Luottoystävä

 Millainen on hyvä ystävä? Minusta hyvä ystävä on luotettava, avulias, kiltti, huumorintajuinen, käden taidot on bonusta, ei levittele salaisuuksia, sietää minua kaikkine omituisuuksineni eikä puhu kenestäkään pahaa tämän selän takana. Hän myös uskaltaa sanoa mielipiteensä. Kun luotettava ystävä tietää, mistä pidät hän tekee monenlaisia asioita, joilla saa sinut iloiseksi.

Minun luottoystäväni asuu Helsingissä, lapsuusmaisemissani Kalliossa. Siellä on ystäväni mielestä huonohkosti hoidettu Lidlin myymälä. Huonohko tarkoittaa hänen tapauksessaan myymälää, jossa tarjoustavarat loppuvat, ennenkuin hän ennättää sellaisen hakea. Luottoystävä kuitenkin seuraa ahkerasti Lidlin mainoksia ja yrittää ehtiä sinne, jos joku ruoka-aines tuntuu hänen mielestään edulliselta. Hän on erittäin hintatietoinen. Välillä hän tekee myös heräteostoksia, arveltuaan minun pitävän jostain, mikä on herättänyt hänen ostohimonsa.

Me myös tutkimme yhdessä mainosta, mitä hän toisi seuraavalla kerralla, mitä ruokaa meidän tekisi mieli. Minusta on ihanaa, kun minun ei tarvitse yksin keksiä mitä ruokaa laittaisin. Siitä on jo suuri apu, että ylipäätään olen alkanut pitää ruuan valmistamisesta.

Me olemme sopivasti erilaisia, hän pitää rauhallisesta kaupoissa kiertelystä, joka taas ei ole minun juttuni. Meillä on paljon erilaisia mieltymyksiä, joita kumpikin voimme tehdä rauhassa omissa oloissamme, mutta sopivasti myös yhteisiä. Minusta me olemme aika hyvä tiimi.

Ystäväni matkustaa Helsingistä Keravalle yleensä kahdesti tai kolmesti viikossa luokseni kantaen selkä vääränä ostoksia, yleensä ruokaostoksia, josta minä sitten yritän loihtia meille aterian. Hän on aina erittäin huomaavainen ja kehuu ruokiani, vaikka en omasta mielestäni ole mikään huippukokki. Yleensä meillä on tapana vertailla, että mitä tällainenkin ateria olisi tullut maksamaan ravintolassa ja olemme kumpikin tyytyväisiä, kun niin halvalla päästiin.

Jos pyydän häntä joskus tuomaan jonkun hyväksi havaitun esineen tai aineksen, niin suhteellisuuden tajua hänellä ei ole lainkaan. Yhden asemesta hän tuo vähintään kaksi tai kolme ja kahdelle sopivan ateria-aineksen sijaan hän tuo sellaisen määrän, jolla ruokkisi kymmenhenkisen perheen. Usein annankin hänelle ruokaa mukaan välipäiviksi ja osan laitan pakasteeseen pieniin annoksiin, niin saan itsekin välipäivinä syötävää helposti lämmittämällä.

Nyt, kun olen aika innostunut kokkaaja ja kokeilija, olenkin alkanut nimittää yhden hengen keittiötäni Pirkon suurtalouskeittiöksi.

Vuosien saatossa hän on huomannut, että olen aivan intohimoinen kompostoija, lavakaulusviljelijä ja uutuutena on tullut tuo edellisessä postauksessani mainittu bokashointi. Viime aikoina hän on ryhtynyt hedelmien suursyömäriksi. Luulen, että välipäivinä hän syö vain mukaan laitetun ruuan ja lopun ajan hän syö hedelmiä. Hän kysyikin tässä yhtenä päivänä, että haluanko hedelmän kuoria bokashiini. Joo mikä ettei, vastasin. Seuraavan kerran hänellä oli kaupan hedelmäpussillinen täynnä banaanin ja sitrushedelmien kuoria. Minä innoissani leikkelin kuoret pienemmiksi bokashiini ja irrotin ne inhoittavat muovitarrat, joita hedelmiin lätkäistään. Ne eivät nimittäin maadu minkäänlaisessa prosessissa. Hän katseli toimitustani kiinnostuneena.

Mitähän täältä löytyy?

Toisessa kassissa hedelmän kuoria bokashiin

Kun hän huomasi, että kuoret kannattaa leikata pieniksi, oli seuraavassa toimituksessa jo valmiiksi leikatut kuoret ja tarratkin oli poistettu. Huomasin jälleen, että hän on erittäin kehityskykyinen ja oppivainen. Tarroista hän mainitsi, että nyt hänellä on niitä kotonaan joka paikassa, kun ne tarttuvat aina milloin mihinkin.

Kaiken edellä mainitun lisäksi hän auttaa minua pihatöissä, rakentelee kaikennäköisiä vempaimia, mitä vain keksin pyytää, toimii talonmiehenä, kun olen perheeni kanssa mökillä, käy kanssani marja- ja sieniretkillä. Jopa puhdistaa omat sienensä ja jättää ne sitten minun hoitooni.

