torstai 22. lokakuuta 2015

Kypros, Larnaka - Pafos

Tiistaipäivän retki Larnaka - Pafos, on merkitty oranssilla karttaan. Paluumatkalla piti tehdä kaksi ylimääräistä koukkausta Kantousta Omodokseen (lounas) ja Limasolista Monagriin (munkkeja, mehua ja pontikkaa), mutta kuljettajamme ehdotti karttaan merkittyä sinistä reittiä Mandriasta vuoriston kautta Monagriin ja sieltä Limasolin kautta takaisin Larnakaan.

Matkatoimisto ei muuten tarjonnut retkillemme suomenkielistä opasta, vaan meidän Aunepa hankki sellaisen Suomesta hyvien suhteiden avulla. Aivan upea Helena, joka on asunut Kyproksella 33 vuotta oli kahden päivän ajan oppaanamme. Saimme rautaisannoksen tietoa saaren historiasta tähän päivään asti ja kaupanpäälliseksi kuulla kiehtovia tarinoita kreikan mytologiasta.

Pafos

Kauimmaiset kivet meressä on tarun mukaan Afroditen syntymäpaikka

Kyproksen tasavallan 1. presidentin patsas Pafoksessa

Ensimmäinen pysähdys- ja valokuvauspaikka Petra tou Romiou, Afroditen syntymäpaikka. Matka meni nopeasti mielenkiintoisia tarinoita kuunnellessa ja maisemia katsellessa. Sitten oltiinkin jo Pafoksessa. Bussin ikkunasta ehdin kuvata arkkipiispa Makarioksen, Kyproksen ensimmäisen presidentin (1960 – 1977) patsaan.

Bussi vei meidät arkeologiselle alueelle. Siellä kohteemme oli Dionysoksen talo, jossa kuljettiin puusiltoja pitkin ihaillen kaivauksissa löydettyjä mosaiikkilattioita mielenkiintoisilla tarinoilla höystettynä.


Dionysoksen talon puusillat mosaiikkilattioiden katseluun

Riikinkukko

Thisbe ja Pyramus

Icarius, puolipukeinen Acme ja Dionysos

Icarius ja ensimmäiset viininjuojat. Juo hyvin ja ole onnellinen. Juo viisaasti ja kohtuullisesti, ei näin

Apollo ja Dafne ja tämän muuttuminen laakeripuuksi

Geometrisiä kuvioita

Geometrisiä kuvioita, ei köynnös vaan tummia ja punaisia neliöitä
Eros suuttui Apollolle ja lupasi näyttää, mihin hänen nuolensa kelpasivat. Hän ampui Apolloon kultaisen, rakkauden nuolen, jolloin Apollo rakastui ensimmäiseen vastaantulijaan, joka oli joenjumalan Peneioksen kaunis tytär. Dafneen hän ampui lyijyisen, vihan nuolen. Epätoivoissaan Apollon lähentymistyrityksistä Dafne pyysi hädissään isäänsä pelastamaan hänet, koska olisi parempi kuolla tai muuttua muuksi kuin joutua Apollon käsiin. Näin Dafne muuttui laakeripuuksi. Apollon lempi kohdistui sitten ihmeteltävän kauniiseen laakeripuuhun, jonka lehviä hän siitä pitäen kietoi päänsä ympärille. (Lyhennelmä Claes Lindskog: Kreikkalaisia jumalaistaruja ja satuja)

Dionysoksen taloon tutustumisen jälkeen oli mahdollisuus kierrellä satama-alueen kojuissa tai nauttia virvokkeita. Jätski oli hyvää ja vesipullo tarpeen.

Kuninkaitten hauta-alue
Kuninkaitten hauta-alue, suuri arkeologinen kaivausalue

Kohta laskeudumme alas hautaan

Rohkeasti alas hautaan

Hautakammion katon kuvioita, hometta?

