Kesäkuun pihakierros

Kesäkuun alussa aloitti kuolanpioni ja kuusamapensas yhteiskukintansa

Pihalla aika kuluu kuin siivillä. Tekemistä on vielä paljon, mutta ihanaa on välillä vain olla ja nauttia näkemästään. Usein aamuisin, kun kurkkaan ikkunasta saan kummallisia hepulikohtauksia, kun näen jossain oudon väriläiskän, jota en edellisenä päivänä ole lainkaan huomannut. Ei siinä auta muu kuin napata kamera mukaan ja lähteä pihakierrokselle.

Niittysinilatva Polemonium reptans 'Stairway to Heaven'

Punavihma Cytisus purpureus 'Atropurpureus'

Olen niin iloinen, kun vähäluminen talvi ei ollut tarhakotakuusama Weigela hybr. 'Eva Rathlee':lle tuhoisa. Olen saanut sen Esikoisen anopilta.

Uusi iirispenkki

Viime syksynä perustin uuden iirispenkin, koska olin puutarhaystävien kanssa tullut tilanneeksi 18 uutta iiristä Bourdillon'ilta Ranskasta. Aikaisemminhan en mitenkään ole ollut erityisemmin ihastunut iiriksiin, mutta jotenkin ne vain ovat alkaneet miellyttää. Vielä luetteloita selatessa ihmettelee jotain kummajaista, eikä lainkaan tule miettineeksi värien yhteen sopimista tai muuta sellaista, joka joillekin esteetikoille on ihan välttämätöntä. No, minä en kuulu siihen joukkoon. Ihan hetken mielijohteesta saatan ostaa päräyttää kasvin, joka ei aikaisemmin ole tullut vastaan tai sitten jostain pitää niin kovasti, että ajattelee sille hankkia kaverin.

Erityisesti tämä uusi iirispenkki on saanut minut kiiruhtamaan kameran kanssa kuvaamaan uutuuksia. Luonnossa kaikki näyttää kuitenkin paljon miellyttävämmältä kuin kuvaston kuvissa. Laitan nyt vain makustelua näistä uusista tuttavistani. Jossain vaiheessa varmaan laitan oman postauksen iiriksistä.

Nämä kaksi Lillicolorina ostettua iiristä kukki ensimmäisinä. Luulin, että kaikki 10 Lillicoloriani olisivat samanlaisia, mutta iloisia yllätyksiä putkahteli kesäkuun alussa monen värisinä.

Söpö vaaleansininen	Aika erikoisen värinen, mutta tervetullut
Sinistä ja liilaa, tykkää	Vanhaa rosaa ja lilaa, tykkään

Tässä neljä Lillicoloria kukassa samaan aikaan.

P.o sini-valkoinen 'Consummation,näyttää keltaiselta.

P.o. valko-lila japaninkurjenmiekka 'Kogesho'

Vuonna 2012 tilasin Viherpeukalolta muutaman kasvin, mutta yksikään ei ollut sitä, mitä tilasin Taustan sininen piti olla tiilenpunainen Iris germanica 'Sultan's Palace. Ihan sieviä nämä ovat, mutta ei auta luetteloida näitä e.m. tiedoilla.

Sydämen sykähti muutaman ylimääräisen kerran, kun eräänä aamuna katsoin makuuhuoneen ikkunasta. Idänunikko ”Ida Magus” on usein kukkinut, kun olen ollut mökillä ja huomaan vain terälehden rippeistä, että jotain hienoa on jäänyt näkemättä. Kun tiesin, että emme lähde mökille vielä kesäkuun alussa, odotin malttamattomana nuppujen puhkeamista, joka kestitikin yllättävän pitkään. Eräänä kylmänä ja sateisena aamuna odotukseni palkittiin.

Kolmonen kyseli kerran, että olisiko minulla mitään kesätöitä antaa, kun hänen pitäisi tienata matkarahoja Italiaan. Kyllähän täällä töitä riittää. Poikaystävä on valmistanut minulle hienoja käytäväritilöitä ja niiden asentamisessa ja vanhojen tiilikäytävien poistossa Kolmosen apu olikin tarpeen.

Köynnöspinaatti	Akilleijaristeytymiä
Mansikka 'Jonsok'	Kurjenpolvia
Muuripenkistä siirretyn hostan kauneus tulee tässä oikeuksiinsa	Marja-aronia kukki kesäkuun alussa

Köynnöspinaatti. En ole vielä osannut tästä valmistaa mitään, mutta varmaan toimii samalla tavalla kuin pinaatti yleensä, vai?

Clematis 'Multiblue'

Juhannusruusu kukki tänä vuonna taas paljon ennen juhannusta näin upeasti. Nyt kukinta on jo ohi, mutta kuvan myötä toivotan kaikille Oikein hyvää Juhannusta!

Viimeinen päivä Islannissa

Viimeinen päivä Islannissa oli vapaapäivä, jolloin jokaiselle jäi vielä mahdollisuus käydä ostoksilla, uimassa, ratsastamassa islanninhevosilla tai lähteä valasretkelle. Valitsin valasretken.

