Kulttuuririentoja

Huhtikuussa olen nauttinut monenlaisista upeista kulttuurielämyksistä. Pääsin vihdoin katsomaan Svenska Teatern'iin Kristina från Duvemåla -musikaalia. Maaliskuussahan mokasin, kun olin merkinnyt esityksen väärälle päivälle. Onnekseni maailma on täynnä ihania ihmisiä ja mielenkiintoisia sattumia. Se, että en maaliskuussa ilmaantunut tyttäreni kanssa teatteriin oli toisaalta onnenpotku parille henkilölle, joiden lippuvaraus oli hävinnyt bittiavaruuteen. Henkilö, joka järjesti ryhmällemme esityksen, tarjosi minulle uuden lipun tähän huhtikuun näytäntöön. Kuopus ei taas päässyt tähän esitykseen, mutta sain Ykkösen mukaani.

Ihanan ihana Maria Ylipää esitti näytelmän Kristinaa ja Rober Noack Kristinan aviomiestä, Karl Oskaria. Upeita laulun taitajia koko Svenskanin porukka. Nautittava esitys.

Musikaali perustuu Vilhelm Mobergin teossarjaan Maastamuuttajat. Tekstin ja musiikin näytelmään on kirjoittanut Abban entiset miesjäsenet Björn Ulvaeus ja Benny Andersson.

Tämä kaksikko osaa tehdä musiikkia, joka ensikuulemalta on minun korvissani - musiikkia. Yli 30 vuotta sitten kuulin kaksikon Chess-musikaalin ensimmäistä kertaa Uuden Vuoden yönä tv:stä. Pysähdyimme nyt jo manan majoille menneen ystäväni kanssa kuuntelemaan sitä lumoutuneena. Yhtenä päivänä pitkästä aikaa kuulin radiosta yhden Chessin kappaleista, I know him so well. Laulu vaikutti minuun tunnetasolla ihan valtavasti, kun muistelin tuota ystävääni.

Kansalaisopiston leffakerhossa esitettiin ruotsalaisen Karl "Lukas" Moodyssonin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Kimpassa (Tillsammans). Vaikka olin nähnyt esityksen aikaisemmin, kesti se hyvin toisenkin katsomisen. Elokuvassa oli paljon tuttuja näyttelijäkasvoja, kuten esim. Michael Nyqvist, joka on näytellyt mm. hienoissa elokuvissa Äidistä parhain, Kautokeinon kapina ja Miehet jotka vihaavat naisia.

Keravan kirjastossa oli vuorostaan upea Kivi-monologi Aleksis Kiven viimeisestä vuorokaudesta. Hannu Mäkelän romaanin on näyttämölle dramatisoinut ja ohjannut Samuli Reunanen. Näyttelijä Johannes Korpijaakko oli yksin äänessä 1,5 tuntia. Ihailla pitää näyttelijän taitoa, eikä ihan turhaan esitystä ole palkittu Pieksämäen Teatterimaratonin monologikilpailussa vuonna 2012. Istuessani ensimmäisellä rivillä pääsin mukaan näytelmään, kun Aleksis Kivi tuli kuumehouruissaan luokseni, tarttui käsiini ja silitti päätäni :) Tätä monologia esitetään ympäri Suomea vielä useilla paikkakunnilla. Kannattaa mennä katsomaan ja kuuntelemaan.

Huhtikuun viimeinen kulttuuririento oli matka Tarton Teatteri Vanemuine'en katsomaan Sound of Music -musikaalia (Helisev muusika). Trappin perheen lapset olivat aivan ihania. Tuttuakin tutummat musiikkiesitykset lähes kauttaaltaan olivat mukavaa kuultavaa, paitsi kapteeni Trappin laulutaito ei sillä kerralla osunut ihan nappiin.

Matka oli oikein onnistunut ja melkein näin Latte-herran kaverin, herra Rummukaisen, joka asuu tässä talossa.