Lumet lähtee katolta	Lintujen ruokintaa...
lintujen asumuksia, kompostikehikoita	Lavakauluksia ja käytävälaattoja

Kantarelleja	Mustatorvisieniä
Suppilovahveroita	Lampaankääpiä perattuna

Mustikoita	Vanhukselle porraskaide ja tukevat rapunjatkeet
Mökin kuisti tarvitsi loppusilauksen. Yhteispelillä sekin sujuin Höylääjän apulainen	Lautoja mökin kuistin kaiteeseen

Möki kuistin laudat maalattu talkootöinä	Mökin kuisti ennen loppusilauslautoja

Mökin kuistilaudat asennettuina

Hän saa jopa kukkivat kasvini kukoistamaan. Kaunokasvien kanssa olen itse aika avuton, olen enemmän keskittynyt hyötykasveihin.

Kukkiakseen maljaköynös vaatii minua poistumaan tontilta, koska vain luottoystävä saa sen kukoistamaan.

Minusta sellainen on hyvä ystävä, luottoystävä. Millainen sinun luottoystäväsi on?

Sitten aloin miettiä, millainen ystävä minä olen? Mitä annettavaa minulla on ystävälleni? En oikein keksinyt mitään. Olen nimittäin aika itsekäs ja yksinkertainen ihminen. Suustani pääsee joskus sammakoita (no, aika usein pääsee). Mieheni kuoleman jälkeen pohdin paljon, mitä elämältäni haluan ja mitä en ainakaan halua. Siksipä minusta on tullut lisäksi aika itsepäinen. Olen kyllä aika kiltti, periaatteessa - mutta sitä ei aina huomaa. Saatan joskus saada melkoisia kilareita jopa ihmisten olemattomasta mediakriittisyydestä.

Tässä yhtenä päivänä ystäväni tuli taas käymään retuuttaen ruokakassejaan. Hän otti esiin kirjoittamansa lapun ja sanoi: ”Sinä kun olet tuollainen kielitieteilijä, niin kerrohan mitä tämä tarkoittaa.” Heh, kielitieteilijä!

Lapussa luki: ”Tilannehallintaan ei liity aikasidonnaisuusulottuvuutta.” Minulla löi tyhjää. Tykkään nimittäin suomen kielestä ja mielelläni itsekin kirjoitan yhdyssanahirviöitä. Mitä, mitä, mihin tämä nyt liittyy? Mitä haluat tietää? Mihin tässä nyt pyritään?

Lappuun oli kirjoitettu lisäksi: ” Valtioneuvoston koronatilannevarautumisen tilanteenhallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta johtuen pyydetyt ministeriön turvallisuusluokitellut varautumisasiakirjatiedot eivät ole julkisia.”

Nämä lauseet oli siis kirjoitettu yhteen pötköön samalle paperille, enkä tiennyt mistä ne oli kopioitu. Olihan siinä jo ristiriita, kun ensimmäisessä lauseessa oli ”ei liity aikasidonnaisuusulottuvuutta” ja toisessa ”tilannehallintaan liittyvästä aikasidonnaisuusulottuvuudesta”.

Yritin pohtia ja selittää, miten asian voisi selittää yksinkertaisemmin. Yritän nimittäin opettaa vapaaehtoisena maahanmuuttajille sellaista suomea, että pärjäävät täällä vähintäin auttavasti. Minusta on hauska miettiä, miten asiat voisi sanoa selkokielellä.

Sitten huomasin pilkkeen ystäväni silmissä. Kyllä hän tiesi. Oli tahallaan kirjoittanut eri yhteyksistä poimitut sanat kuin ne olisivat olleet jostain tärkeästä julkilausumasta. Halusi kokeilla, miten selittäisin virkamiesten kapulakielen. Kauheita haasteita ihmisellä!

Huomasin olevani myös tosikko. Onko minusta kenellekään ystäväksi?

Minä taidan olla aika onnekas, kun minulla on luottoystävä.

Komposti ja bokashi

 Olen ollut kierrättäjä ja kompostoija yli 30 vuotta. Käytän paljon vihanneksia ja juureksia, joten minulla kertyy biojätettä enemmän kuin normaalisti yksin elävältä. Aniharvoin heitän pois ruokaa, vaikka ruokaa valmistaessa teen sitä runsaasti. Pakastan ylimenevän ruuan pienempiin annoksiin seuraavia käyttöjä varten. Pidän myös kitkemisestä, joten avokompostiinkin tulee runsaasti kompostoitavaa.

Avokompostikehikoita vaiheessa. Kehikoita voi latoa päällekkäin. Kätevää.

Minulla on kaksi lämpökompostoria ja kymmenisen avokompostia puutarhajätteelle. Kymmenen avokompostia saattaa kuulostaa kamalan suurelta määrältä, mutta puutarhajäte ei kompostoidu kovin nopeasti, joten osassa on tuoretta puutarhajätettä ja osassa pari vuotta muhinutta ja käännettyä ainesta ja osassa jo hyvää puutarhamultaa. En olen vuosiin ostanut muuta kuin taimimultaa siemenkasvatukseen. Muun mullan suhteen olen jo omavarainen.

Hyvin kompostoitunut puutarhajäte on tässä jo hyvää multaa, jossa voi kasvattaa vaikkapa kesäkurpitsaa.

