torstai 15. lokakuuta 2015

Kypros, Larnaka – Lefkara

Yhtä kuvaa klikkamalla, saa näkyviin kuvat suurennettuna. Kuvia on niin paljon, että vaikeaa valita :) Kaksi leveää kuvaa ei mahdu ilman pienennystä rinnakkain.

Matka Kyprokselle oli suurelta osin räätälöity ryhmällemme. Hotelli oli huoneistohotelli, johon ei kuulunut esim. aamiaista. Huoneissamme oli oma keittiö ja lähistöllä runsaasti aamiaispaikkoja. Aikaisten lähtöjen takia ryhmäjohtajamme, Aune oli kuitenkin tilannut meille joka aamuksi runsaan ja maittavan aamiaisen. Jos retkipäivinä kaikki 33 naista olisi omia aikojaan etsinyt lähistön aamiaispaikat, olisi joukon kokoaminen saattanut olla suhteellisen haasteellista. Kätevää oli aamiaisen jälkeen hilppaista huoneeseen hakemaan tarvittava rekvisiitta ja eikun menoksi. Taisi hotellin johtokin olla tyytyväinen lisätienestistä. Ilmastointikaan ei kuulunut hotellin vakiohintaan, vaan sen sai lunastaa vastaanotosta Aunen laskuun. Hieno juttu sekin, koska päivisin lämpötila nousi jopa +30° C.


Matkalla Lefkaran kylään bussin ikkunasta tuulimyllyt ihastuttavat

...ja aurinkopaneelit

...ja tietysti maisemat

Yhä ylemmäs



Bussikuski jätti meidät Lefkaran kylään ja tuli illalla hakemaan

Lefkaran nuorisokeskus, määränpäämme

Ensimmäisen päivän räätälöity retki tehtiin Larnakasta n. 60 km päähän sijaitsevaan Lefkaran käsityöläiskylään, jossa raikas vuoristoilmasto ja käsityöguru Rita otti meidät ystävällisesti vastaan.

Lefkaran pitsi
Lefkaran pitsiä


Naiset brodeeraavat, kuten jo vuosisatoja sitten

Meidän ahkerat naiset


Rita leikkaa mallitilkkuja tosi näppärästi

Ei se vielä meiltä onnistu. Vaatii tarkkaa näköä, jos ei malli ole sormenpäissä.

Vaikka käsityöihmiset osaavat brodeerattuja revinnäistöitä, nämä Lefkaran pitsityöt tehdään noudattaen tarkkaan tiettyä ikiaikaista perinnettä. Tätä pitsin valmistustapaa kutsutaan lefkaritiko'ksi. Menetelmä on listattu Unescon kulttuuriperinnekohteeksi. Lefkaran naiset ovat valmistaneet sukupolvesta toiseen pitsitöitä pöytäliinoiksi, lautasliinoiksi, sängynpeitteiksi, lakanoiksi, tyynynpäällisiksi ja verhoiksi sekä omaan käyttöön, että myytäväksi.

Sillä välin, kun naiset tekivät näitä hienoja käsitöitä, kiersivät kylän miehet ympäri Eurooppaa 1900-luvun loppuun asti myymässä ja tekemässä pitsitöitä tunnetuksi. Kylä vaurastui ja sinne rakennettiin mm kouluja, kirkkoja, tavernoita ja kunnostettiin käsityökeskus. Naiset eivät henkilökohtaisesti saaneet palkkiota työstään, joten 1970-luvulla naiset päättivät ottaa myyntihommankin hoitaakseen.

Kerrotaan, että Leonardo Da Vinci vieraili Kyproksella tarkoituksenaan suunnitella Famagustan (aavekaupunki Kyproksella) muurit. Palatessaan hän otti mukaansa Lefkaran pitsiä Milanon Katerdraalin alttarin koristeluun.Tuota arkeologisissa kaivauksissa löydettyä pitsikuviota kutsutaankin Leonardo-kuvioksi.

Aikaisemmin työmateriaalina oli käsinkudottu ohut pellavakangas, josta poistetaan loimi- ja kudelankoja, leikataan tiettyjä kuvioita ja syntyneet ”aukot” ommellaan valkoisella (ruskealla tai beigen värisellä) helmipuuvillalangalla monimuotoisiksi pitsikuvioiksi. Aito Lefkaran pitsityö on käännettävä, eli sitä voi käyttää myös nurin päin. Työssä käytetään vain perinteisiä kuvioita, jotka opitaan äidiltä tyttärelle. Jäljitelmiä löytyy runsaasti ympäri saarta ja ulkomailta. Nykyään kangasmateriaali voi olla myös puuvillaa tai silkkiä.

Matkakäsityö


Tästä se lähtee. Kylän ompelutyynyt lainassa.

Ensimmäiset reunuslangat poistettu

Opettajan leikkaama Leonardo-kuvio, reunan muurahaisenpolku tehty ja reunakuvio vaiheessa

Näin pitkälle emme päässeet. Open ostettu liina.