Hautakammiossa

Kurkistus toiseen kammioon

Ylösnouseminen haudasta

Maan päällä jälleen

Lyhyt ajomatka bussilla seuraavaan arkeologiseen kohteeseen eli Kuninkaiden haudoille.
Kymmenen askelta alas hautaan ja saman verran takaisin.
Ylösnouseminen haudasta

Matka jatkuu kohdi Omodosin kylää
Bussimme oli aika pitkä

Taitava bussikuski

Kapeikkoja tiessa

Kääntöpaikka

Vähän eteenpäin kohti seinämää

Vähän pakittamista

Taas eteenpäin. Toivottavsti mutkasta ei tule ketään!

Vähän vielä taaksepäin, hyvin menee

Oikaisua hivenen

Ja voilà, aplodeja kuskille!

Haudasta nousemisen jälkeen alkoi matka kohti Omodosta, lounaspaikkaan. Kuljettajan piti ajaa risteyksen ohi paikalle, jossa bussin voitiin kääntää. Mutka oli niin jyrkkä ja nousua sen verran, että bussin pohja olisi ottanut kiinni. Kääntöpaikka ei ollut oikeasti kääntöpaikka, vaikka kuvasta niin voisi luulla. Tien kohdassa oli sen verran tilaa, että taitava kuljettaja pystyi muutaman kerran vekslattuaan kääntämään bussin takaisin tulosuuntaan. Kuljettaja tiesi, miten toimia.


Matka jatkuu ylöpäin

Näistä keltaisista marjoista tehdään hilloa tai maustetta. Mitä lienevät? Ei näytä sumakilta.

Viininkorjuu täydessä käynnissä

Auto on lastattu? - viinirypäleillä!

Viininkorjuu täydessä käynnissä.


Omodos. Olikin jo nälkä

Nämä eivät näytä kauhean herkullisilta

Ruokailu Omodosin kylässä
Monagri
Mahtavan upeita, isoja viiniruukkuja Monagrissa

Korukauppa

Kyproslaisia makeisia

Katossa roikkuvat eivät ole makkaroita, vaan mehuhyytelöön kostutettuja manteleita.

Matka jatkui kohti Monagrin kylää. Siellä osa porukasta kävi tutustumassa paikalliseen kirkkoon, mutta minulla ei ollut huivia peittämään käsivarsia, joten kiertelin kujilla ja ostin kaikenlaista tarpeetonta.

Mummelin neulapitsi maksoi n. 10 - 15 €. Hän sai melko monta valmistamaansa kaupaksi porukallemme ja oli varmaan tyytyväinen päivän tienestiin. Hymy ainakin irtosi herkästi.


Munkkeja ja hilloa leivän päälle

Pihan mänty

Pieni kappeli, jossa seurakunnan paikat ulkosalla.

Pienessä kappelissa paikka vain papille ja ikoneille

Tunnin ajomatkan päässä pysähdyimme vielä pienen kylän koululla, jossa meille tarjoiltiin leipäpalan päälle itsetehtyjä hilloja, munkkeja, mehua ja pontikkaa. Hilloja, paikallista makeaa viiniä ja teetä yms oli myös myynnissä.

Koulun vieressä oli pieni kodikas kappeli, jossa seurakunnan penkit olivat ulkokatoksessa.
Pihalla kasvoi upea, ikivanha oliivipuu


Upea oliivipuu

Vanhakin oliivipuu tuottaa hedelmiä

Pihalla kasvoi upea vanha oliivipuu.

