Nikosian retken
jälkeen ei ohjelmassa enää ollut järjestettyjä retkiä, vaan
saimme sopivan levähdystauon ennen kotiin paluuta. Torstaina 1.10.
on Kyproksen itsenäisyyspäivä, jolloin matkatoimiston
ilmoituksen mukaan eivät kaupatkaan ehkä ole auki.
Meillehän sopi
oikein hyvin jatkaa hotellin uima-allasosastolla matkakäsityön
tekemistä. Rita tuli vielä kerran neuvomaan pidemmälle ehtineille
lisää uusia työvaiheita. Hänellä oli mukanaan muutamia koruja,
joita hän oli menossa viemään Larnakan korukauppaan. Ostin häneltä
vielä ihastuttavan pillerirasian ja turkoosit korvakorut.
|
Pillerirasia |
|
|
on hieno! |
|
Itsenäisyyspäivää
kyproslaiset eivät kummemmin näe syytä juhlia, mutta hotelli oli
järjestänyt buffeeillallisen uima-allasosastolla.
Roskakuski
karautti paikalle ja pysähtyi meistä pienen matkan päähän, tuli
juttelemaan ja tarjoitui ottamaan mummoista kuvan. Ja se
auringonnousu!
|
Tämän liinan valmistamiseen on varmasti kulunut aikaa |
|
|
Henkilö mittatikkuna, eli liina on todella valtava |
|
Kävimme
läheisessä Pierides museossa, jossa aivan mielettömän suuritöinen
liina lasivitriinissä. Piti pyytä ihminen mittatikuksi.
|
Tällainen näkymä on vain kuvattava joka suunnalta |
|
|
Viimeisenä
päivänä teimme loput ”pakolliset” hankinnat.
|
Erilaisia tarroja lukijalapsukaisille |
|
|
Ostin lukumummin
pienille lukijoille tarroja, joita lapset saavat kirjanmerkkiinsä
lukutuokion päätteeksi.
|
Saippuoita piti ostaa, kun havalla sai ) |
|
|
Muistikirjoja itselle ja lastenlapsukaisille |
|
|
Jaakaappimagneetteja |
Appelsiineistä
puristettu tuoremehu houkutteli pienelle tauolle. Kreikkalainen kahvi
maistui Lefkarassa makoisalle, joten pitihän sitä kokeilla
Larnakassakin. Huomaa rannekoru, johon kudottu kuparilankaa. Eipä
särkenyt illalla kättä. Oikeasti! Ihmettelen suuresti.
Maapähkinöitä,
mainos pähkinäkaupan seinällä
Illalla menimme
koko porukka läheiseen ravintolaan yhteiselle päätösillalliselle.
Ravintolan erikoisuutena on suuressa uunissa yön yli haudutettua
lammasta. Tuli mieleen Lemin särä. Herkullista, ulkonäkö ei tee
oikeutta suussa sulavalle herkulle.
Pari viikkoa
matkan jälkeen Aunelta tuli viesti, että pääsisimme opiston
ompeluluokkaan saamaan kirjomisen jatko-ohjeita. Voi että! Ihanat
Aune ja Marjo! Kiitokset vielä mukavasta matkasta!
Kiitos mainion viihdyttävästä matkakertomuksesta kuvineen, Vallaton!
VastaaPoistaTosi on: Välimeren maissa osataan lammasruuat - ja miten herkullisia ne ovatkaan eikä ole paljon rasvaa.
Ellinoora, sinua tässä pitäisi kiittää. En ehkä koskaan olisi ryhtynyt bloggaamaan, ellet sinä olisi puhaltanut ensimmäistä innostuksen kipinää. Ajatella, siitäkin on jo yli seitsemän vuotta! Että kiitokset Sinulle!
Poista