Pari vuotta sitten olin tyhjentämässä Biolanin lämpökompostoria ja huomasin, että keittiöjätteet eivät olleet muuttuneet mullaksi. Olin edellisenä syksynä kerännyt naapurin huonoksi menneet omenapudokkaat, joten aines oli märkää, eikä missään tapauksessa valmista kasvimaalle. Olin käyttänyt liian vähän kuiviketta. Lapoin keskeneräisen kompostin takaisin ja lisäsin runsaasti kuiviketta. Käytän kuivikkeena yleensä oksasilppua ja joskus lisään sitä kaupan kallista kuiviketta, kompostiherätettä en juurikaan ole käyttänyt. Talven mittaan lämpökompostori täyttyi ääriään myöten, eikä siihen enää mahtunut uutta keittiöjätettä.

Kokemus opettaa. Monta ämpärillistä pilaantueita omenoita kompostissa tarvitsee runsaasti kuiviketta. Oikealla pilkottava ruskea kompostori on myös lämpökompostori.

Olin tietoinen, että keittiöjätteen voi muutta helposti mullaksi bokashoinnin avulla, mutta minusta se oli kuulostanut kamalan vaivalloiselta ja ajattelin lämpökompostorin riittävän tarpeisiini. Sitäpaitsi bokashiämpärit maksoivat mielestäni liikaa. En ollut valmis maksamaan ämpäristä useita kymmenniä euroja. En kuitenkaan enää raaskinut ostaa kolmatta lämpökompostoria, vaikka sellainenkin kävi mielessä.

Eräs kaverini tuli Järvenpäähän pitämään luentoa bokashoinnista, jonne sitten ajattelin mennä kuuntelemaan tietoiskua. Sen illan aikana tulin vakuuttuneeksi, että raaskin sittenkin sijoittaa alle 100 € kahteen boskashiämpäriin. Aloituspakettiin kuuluu 2 hanallista ämpäriä, tarvikkeineen, bokashirouhetta ja erinomaiset käyttöohjeet ja tietoa bokashoinnista.

Liityin myös facen bokashiryhmään (kahteenkin), jossa saa lisätietoa ja vertaistukea.

Bokashiämpäreistä puuttui hanat.

Ostin ensimmäisen bokashoinnin aloituspaketin isosta verkkokaupasta. Vaikutti, että paketti oli jossain vaiheessa avattu ja ämpäreistä puuttui hanat. Ämpäreihin kuuluvat hanat ovat aivan välttämättömät, jotta ämpäreitä ylipäätään pystyy käyttämään. Siinä yhteydenpidossa ja todisteluissa tuhrautui reilut kaksi viikkoa, eikä asia tuntunut edistyvän. Facen ryhmässä oli kuitenkin asiantunteva henkilö, joka tarmokkaasti tarttui toimeen ja sainkin hänen kauttaan nopeasti puuttuvat hanat ja lisäksi pienen pussillisen biohiiltä, joka onkin lisännyt maanparannusinnostustani entisestään, kunhan ensin olin ottanut selvää, mitä biohiili on.

Mitä bokashointi on?

Bokashointi on keittiö- ja muun eloperäisen jätteen muuttamista ravinteikkaaksi mullaksi fermentoimalla eli hapattamalla maitohappokäymisellä. Biojätteeseen sekoitettavassa bokashirouheessa olevat mikrobit aloittavat ja ylläpitävät fermentoitumisprosessin. Sivutuotteena prosessissa syntyy ravinneliuosta, joka on laimennettuna erinomaista lannoitetta kasveille.

Kaksi vuotta sisällä talvehtinut chili 'Birds Eye Baby' on saanut laimennettua bokashinestettä ja kukkii nyt 22.3.2021 runsaasti.

Kokemuksiani bokashoinnista

Säilytän ämpärit saunan pesuhuoneessa. Paras lämpötila bokashoinnille on huoneenlämpö.

Käytän paljon juureksia ja hedelmiä, joitten kuoret ovat silputtuina erinomaista ainesta bokashiin. Kahvinporoja en laita bokashiin, koska siitä kuuleman mukaan muodostuu epämiellyttävää hajua.

Biojätettä silputtuna. Tuohon lisätään vielä bokashirouhetta ja halutessa biohiiltä.

Aloitin ensimmäisen ämpärin täyttämisen 13.2.2020.

Muutaman viikon kuluttua nestettä tulee jo runsaasti.

Nestettä alkaa muodostua n. kahden viikon kuluttua. Sitä voi käyttää reilusti laimennettuna kasvien lannoittamiseen. Ylimääräisen nesteen voi silloin tällöin lorauttaa viemäriin, niin putket vetävät hyvin.

Ylimääräisen nesten voi lorauttaa viemäriin.

Reilun kahden kuukauden kuluttua ensimmäinen ämpäri oli täynnä. Ämpärilliseen mahtuu todella paljon keittiöjätettä, joka tiivistetään tiukkaan pakkauksen mukana tulleen tiivistyskauhan avulla. Hapantuessaan aines tiivistyy lisää ja kertynyt neste valutetaan muutaman päivän välein.

Täysinäinen ämpäri jätetään muhimaan suljettuna vähintään kahdeksi viikoksi (astiaa voi pitää suljettuna vaikka kuukausia), mutta nestettä poistetaan edelleen muutaman kerran viikossa.

Aloitetaan toisen ämpärin täyttö.

