Mummeli ennen ja nyt

Mummelilla on siis kaksi tytärtä, Esikoinen ja Kuopus sekä viisi suloista lastenlasta, Ykkönen, Kakkonen, Kolmonen, Nelonen ja Vitonen. Mutta on mummeli itsekin ollut lapsi ja jotain on jäänyt siitäkin mieleen. Ehkäpä juuri, kun muistaa omat tuntemukset lapsena, osaa itsekin aika ajoin asettua lapsen asemaan. Tuntea hellyyttä, läheisyyttä ja myötätuntoa.

Tämä kuva on minulle erityisen rakas. Siinä on äitini, hänen äitinsä ja äidinäidinäiti eli isomummo

Kuvassa sama kokoonpano kuin edellisessä, paitsi minä olen tullut siihen lisäyksen

Kuvassa minulla on aikamoiset variksensaappaat. Taisin pitää alkukesällä aika pikään kumisaappaita, jolloin saappaan rajalla iho oli kuiva ja sierrettynyt. Yhtenä kesänä putosin navetan virtsakaivoon ja muistan, miten neste kirveli jaloissa. Joku tädeistäni keksi rasvata kinttujani ja se helpottikin olemista.

Linkit mummelin lapsuusmuistoihin löytyy vanhasta blogistani Hallittua kaaosta

Sen huoneissa huokaa

Murrekameleontti

Ei kiehu vielä

Puolukkakiisseli

Viestikapula lapsuusmuistoihin

Mikä, villalankako (mummelin serkun sanainen arkku)

Mitäpä mies ei tekisi (mummelin pikkuserkun mietteitä)

Enter ry

Viime vuosina olen käyttänyt kohtalaisen paljon aikaani ikäihmisten opastamiseen tietokoneen ja kännykän käytössä. Tuota vapaaehtoistyötä olen päässyt toteuttamaan kuulumalla Enter ry:n vapaaehtoisiin opastajiin. Meitä samanlaisia on pääkaupunkiseudulla useitä kymmeniä eri opastuspisteissä. Monet tuhannet ikäihmiset ovat saaneet kauttamme ilmaista oppia, jotta eivät tyystin olisi väliinputoajia tässä tietoyhteiskunnassa. Enter ry on toiminut jo vuodesta 1997.

Viimeinen opastus

Olen ollut jäsenenä Enterin perustamisesta asti eli yhteisiä vuosia on meillä jo 18. Nyt on tullut aika irrottautua aikaa vaativasta harrastuksesta. Enteriä en toki jätä, vaan toimin siellä taustavoimina ja rivijäsenenä, mutta opastamisen olen päättänyt lopettaa.

Pääosin opastettavat ovat olleet aivan ihania. Kohdalleni on sattunut näinä vuosina vain kolme mielipahaa tuottavaa tapausta, mutta siinä on jo yksi liikaa. Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta Aikavaras vanhassa blogissani.

Vapaaehtoistyöstä ei saa muuta palkkaa kuin hyvän mielen ja jos se ei toteudu, niin sitten on aika katsoa peiliin. Olen huomannut, että ärsyynnyn kovin herkästi, silloin opastustilanne ei ole hyvä kummankaan kannalta. Kaikkein eniten minua harmittaa se, että tämä viimeinen epämiellyttävä kokemus sai minut huonolle tuulelle liian pitkäksi aikaa.

Lyhykäisyydessään asia meni näin: Olin seitsemän muun opastajan kanssa tilaisuudessa, johon tuli yli 9 opastettavaa. Ylimääräiset odottivat kiltisti vuoroaan, mutta rouva, joka oli varannut ajan, oli jäädä ilman opastusta erityiskysymyksensä kanssa, koska ensimmäinen opastaja ei osannut Wordia. Rouva olisi halunnut tietää mm., miten rivivälin saa muutettua (1, 1,5, 2). Vaihdoimme opastajien kanssa paikkoja, jolloin kukin tietoa haluava sai oman ongelmansa ”asiantuntijan”.

