En koskaan ole pitänyt koulun ruotsin
kielen opetusta pakkoruotsina, vaan mahdollisuutena oppia kieltä,
jota pohjolan perukoilla puhutaan. Tosin minulla on ollut motivaatiota.
Eräs rakkaista tädeistäni meni nuorena neitona Ruotsiin töihin,
tapasi siellä miehen, meni naimisiin ja jäi sinne pysyvästi. Hänen
ummikkoruotsalaisesta, mukavasta Kallestaan tuli sittemmin serkkuni
isä.
Kun olin 11-vuotias, pyysi tätini
minut kesäksi Ruotsiin luokseen. Olivatkohan he sopineet äitini
kanssa asian aikaisemmin, koska sinä kesänä äitini meni naimisiin
psykopaatin kanssa ikään kuin minulta salaa. Olisin varmasti
vastustanut liittoa tai ollut muuten hankala.
Silloin koulun kesäloma kesti kolme
kuukautta, kesäkuusta elokuun loppuun. Olin päässyt oppikouluun,
mutta ruotsin kielen opetus alkoi vasta syksyllä, joten en osannut
sitä sanaakaan. Stadin slangista oli kyllä hiukan hyötyä. En
sitäkään itse kummemmin puhunut, mutta kuuntelemallakin oppii. Se
oli mukava kesä ja myöhemmin sain samanlaisen kutsun kolmena
kesänä.
Ruotsin kesinä tuli myös sopiva
annos kielikylpyä ja koulussakin pidin ruotsin tunneista, vaikka
opettaja olikin aika ankara. Piti opetella ulkoa Mors lilla Olle sun
muut runot. Ei silti, tuosta laulustakin on ollut hyötyä. Aina, kun
menemme Sipoon metsiin poimimaan suppilovahveroita, alan
karhunkarkoituslauluna hyräillä ja laulaa Mors lilla Ollea ja jos
siihen mennessä en ole löytänyt ainoatakaan sientä, niin johan
laulu houkuttaa nekin esiin. Mikä lie taika siinäkin? Tänä
syksynä muuten poimimme poikaystävän kanssa 78 l
suppilovahveroita, vaikka alkusyksystä näytti, ettei niitä tänä
vuonna tule olleenkaan. Että kyllä ruotsin opiskelusta on hyötyä
sienimetsässäkin.
Olen myös iki-iloinen, että Suomen
televisiossa ei ulkomaisia ohjelmia dubata suomeksi, vaan saa kuulla
ohjelman alkuperäisenä. Varmaan on sanomattakin selvää, että
tykkään pohjoismaisista sarjoista ja elokuvista: Silta,
Solsidan, Tanskalainen maajussi ja kaikki muut skandinaaviset
puutarhaohjelmat, Koko kansan viettelijä, Beck, Wallander,
Syyttömänä tuomittu... ja lukemattomat hienot elokuvat ja Mikael
Persbrandt :).
Kun Esikoisen perhe muutti
paikkakunnalle, jossa ruotsin kieli oli enemmistönä, tapahtui
vävykullalle ihmeellinen käänne. Hän oli inhonnut kouluruotsia,
mutta muuton jälkeen hän alkoi nähdä uniakin ruotsiksi.
Paikkakunnalle alettiin perustaa suomalaislapsille ruotsinkielistä
kielikylpypäiväkotia, joka jatkuisi lasten kasvettua
kielikylpykouluna. Kun vävykulta jostain innostuu, on hän siinä
satasella mukana. Ykkönen laitettiin 3-vuotiaana kielikylpydagikseen
ja myöhemmin myös Kakkonen ja Kolmonen. Vävykulta ryhtyi jopa
aktiiviseksi jäseneksi perustettuun yhdistykseen. Kun hän pitkän
vaikenemisen jälkeen itse yritti puhua ruotsia, sanoi pieni Ykkönen:
Du kan inte alls tala svenska.