Bokashi "jätekakku" sekoitetaan vanhan mullan kanssa

Ensimmäisen ämpärillisen ”jätekakku” ei suinkaan tässä vaiheessa ole muuttunut mullaksi, vaan se aloittelijan pettymykseksi näyttää ihan samanlaiselta jätesekamelskalta kuin sille ei olisi tapahtunut mitään.

Kun ensimmäinen ämpärillinen on muhinut tarpeeksi kauan, onkin multatehtailun vuoro, johon ryhdyin toukokuun lopulla eli kolme kuukautta sen jälkeen, kun olin aloittanut ensimmäisen ämpärin täytön.

Ensimmäinen multatehdas eli multa ja bokashisekoitus valmiina muuttumaan ravinteikkaaksi mullaksi.

Minun ensimmäinen multatehdas oli iso haljennut betonisaavi, johon ystäväni teki vesivanerista kannen estämään jyrsijöiden pääsyn astiaan.

”Jätekakku” sekoitetaan mullan kanssa. Multa voi olla ihan mitä tahansa vanhaa multaa, vaikkapa sisäkukkien mullanvaihtomultaa. Minulla on käytössäni runsain määrin avokompostoreissa valmista ja keskeneräistä puutarhajätteistä syntynyttä multaa.

Pohjaan asti kaivamalla multa oli tasaisen kaunista ja valmiina käytettäväksi.

Elokuussa tarvitsin johonkin lavakaulukseeni lisää multaa ja kurkkasin betonitynnyriin. Multa oli kaunista ja mustaa, valmiina käytettäväksi. Multa oli valmistunut kuudessa kuukaudessa, huomattavasti nopeammin kuin lämpökompostorissa.

Uusi multatehdassäiliö. Siisti ja halpa.

Kesällä ostin mökkireissulla Porvoon Hankkijalta multatehtaaksi tilavan muovikompostorin, jonka voi tyhjentää alakautta. Se maksoi tarjouksessa 29,90 €. Koska siinä ei ole jyrsijäverkkoa, ystäväni teki sille vesivanerista pohjan. Siihen mahtuu ihanan monta ämpärillistä muhinutta bokashia multineen. Tähän mennessä siellä on jo kolme ämpärillistä, ja se on vasta puolillaan. Kaikki kahvinporot kerään tavalliseen ämpäriin ja tyhjennän myös ne tuonne multatehtaaseen.

Lisäostos, kun oikein innostuu

Ainiin, ostin vielä myöhään syksyllä yhden ylimääräisen bokashiämpärin, lisää rouhetta ja biohiiltä. Biohiiltä lisään rouheen lisäksi ämpäriin. Siellä se samalla latautuu ja tekee tulevasta mullastani ravinteita pidättävää herkkumultaa kasveilleni.

Sitten, kun oikein hirveän kauheasti innostuu, niin mökille pitää ostaa oma bokashi-aloituspaketti, sanoo viiden bokashiämpärin onnellinen omistaja.

Onko korona-ajassa jotain hyvääkin

 

Tällaiselle sosiaaliselle erakolle koronan eristykset eivät ole aiheuttaneet mitään suurempaa traumaa, pikemminkin päinvastoin. Minulla ei koskaan ole ollut tekemisen puutetta ja toisaalta rakastan sopivassa määrin laiskottelua.

Kevät menee aina liian nopeasti, eikä viime kevätkään tehnyt poikkeusta. Kuitenkin sain enemmän aikaa tehdä pihan kevättöitä kuin pitkiin aikoihin, kun ei ollut mitään mielenkiintoisia matkoja, joista olisi ollut vaikea kieltäytyä.

Kesällä oli ihanaa, kun sain tehdä pihatöitä voimieni mukaan ja jäi aikaa myös istuskella ja nauttia työn tuloksista.

Mökilläkin oli ihan kivaa muutamaan otteeseen, kun on niin ihana ystävä, joka hoitaa sillä välin talkkarin hommia. Jopa Sodankylän elokuvafestarit hoituivat kivasti etänä, vaikka sitä tunnelmaa jäi kaipaamaan.

Kolmonen ei saanut kesätöitä, joten hän auttoi minua hurjan paljon kaikenlaisissa pihatöissä. Jopa kaappini ja laatikkoni tuli reippaan tytön avustamana parempaan järjestykseen kuin koskaan aikaisemmin. Pääsin eroon myös turhista vaatteista ja parasta ennen päivää menneistä tuotteista. Huvittavaa oli, kun Kolmonen siivosi wc:n kaappeja ja sieltä löytyi mm. voidetta, joka Kolmosen pöyristykseksi oli yhtä vanhaa kuin hänen 25 vuotias isosiskonsa. ”Mummi, tämä on yhtä vanha kuin Kakkonen!” ”Ehkä sitä vielä voisi käyttää vaikka säärien voiteluun?” ”Mummi!” ”No joo, laitetaan roskiin.”

Kaikenlaiset vapaaehtoistyöni olen voinut toteuttaa etänä. Kivasti on silläkin saralla saanut oppia enemmän uusia taitoja kuin muuten olisi. Uuden oppiminen on aina hienoa. On ollut koulutusta, webinaareja, kokouksia, ystävien tapaamisia etänä. Varmaan on ollut enemmän ihmiskontakteja kuin livenä koskaan.

