torstai 24. tammikuuta 2013

Miksi rypyt kammottaa?


Mummi, miksi sinulla on niin ryppyiset kädet tästä (kämmenselistä), mutta ei niin kamalan ryppyiset täältä (käsivarsista), sanoi Vitonen viime hoitokeikallani. Keskustelimme vanhenemisesta, johon poika kauhuissaan, että hui, hän ei sitten tahdo vanheta. Lohdutin, että ryppyjä hänen ei tarvitse vielä pelätä moneen kymmeneen vuoteen.

Tuli mieleen eräs mainos, jossa botox-hirviön kuvan yhteydessä on teksti tyyliin katso, miten 50-vuotias voi näyttää 30-vuotiaalta. En katsonut.

Aloin kuitenkin miettiä, miksi vanhan ihmisen pitäisi näyttää nuorelta? Miksi eletty elämä ei saisi näkyä? Mitä rumaa ja kammottavaa on rypyissä?
Äiti oli mielestäni nuorena kaunis, mutta niin hän oli vielä vanhana ja ryppyisenäkin.
Tässä äitini 31 ja 80-vuotiaana. Rajasin nuoruuden kuvan niin, että pääsin itsekin siihen mukaan. Pidän tuosta kuvasta ja sen tunnelmasta, vaikka se onkin lavastettu. Minua on aina hirvittänyt kuvaustilanteet, siksi niin harvoin itse olen valokuvissa.

Kaarina 15 ja 83-vuotiaana
Oikean puoleinen kuva 83-vuotiaasta äitini serkusta oikeastaan kypsytti ajatuksen kirjoittaa otsikon mukaisesta aiheesta. Haukoin henkeä kuvan nähdessäni. Kaarina on aina ollut kaunis, mutta minusta hänen kauneutensa ei yhtään vähene siksi, että hän ylpeänä kantaa ryppynsä. Iloinen elämänasenne ja pilke silmäkulmissa tekee ihmisestä kauniin, vaikeuksienkin keskellä. Karjalainen asenne: "Ilo pintaan, vaikka syän (sydän) märkänis!"

Mummo 15 ja 75-vuotiaana
Mummolla ja vaijalla oli 12 lasta, joista yksi kuoli jo vauvana. Työsarkaa riitti vaikka muille jakaa, mutta aina hän auttoi lapsiaan voimiensa mukaan. Monet onnelliset kesät sain viettää mummolassa, kun yksinhuoltajana äitini piti käydä töissä ja lomat olivat lyhyitä. Lapsena minustakin mummo näytti vanhalta, mutta varttuessani ihmettelin, kun hän näytti vuosikymmenet aina samanlaiselta. Mummolla ei ollut aikaa koristella itseään. Muistan, että ainoa itsensä huolittelutoimenpide hänellä oli nutturan kieputtaminen aamusella.

Tuosta kaunistautumisesta taas tulee mieleen kesä, kun olimme porukalla lähdössä Lemille syömään särää. Olin sipaissut huuliini hiukan huulipunaa. Kun Kolmonen (silloin 7 - 8 v.) näki huulipunan, jota en mökkioloissa juurikaan käytä, kauhistui: "Mummi, älä sitten toiste laita huulipunaa, se ei sovi sinulle." En näyttänyt tutulta. :)

9 kommenttia:

  1. Rypytöntä ikäihmistä ei ole ja jos kasvoista on leikkauksin poistettu kaikki rypyt, tulos ei aina näytä kovinkaan luonnolliselta.
    Sinä vanhenet hyvin kauniisti, sillä nuo molemmat 80-vuotiaat ovat suorastaan säteileviä ladyja.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauhistus, mitä meinasin tehdä! Kun piti vastata tähän, painoinkin vahingossa Poista-nappulaa. Huh, onneksi sen sai peruttua.

      Niinpä, ei ole rypytöntä ikäihmistä, vaikka rasvojen myyjät mitä selittävät.

      Olisihan se mukavaa olla vanhetessaan edes sen näköinen, etteivät lapset pelästy, vaikka voi siitäkin taas olla etua joissakin tilanteissa.

      Poista
  2. Sitä samaa minäkin ihmettelen. Miksi ikä ei saa näkyä? Botox tekee kaikista samannäköisiä kuminaamoja ja onko luonnollista, että kuusikymppinen näyttää kaksikymppiseltä? Ei minusta! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Totta puhuen, muistan nähneeni kovasti ryppyisiä ihmisiä lapsena ja nuorena. Enää en läheskään. Ehkä luonto onkin armelias, kun tuo silmien tarkennus muuttuu epäteräväksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän minäkin ihmettelen, kun seitsemänkymppisetkään eivät näytä ollenkaan niin vanhoilta kuin joskus ennen.

      Poista
    2. Piti vielä sanomani, että kauniita kuvia kauniisti vanhentuneista ihmisistä.

      Poista
  4. Se olit varmaan sinä, joka jo vuosia sitten käytit sanaa vaija. Sitä kuulee tai näkee tosi vähän. Minun vaijani olivat kuolleet jo ennen syntymääni, mutta minun vaijoja he kyllä olisivat olleet, jos olisivat eläneetkin.

    Äitini ykköskakkosen opettajana aina kertoi oppilaittensa rakastavasta tavasta nähdä rakkaita ihmisisä, opettaja mukaan lukien. Kerrankin yksi oli katsonut uuden puseron saanutta opettajaansa ja sanonut että sinä opettaja olet niin kaunis kuin se missi Harriet Eriksson. (Kävin äsken googlaamassa, mikä vuosi tuo oli. Huomasin, että äitini oli silloin juuri täyttänyt 60 vuotta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo MM, muistan keskustelumme vaijasta, vai olenko käynyt keskustelua pääni sisässä :)

      Tuosta lasten tavasta nähdä rakkaita ihmisiä tuli mieleen viimeisin hoitokeikkani, kun laitoin Vitosta ja Nelosta nukkumaan. Pyytävät vieläkin niitä lauluja iltasadun lisäksi. Vitonen sanoi: Mummi, sinulla on niin kaunis lauluääni. Olin NIIN otettu ja mielessäni ajattelin, että variksenkin lapsesta oman äidin (mummon) lauluääni on kaunis.

      Kyllä tuntuu hyvältä kauan tuollainen kehu ;)

      Poista