Syksyn pihatöitä

Marja-aronia 'Viking'

Syyskuun lopulla oli pihalla vielä paljon tekemätöntä, kun ensimmäinen pakkasyö pisti niveliin vauhtia. Pitäisi tyhjentää kasvihuone, tehdä entisestä perunapenkistä uusi kasvipenkki vihanneksille, juureksille ja yrteille, leikata talventörröttäjiä. Osan työstä voi tehdä myöhemminkin, mutta kaksi ensimmäistä kiireellisiä.

Chilit sain siirrettyä kasvihuoneesta sisälle. Muut työt sai odottaa, sillä lähdimme lokakuun alussa mökille hakemaan suppilovahverot ja karpalot pois metsästä.

Matkalla ostin mökille viemiseksi tällaisen kynttilälyhdyn.

Suppilovahveroita oli tosi niukasti. Viime vuonna saimme omalta tontilta pieneltä alueelta mielettömästi, mutta nyt hädin tuskin korin pohja peittyi.

Karpaloita sen sijaan löytyi jaettavaksi asti.

Olisiko kotipihan tekemättömät työt painaneet niin, että tulin tosi huonovointiseksi. Vatsaa särki ja närästi niin, että hädin tuskin pääsin metsästä kämpälle. Seuraavana päivänä en kyennyt enää metsään ja päätimme lähteä apteekin kautta närästyslääkkeiden kanssa kotiin aiottua aikaisemmin.

Kotimatkalla oli hieno ruskaa, mutta eihän siitä saanut liikkuvasta autosta kunnon kuvaa. Kotipihalla ajattelin ottaa muutaman ruskakuvan, ennen lehtien putoamista.

Vain tällainen ruska löytyi pihalta.

En kovin kauas uskaltanut lähteä kuvausreissulle, mutta lähitienoolla ei juurikaan ollut kuvattavaa. Hienoimmat värit löytyivät oman postilaatikon vierestä.

Ostin kotipihalle samanlaisen kynttilälyhdyn kuin mökille.

Tämän tuijarykelmän olen kasvattanut siemenestä.

Varsinaisiin pihatöihin en vielä kyennyt, mutta ajankuluksi päätin letittää iiriksen lehdet, kun leikkaaminen olisi ollut niin rasittavaa.

Parin päivän päästä kunto oli sen verran kohentunut, että lähdin viikonlopuksi auttamaan Kuopusta kotiaskareissa ja lastenhoidossa. Vävy oli Kuopuksen sairastumisen vuoksi joutunut venymään kohtuuttomasti ja tarvitsi pienen lepotauon miesten mökkireissun merkeissä, joka oli sovittu jo aikoja sitten.

Tyttären kuistilla olikin hieno ruska.

Kävimme myös katsomassa Nelosen lentopallomatsia. Tiukka ottelu päättyi Hongan tyttöjen niukkaan tappioon. Olen muuten kummastellut joidenkin vanhempien eläytymistä ja agressiivista käyttäytymistä peli- ja harjoitustilanteissa, mutta täällä oli hieno yleisö. En muuten enää kauheasti ihmettele vanhempien reagointia, kun itselläkin oli täysi työ käyttäytyä sivistyneesti.

Onneksi lumisateet ja pakkaset olivat hellittäneet ja sain käännettyä perunapenkin ja tehtyä yhden penkin valmiiksi. Siitä tuli uusi valkosipulipenkki, johon sain valkosipulin kynnetkin tökittyä helposti. Perunapenkki on ollut jo liian monta vuotta käytössä ja se pitää ottaa kiertoon. Ei tule siinä enää hyviä perunoita

Viimeiset perunat nostettu kehikosta, joka saa ensi kesänäkin palvella perunan kasvatuspenkkinä mustien betonitynnyreitten lisäksi.

Talventörröttäjiäkin sain leikattua monta kottikärryllistä. Syysasteri on ollut jo edellisillä asukkailla. Se on päässyt leviämään riesaksi asti. En suosittele sen kasvattamista ainakaan, jos aikoo yli 20 vuotta asua samassa pihapiirissä. Se lakoaa eri suuntiin ja leikatessa sillä on ikävä taipumus jättää vähintäin yksi varsi pystyyn, vaikka miten huolellisesti olisi ollut kaikki leikkaavinaan. Sitten kun ottaa leikatun kasan nostaakseen sen kottikärryyn, niin se yksi varsi onkin niin tiukasti, että koko nippu on hajota ja inhottavia siemeniä lentää joka puolelle ja tarraa hiuksiin ja vaatteisiin. Ylimääräistä kyykistelyä tulee, kun pitää laskea nippu käsistä ja leikata se yksi törröttäjä, jota ei yleensä saa revittyä ainakaan minun voimillani. Muutenhan repisin koko kasvuston huitsin helkkariin.

Puutarhakaveri kysyi facebookissa, missä ihmiset säilyttävät työrukkasiaan kuivumassa. Kuva kertoo olohuoneasetelmastani. Olohuoneessa kuistin oven pielessä on sanomalehti, johon saappaat ja rukkaset on helppo riisua. Eihän se kaunista ole, mutta kovin kätevää.

Kun syystyöt on tehty, ehtii mennä lenkille. Ihania kiviä on lenkkipolun varrella.