torstai 3. tammikuuta 2013

Veispuukki


Vieläkö joku jaksaa vänistä, ettei sosiaalinen media ole hyvä keksintö. Minä en ole koskaan valittanut. Tänään sattui kuitenkin sellainen tapaus, josta on ihan pakko kertoa, mitä käytännöllistä hyötyä SOMEsta on.

Olin hoitamassa hommia tietokoneella. Samalla kirjauduin fb:iin, koska välillä rentoudun pelaamalla Angry Birds'iä. Kolmonen opetti niin hyviä kikkoja, että niitä pitää kokeilla.

Hetken päästä tuli Kakkoselta tavanomainen chattiviesti, jolla puolin ja toisin kainosti tiedustelemme, voidaanko vaihtaa pari sanaa (ja sydäntä <3).

Kolmonen pitäisi saada kotiin kaverinsa luota, mutta hänen puhelimensa ei toimi. Voisinko minä koettaa soittaa. Ei toiminut minunkaan yhteydenottoni.

Kolmonen on saanut uuden puhelimen, jonka toiminta alkoi tänään. Sille olisi kuitenkin tarvinnut tehdä jotain, jotta puhelimeen pääsisi soittamaan. Ei onnistunut soitto Kakkoselta eikä minultakaan.

Soitin Vävy-kullalle, lapsosten isälle, jolla on kaikki langat käsissään tietotekniikan suhteen. Hän on osasyyllinen lapsen uudesta puhelimesta (lapsen uusi puhelin on pienoistietokone). Vävy-kullalla oli töissä homma päällä, enkä ehtinyt toimittaa asiaani, varmaan oli toinen puhelu tai palaveri, mutta hän lupasi soittaa hetken kuluttua takaisin..

Soittoa ei kuulunut ja laitoin Vävylle tekstiviestin, että Kolmosen kaverille pitää soittaa, että Kolmosen on heti mentävä kotiin. Ruoka odottaa. Homma hoitui, lapsi meni kotiinsa ja sai ruokaa.

Minulle oli tullut prosessin aikana puhelu, että tilaamani uusi Lumia 920 on saapunut ja vieläkö haluan sen. Laitoin auton lämmitykseen ja tunnin päästä kävin hakemassa
tämän
Onneksi on se sapattivuosi. Tätä pitää harjoitella. Osaan jo vastata puheluun ja lukea tekstiviestin. En vielä testannut lähettämistä, koska puhelin on latauksessa. Joo, joo, on se tekosyy. Menen lukemaan ohjekirjaa.


10 kommenttia:

  1. Onkin hauskaa muistella entisiä aikoja ja hämmästyttää nettinatiiveja kertomalla miten ennenvanhaan pärjättiin ilman mobiileita ja veispuukkia :)

    Onnea uudelle tietokoneelle, joka mahtuu taskuun! Uskomatonta, että osaat jo soittaa sillä!!

    VastaaPoista
  2. Nonnih, Vallaton, olet siis siirtäytynyt toiselle alustalle. Onneksi olkoon täälläkin! Niinpä se, että uusi vuosi ja uudet kujeet. Terveisiä Istanbulista! Matkakertomusta valuu blogisivuille sitä mukaa kuin tekstiä kuvineen valmistuu. Osoite entinen.
    Meillä Toinen odottaa viimeisintä Lumiaa ja tyrkyttää minulle entistään, joka on sisäänajettu.Vähän mä emmin, en tykkää hipaisunäytöistä. Kirjaimetkin on niin pieniä, ettei nää ilman laseja niin kuin nyt. Mutta ehkä mä kokeilen kumminkin.

    VastaaPoista
  3. Marjatta, yritin vastata Lumialla, mutta en ole asentanut sinne vielä kaikkea tarpeellista, joten vastaaminen oli kovin vaikeaa. Tuo Anonyymi olen minä. Kirjoitin ensin pitkiä pätkiä ja katosivat mokomat. Sitten lyhensin teksin minimaaliseksi ja se on näköjään tullut perille. Puhelimella näytti, että sekään ei lähtenyt. Höh!

    Ellinoora, kiitoksia! Odotan innoissani Istanbulin matkakertomusta. Ota vaan Toisen Lumia harjoittelukappaleeksi, kohta haluat kuitenkin oman uudemman, isommalla ruudulla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas jotakin, minä en ole tainnut omalla iPhonellani vielä bloggata... Kurkkinut kyllä ja ihastellut kätevää mobiiliversiotani. Feisbuukkiin olen kyllä joskus päivittänyt ja kuvankin heittänyt. Kyllä me ollaan eteviä mummoja ;)

      Poista
    2. Tänään menikin Lumian kanssa koko päivä, kun päivitin yhteystietoja. Operaattorin liikkeessä eivät saaneet kaikkia yhteystietojani päivitettyä. Aloin sitten selata miljoonia yhteystietoja, niin äitiä tuli ikävä.

      Se on ottanut kaikki fb kaverien, osoitekirjan yhteystiedot ja kaikki mahdolliset samaan pötkylään. Osalla kavereistani oli ainakin 3 yhteystietoa, mutta ne sai aika kätevästi linkitettyä yhteen. Nyt en vain tiedä, mikä linkitetyistä puhelinnumeroista on uusin ja se todennäköisesti toimivin. Hitsi, kun kaverit vaihtavat yhtenään puhelinnumeroita ja sähköpostiosoitteita!

      Poista
  4. Olet tosiaan Valaton. Niin moderni, kun diggaat viimesen päälle olevia vempaimia. Niin sitä pitää. Itselläni on ikivanha känny, pärjäilen sillä, mutta ilman läppäriä en enää pärjäile.

    VastaaPoista
  5. Aimarii, olen kyllä aina tykännyt teknisistä vempaimista ja yrittänyt opetella enemmän kuin pakolliset kuviot ovat vaatineet työvuosinakin. Tuo vapaaehtoisyhteisö, jossa olen ollut mukana sen perustamisesta lähtien (1997) on ikäihmisten tietotekniikkayhdistys, jonka kautta olen liittynyt mukaan tietokone- ja kännykkäopastajiin. Muutamalle ikääntyneelle on vuosien mittaan tullut opetettua ainakin jotain.

    Sinulla on ihanan näköiset sivut. Täytyy joskus ajan kanssa tutustua.

    VastaaPoista
  6. Hiano vekotin on se! Mulla vaan alkaa näkö olemaan siinnä tolalla, että tarttis olla suurensuuret suurentavat klasit, jotta näkisisin kirjottaa tuollasella..Mun tarvii jatkaa tälläsellä suurella mallilla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hianossa vekottimessa on kaikenlaisia hianouksia. Siinä voi mm suurentaa näytön tekstiä. Ensin ajattelin, ettei mun sormet millään mahdu kirjoittamaan kapeita merkkejä, mutta kun harjoittelee, huomaa kaikenlaista jännää. Esim. kun pitää sormea väärän kirjaimen kohdalla nostamatta sormea ja siirtää sitä kohti oikeaa, niin vaihtoehdot näkyvät suurina ja sitten voipi päästää irti eli hyväksyä ehdotuksen. Alan päivä päivältä tykätä enemmän vempaimestani.

      Poista