Kuvakatsaus marras-joulukuu 2024

Palapeleistä mulla on lyhyet kertomukset Instagramissa, mutta tässä siis marras-joulukuun urakkaa

Eurographics Antique World Map

Clementoni Leopard on ihan kamala. Tämä on ollut mulla esillä jo kuukauden, eikä loppuvalmistuminen edes häämötä.

Ruudullisen takkikankaan luontiohjeet ja valmis mallitilkku. 

Sain ihmeellisen siivousvimman. Löysin autotallin hyllyltä laatikon, josta löytyi kauppaopiston kokeita ja muistiinpanoja. Ihmettelin, miten hyvin mun kokeet oli mennyt. Kovetin luonteeni ja hävitin kaikki muut, paitsi en lopputyötäni. Kansiota, jossa oli mun nuoruusajan kangaspuun ostokset ja luontiohjeita, en vielä raaskinut hävittää.

Lähinaapurilta sain kerätä talviomenoita, joista tein tuoremehun lisäksi kuivattuja omenarenkaita. Naapurin kompostoriinkin keräsin monta ämpärillistä huonoksi menneitä.

Lumi valaisi pihan 2.11., jonka jälkeen sää on vaihdellut vesisateen ja lumipeitteen välillä monasti

Kulttuurikäyntejä kertyi kahden kuukauden aikana paljon. Tavoistani poiketen en ottanut kaikista kuvia edes ohjelmalehtisestä.

Hildur käytiin katsomassa Turussa.

Isfåglarna oopperan Alminsalissa

Talvisella lenkillä Esikoisen kanssa

Käsityökavalkadi

Punaiset keskellä on joulusukat ihanille opettajille

Vävylle

Vitoselle

Löytösukat. Tällaiset sukat löytyi käyttämättöminä kaapista monen vuoden takaa. En muista koskaan tällaisia neuloneeni, mutta kukapa muu ne olisi neulonut. Meni jouluksi Kuopuksen perheelle nämäkin.

Lapasia. Nämäkin on aloitettu miljoona vuotta sitten, mutta nyt sain ne valmiiksi.

Aika erikoiset mutta lapsenlapset innostuivat näistä.

Kaksinkertaiset lapaset liukuvärjätystä langasta, siksi ovat kuin eri paria

Olen joskus ammoin ostanut Virosta villasukat, jotka hädin tuskin kestivät ehjänä yhden käyttökerran. Olen jo kerran aikaisemmin purkanut teräosan ja tehnyt ohuesta sukkalangasta uudet terät. Nyt kokeilin, miten bambulankasekoitus kestää sukissa. Nuo varret lyhenee, jokaisella tuunauskerralla, koska villalanka on sukissa heikoin kohta.

Siivousvimmassa sain tyhjennettyä yhden hyllyn varastosta. Joulukoristeille löytyi ottaja facen roskalavalta.

Elokuvakerhon syksyn viimeinen elokuva oli Kaurismäen veljesten Arvottomat vuodelta 1982. Pidin elokuvasta ja se on mielestäni kestänyt hyvin aikaa.

Kuluneen vuoden 2024 aikana on ilmestynyt kirja, jossa on kuvin ja haastatteluin muisteltu Arvottomat -elokuvan tekovaiheita. Kirjan tekijät, Mikko Mattila ja Raija Talvio olivat illan elokuvan tekijävieraita ja kertoivat aiheesta niin mielenkiintoisesti, että olihan kirja ihan pakko varata kirjastosta.

Äänikirjoja olen kuunnellut tänä vuonna 142. En oikein enää vanhemmiten ollut innostunut dekkareista, koska tuntui, että niitä tuli nuorena luettua ihan tarpeeksi. Lukijavinkeistä kuitenkin kuuntelin muutaman ihan viihdyttävän, joten niitäkin nykyään kuuntelen sopivasti.

Ehdottomasti suurin urakka oli Kalle Päätalon Iijoki -sarja, 26 osaa joista jokainen kesti n. 30 tuntia. En koskaan olisi jaksanut sitä lukea kirjana, mutta kuunneltuna se oli ihan viihdyttävä, vaikka välillä liika toisto, etenkin lapsuuden ankeudesta muisteleminen ja siinä rypeminen ei tuonut mitään uutta näkökulmaa. Toisaalta toiston ymmärtää, kun ajattelee aikaa, jolloin sarja on kirjoitettu. Jos joka joulu sai lukeakseen uuden osan, niin onhan ihan hyvä välillä kerrata asioita, mutta yhteen pötköön kuuntelemista toisto vähän häiritsi.

Joulukin tuli ja meni. Edellisen joulun vietin kotona koronaa potien, mutta tänä jouluna pääsin taas viettämään sitä rakkaitteni kanssa. Olisiko jo 10. vegaaninen joulu.

Ihanaa vuotta 2025 kaikille lukijoilleni! Ehkä vielä tapaamme.