Olen jo vuosia halunnut lukea ainakin pari kirjaa vuodessa, mutta sellaiseen ei ole ollut muka aikaa. Nykyään, kun käytän niin paljon aikaa tietokoneella, rasittuvat silmäni niin, että en pysty enää lukemaan. Jouluna sain Enter ry:ltä joululahjaksi äänikirjan. Olin pari kertaa itsekin aikaisemmin tilannut e-kirjan, kun niitä oli tarjolla ilmaiseksi, mutta e-kirjan lukeminen ärsytti silmiä ihan samalla tavalla kuin painettukin. Äänikirja tuntui jotenkin ihan kivalta ja sitten sain Kuopukselta lahjakortin BookBeatiin, jossa oli parin kuukauden rajaton käyttöoikeus. Silloin mielestäni PITÄÄ kuunnella niin monta kirjaa kuin mahdollista. Minulla on ollut tabletti ihan tarpeettomana, melkein on harmittanut, kun sellaiseen sorruin. Nyt olen löytänyt sille oivan käytön. Se soveltuu yllättävän hyvin äänikirjojen kuuntelemiseen. Olen tänä vuonna tähän mennessä kuunnellut 43 äänikirjaa ja olen ihan innoissani.

Loppuhuipennuksena pääsin tänään aivan upealle virtuaalimatkalle Japaniin. Japanissa paljon aikaa viettävä kirjoittava valokuvaaja Tanja Mikkola kertoi innokkaille kuulijoille vinkkejä japanilaisesta kylpyläkulttuurista. Meitä oli 48 kuulijaa eli bussilastillinen virtuaalimatkaajia. Olen käynyt kaksi kertaa Japanissa, mutta ihan aitoon tuliperäiseen, mineraalipitoiseen onsen-kylpylään en ole päässyt tutustumaan. Viime puutarhamatkalla kävimme kyllä mielenkiintoisessa kylpylässä, jonne en tietenkään ottanut kameraa mukaan. Nyt sain nähdä hienoja kuvia Japanista ja iskipä taas yllättäen kaukokaipuu. En luultavasti enää koskaan pääse Japaniin, mutta näitä Tanjan ottamia kuvia voin kaiholla muistella (lupa pyydetty).

	Onsen symbolin mukaan löytyy oikea paikka
Huolellinen peseytyminen ennen kylpyyn menoa on pakollista	Lumiapinoita

Tervetuloa Tabi-matkoille	Minusta kaikki vanhat puuesineet ovat hellyyttäviä

Tanja on työskennellyt journalistina 89 maassa. Esitelmänsä aikana hän istui kotisohvallaan Serbian Belgradissa. Tanjan mielenkiintoista matka- ja ruoka blogia pääsee lukemaan linkistä Takeoff | Please Be Seated for Takeoff .

Herkistyin muistelemaan omaa viimeistä matkaani Japaniin, josta olen kirjoittanut vanhassa blogisssani. Siitä voi lukea seuraavista linkeistä puutarhamatkastani Japaniin 

Tokio ensimmäinen matkapäivä

Tokio 2. matkapäivä

Kanazawa 3. matkapäivä

Kioto 4. matkapäivä

Kioto 5. matkapäivä

Kioto 6. matkapäivä

Hiroshimaja Miyajima 7. matkapäivä

Nara 8. matkapäivä

Kioto 9. matkapäivä

Kouvola, kaikkea kivaa betonista

Kun ei ole oikein muuta aktiviteettia kuin lumenluontia ja kalenteri täynnä Zoom-, Collaborate-, Teams-, GoToMeeting- ja Google-kokouksia, ajattelin pitkästä aikaa laittaa viime kesän muistelun perheeni WhatsApp viestittelystä yhden lauantaipäivän aikana kaikkine välihuomautuksineen. Sisennetyissä kohdissa hiemen taustatietoa

Tapahtumassa on paljon liikkuvia osia eli osa lapsista lähti mökiltä, osa oli tulossa mökille.

Lyhyt esittely:

Päähenkilö Kuopus nuorempi tyttäreni

Esikoinen ensimmäinen tyttäreni

Ykkönen Esikoisen aikuinen tytär

Kakkonen Esikoisen toinen aikuinen tytär

Kolmonen Esikoisen teinitytär

Nelonen Kuopuksen teinitytär

Vitonen Kuopuksen esiteini poika, joka tässä kertomuksessa matkusti kavereittensa kanssa junalla Lappeenrannasta Helsinkiin.

Kuopus: Tästä saatte ”vuoden voittaja” huumoripläjäyksen lauantai-iltapäivään: Saatoin pojat niin perusteellisesti junaan, että päädyin kotimaanmatkailemaan Kouvolaan. Kuten tiedätte, tästä kylästä ei valitettavasti voi sanoa että olisi kiva kesäkaupunki.

Vinkki jos kukaan tietämänne ihmis-yksilö ikinä lähettää lapsen yksin junalla skuutin tai pyörän kanssa, älkää edes yrittäkö itse (tai lapsi itse) äheltää niiden lukollisten telineiden kanssa. Käskekää lapsen odottaa kärsivällisesti konnaria. Kyllä ne auttaa. Meitä tosin tarvittiin yhteensä 1 äiti ja 2 konnaria siihen puuhaan. Mutta testattu on että aukaiseminen on helpompaa.

Esikoinen: Voi eiii 🙈🙈🙈 🙈 Siis missä nyt oot, ja missä Nelonen ja muut tytöt?

