maanantai 17. marraskuuta 2014

Raskasta joulua

Kylläpä onkin syksy mennyt nopeasti kulttuuririentojen merkeissä. On ollut monenlaista teatteria, konserttia ja balettia. Hyviä ja mielenkiintoisia esityksiä kaikki, mutta eilinen Raskasta Joulua saa vieläkin sukat pyörimään.

En ole mikään jouluihminen ja kaikenlainen klitteri-liirumlaarum saa minut yleensä ärtyneeksi. Kun lapset olivat pieniä, olihan meillä joulukuusi, jouluruokaa ym asiaan kuuluvaa rekvisiittaa, mutta nyt vanhemmiten riittää aivan hyvin valaistu pajutoteemi ja aattovierailu ihanine joulu-aterioineen Esikoisen kodissa. Siitä on muodostunut traditio. Yhtenä jouluna lähdettiin miehen kanssa asuntovaunulla Saksaan. Esikoisen perhe vietti joulun keskenään. Kun tulimme matkalta, määräsi Esikoinen, että se oli sitten viimeinen kerta, kun lähdette vieraille maille jouluksi. En ole sen koommin lähtenyt, enkä halunnutkaan. Ihan mukavaa meillä on aina ollut.

Viime joulun tienoilla Esikoinen laittoi linkin YouTubeen Tulkoon joulu, esittäjinä Raskasta Joulua -solistit. Ihastuin tuohon versioon ikihyväksi ja kun näin lehdestä, että konsertti tulee naapurikaupunkiin, kysyin poikaystävältä, että mennäänkö. Hän vähän toppuutteli, ettei tiedä mistä höpäjän. Näytin edellisvuoden linkin, muisti sen ja niinpä sain hänetkin innostumaan.

Raskasta Joulua -yhtye kiertää eri paikkakunnilla erilaisin kokoonpanoin, mutta pääkonsertissa Helsingin jäähallissa pitäisi koko ihanan menninkäisporukan olla mukana. Järvenpään kiertueella solisteina olivat Marco Hietala, Jarkko Ahola, Ville Tuomi sekä Pasi Rantanen. Kitaraa soittivat mestarillisesti Erkka Korhonen ja Tuomas Wäinölä, bassoa Erkki Silvennoinen, koskettimissa Vili Ollila, rummuissa Mirka Rantanen.

Lähes 2,5 tuntia tauotonta menoa. Aivan mahtavaa!

Ostin cd:n. Arvatkaa, soiko se taustalla! Uusikin levy oli ilmestynyt, mutta ostan sen sitten ensi kerralla.

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.



perjantai 14. marraskuuta 2014

Ihana inkivääri

Inkivääri on suosikkini. Olen joskus kirjoittanut Inkiväärisoseesta ja hunajasta ja nyt ajattelin uusia inkiväärin ylistykseni.

Kohtuullisen tuoretta inkivääriä
Välillä kaupasta saa aivan kohtuullisen tuoreita ja sileitä inkiväärejä, jota sitten ostankin kosolti. Kerran kauppajonossa eräs nuori mies kysyi, että mihin tarvitsee noin paljon inkivääriä. No siinä jonottaessa ehdin kertoa hunaja-inkiväärisoseesta, jota käytän lähes kaikkeen. Ehkä erikoisinta on laittaa sitä kaurapuuron päälle. Poikaystäväkin on tykästynyt siihen niin, että kerran kun herkkua ei ollut saatavilla, ihmetteli hän, että jotain nyt puuttuu tästä.

Inkiväärisosetta ja hunajaa

Sen soseen lisäksi olisin halunnut inkivääripikkelsiä, jota ainakin sushi-ravintoloissa on ja olen sitä joskus löytänyt kaupastakin, ainakin Japanista. Kysyin kaverilta, joka oli sushi-kurssilla, että tekivätkö inkivääripikkelsiä, mutteivät olleet tehneet. Löysin sitten ohjeen, jota kokeilin. Ihan hyvää siitäkin tuli.


Mandoliinilla suikaloitua inkivääriä

Inkivääripikkelsiä, garia, tai sushi-inkivääriä

Nyt taas hakemalla hain ohjetta. Luulin laittaneeni sen talteen, mutta en löytänyt. Googlettamalla löysin tällaisen hyvän sushi-inkivääri (Gari) -ohjeen Hannelen blogista. Gari oli avainsana :)

Kiitos Hannele!

tiistai 4. marraskuuta 2014

Portaan kaide

Kun tuota ikää kertyy pyytämättä, alkoi kuistin jyrkät rappuset hieman hirvittää, kun niissä ei ollut edes kaidetta. Poikaystävä oli joskus heikkona hetkenään luvannut väsätä portaisiin kaiteen, mutta oli unohtanut lupauksensa. Kainosti kyselin syksyn tullen, että onkohan se kaiteen tekeminen kamalan vaikeaa. Pitäisköhän kysyä tarjouksia joltain aidanrakentajalta.

Alkoi sitten tutkia luetteloita, mittaili korkeuksia ja leveyksiä ja puhisi. Kävi hankkimassa puutavaraakin.

Eräänä päivänä ostaa päräytin itselleni uuden auton ja samalla auton noutoreissulla kävimme jo Järvenpäässä hankkimassa aitatolpan jalkoja.

Maalaili, sahasi, mittasi ja puhisi. Ei ollut tyytyväinen työnsä tulokseen, vaikka minä ylistin, että tulee parempaa kuin ammattilaiselta. Sanoi, että tässä on kolmen vuoden toimitusaika.







Ei siinä sitten mennyt kuin vajaa kuukausi, kun työhön ryhtyi. Tarkoitti kuulemma kolmen vuoden toimitusajalla sitä, kun ensimmäistä kertaa oli luvannut työhön ryhtyä. Kaupanpäälliseksi sain leveämmät portaatkin. Nyt kelpaa köpötellä rappusissa!