Olin enteriläisten (Enter ry = ikäihmisten tietotekniikkayhdistys) kanssa Tampereella marraskuussa katsomassa musikaalia Matilda. Pääosan Villa Murtagh vei sydämeni, aivan ihana pieni tyttö!
Matkalla kerrottiin seuraavasta matkakohteesta Lohjan Wanhan ajan joulumarkkinoille. En yleensä pidä erikoisemmin shoppailusta, en markkinoista enkä muutenkaan väenpaljoudesta. Kuulin, että matkan aikana on yhteinen ruokailu ja opastettu käynti Tytyrin kaivoksella ja mahdollisuus käydä tutustumassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon.
Kirkoissa käynti ei myöskään ole ollut mielipuuhaani, etenkään kullatut ja pröystäilevät kirkot eivät ole minulle "se juttu". Vaan nytpä olen yllättänyt itseni kiinnostumalla keskiaikaisten kirkkojen maalauksista. Edellisessä postauksessani kerroin kirjasta Rottien pyhimys, jossa kerrotaan Hattulan kirkon maalauksista. Koska Hattulan kirkko on vielä käymättä ja kuulin, että samat maalarit ovat olleet maalaamassa Lohjan Pyhän Laurin kirkkoa, aloin ihan tosissani kiinnostua matkasta.
Tytyrin opastettu kalkkikaivoksen kierros oli mielenkiintoinen. Rakastan luonnon kiviä, kivimuodostelmia ja -kerroksia, jonka ehkä voi päätellä kohteistani, koska en juurikaan muuta malttanut kierroksella kuvata.
|
|
|
|
”3- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee prinsessan.
8- vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee Tuhkimon.
15-
vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja näkee ruman
sisarpuolen
"Äiti, en voi lähteä ulos tämän
näköisenä!"
20-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä
ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian
pitkän, liian rintavan tai liian laudan, mutta päättää siitä
huolimatta lähteä ulos.
30-vuotiaana: Katsoo itseään
peilistä ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai
liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan.. ja toteaa, ettei ole
aikaa parannuksiin joten lähtee ulos joka tapauksessa.
40-vuotiaana: Katsoo itseään ja näkee liian lihavan tai liian laihan, liian lyhyen tai liian pitkän, liian rintavan tai liian laudan... mutta toteaa, että "No, ainakin olen puhdas!" ja lähtee ulos joka tapauksessa.
50-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja
näkee että "on". Ja menee ihan minne itseään
huvittaa.
60-vuotiaana: Katsoo itseään peilistä ja
palauttaa mieleensä kaikki ne ihmiset, jotka eivät enää edes voi
katsoa itseään. Menee ulos, valloittaa koko maailman, löytää
viisauden, ilon ja kaikki hurmaavat mahdollisuudet ja nauttii
elämästään täysillä.
80-vuotiaana: Ei vaivaudu enää
katselemaan itseään peilistä. Pistää violetin hatun päähänsä
ja menee ulos pitämään hauskaa koko maailman kanssa.”