torstai 29. lokakuuta 2015

Kypros, Larnaka - Nikosia

Keskiviikon Nikosian retkeä varten piti muistaa ottaa passi mukaan, koska matkaan kuului käväisy kahtia jaetun kaupungin turkkilaisella puolella.

Hiuksia kammatessa kädestäni tipahti harja sängyn alle. Polvistuessani nostamaan harjaa, huomasin sängyn alla jotain, mikä ei sinne kuulunut. Ilokseni sieltä löytyi toinen rantajalkineeni, jonka luulin jääneen kotiin. Olipa viisas harja, kun huomasi pudota ennen kotiin lähtöä! Kyllä olisin ikuisesti jäänyt ihmettelemään, kun kotoakaan en kenkääni olisi löytynyt.

Ensimmäinen vierailukohde oli Nikosian käsityökeskus, jossa henkilökunta on pakolaisia Turkin miehitetyltä puolelta (niin ymmärsin). Pääsimme seuraamaan taitavien henkilöiden työskentelyä.


Nikosian käsityökeskuksen sisäpiha kauniine istutuksineen



Pitsikuvio verhossa. Minusta tuo näytti virkatulta pitsiltä. Ainakin joskus olen tehnyt samanlaista.

Pitsinen revinnäistyö
Siistin ja kauniin sisäpihan kautta kuljimme eri osastoille. Kirjontaosastolla oli jo tutuksi käyneitä pitsi- ja revinnäistöitä.



Kangaspuiden loimi roikkuu yläorressa


Koristeellinen kangaspuun luha

Kankaankudonnan osastolla huomiota kiinnitti erikoiset kangaspuut, jossa kyproslaiseen tapaan ei ole lainkaan loimitukkia, vaan loimi roikkuu vapaasti puiden yläosassa, palloksi koottuna lettinä. Kutomisen edistyessä palloa puretaan sopiva määrä ja kun loimi on lopussa, siihen laitetaan painot, jotka pitävät loimilangan sopivan tiukkana.


Ohuenohutta silkkilankaa

Silkkiperhosen kehitys

Samalla osastolla nainen kehräsi ohuenohutta silkkilankaa.


Taidokkaita puuleikkauksia

Erilaisia puuleikkauksia piti kuvata tarkkaan

Puutyöosastolla tehtiin taidokkaita puuleikkauksia.

Savityöosastolla oli monenlaisia purkkeja, ruukkuja, astioita ja koriste-esineitä




Metallityöosasto



Hopeaseppä

Mosaiikkitöitä


Nahkarumpuja ja poppanakasseja



Kierroksen jälkeen käsityökeskuksen kaupassa oli mahdollisuus tehdä ostoksia.






Julia Astreou'n kudontapaja




Seinällä loimitukki vie pienen tilan

Seuraava kohde Nikosiassa oli Julia Astreou'n kudontatyöpaja, jossa taiteilija esitteli töitään. Ostin rannekorun, johon oli kudottu kuparilankaa. Kerrottiin ihmekorun helpottavan reumatismia. Minulla oli kipeä hiirikäsi (liian pitkiä rupeamia tietokoneen äärellä) vaivannut pitkään. Yhden päivän korua pidettyäni ihmettelin, missä kipu.






Yhteinen lounas monine herkkuineen.

Käväisimme pikaisesti Kansantaiteen museossa, jossa ei saanut kuvata.


Vapaudenpatsas Nikosian kreikkalaisella puolella

Matka Nikosian rajavyöhykkeelle

Miehitetyn Nikosian puolella en muualla uskaltanut kuvata kuin täällä entisellä kamelien juottopaikalla


Lopuksi poikkesimme turkkilaisen miehitysalueen entisellä kamelien juottopaikalla, jossa mahdollisuus nauttia virvokkeita ja sortua turistimyymälöiden houkutuksiin. Ostin pieniä jääkaappimagneettilaattoja.

Hotellille palauttuamme kipaisimme meressä uimassa ja suihkun jälkeen nautimme pimenevässä illassa rantakahvilan mango-mansikkasmoothien.

2 kommenttia:

  1. Oi mummeli niin mahtava reissu ja nuo puuveistokset ovat aivan upeita! Kivaa iltaa <3

    VastaaPoista
  2. Just huomasin, että olit kommentoinut tuolla aikaisemmin, enkä ole sanonut mitään. Hyi minua!
    Tässä flunssan kourissa yritän kärvistellä. Kaikki ihanat liikunnat jäävät nyt väliin, mutta sainhan sentään yhden päivän lisättyä matkakertomukseen :)
    Kivaa iltaa sinullekin!

    VastaaPoista