Oppaamme kertoi tien vieressä kasvavasta keltamarjaisesta pensaasta, että siitä valmistetaan sumac-nimistä maustetta. Suomalaista nimeä kasville hän ei tiennyt. Minä heti ”kaikentietävänä kasvi-ihmisenä” epäilin, että voisiko olla sumakki? Olin järkyttynyt, kun en osannut pitää suutani kiinni, koska tiedän vain myrkyllisiä sumakkeja. Kotona piti sitten ottaa asiasta selvää. Sumakkipensaista sain sen verran tietoa, että niitä on n. 150 lajia, joista tuoksusumakki (Rhus aromatica) saattaisi olla merkittävä lisä viljeltyyn koristepensasvalikoimaamme (Mustilan arboretumin moniste vuodelta 1992.) Samassa monisteessa on myös tieto, että sumakeista mm. myrkkysumakki (Rhus vernix) ja myrkkymuratti (R. Radicans), molemmat ovat kasvualueidensa myrkyllisimpiä kasveja. En tiedä, oliko tuo tien varrella kasvava pensas sumakki ollenkaan. Kuva ylempänä (viinirypäleillä lastatun auton yläpuolella) ei oikein näytä sumakilta. Rakkaat matkakkumppanit: Älkää menkö syömään sumakkipensaan marjoja, ennenkuin otatte selvää! Netistä löytyy kyllä sumacilla maustettuja ruokia.

8 kommenttia:

  1. Jestas, mitä kuvia, kertakaikkiaan!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilukissi! Otin yli 800 kuvaa. Vähän on vaikea valita riittävän vähän, ettei lukijoille tule ähky :)

      Poista
  2. Hienoja paikkoja, hienoja kuvia! Kiitos! Joskus istuin Pafoksen niemellä korkeassa ruohikossa. Se Välimeren leppoisa tuuli! Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Riitta kommentistasi! Tuonne Pafokseen on aiemmin ollut aika hankala reitti. Nyt on moottoritie rakennettu ja matka sujui.

      Poista
  3. Nam mitä herkkuja ja maisemia ja historiallisia upeuksia, mieli polttelisi niin kovasti etelän lämpöön.

    Mukavaa alkanutta viikkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se kiva silloin tällöin päästä syömään toisten valmistamaa ruokaa etelän lämpöön :)

      Poista
  4. Mietin, mihin näistä kommentoisin, kun joka kuvaan ja tarinaan teki meli nyökytellä.... Tässä oli kuitenkin yksi asia, johon on ihan pakko liittyä.

    Me asuimme syksyn 1970 Nikosiassa (alueella, joka on nyt turkkilaisella puolella). Mies oli YK-joukoissa. Osana hänen työtään oli järjestää vapaana oleville miehille saareen tutustumista, joten hän kiersi varmaan saaren kaikki tärkeimmät paikat. Joskus minäkin olin mukana, vuokra-autolla. Vapailla kiertelimme muutenkin saarta, juuri noilla paikoilla, Lefkarassakin. Siihen aikaan saari ei ollut vielä jäettu, mutta joihinkin paikkoihin ei ollut lupa mennä
    .
    Vuonna 2006 kävimme saarella toisen kerran ja sen jälkeen vielä kaksi kertaa. Joka kerran olemme olleet yötä Larnakassa !!! Niin tuttuja maisemia ja samoja huomioita katulampuista ja rantabulevardista jne. Viimeksi poikkesimme taas myös Lefkarassa.
    käyskentelimm3 taas tuolla mosaiikkialueella. Kulkuväylilläkin oli aina siellä täällä mosaiikkipaloja. Kumarruin ja kosketin niiitä - ja mietin, millainen ihminen aikoinaan oli sen palan omilla sormillaan siihen laittanut..Jännä tunne. Varmaan lähin yhteys sen ajan ihmisiin :)

    Kiva kun kerroit tästä kaikesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkohan kerran - tai kaksi kertaa - sanonut pitäväni kommenteistasi kovasti. Aina yhtä mukava lukea niitä. Olisit vain nyökytellyt jokaisen postauksen kohdalla ääneen :)

      Sinä se olet ehtinyt asua monenmoisissa paikoissa!

      Yksi mun nuoruuden ihastuksista oli myös Kyproksella YK-joukoissa, olisiko ollut 60-luvulla.

      Poista