Menyy ystäville

No onkos tullut kesä

Pari opiskelukaveria oli tulossa viettämään iltaa luokseni. En kovin usein pyydä ihmisiä kotiini, koska siitä koituu tällaiselle laiskan sutjakkaalle henkilölle ylimääräistä vaivaa. Pitää raivata pöytiä ja muutenkin hieman kohentaa ja siistiä paikkoja. Isommalle porukalle särpimen valmistaminenkin vaatii ylimääräistä aivotyöskentelyä. Mitä tarjota, pitääkö ottaa huomioon ruokarajoitteiset, miten paljon pitää varata aikaa tarjottavan valmistamiseen ja mitä tarvikkeita hankittava.

Usein näiden ystävien kanssa menemme jonnekin ravintolaan syömään ja rupattelemaan, ettei kenellekään tulisi liikaa paineita järjestelyissä ja siten tapaamiset ehkä harvenisivat. Vierailla on vielä pulmana tuliaisten hankkiminen henkilölle, jolla on kaikkea. Edellisellä kerralla olimme toisen vieraani kotona ja hän oli valmistanut sellaiset tarjoilut leipomisineen, että päätä huimasi. Minä olen lisäksi leivontarajoitteinen, ani harvoin valmistan kakkuja, pullaa en koskaan.

Yöllä kesken unien huomasin suunnittelevani tarjoilun aivan viimeisen päälle. Ruokaisaa broilerisalaattia, leipäsiä ja unen inspiroimana uutuutena piparkakkusmoothie jälkiruuaksi. Juomana valkoviini.

Edellisenä päivänä olin leiponut siemenleivän, johon ei tule lainkaan vehnäjauhoja. Siitä valmistan leipäsiä. Salaattiin tulevan quinoan olin myös keittänyt edellisenä iltana.

Smoothie valmistuu kätevästi samanaikaisesti, kun teen itselleni aamupirtelön. Niin luulin. Tai kyllähän se valmistui, mutta astioita siirrellessä käteni osui omaan mukiini, joka lensi kaaressa lattialle. Herkku levittäytyi somasti matolle, kaappien oviin, avoinna olevaan astianpesukoneeseen, myös sivuseiniin. Mukikin särkyi.

Alkoi vimmattu sotkun siistiminen, koska pirtelön joukossa oli mustikkaa. Joka on joskus saanut mustikkaa vaatteille tai valkoiselle pinnalle ymmärtää, että täytyy pitää kiirettä, jottei väriaine kiinnity pysyvästi. Maton vein saunan lattialle ja pesin siitä suurimmat väriläiskät.

Jos smoothie-episodista haluaa löytää jotain positiivista, niin vieraille valmiiksi annostelluille jälkiruoka-astioille ei käynyt kuinkaan. Siirsin ne pikaisesti jääkaappiin.

Aamuaterian korvasin sitten poikkeuksellisesti kahvilla ja siemenleivällä. Kahvin valmistumiseen kyllä kului tavallista enemmän aikaa, koska unohdin laittaa kahvin valumaan, kun päätin tulla kirjoittamaan näitä aamun vaiheita muistiin.

Kahvittelun ja aamulehden lukemisen jälkeen alkoi salaatin valmistus. Loppu sujuikin hyvin ja ystävät saapuivat sovittuun aikaan. Miten meillä onkin aina niin paljon puhuttavaa, vaikka ei edellisestä tapaamisesta ihan hirveästi ollut kulunut aikaa! Ilta oli ohi sujauksessa ja mukavaa oli tavata vaihteeksi rauhallisessa ympäristössä. Vieraitten kutsumisessa kotiin on ainakin yksi hyvä puoli, tapaamisen päätteeksi ei tarvitse enää lähteä minnekään. Vilkuttelee vain lähtijöille ikkunasta.