Rita johdatti meidät Nuorisokeskukseen, jossa hän opetti meille kädestä pitäen Lefkaran pitsityön saloja. Päivän harjoittelun jälkeen jatkoimme harjoittelutilkun tekemistä parina päivänä hotellin uima-allastasanteella. Sinnekin Rita tuli vielä eriksiin näyttämään, miten kankaaseen leikataan kuvioita. Aika moni halusi omaan tilkkuunsa Leonardo-kuvion.

Meille kerrottiin, että retkipäiväksi valikoitui sunnuntai siksi, jotta kylän naisten vapaapäivänä saatiin kerättyä kaikki kylän tyynyt, joiden päällä työtä normaalisti tehdään.

Käsityökeskuksessa


Käsityökeskuksen tuoleja

Ritan myymälän liina


Portaat johtavat talojen katolle. Pakoreitti valloittajien varalta.

Filigraanityönäytös





Nuorisokeskukseen saapui myös hopeaseppä näyttämään meille, miten syntyy lefkaralainen filigraanityö, jossa ohuesta hopealangasta syntyi kaunis esine.

Nuorisokeskuksen väki valmisti meille herkullisen meze-aterian. Olin niin hämmentynyt, etten älynnyt kuvata toimitusta, kun lautasta lautasen perään kiikutettiin pöytiimme. Siinä oli salaattia, grillattuja lihoja, itse tehtyä makaroonia, riisi-lammashöystöä, erilaisia tahnoja ja ja ja...


Rita ja miehensä

Filigraanikoruja

Korvikset keskellä halusivat tulla minulle

Siinä ne nyt roikkuvat

Rita esitteli meille Lefkaran kylää kävellen. Lopuksi pääsimme hänen myymäläänsä valitsemaan kaikkea ihanaa.

Kävelykierros Lefkaran kylässä


Koulun piha ja ihana saviruukku

Kapeita kujia

Pikkusankareita









Isoissa saviruukuissa on säilytetty oliiveja ja viiniä. Nyt osa oli nostettu puutarhan koristukseksi.

Vaikka luet matkaoppaista mielenkiintoisista paikoista, eivät ne ehkä erityisemmin sykähdytä. Usein vasta paikan päällä omakohtainen kohtaaminen avaa silmät näkemään. Tiesin, että opistoni käsityömatkat ylittävät aina odotukseni, enkä ollut väärässä. Päivä oli super ihana.

Kuvauksellisia portteja







8 kommenttia:

  1. Mahottoman hienoja kuvia, Vallaton! On siinä kyllä taitajaa monenmoista saarella - ja myös matkalla sinne. Mielenkiintoista miten pitsitaito muokkaantuu hiukan omanlaisekseen eri puolilla maailmaa. Itse olen aina ihaillut erityisesti filigraanitöitä, kun on kohdalle osunut. Espanjassa viimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja noita pitsitekniikoitakin on aikas monenmoista. On nypläystä, virkkausta, tätä revinnäistä, joka kai oikeastaan on brodeeraamista ja sitten on vielä ainakin neulapitsiä. Eli sitä tehdään silmäneulalla! Mulla on jossain vaiheessa tulossa kuva mummosta, joka sellaista tekee.

      Poista
  2. Huikeita töitä! Aikaa vievää ja vaatii kyllä niin paljon kärsivällisyyttä ja näppitaitoa, että nykyihmiseltä harvoin löytyy. Saavatko he niistä tarpeeksi myyntihintaa vaivaan nähden?
    Upeita kuvia matkaltanne, vanhaa ja pittoreskia kylämaisemaa, kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ne mummot, jotka noita pitsejä tekevät eivät käytä edes silmälaseja! Niillä on näkö sormenpäissä tai selkäytimessä.

      Kyllähän liikkeissä aidot lefkaritikot maksavat, mutta jäljennöksiä (koneella tehtyjä) voi saada hyvinkin huokealla. Pienet alusliinat eivät ihan hirveästi maksaneet.

      Me emme saaneet sitä pientä mallitilkkuakaan valmiiksi, mutta siihen on hyvä harjoitella halutessaan myöhemminkin. Ja mehän olimmekin vasta opissa. Paljon virheitä siinäkin ehti tehdä.

      Poista
  3. Hei, oli oikein ihanaa lukea matkastasi Puolaan. Me olemme käyneet siellä pariin otteeseen ja tyttäreni käynyt koulua Puolassa hetken aikaa. T: Nelli

    http://villananna.blogspot.fi/search/label/Krakova

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelli L, kiva kun kommentoit ja jätit linkin mukavaan blogiin. Puolan ruokakuvia katsellessa tulli nälkä. Ja näyttää olevan siellä olevan paljon muutakin mielenkiintoista.

      Poista
  4. Wau mikä matka, on teillä taatusti ollut kivaa! Korvikset ovat todella nätit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva matka ja tykkään noista korviksista :) <3

      Poista