Kilpailijan vene lähdössä samoille apajille

Pukeutuminen valasretkelle

Avaruusolioita	Tärisen innosta
Lämpimät haalarit matkan ajaksi ja meripahoinvointipilleri kuului retken hintaan	Kaikille ei kelvannut haalarit

Monenlaista pukeutumista, mutta ehdottoman tarpeelliset olivat lämpimät haalarit, jotka suojasivat kylmältä tuulelta. 

Tuuli oli melkoista ja tukevat jalkineet hyväksi

Oi, suula!

On se suula

Valaita ei sillä reissulla näkynyt, mutta delfiinejä näkivät ne, jotka pääsivät kaiteen viereen. Minä en päässyt, kun oli ihmismuuri edessä. Niinpä kuvailin sitten lintuja. Näin lunnin laskeutuvan veteen, mutta en ollut tarpeeksi nopea ja sitten se hävisi meren laineisiin kuvaajan ulottumattomiin. Suulaparvea oli mukava seurata, kun yksi toisensa jälkeen syöksähteli rajusti kaloja noutamaan. Yksi lensi aika läheltä ja lopun päivää olinkin innoissani, kun sain suulan tallennettua kameraani.

Reykjavikin taloja

Loppupäivän kiertelimme vielä Reykjavikin viehkoja taloja kuvaamassa ja nauttimassa herkulliset leivonnaiset kahvikupposen äärellä.

Koti on tuolla jossain alhaalla

Seuraavana yönä oli herätys klo 3 ja lähtö Keflavikin lentokentälle.

Erityiskiitokset järjestäjille onnistuneesta matkasta ja matkakumppaneille mukavasta matkaseurasta! Olisi mukava päästä Islantiin uudelleen vaikkapa eri vuodenaikoina.

Matkakäsityöna valmistuneet islantilaiset pohjalliset sopivat juhlakenkiin

Islanti Golden Circle, Gullfoss ja Thingvellir'in kansallispuisto

Neljäs matkapäivä jatkuu

Gullfoss'in putoukset

Sigríður Tómasdóttir tullaan muistamaan Gullfoss-putousten pelastajana. Hän syntyi Brattholtissa vuonna 1874 ja asui siellä koko ikänsä. Sisaruksineen hän toimi oppaana putouksilla ja he rakensivatkin sinne ensimmäiset polut turistien kulkea. Sigridur ei ollut saanut virallista koulutusta, mutta oli oppinut lukemaan hyvin ja oli varsin taiteellinen, hyvä kuvittaja ja taitava käsistään.

Ahneet liikemiehet yrittivät ostaa putoukset Sigríðurin isältä ja olisivat maksaneet putouksista 50.000 Islannin kruunua. Vaan isäpä sanoi, ettei myy ystäväänsä. Myöhemmin rahoittajat saivat putouksen kuitenkin haltuunsa vuokraamalla ja aikoivat valjastaa luontoa omiin tarkoituksiinsa. Silloin alkoi sitkeän naisen taistelu putousten puolesta maan tehokkaimpia ja rikkaimpia miehiä vastaan. Päättäväinen nainen teki monta vaikeaa matkaa kävellen tai ratsastaen Reykjavikiin, jonne oli 120 km yhteen suuntaan. Kun kaikki toivo putousten pelastamiseksi tuntui kadonneen, hän uhkasi heittäytyä putoukseen. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän sai apua asianjaja Sveinn Björnssonilta, josta myöhemmin tuli Islannin ensimmäinen presidentti. He onnistuivat kumoamaan sopimuksen ja näin Gullfossista tuli Islannin kansan omaisuutta.

Sigríður Tómasdóttir kuoli vuonna 1957 ja hänet haudattiin Haukadalur hautausmaalle.

Gullfossista tuli kansallispuisto vuonna 1979.

(Lähde: mm Brattholtin verkkosivuilta lyhennettunä ja erittäin vapaasti käännettynä.)

Gasellin taitoa vaatii kiville kipuaminen	Sigríður Tómasdóttir

Thingvellir'in kansallispuistossa kuulee Islannin historian havinaa. Siellä kokoontui maailman vanhimmaksi tunnustettu parlamentti Althing vuonna 930, vuonna 1000 siellä julistettiin kirstinusko Islannin viralliseksi uskonnoksi. Siellä puhemies luki ääneen lakia ja paikka toimi tuomioistuimena ja tarvittaessa säädettiin uusia lakeja. Tänne kokoonnuttiin, kun17.6.1944 Islanti julistautui itsenäiseksi. Paikka on myös mielenkiintoinen maankuoren liikkeiden takia kahden mannerlaatan kohtauspaikkana sekä tuliperäisen maastonsa takia. 

Ei olisi kiva, jos kivi putoaisi	Lähikuva edellisestä
Kaksi kuvaa samasta paikasta eri kameralla	Tässä värit voimakkaampana

Kauniita kiviä

Päivä oli kaunis ja tuulinen

Netistä löytyy aivan uskomattoman upeita kuvia Islannista eri vuodenaikoina. Olen lumoutunut!