Amerikanjalava

Silloin tällöin palaan aiheeseen amerikanjalava (Ulmus americana). Se on pihallani kasvava puu, jonka siemenet olen kylvänyt 1992. Tai oikeastaan puita on kolme, mutta ne kasvavat niin lähekkäin, että kauempaa rykelmä näyttää yhdeltä puulta. 

Kuva 30.10.2020. Samassa rykelmässä amerikanjalava, jättituijia, ehkä purppurapihta tai lännenpihta, joiden en myöskään anna kasvaa liian suureksi. Omenapuukin vasemmalla on vähän liian lähellä, kun ei sitä pienestä taimesta usko, että kasvavat.

Osallistuin silloin aikoinaan Arboretum Mustilan ulkomaistan kasvilajien menestymistä selvittävään kasvatuskokeiluun. Sain lähetyksen, jossa oli 30 lajia erilaisten puiden ja pensaiden siemeniä, tiivistettyä tietoa mukana olevista kasvilajeista, kasvatusohjeet ja seurantalomake. Seurantalomakkeeseen merkittiin lajien itämisajankohdat sekä talvilepoon käyvien taimien lukumäärä ja muita huomioita. Muutamana vuonna täytettiin vielä jatkoseurantalomake. Todella mielenkiintoinen kokeilu. Tuosta kokeilusta minulla on vielä muutama puu hyvässä kasvussa. Erikoisempia ehkä juuri tuo amerikanjalava ja mökille siirretyt mantsuriansaarnit (Fraxinus mandshurica).

Amerikanjalavan pikkutaimet kasvoivat muutaman vuoden todella hitaasti. Vähän harmitti, kun osalla kokeiluun ryhtyneistä puut olivat jo varsin suuria ja minulla vain polven korkuiset. Jätin kasvavien puiden tuijottamisen muutamaksi vuodeksi ja kun vihdoin havahduin, oli jatkotoimet auttamattomasti myöhässä. Ajattelin, että ennenkuin puut kasvavat liian suuriksi siirtäisin ne mökille, jossa niillä olisi hyvää tilaa kasvaa.

Siirto ei tietenkään enää lapiohommilla onnistunut, koska puut olivat asettuneet jo vankasti paikoilleen. Samassa rykelmässä kasvoi myös veikselinkirsikka, jättituijia ja muutama havupuu. Kaikki saivat jäädä paikoilleen.

Amerikanjalava voi kasvaa todella suureksi. Siitä saattaa kasvaa ehkä 30 metrinen leveäkasvuinen puu, joka olisi varjostanut pihani kokonaan. Niinpä kysyin eräältä puihin erikoistuneelta kaveriltani, uskaltaisinko ryhtyä puun vuosikasvujen leikkaamiseen eli hamlaamiseen. Kaveri oli sitä mieltä, että ainakin se on sitten aikanaan helpompi kaataa, kun puu pidetään pienenä ja jos se kärsisi leikkaamisesta.

Suomalainen termi lehdestäminen on mielestäni yhtä mystinen kuin termi hamlaus. Menetelmä jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Entisenä vyöhykkeenvenyttäjänä ja siemenholistina en erikoisemmin piittaa yleisistä mielipiteistä, joten ryhdyin puuhaan n. 15 vuotta sitten.

Kuva 17.1.2016. Tammi-helmikuussa olen yleensä ryhtynyt hamlauspuuhaan.

Lehdestäminen aloitetaan, kun puu on sopivan korkuinen. Vaikeinta on päättää, mitkä oksat jätetään vielä kasvamaan, jotta puusta tulisi kauniin muotoinen ja mistä kohdin hamlaus aloitetaan. Minun tapauksessa sopivan korkuinen tarkoittaa, että yletyn leikkaamaan vuosikasvut ilman nostolavaa tai tikkaita, joita käytetään esim kaupungeissa. Helsingissä ainakin Hakaniemen Pitkänsillan molemmissa päissä on suureksi kasvaneet lehtipuut, joita hamlataan vuosittain.

Kuva 7.3.2018 Leikatut oksat menevät yleensä silppuriin. Osan säästän kevätistutusten merkintätikuiksi ja osista saatan taivutella milloin mitäkin tukia tai risujuttuja.

Leikkauskohtaan alkaa muodostua pallomainen kyhmy joka kasvaa vuosi vuodelta. Kyhmystä uudet versot lähtevät keväisin voimakkaaseen kasvuun. Kun aloittaa vuosikasvujen leikkaamisen, sitä todella pitää jatkaa joka vuosi tai puusta tulee ruma, rujo ja valtavan suuri. Keskeltä katkaistu suuri puu ei ole hamlaamista.

