Salamanca, Espanja, ostospäivä ja hyvää ruokaa

Loppupäivinä sää muuttui sateiseksi ja viileäksi, mutta ei haittaa, kun on lämmintä päällepantavaa ja sateen kestävä takki.

Hanna ja Kolmonen päättivät viedä meidät ostoksille Salamancan keskustan ulkopuolella sijaitsevaan El Tormes ostoskeskukseen. Sen verran sinne on matkaa, että otimme taksin. Mennessä kyyti maksoi n. 7 €, palatessa 14 €. Vähän tuli ylimääräisiä kierroksia ja turistilisää. Ostokset se sijaan olivat kovin edullisia, puseroita ja tunikoita sai n. 15 € kpl.

Salamancassa on turvallisen tuntuista liikkua ainakin päivisin. Kerran kaupassa sattui ikävän tuntuinen tapaus. Kaksi vanhempaa naista kiersi samoja vaatetankoja kuin minä. Toinen naisista törmäsi minuun epätavallisen töykeästi, jolloin kiinnitin naisiin tarkemmin huomioni. Vaikuttivat kauempaa idästä tulleilta, eivät ainakaan olleet paikallisia. Kun lapset menivät sovittamaan vaatteita, en enää itse viitsinyt kierrellä, vaan menin istumaan ja odottamaan heitä. Siinä istuessani huomasin kuitenkin mielenkiintoisia ruutupaitoja, joita menin hypistelemään. Naiset olivat haukkoina samalla telineellä ja toinen taas tönäisi minua. Siinä vaiheessa minulla alkoi keittää, vilkaisin käsivarrellani roikkuvaa reppuani ja huomasin, että sivutaskun vetoketju oli avattu. Karjaisin naiselle: ”What are you doing!”, niin äkäisellä äänellä, että nainen otti summanmutikassa kaksi puseroa ja lähti kiireesti kohti ulko-ovia sanomatta mitään. Sovituskopit olivat toisella suunnalla. Sen koommin en heitä enää nähnyt. Sivutaskussa oli onneksi vain nenäliinapakkaus, eikä sekään ollut naisille kelvannut vai eivätkö ehtineet suorittaa työtänsä loppuun.

Kalatiskillä olisi ollut paljon mielenkiintoisia kaloja kuvattavaksi. Harmi, kun en huomanut ottaa kuvannäppäyksen ääntä pois. Olisin varmaan saanut rauhassa kuvata, mutta se ääni herätti kalatiskin henkilökunnan. ”Rouva, täällä ei saa kuvata.”

Yhtenä päivänä pelästyin, että olin rikkonut kahvinkeittimen. Olisinko laittanut kapselin jotenkin huolimattomasti, mutta se jäi koneen sisälle, sitä ei saanut pois eikä kahvia alkanut tippua. Onneksi siinä oli joku turva-asetus. Kun aikansa odotti, niin johan alkoi keitin taas pelittää.

El Poney Pisador, Menu del Dia	Yllätysalkupala
Yllätysalkupala	Omena-pinaattisalaatti
Turskalla täytetyt paprikat	Possun sisäfiletta ja roquefort-kastike

El Poney Pisador on mainitsemisen arvoinen ruokapaikka. Tytöt olivat löytäneet sen aivan sattumalta kerran ohi kulkiessaan. Ravintolaa ei kadulle juurikaan huomaa. Rappukäytävästä kiivetään toiseen kerroksen. Ihan kuin tulisi jonkun olohuoneisiin. Meille oli katettu omaan olohuoneeseen pöytä. Musiikki soi hiljaa taustalla. Kiva paikka.

Aluksi meille tuotiin yllätysalkupala. Sitten kukin valitsi listasta mieluisimman.

Matkalla linja-autoasemalle, kohtasimme sepelkyyhkyn

Hevoskastanja kukkii

Lauantaina kävimme ostamassa ennakkoon bussiliput Madridiin maanantaiksi. Tiistaina lähtö kotimaahan oli niin aikaisin, että viisainta oli yöpyä yksi yö Madridissa.

Sunnuntaina kävimme vielä Kakkosen isäntäperheen kanssa herkullisilla tapaksilla Plaza Majorilla sijaitsevassa Cafeteria Bambu'ssa.

Baarin puolella oli väkeä, mutta meidät ohjattiin ruokailemaan saliin, jossa ei ollut muita asiakkaita	Caja Ruralin Menu del Dia
Paprika-tonnikalasalaatti	Asadon kanaa

Illalla taas herkullinen päivällinen Caja Rural nimisessä ravintolassa. Sunnuntaina Menu del Dia on hieman kalliimpi kuin arkena, mutta silti hyvin kohtuullinen eli 15 €

Annokset näyttävät vaatimattomilta, mutta olivat varsin herkullisia. Pimientos Asados con atùn, pollo Asado ja jälkiruokana Natillas con canela, nam!

Bussin ikkunasta näkyi rivi tuulivoimaa

Maanantaina oli lähtö itkuja vailla. Nousimme bussiin ja matkasimme Madridiin. Ruokapaikka löytyi hotellin läheltä. Päivän menu sielläkin hyvin kohtuullinen 12,50. Makkaraa, kanaa, salaattia, flan, leipä ja viini.

Madrid, näkymä hostal Jerez'istä
	Tässä rakennuksessa oli Madridin yöpymispaikkamme, hostal Jerez

Tiistai-aamuna Madridissa otimme taksin lentokentälle. Järkytyimme, kun huomasimme, että lähtöhinta oli 30 €. Taitaa tulla kallis matka! Kiihdytin itseni jo melkein raivon partaalle, mutta Ykkönen käski minua hillitsemään itseni ainakin siihen asti, että päästäisiin ulos autosta. Lopulta hinta lentokentälle olikin kiinteä, huokaisimme helpotuksesta. Taksi nosti tavaramme autosta ilmeettäömänä. Annoin taksille jopa pienen juomarahan ja hymy levisi miehen kasvoille.

Auringonlaskun kultaamat rakennukset ja sateekaari.

Nopeasti meni yhdeksän päivää. Oli tosi mukavaa ja helpottavaa huomata, että Kakkosella oli hyvät oltavat vieraassa maassa ja kielitaito kohenee vauhdilla.

Kotimatka alkaa

Näkemiin Kullanmuru!

Loppu