lauantai 7. marraskuuta 2020

Amerikanjalava

Silloin tällöin palaan aiheeseen amerikanjalava (Ulmus americana). Se on pihallani kasvava puu, jonka siemenet olen kylvänyt 1992. Tai oikeastaan puita on kolme, mutta ne kasvavat niin lähekkäin, että kauempaa rykelmä näyttää yhdeltä puulta. 


Kuva 30.10.2020. Samassa rykelmässä amerikanjalava, jättituijia, ehkä purppurapihta tai lännenpihta, joiden en myöskään anna kasvaa liian suureksi. Omenapuukin vasemmalla on vähän liian lähellä, kun ei sitä pienestä taimesta usko, että kasvavat.

Osallistuin silloin aikoinaan Arboretum Mustilan ulkomaistan kasvilajien menestymistä selvittävään kasvatuskokeiluun. Sain lähetyksen, jossa oli 30 lajia erilaisten puiden ja pensaiden siemeniä, tiivistettyä tietoa mukana olevista kasvilajeista, kasvatusohjeet ja seurantalomake. Seurantalomakkeeseen merkittiin lajien itämisajankohdat sekä talvilepoon käyvien taimien lukumäärä ja muita huomioita. Muutamana vuonna täytettiin vielä jatkoseurantalomake. Todella mielenkiintoinen kokeilu. Tuosta kokeilusta minulla on vielä muutama puu hyvässä kasvussa. Erikoisempia ehkä juuri tuo amerikanjalava ja mökille siirretyt mantsuriansaarnit (Fraxinus mandshurica).

Amerikanjalavan pikkutaimet kasvoivat muutaman vuoden todella hitaasti. Vähän harmitti, kun osalla kokeiluun ryhtyneistä puut olivat jo varsin suuria ja minulla vain polven korkuiset. Jätin kasvavien puiden tuijottamisen muutamaksi vuodeksi ja kun vihdoin havahduin, oli jatkotoimet auttamattomasti myöhässä. Ajattelin, että ennenkuin puut kasvavat liian suuriksi siirtäisin ne mökille, jossa niillä olisi hyvää tilaa kasvaa.

Siirto ei tietenkään enää lapiohommilla onnistunut, koska puut olivat asettuneet jo vankasti paikoilleen. Samassa rykelmässä kasvoi myös veikselinkirsikka, jättituijia ja muutama havupuu. Kaikki saivat jäädä paikoilleen.

Amerikanjalava voi kasvaa todella suureksi. Siitä saattaa kasvaa ehkä 30 metrinen leveäkasvuinen puu, joka olisi varjostanut pihani kokonaan. Niinpä kysyin eräältä puihin erikoistuneelta kaveriltani, uskaltaisinko ryhtyä puun vuosikasvujen leikkaamiseen eli hamlaamiseen. Kaveri oli sitä mieltä, että ainakin se on sitten aikanaan helpompi kaataa, kun puu pidetään pienenä ja jos se kärsisi leikkaamisesta.

Suomalainen termi lehdestäminen on mielestäni yhtä mystinen kuin termi hamlaus. Menetelmä jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Entisenä vyöhykkeenvenyttäjänä ja siemenholistina en erikoisemmin piittaa yleisistä mielipiteistä, joten ryhdyin puuhaan n. 15 vuotta sitten.

Kuva 17.1.2016. Tammi-helmikuussa olen yleensä ryhtynyt hamlauspuuhaan.

Lehdestäminen aloitetaan, kun puu on sopivan korkuinen. Vaikeinta on päättää, mitkä oksat jätetään vielä kasvamaan, jotta puusta tulisi kauniin muotoinen ja mistä kohdin hamlaus aloitetaan. Minun tapauksessa sopivan korkuinen tarkoittaa, että yletyn leikkaamaan vuosikasvut ilman nostolavaa tai tikkaita, joita käytetään esim kaupungeissa. Helsingissä ainakin Hakaniemen Pitkänsillan molemmissa päissä on suureksi kasvaneet lehtipuut, joita hamlataan vuosittain.

Kuva 7.3.2018 Leikatut oksat menevät yleensä silppuriin. Osan säästän kevätistutusten merkintätikuiksi ja osista saatan taivutella milloin mitäkin tukia tai risujuttuja.

Leikkauskohtaan alkaa muodostua pallomainen kyhmy joka kasvaa vuosi vuodelta. Kyhmystä uudet versot lähtevät keväisin voimakkaaseen kasvuun. Kun aloittaa vuosikasvujen leikkaamisen, sitä todella pitää jatkaa joka vuosi tai puusta tulee ruma, rujo ja valtavan suuri. Keskeltä katkaistu suuri puu ei ole hamlaamista.

Kuva 2.11.2020. Muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että myös hamlatut puut ovat rumia ja luonnottomia. Olen eri mieltä. Minusta amerikanjalavani on moni-ilmeinen ja kaunis vuosittain leikattuna. Aivan eri näköinen eri vuodenaikoina.
Kuva 27.10.2017 tuli lunta niin, että amerikanjalavan oksat nöyrästi kumartuivat. Kun lumi hetken päästä suli, nousivat oksat jälleen uljaasti pystyyn.

Kuva 28.5.2018 Kevään kasvuvoimaa.

Myöhään syksyllä ja talvella se on kuin hauska veistos, keväällä pienet oksien alut vihertävät voimakkaasti, kesällä se näyttää valtavan kasvuvoimansa (vuosikasvut ovat parimetrisiä), ja nyt syksyllä lehdet ovat hennon keltaisia ja osin vielä vihreitä, kun muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.


Kuva 23.11.2018. Lehtipuut ovat asettuvat talvilepoon.

Kuva 17.1.2016 Amerikanjalavan vuosikasvut saattavat olla parimetrisiä.

Kuva 20.5.2015 Sieltä se kasvun ihme alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti