Salamanca, Espanja 1. päivä

Huomenta Salamanca	Katedraalin tornit näkyvät kuistillemme
Kyllä täällä kelpaa syödä aamiaista	Kuistille pääsee meidän makuuhuoneesta ja olohuoneesta

Aamun valjetessa Salamanca näytti meille aurinkoiset kasvonsa. Ilmaa piti mennä oikein kuistille haistelemaan kameran kanssa.

Kakkonen saapui asunnollemme, kun hän ensin oli vienyt lapset kouluun. Kakkosen tehtäviin kuuluu laittaa aamupala ja eväät kolmelle hoidokilleen. Tytöt ovat 7, 9 ja 12 vuotiaita. Iltapäivällä hän hakee lapset koulusta, vie harrastuksiin ja opettaa englantia ja auttaa muutenkin läksyjen teossa. Perheessä on myös 2 vuotias pikkumies, mutta hänellä on oma hoitaja, joka on samalla taloudenhoitaja. Joskus Kakkonen auttaa myös taloudenhoitajaa.

Salamancan kartta

Herra Vuokraisäntä merkitsee käymisen arvoisia paikkoja monisteisiin

Kuten oli sovittu, herra Vuokraisäntä tuli pienen suloisen tyttärensa kanssa neuvomaan katsomisen arvoiset paikat ja nähtävyydet Salamancassa. Kun hän kirjoitti meille muistiinpanoja sai jokainen vuorollaan viihdyttää pientä hyväntuulista tyttöä.

Emme kovin tarkasti suunnitelleet mitään ohjelmaa. Annoimme päivien kulua ja teimme hetken mielijohteesta mitä milloinkin. Ensisijainen matkamme syy, oli käydä tervehtimässä Kakkosta ja viettää aikaa hänen kanssaan silloin, kun hänellä oli vapaata. Nähtävyydet ja sää eivät olleet listalla ensimmäisinä.

Sitäpaitsi Hanna oli raahannut Kakkosen jo aiemmin automuseoon, joka ei olisi voinut vähempää neitoa kiinnostaa. Siispä hän ei mitenkään voinut suositella mitään museokäyntiä, hänen kiintiönsä oli täynnä. Sensijaan monet naurut saimme, kun tytöt kertoivat tuosta käynnistään.

Salamanca on yliopistokaupunki. Siellä ei ole turisteja riesaksi asti. Paikalliset puhuvat hyvin vähän vieraita kieliä. Vuokraemäntämme on englanninkielen opettaja ja hän kertoi, että nuoret eivät ole kiinnostuineita oppimaan englantia. Sitä kuuli todella vähän.

Kakkonen varoitti, että täällä ei sitten tunneta käsitettä ”ystävällinen asiakaspalvelu” ja vieraisiin suhtaudutaan kohtalaisen tylysti. Ajattelin, että sittenhän meininki on sama kuin Barcelonassa. Sielläkin kiinnitin huomiota ihmisten ynseyteen, mikä aikoinaan tuntui kovin vieraalta, kun olin kuvitellut, että espanjalaiset ovat iloisia ja ulospäin suuntautuvia.

En sitten tiedä, mistä johtui, ehkä korkeasta iästäni, mutta minä sain aina todella ystävällistä palvelua ja aina hymyyn vastattiin hymyllä. Oikein erikseen panin asian merkille, kun siitä kerran oli varoitettu. Koskaan en nuorempana ole saanut niin hyvää kohtelua. Eroa suhtautumisessa vanhuksiin Suomessa ja muualla maailmassa on huikeasti. No, on Suomessakin tosi paljon hienoja nuoria, en valita.

Aamukävelyllä Salamancan keskustassa	Kakkosen kotirappu
Plaza Major	Plaza Major

Katedraali näkyy kaikkialla	Vanhan ja uuden katedraalin tornit
Se näkyy kujillekin	...ja puistosta
Muut joutuvat odottamaan, kun minä huomaan kasveja	Läheltä ja kaukaa

Ensimmäisenä päivänä kävelimme tutustumassa kaupunkiin, kävimme Kakkosen kotikadulla, Plaza Major'in aukiolla, ihmettelemässä yliopistorakennusta ja kahvilassa nauttimassa virvokkeita.

Yliopiston pylvääseen piilotettu sammakko

Sieltähän se sammakko löytyy

Opiskelijoilla on tapana mennä seisoskelemaan yliopiston pylväitten eteen. Heidän on määrä löytää sammakko, joka on pääkallon päälaella. Jos katse sen löytää, tietää se menestystä opinnoissa. Jos taas sammakkoa ei löydä, voi olla varma, että reputtaminen tenteissä on väistämätöntä.

Churro ja suklaakastike, 2 kahvia, 3 jätskiä viidelle 19,80 €

Kahvilassa ei ollut muita asiakkaita sillä hetkellä. Ystävällinen poika kehui Kakkosen espanjantaitoa ja kysyi, mistä maasta olemme. Kakkonen esitteli lisäksi, että tässä on perheeni, kaksi sisartani, äitini ja isoäitini. Poika tuli ihan viereen, katsoi minua pitkään. Sanoi: ”Isoäiti! Luulin, että he ovat sisaruksia (minä ja tyttäreni) ja että hän (siis minä) olisin hänen (siisYkkösen, lapsenlapseni) äiti .” Päiväni kirkastui entisestään. Että pienellä kohteliaisuudella voi olla jollekin iso merkitys!

Lapsia mennään vastaan koululle

Kolmosen hiukset herättivät huomiota

Kun Kakkosen oli määrä hakea lapset koulusta, menimme mukaan. Tapasimme lasten mummin, sydämellisen naisen, joka oli tullut Madridista käyntimme ajaksi auttamaan, jotta Kakkosella olisi enemmän aikaa olla meidän kanssamme. Koulun edessä tapasimme myös muiden lasten mummoja ja koulukavereita. Koulukaverit kiersivät Kolmosta kuin kissa kuumaa puuroa ja ihailivat tämän vaaleita paksuja hiuksia.

Ruokakaupassa on valikoimaa

Eikä juomissakaan ole valittamista, vaikka hinta on käsittämättömän halpaa

Kakkonen lähti lasten kanssa kotiin ja me menimme ruokakauppaan ostamaan aamiaistarvikkeita ja muuta purtavaa, juomia unohtamatta.

Iltapäiväksi ja illaksi Kakkonen oli saanut vapaata ja lähdimme taas kävellen tutustumaan Salamancaan. Telttabasaarista ostin kaksi joustovyötä á 3 €! Olen joskus Italiasta ostanut ensimmäisen joustovyöni ja koska olen kovin ihastunut niihin, pyrin matkoillani löytämään niitä ja jos ovat edullisia ostan niitä lisää. Viimeksi Sisiliassa sain sellaisia 6 €:lla, mutta Suomessa ne maksavat vähintään 15 €, jos ylipäätään mistään niitä löytää.

Siinä kävellessämme kadulla kuuluui yht'äkkiä jostain naisen ääni: ”Piia!” Rouva Vuokraemäntä oli pienen tyttärensä kanssa iltakävelyllä ja tunnisti meidät. Rouva puhui todella hyvää ja selvää englantia. No, ehkä englannin opettajalta voi sellaista odottaakin. Hän ehdotti, että jos haluamme, hän voi tulla keskivikkona opettamaan meille perinteisen espanjalaisen perunamunakkaan valmistamisen. Sellaiseen olimme jo tutustuneet tapas-baareissa ja ehdotus kuulosti tosi mukavalta.

Odottakaa nyt, kun kuvaan vähän kukkivia puita	Lähikuva vielä
Oi, visteria kukkii	Ihana! Vielä lähikuva.
Tuolla on Ponte Romano ja Hannan koti siellä jossakin	Lähikuva muurista

Meidän oli määrä mennä illaksi kasvisravintolaan, mutta se olikin maanantaisin suljettu. Valitsimme ohikulkiessamme siistin näköisen ravintolan, joka osoittautui kalliiksi ja pettymykseksemme ruoka oli luvattoman ala-arvoista ja sen saaminen kesti todella pitkään. Se jäi onneksi ainoaksi sellaiseksi matkamme aikana. Yleensä ruoka oli hyvää ja edullista.

Alkuruoka oli syötävää

Järkyttävä kengänpohja, eikun pihvi lisukkeineen

Tarjoilija yritti kyllä tehdä kaikkensa, että iltamme olisi ollut onnistunut. Pihvini piti olla medium, mutta se oli kuivaa kuin kengänpohja, eikä se edes ollut pihvi, mikälie kuivunut läskin pala. Kun kääntelin pihviä ja kysyin seurueeltani, onko tämä mielestänne medium, tuli tarjoilija oitis kysymään, onko kaikki kunnossa. Hän vei ruokani pois ja olisi tuonut viidessä minuutissa uuden, mutta siinä vaiheessa ei enää liha olisi maistunut. Sain tomaatti-mozarellasalaatin, kun en muuta enää olisi pystynyt syömään, sen verran siinä meni ruokahalut. Lisäksi saimme kaupan päälliseksi yrttiliköörit eikä minun annosta laskutettu. Näki, että tarjoilija oli todella pahoillaan.

Kolmosen valinta oli lammas, koska hänellä on herkullisia kokemuksia isänsä valmistamasta lammasherkusta ja Lemin särästä. Ravintolan lammas oli myös ihan kamalan näköistä ja jäi sekin syömättä. Kolmonen katsoin apean näköisenä, hartiat lysähtäneenä omaa annostaan ja sanoi syvään huokaisten, murheen murtamalla äänellä, alahuuli hieman väpättaen: ”Olen todella, todella pettynyt.” Esikoinen ei edes kunnolla noteerannut nuoren naisen murhetta, mutta Ykkönen, joka on mahdottoman hyvä imitoimaan, esitti meille myöhemmin Kolmosen ”vuorosanat”. Saimmepa mahtavat naurut siitäkin vastoinkäymisestä.

P.s. Yhtä kuvaa klikkaamalla, saat näkyviin tämän postauksen kuvat suurennettuna

Jatkuu...