Kuva 2.11.2020. Muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Jotkut ovat sitä mieltä, että myös hamlatut puut ovat rumia ja luonnottomia. Olen eri mieltä. Minusta amerikanjalavani on moni-ilmeinen ja kaunis vuosittain leikattuna. Aivan eri näköinen eri vuodenaikoina.

Kuva 27.10.2017 tuli lunta niin, että amerikanjalavan oksat nöyrästi kumartuivat. Kun lumi hetken päästä suli, nousivat oksat jälleen uljaasti pystyyn.

Kuva 28.5.2018 Kevään kasvuvoimaa.

Myöhään syksyllä ja talvella se on kuin hauska veistos, keväällä pienet oksien alut vihertävät voimakkaasti, kesällä se näyttää valtavan kasvuvoimansa (vuosikasvut ovat parimetrisiä), ja nyt syksyllä lehdet ovat hennon keltaisia ja osin vielä vihreitä, kun muut lehtipuut ovat jo pudottaneet lehtensä.

Kuva 23.11.2018. Lehtipuut ovat asettuvat talvilepoon.

Kuva 17.1.2016 Amerikanjalavan vuosikasvut saattavat olla parimetrisiä.

Kuva 20.5.2015 Sieltä se kasvun ihme alkaa.

Amerikanjalava

Ensilumen aikaan lokakuussa amerikanjalavassa oli lehdet vielä tiukasti kiinni. Vuosikasvut ovat pitkiä ja notkeita, joten painava lumi saa oksat kumartamaan. 

Parin päivän päästä lumien sulettua, oksat näyttävät joustavuutensa - pystyssä jälleen. Taipuu, vaan ei taitu.

Joulukuussa lehdettömistä oksista näkee valtavan vuosikasvun. Puun alla kasvaa havukasveja, jotka niinikään olen kasvattanut siemenistä.

Tammikuun lopulla tai helmikuun alkupäivinä leikkaan puun vuosikasvut.Vuosien saatossa leikkauskohtaan muodostuu pallomainen rypäs, josta seuraavana keväänä uudet silmut puhkeavat.

Maaliskuussa 2014 olen kertonutamerikanjalavastani, jonka olen kasvattanut siemenestä ja miksi leikkaan vuosikasvut (menetelmää kutsutaan hamlaukseksi).

Toukokuun lopulla pallukasta pilkistää uudet silmut.

Amerikanjalava kesäkuussa. Läheltä katsoessa näkyy vielä leikkauskohta.

Kesäkuun lopulla oksat alkavat olla jo aika tuuheita.

Elokuussa puu peittää jo leveillä oksillaan hyvän varjostuksen, eikä leikkaustakaan enää näe.

Koripaju

Lokakuussa vieressä kasvata koripaju ensilumen aikaan näyttää myös mallia, miten taivutaan, vaan ei taituta. 

Koripaju pari päivää lumien sulettua.

Amerikanjalavan hamlaus

On taas tullut aika typistää siemenestä kasvattamieni amerikanjalavien vuosikasvua. Viime vuonna hamlasin puut helmikuussa, tänä vuonna jo tammikuussa. Viime vuoden postauksessa olen kertonut mitä ja miksi puuhaan olen ryhtynyt.

Ennen...

...ja jälkeen hamlauksen

Vuosikasvu puilla on melkoinen. Näin paljon syntyi silpuroitavaa.

Pihalla helmikuussa

Helmikuu tuli ja meni. Pitkiin aikoihin ei helmikuu ole ollut näin vähäluminen. Ei toki istutuspuuhiin vielä ole kiire, mutta jotain jo saattoi tehdä.

Osallistuin parikymmentä vuotta sitten Mustilan Arboretumin ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimukseen. Sain 17 lajia puiden ja pensaiden siemeniä kylvö- ja kasvatusohjeineen. Mukana oli myös seurantalomake, jonka tunnollisesti täytin kolmena vuotena.