Nelonen oli tullut kavereittensa kanssa Lappeenrantaan, josta Kuopuksen piti ottaa heidät kyytiin ja viedä mökille, kunhan ensin oli saattanut Vitosen ja tämän kaverit Helsinkiin menevään junaan

Minä: Apua! 🙊

Ykkönen: 😬😬😬😬.

Nelonen: Mä ja kaverit ollaan isän kyydissä menossa takas mökille.

Kun Kuopus oli huomannut jääneensä vahingossa liikkuvaan junaan, hän oli soittanut Neloselle, että ei valitettavasti pääse kyyditsemään tätä ja tämän kavereita mökille kuin vasta myöhään illalla, joten isä piti erikseen hälyyttää noutokeikalla. Mökiltä on vain vajaan tunnin ajomatka Lappeenrantaan ja onneksi perhe oli tullut mökille kahdella autolla. Lappeenrannassa kyllä lappasi väkeä mennen tullen. Ykkönenkin oli siellä poikakaverinsa kanssa, mutta heillä oli omat kyydittävänsä ja muuta sovittua menoa.

Kuopus: Kouvolassa kahvilla. Todennäköisesti saan kaupanpäällisiksi parkkisakot Lappeenrannan juna-aseman parkista.

Nelonen: isä katto että ei vielä ainakaa ollut sakkoo.

Kakkonen: Voi apua!! 🙈🙈🙈

Kuopus: Tiedättekö biisin. KouvolaKouvola, kaikkea kivaa betonista. 🎤🎼

Kolmonen: 😂

Esikoinen: Joo kalevauva! 😂

Ykkönen: Mekin käveltiin joku 4 tuskasta kilometriä minigolffiin, johon ois tarvinnu käteistä. Ei tod oo mitään käteistä. Kauhee tarpominen takas Lappeenrannan keskustaan. Nyt on pakko nesteyttää.

Lappeenrannan nesteytyspaikka

Esikoinen: Pitihän se nyt kuunnella, Vantaa ja Lomalle lompsis... 😊

Minä, kun olen siinä iässä, etten juurikaan lue netissä enkä tottapuhuen muuallakaan Vauva-lehden keskustelufoorumia, en ymmärtänyt, mitä kalevauva ja lomalle lompsis tarkoittaa nykykielellä, joten se piti erikseen avata minulle. Niinpä kuuntelimme Esikoisen kanssa kuistillani viiniä siemaillen helsinkiläisen Kalevauva-trubaduuriyhtyeen kyseisen biisin, jonka sanoitus kumpuaa Vauva-lehden keskustelufoorumilta. Biisi on täynnä nykykielen hokemia ja inhokki-ilmaisuja. Saimme hervottoman naurukohtauksen. Laulun voipi halutessaan kuunnella tästä.

Kakkonen: Me ollaan leffailee rivierassa Stadissa 🤗

Kakkosen leffaeväs

Ykkönen: Tällä säällä 😂😂 toivottavasti siel on ilmastointi!

Kakkonen: On! Ja eihän me säätä voitu 2 viikkoo sit ennustaa :)

Ykkönen: Arvaa kuka ois voinu

Kakkonen: Poudan pekka!

Ykkönen: No joo-o! Tuo poutaisen pekka! :)

Esikoinen: 🥰🥰

Pekka Pouta on ollut Ykkösen suosikkisäätieteilijä jo varhaislapsuudesta lähtien.

Kuopus: Olen kiertänyt ympäri Kouvolaa. Pelottavan kuollutta. Kaduilla + 2 kauppakeskusta joissa vain ruokakaupat auki. Tyhjillään olevia liiketiloja toisensa perään. Kunnes... Ihana pieni keidas keskellä kurjuutta... Papulaari kahvi/teekauppa + kahvila.

Ykkönen: Kiva jumittua KOUVOLAAN kaikista maailman paikoista 😂😂

Esikoinen: Kotimaan matkailua! 😄

Kuopus: Mulle on annettu tämän kämmin ansioista loistava mahdollisuus harjoittaa hyväksyvää läsnäoloa itseni kanssa, mitä virikkeettömimmässä paikassa. Vaikka kyllä mä vähän olen kännylläkin ollut.

Esikoinen: Koska pääset pois sieltä?

Mummeli: Saitko ilmaisen junalipun takas Lappeenrantaan?

Kuopus: 17.46. En aio edes yrittää. Omapa oli moka. VR voittaa.

Eikä jollain virkailijalla ole valtuuksia jaella ilmaisia matkoja muutenkaan.

Kuopus kehui, että konnarit olivat empaattisia ja palvelualttiita, mutta ymmärsi kysymättäkin, ettei heillä ollut valtuuksia jaella ilmaisia matkoja.

Esikoinen: Jouduitko maksaa Lpr-Kouvola välin myös?

Kuopus: En

Esikoinen: 👍

Kuopus: Löytö! Kouvolassa on yksi kaunis rakennus. Saanko jonkun palkinnon? 

Kuopuksen kuva kauniista rakennuksesta

Ykkönen: Saat

Kuopus: Kiitos. Otan sen nestemäisenä kun pääsen vilvoittavien vetten äärelle

Mummeli: Anteekh nyt vaan, mutta ollaan saatu tänään hyvät naurut. Tästä on pakko kirjoittaa jotain vieraskirjaan. Kovasti toivon, ettei mun tartte.