Rouva oli jo raivoissaan ja itku kurkussa pakkaamassa tavaroitaan, kun ensimmäinen opastaja oli lähtenyt hakemaan apua. Menin rouvan luo ja sanoin, että rauhoitupa nyt. Minä yritän neuvoa, jos osaan. Tähän vielä selvennykseksi, että en ole itse käyttänyt Wordia vuosiin, koska nykyään käytän OpenOfficen ilmaisohjelmia ja valikot ovat hieman erilaisia. (Vapaaehtoisen opastajan ei tarvitse osata kaikkea.) Rouva oli kuulemma käyttänyt tietokonetta 30 vuotta ja työssään käyttänyt paljonkin Wordia.

Aluksi koneesta ei löytynyt kuin käyttöjärjestelmän mukana tuleva kevyempi tekstinkäsittelyohjelma ja epäilin jo, että yleisessä koneessa ei ollut koko Wordia. Kysyin neuvoa henkilökunnalta ja löytyihän oikea ohjelma viimein. Rouva oli ehtinyt kevytohjelman kanssa sillä välin liittää kuvan asiakirjaan ja sitä sitten ylpeänä esitteli. Mietin siinä itsekseni, että haluaako hän esitellä omia taitojaan vai oppia sen rivivälin.

Rouvan kiukkuamisesta ja kaikentietämisestä ei ollut tulla loppua ja sanoin viimein ehkä hieman ärtyneellä äänellä: En oikein pidä asenteestasi. Minä opastan täällä vapaaehtoisti, ilman minkäänlaista palkkaa. Jos haluat, niin voin suositella maksullisia word-kursseja, joissa varmasti oppii kaikki tarvittavat taidot.

Siihen rouva vastasi: ”Minäkin olen tullut tänne vapaaehtoisesti.” Joo, kyllä meni minulta jauhot kurkkuun ja alkoi huvittaa koko tilanne.

Emme kuitenkaan löytäneet Wordista heti sellaista sopivaa rivivälin työkalua, mikä olisi rouvaa miellyttänyt. Niinpä hän ehdotti, että mennään kuitenkin nettiin, koska hänellä on sellainen ongelma, ettei hän pääse siellä eteenpäin vaan jää junnaamaan aina samaan paikkaan. Nettiselaimen ”siirry taaksepäin”-nuoli ratkaisi rouvan nettiongelman. Tunti siinä kului kuin siivillä. Hän jopa kiitti neuvoista ja pyysi anteeksi rumaa käytöstään sekä varasi ajan seuraavaan kertaan, jolloin hän opettelee sen Wordin rivivälin säädön.

Tuo oli kuitenkin viimeinen pisara minulle. Turhat valittajat saavat jäädä, minä keskityn nyt vain itseeni ja omaan sekä läheisteni hyvinvointiin, niin hyvin kuin se on mahdollista. Vähän pelästytti se pähkinöistä johtuva suolitukos.

Liikuntaa

Käyn kolmasti viikossa ohjatussa liikunnassa, koska yksinäni en saa itseäni liikkeelle. Afrikkalaista tanssia olen harrastanut yli 20 vuotta ja sitä haluan jatkaa niin kauan kuin pystyn. Minusta oli yli 10 vuotta sitten ET-lehdessä juttu afrikkalaisen tanssin tiimoilta. :)

Seuraavissa linkeissä olen vanhassa blogissani kertonut hieman lisää afrikkalaisesta tanssista Afrikkalaisen tanssin ylistys ja Kadermo

Pilates on toinen liikuntaharrastus (vuosia olen sitäkin harrastanut). Viimeisin on tasapainoryhmä. Kaikki ovat hyödyllisiä mielestäni, ohjaajat mukavia ja tunnin jälkeen jää hyvä mieli. Lisäksi samaan hintaan kuuluu uimahallissa käynti halutessa. Ihan kiva. Ostin uuden uimapuvunkin, kun vanha oli jo haperoitunut lähes läpinäkyväksi. Ei ole sellainen vanhan ihmisen päällä kaunista katseltavaa.

Elokuvakerho

Tykkään käydä teattereissa ja muissa kulttuuririennoissa ja lippujakin olen hankkinut jo pitkälle kevääseen. Tammikuussa sain aikaiseksi liittyä elokuvakerhoon. Nyt on nähty kolme erilaista, varsin hienoa esitystä. Joel & Ethan Coen: Inside Llewyn Davis, Jacques Audiard: Luihin ja ytimiin sekä Hirokazu Koreeda: Isänsä poika. Kaikkiaan kevätkaudella on 13 mielenkiintoista elokuvaa tiedossa.