Yksi kokeilulajeistani oli amerikanjalava eli valkojalava (Ulmus americana). Aluksi puuni kasvoivat tosi hitaasti. Samaan siemenkokeiluun osallistuneilla lehtipuu oli jo kolmemetrinen, minulla vain polven korkuinen. Kasvualustalla kasvaa muitakin siemenpuita.  Muutamien kasvu oli hidasta, joten en pitänyt kiirettä puiden ja pensaiden siirtämisessä. Kolme amerikanjalavaani saivat rauhassa kasvaa paikallaan ja unohdinkin ne muutamaksi vuodeksi. Puut eivät juurikaan kasvaneet korkeutta, mutta vahvistuivat vähitellen. Sitten ne jo olivatkin niin vankasti juurtuneet paikoilleen, että niiden siirtäminen olisi ollut mieletön homma. Vuosikasvu on viime vuosina ollut niin huikeaa, että muutamassa vuodessa puut olisivat varjostaneet pihani täydellisesti. Sanotaan, että amerikanjalava voi kasvaa kotiseudullaan jopa 30 m, Suomessakin 10-20 m. Muutama vuosi sitten aloitin puiden hamlaamisen eli leikkaan aina keväällä ennen silmujen puhkeamista edellisen vuosikasvun pois, jolloin leikkauskohtaan muodostuu vähitellen palleroita, josta puu lähtee uudelleen versomaan.

Amerikanjalava ennen hamlausta...

...hamlauksen jälkeen

Timjami on kauniin vihreää

Talvimyrsky on riepotellut kasvihuoneesta yhden muovikennon irralleen

Tammikuussa jouluruusussa oli näin lupaavat nuput, mutta helmikuussa nuput olivat muuttuneet ruskeaksi löllöksi

Toisen jouluruusun nuput eivät innostuneet liikaa, joten ne näyttävät vielä siltä, että voisivat kevään edetessä auetakin

Hyötykasvilaatikot odottavat kevättä ja onpa siellä valkosipulin piipat ja ponnahtaneet mullan pinnalle.

Joidenkin kasvien kohdalla pelottaa talvesta selviäminen, kun ei ole lunta suojana. Miten iiristen on käynyt?

Pihalla ei pääse tositoimiin, mutta nyt on aika lajitella siemeniä ja suunnitella kevätkylvöjä.

Siemenet on lajiteltu ja laitettu säilöön. Ylellisyyttä on tällainen siementen säilytyskaappi. Ihan toimiva vanha pakastin on nyt muunlaisessa käytössä, kun pari vuotta sitten ostin isomman.

Tästä se lähtee. Tomaatit, chilit ja muutama tuoksuherne kylvetty. Maalis- ja huhtikuussa on muiden siementen vuoro. Ainoa viime kesältä säilynyt chili kukkii jo.

Kesäkuun 1.

Tarhakotakuusama. Ystäväni muutti viime kesänä kerrostaloon ja toi pihaltaan minulle tämän aarteen. Olen todella iloinen, että onnistuin valitsemaan sille sopivan tuntuisen paikan. Aikoinaan ostin itselleni samanlaisen taimen, mutta se tuli liian märkään paikkaan, eikä selvinnyt edes ensimmäisestä talvesta, saati että olisi koskaan ehtinyt kukkia.

Juhannuspioni

Narsississa monenlaista ötökkää

Tontin avo-ojassa on ihanan paljon kieloja

Kuolanpioni on puhjennut kukkaan

Marja-aroniassa on runsaasti kukkia

Olen kasvattanut nämä amerikanjalavat siemenestä. Ne olisivat kasvaneet mielettömän suuriksi, joten aloitin muutama vuosi sitten hamlauksen. En tiedä, olenko hamlannut ihan oikeaoppisesti, mutta onpa sitten helpompi kaataa, jos eivät tykkää käsittelystäni.

Tulikellukka kavereineen.

Pioni "Kesähamonen" on kukkinut ja tekee nyt siemeniä

Tänään istutin pussiperunat

Maa loppuu kesken ja piti viritellä erilaisia perunankasvatuspaikkoja

'Lady Felicia't odottavat vielä istuttamista tässä vaiheessa

Ensimmäinen unikko

Tämän kuvan kauneutta ei voi ymmärtää kuin toinen poikkeava kaltaiseni. Kaksi oikeanpuolesta kompostikehikkoa on tänään käännetty ja yhteensä niihin lisätty neljä säkillistä hevonkakkaa kerroksittain. Päällimmäinen kerros on uutta valmista kompostimultaa keskimmäisestä kehikosta. Näihin kahteen uusittuun multatuotokseen istutan ehkä kurkun ja kurpitsan taimet. Äärimmäisenä vasemmalla on kompostikehikko, joka on vielä vaiheessa. Kun saan valmiin mullanjämän siirrettyä sopiviin paikkoihin, vaihdan kehikot valmismultakehikon paikalle ja talikoin kompostin takaisin kehikoihin ja lisään hevonkakkaa kerroksiin, työvaihe muistuttaa täytekakun kasaamista. Vuoden päästä on taas ihanaa multaa kasapäin.