Anteekh nyt vaan on sisäpiirin juttu, jonka meidän klaani osaa yhdistää moneen hauskaan tapahtumaan.

Ykkönen: Hei mä kirjotin sinne runon!

Mummeli: Ihana Ykkönen 😘😘😘

Esikoinen: Piikko-mummin terassilla siemaillaan valkkaria, ja ollaan kieltämättä saatu hyvät naurut Kuopuksen Kouvola-seikkailusta.

Siinä viiniä siemaillessa olimme Esikoisen kanssa ensin vähän kauhistuneita ja huolissamme ja Kuopuksen tuntien tiesimme, että hän ei ehkä ole tilanteesta kamalan riemastunut, emmekä ensin uskaltaneet ”sohaista muurahaispesää”. Huojentuneena kuitenkin huomasimme, että lapsihan osaa ottaa seikkailun huumorin kannalta ja lopulta uskalsimme myöntää huvittuneisuutemme.

Ykkönen: Uuuh! Me ollaan ny menossa kylille Veeraa ja Henkkaa vastaan. Oltiin ennen Lappeenrantaa syömässä aamupala siellä linnoituslaavulla ja käytiin Kärnäkosken linnotuksella. Siellä oli lampuja (lampaita) 🥰

17:58 Kuopus: Jossain Kouvolan ja Lappeenrannan välillä. Siinä kohtaa kun olen tontilla, olisin n. klo 11 lähtöhetkestä ehtinyt ajaa autolla pojat kotiin, tytöt mökille ja vielä takaisin kotiin kastelemaan kukkia. Että siihen nähden olen mielestäni kyennyt ottamaan tilaanteen hämmästyttävän hyvällä huumorilla.

Kansantaloudellisena bonuksena olen tuonut turistieuroja kolmelle eri ravitsemusalan liikkeelle kuolevassa Kouvolan kylässä, sekä S-ryhmälle. Ja saanut iloista ja avuliasta asiakaspalvelua valtion rautateiden henkilökunnalta.

Esikoinen: 😂😂 ❤️❤️

Mummeli: Mä olen NIIN ylpeä sinusta! 😍😘

Jarno Sinivaara

Piipahdin eilen Järvenpää-talolla, jonka alakerrassa Galleria Järnätissä avautui keravalaisen taiteilija Jarno Sinivaaran näyttely Kanssakulkijat. Näyttelyn eläinaiheiset taulut on maalattu akryylilevylle. Minulla on ollut ilo seurata taulujen valmistumisprosessia facen ja instagramin feedeissä ja nyt sitten näin niitä näyttelyssä valmiina ripustuksina. 

Koronarajoituksen takia näyttelyn pitäisi olla auki 25.11. - 21.12.2020. Aukioloajat ma-pe klo 8.00-21.00 (la ja su Järvenpää-talon tapahtumien mukaan). Kannattaa seurata tiedotteita ja luonnollisesti kasvomaski mukaan.

Suuren vaikutuksen taiteilijan työt tekivät minuun Keravan purkutalon näyttelyssä, josta kirjoitin blogiini elokuussa. Keravalla saa Jarnon töitä ihailla myös esim. Päivölän bussipysäkillä (Ke0527) ”Kaikkeuden synapsi”, joka äänestettiin viime vuonna kauneimmaksi bussipysäkiksi. 

Tässä muutama näyttelyn maalaus:

Jarno Sinivaara: Kanssakulkijat

42-vuotias kuvataiteilija aloitti taiteilijan opinnot vuonna 2001, on pitänyt useita yksityis- ja ryhmänäyttelyitä, piti taukoa lähes kuusi vuotta ja valmistui sinä aikana mm. lastenhoitajaksi. Kumarran syvään, koska työ varhaiskasvattajana oli minulle ihan uutta tietoa, vaikka vähäsen olen taiteilijan taivalta seurannutkin :)

Minusta näyttelyjen taulujen nimet ovat usein kiehtovia. Tämän maalauksen värimaailmasta pidin kovin ja ihailin sitä niin pitkään, että kokonaan unohdin nimen katsomisen. Käykää näyttelyssä ja kertokaa se minulle!

Jarno Sinivaara: Kohti taivaankaarta

Jarno Sinivaara: Katsojan silmässä

Jarno Sinivaara: Syli

Jarno Sinivaara: Tiikerin pakokauhu

Jarno Sinivaara: Varoitusajalla

Jarno Sinivaara: Unna II

Tekisi mieli laittaa kaikki näyttelyn taulut esille, mutta enpäs laitakaan. Käykää itse katsomassa ja etsikää sieltä nämä: Palaa kotiin, Lintuperspektiivi, Maankuoren yllä, Lähtemätön jälki, Luottamus, Jahti 216-245! 

Amerikanjalava

Silloin tällöin palaan aiheeseen amerikanjalava (Ulmus americana). Se on pihallani kasvava puu, jonka siemenet olen kylvänyt 1992. Tai oikeastaan puita on kolme, mutta ne kasvavat niin lähekkäin, että kauempaa rykelmä näyttää yhdeltä puulta. 

Kuva 30.10.2020. Samassa rykelmässä amerikanjalava, jättituijia, ehkä purppurapihta tai lännenpihta, joiden en myöskään anna kasvaa liian suureksi. Omenapuukin vasemmalla on vähän liian lähellä, kun ei sitä pienestä taimesta usko, että kasvavat.

Osallistuin silloin aikoinaan Arboretum Mustilan ulkomaistan kasvilajien menestymistä selvittävään kasvatuskokeiluun. Sain lähetyksen, jossa oli 30 lajia erilaisten puiden ja pensaiden siemeniä, tiivistettyä tietoa mukana olevista kasvilajeista, kasvatusohjeet ja seurantalomake. Seurantalomakkeeseen merkittiin lajien itämisajankohdat sekä talvilepoon käyvien taimien lukumäärä ja muita huomioita. Muutamana vuonna täytettiin vielä jatkoseurantalomake. Todella mielenkiintoinen kokeilu. Tuosta kokeilusta minulla on vielä muutama puu hyvässä kasvussa. Erikoisempia ehkä juuri tuo amerikanjalava ja mökille siirretyt mantsuriansaarnit (Fraxinus mandshurica).

Amerikanjalavan pikkutaimet kasvoivat muutaman vuoden todella hitaasti. Vähän harmitti, kun osalla kokeiluun ryhtyneistä puut olivat jo varsin suuria ja minulla vain polven korkuiset. Jätin kasvavien puiden tuijottamisen muutamaksi vuodeksi ja kun vihdoin havahduin, oli jatkotoimet auttamattomasti myöhässä. Ajattelin, että ennenkuin puut kasvavat liian suuriksi siirtäisin ne mökille, jossa niillä olisi hyvää tilaa kasvaa.

Siirto ei tietenkään enää lapiohommilla onnistunut, koska puut olivat asettuneet jo vankasti paikoilleen. Samassa rykelmässä kasvoi myös veikselinkirsikka, jättituijia ja muutama havupuu. Kaikki saivat jäädä paikoilleen.

Amerikanjalava voi kasvaa todella suureksi. Siitä saattaa kasvaa ehkä 30 metrinen leveäkasvuinen puu, joka olisi varjostanut pihani kokonaan. Niinpä kysyin eräältä puihin erikoistuneelta kaveriltani, uskaltaisinko ryhtyä puun vuosikasvujen leikkaamiseen eli hamlaamiseen. Kaveri oli sitä mieltä, että ainakin se on sitten aikanaan helpompi kaataa, kun puu pidetään pienenä ja jos se kärsisi leikkaamisesta.

Suomalainen termi lehdestäminen on mielestäni yhtä mystinen kuin termi hamlaus. Menetelmä jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Entisenä vyöhykkeenvenyttäjänä ja siemenholistina en erikoisemmin piittaa yleisistä mielipiteistä, joten ryhdyin puuhaan n. 15 vuotta sitten.

Kuva 17.1.2016. Tammi-helmikuussa olen yleensä ryhtynyt hamlauspuuhaan.

Lehdestäminen aloitetaan, kun puu on sopivan korkuinen. Vaikeinta on päättää, mitkä oksat jätetään vielä kasvamaan, jotta puusta tulisi kauniin muotoinen ja mistä kohdin hamlaus aloitetaan. Minun tapauksessa sopivan korkuinen tarkoittaa, että yletyn leikkaamaan vuosikasvut ilman nostolavaa tai tikkaita, joita käytetään esim kaupungeissa. Helsingissä ainakin Hakaniemen Pitkänsillan molemmissa päissä on suureksi kasvaneet lehtipuut, joita hamlataan vuosittain.

Kuva 7.3.2018 Leikatut oksat menevät yleensä silppuriin. Osan säästän kevätistutusten merkintätikuiksi ja osista saatan taivutella milloin mitäkin tukia tai risujuttuja.

Leikkauskohtaan alkaa muodostua pallomainen kyhmy joka kasvaa vuosi vuodelta. Kyhmystä uudet versot lähtevät keväisin voimakkaaseen kasvuun. Kun aloittaa vuosikasvujen leikkaamisen, sitä todella pitää jatkaa joka vuosi tai puusta tulee ruma, rujo ja valtavan suuri. Keskeltä katkaistu suuri puu ei ole hamlaamista.

Kuva 2.11.2020. Muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että myös hamlatut puut ovat rumia ja luonnottomia. Olen eri mieltä. Minusta amerikanjalavani on moni-ilmeinen ja kaunis vuosittain leikattuna. Aivan eri näköinen eri vuodenaikoina.

Kuva 27.10.2017 tuli lunta niin, että amerikanjalavan oksat nöyrästi kumartuivat. Kun lumi hetken päästä suli, nousivat oksat jälleen uljaasti pystyyn.

Kuva 28.5.2018 Kevään kasvuvoimaa.

Myöhään syksyllä ja talvella se on kuin hauska veistos, keväällä pienet oksien alut vihertävät voimakkaasti, kesällä se näyttää valtavan kasvuvoimansa (vuosikasvut ovat parimetrisiä), ja nyt syksyllä lehdet ovat hennon keltaisia ja osin vielä vihreitä, kun muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Kuva 23.11.2018. Lehtipuut ovat asettuvat talvilepoon.

Kuva 17.1.2016 Amerikanjalavan vuosikasvut saattavat olla parimetrisiä.

Kuva 20.5.2015 Sieltä se kasvun ihme alkaa.