heittää kompostiin. Muutama päivä ulkona ja kun suurimmat roskat on kerätty, voi sipulit siirtää sisäkuivatukseen. Saunan pesuhuoneessa on lattialämmitys ja loppukuivatus hoituu melkein itsekseen.

Valkosipuli

Ostin yli 20 vuotta sitten Hyötykasviyhdistyksestä ensimmäiset talvivalkosipulin kynnet. Sen jälkeen olenkin ollut omavarainen. Valkosipuli tekee kukkavarren, johon kehittyy itusilmurykelmä. Sen voi tökätä sellaisenaan maahan ja muutaman vuoden kuluessa pikkiriikkisistä aluista kehittyy uutta valkosipulikantaa.


Neljä riviä valkosipulin kynsiä istutettu viime syksynä

Toukokuussa ne olivat jo voimakkaassa kasvussa

Talvella kynsiä voi kasvatta sisällä viherlisukkeeksi

Elokuussa ennen sadonkorjuuta


Sipulien sadonkorjuu. Laatikossa olevat ovat itusilmuista kasvaneita. Ne saavat jäädä talveksi maahan.

Valkosipulien jatkojalostus meneillään. Leikkiämpäriin tulee uudelleen maahan istutettavat.

Katkoin varret, jotta käsittely kylmässä sadevedessä helpottuu ja likaantuvasta vedestä ne on helppo nostaa

Pestyjä valkosipuleita. Työ edistyessä katkoin juuret ennen pesua. Vesi ei likaantunut enää niin paljon, kuin multaisinina veteen laitetut.

Aikaisempina vuosina valkosipuleiden kanssa toimin samalla tavalla kuin tavallisten sipulien kanssa. Nekin saivat kuivahtaa sanomalehden päällä pesuhuoneen lattialämmössä. Näin menetellen ne jäävät jonkin verran multaisiksi.

Hilja tädillä oli tapana sanoa: ”Työ tekijäänsä neuvoo.” Ja kyllä, neuvo osoittautui jälleen oikeaksi.

Tänä vuonna toimin valkosipuleiden kanssa toisin kuin aikaisemmin. Kasvukauden aikana katkoin kaikki kukkavarret, koska pieniä istukkaita on jo yli oman tarpeen. Sadonkorjuun jälkeen pesin ne ensin ja siinä työn edetessä se todella neuvoi, miten saan siitä suurimman nautinnon (kuvatekstissä selostettu :) .

Olisiko kukkavarsien katkominen vai sääolosuhteet olleet syynä, kun sipulin kynnet kasvoivat suuremmiksi kuin koskaan aikaisemmin.

Hyviä työkaluja ei koskaan ole liikaa. Kesällä leikkurikokoelmani sai täydennystä. Pieni leikkuri osoittautui todella käteväksi juurien katkomisessa tylsään puukkooni verrattuna.


Oiva leikkuri juurien ja varsien katkomiseen

Pestyt valkosipulit on helppo nostaa varrentyngistä kuivumaan

Sipulit kuivumassa

Ensimmäinen penkki ladattu uusilla kynsillä odottamaan kevättä ja uutta kasvun ihmettä

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Päärynäsato käyttöön

'Aune'-päärynän kevätasu
Minulla on kaksi päärynäpuuta paikassa, jonka olen ristinyt Kaksoiskaariportiksi. Olin eräästä ruotsalaisesta hyötykasvikirjasta poiminut idean päärynätunnelista ja vuonna 2004 päätin toteuttaa idean pienimuotoisesti taivuttamalla hankkimani 'Pepi' ja 'Aune' -päärynäpuut kevyelle kaariportille. Portti on jo ruostunut puhki, mutta päärynän rungot kannattelevat sitä tukevasti.

Vaikka olen yrittänyt taivuttaa päärynän oksia, jotta ne tuottaisivat hedelmiä ja niitä olisi helpompi poimia matalalta, on osa 'Aunen' oksista kohottautunut jo niin korkealle, että mahdolliset päärynät jäävät lintujen ja oravien herkuksi.

Tänä keväänä päärynäpuissa oli valtavasti kukkia. Aikaisemmassa postauksessa toukokuulta on koko komeudesta lisää kuvia (http://vallatonmummeli.blogspot.fi/2015/06/piha-toukokuussa.html)




'Aunen' hedelmiä

Klematis tervehtii päärynöitä

Kaksoiskaariportti

Päärynäsato on tänä vuonna runsaampi kuin koskaan. Näistä hedelmistä ei puussa kypsyessä tule koskaan sellaisia, kuin kaupan ulkomaisista päärynöistä. Hyviä kylläkin, mutta harvoin onnistun poimimaan niitä sopivan kypsinä. Ne ehtivät paleltua, menevät muuten huonoiksi tai linnut ja oravat ehtivät ennen minua. Yleensä havahdun liian myöhään kokeilemaan niistä mitään.

Lapsena, kun vietin muutaman kesän tätini luona Ruotsissa, oli hänellä usein säilöttyjä päärynöitä jälkiruokaherkkuna. Tänä vuonna päätin kokeilla, onnistuuko sellainen raaoista päärynöistä.

Tarkemmin päärynän olemusta tutkiessani, huomasin että tummat pilkut kuoressa ovat puumaisen kovia ja tuoreena syödessä tuntuvat hampaissa. Asiasta puhuttaessa, opin uuden sanan: Kivisolu.

Raaoista päärynöistä tulee sokeri-inkivääriliemessä ihan kelvollista jälkiruokaa. Inkiväärin asemesta liemessä voi käyttää esim. kanelitankoa.

Päärynöitä sokeri-inkivääriliemessä

Tähän annokseen keräsin n. 1,5 kg raakoja päärynöitä
1 l vettä,
4 dl sokeria (osa sokerista hillosokeria)
pala inkivääriä viipaloituna

Kuoriminen oli suurin työ, kun nuo ovat niin pieniä. Laitoin kuoritut kylmään veteen odottamaan halkaisua ja siementen poistamista. Tummuvat muuten aika nopeasti. Vähän ne silti tummuivat, mutta keittäessä vaalenivat. Liottaminen helpotti myös kovien kivisolujen poistamisessa.


1,5 kg päärynöitä. Yksi oksa napsahti poikki, mutta on niitä vielä runsaasti jäljellä

Kuorin ja halkaisin päärynät ja poistin siemenet

Sato kiehuu sokeri-inkivääriliemessä

Päärynät odottavat pääsyä jääkaappiin. Herkullisia vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa tarjottuna.

Tuon määrän poimimisen jälkeen päärynöitä on vielä runsaasti puukaksikossa 'Aune' ja 'Pepi'. Jääkaappiin ei mahdu enempää.