Olen myös huomannut, että kun itse
yritän puhua ruotsia, niin varmasti teen juuri ne kauheat virheet,
jotka koulussa opettivat vaikenemaan. Ei tule sanajärjestys oikein,
artikkelit ja suvut ovat mitä sattuu, aina ei oikea sanakaan muistu
mieleen, mutta enää en välitä vaan puhua pälpätän, mitä sylki
suuhun tuo. Serkkuni täysruotsalainen tytär sanoikin kerran, että
ei haittaa, hän kyllä ymmärtää suomenruotsia :) Niinhän se on.
Me ihmiset puhumme eri murteita Suomessakin ja jotenkuten ymmärrämme
toisiamme, jos ymmärrämme.
Asia, joka kirvoitti minut noin pitkään
esipuheeseen oli eilen tuossa kielikylpykoulussa järjestetty
isovanhempien päivä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 90
asiasta kiinnostunutta mummoa ja ukkia. Me kaksi Kolmosen mummoa
menimme yhdessä uutuuttaan kiiltävään kouluun. Koulu oli ollut
pari vuotta täysremontissa ja lapset kävivät sen ajan
parakkikoulua.
Sisäätulo jo oli vaikuttava
kuivatuskaappeineen. Kengät siististi paikoillaan, mitä nyt
mummojen kenkiä hieman hujan hajan.
![]() |
Käytävillä vaatteet siististi naulakossa (Huom! ei lattialla ainuttakaan) |
![]() |
Siisti ruokasali. Onkohan se aina noin siisti ruokailun jälkeenkin? |
![]() |
Luokkahuoneessa kiva, rento tunnelma |
![]() |
Ei opettajan pöytä ennen tällaiselta näyttänyt |
Tällaisen sanakirjan haluaisin.
Vaikutti mielenkiintoiselta.
![]() |
Seinilla oppimateriaali hauskasti esillä. Kielioppia. |
![]() |
Ja tässä ohje, joka sopisi minne tahansa. |
Keskittyneitä lapsia askartelemassa
joulukoristeita.
![]() |
Käsityötunnin askasteluvälineitä |
![]() |
Tällainen magneettinen neulatyynyn on kätevä |
Saimme nauttia ihastuttavan
Lucia-kulkueen kenraaliharjoituksesta, jonka reippaat 3-luokkalaiset
perinteisesti esittävät. Lopuksi lauloimme yhteisesti Jo syttyy
joulun kynttilät... Laulun sanat heijastettiin seinälle. Kiva
koulupäivä. Haluan takaisin kouluun!
Joopa, entisen koulun käyneenä minäkin haluaisin takaisin tuollaiseen virikkeelliseen ja iloiseen kouluun, eivät lapset tiedä miten hyvin kaikki on nykyään, ja hyvä tietysti että onkin. Oppikirjatkin niin paljon mielenkiintoisempia..
VastaaPoistaAina, kun käyn päiväkodeissa tai kouluissa, haluaisin olla lapsi juuri siksi, kun siellä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, en muuten. Kaikki pitäisi aloittaa alusta ja se tuntuu nyt kovin työläältä.
PoistaJo jopas jotakin! Kiva kun kerroit. Ja eihän sinua kukaan kiellä menemästä vaikka luokanmummoksi siihen kouluun!! Onko teillä semmosia Suomessa? Siis eläkeläisiä jotka ovat mukana koulussa, keskustelevat lasten kanssa, tukevat heikompia oppilaita ja ovat muuten vaan siellä ja rauhoittavat liian villiä menoa ihan vaan läsnäolollaan??
VastaaPoistaOn meilläkin mahdollisuus mennä kouluihin mummoksi, mutta nykyään kaikki lähteminen rassaa liiaksi. Hyvä, että jaksaa käydä kulttuuririennoissa ja sitten kesällä pihatöissä.
PoistaPuhutko ruotsia käsilläsi? Kysyn sitä oman kokemukseni takia. Olin kesätöissä Saksassa opiskeluaikoinani ja saksa sujui parhaiten käsin puhuttuna (vaikka olin kirjoittanut ällän pitkästä saksasta...)
VastaaPoistaMM, kyllä minä yritän vääntää suutani puheasentoon. Jos oikein tiukka paikka tulee, pitää toki kädet ottaa avuksi.
PoistaDu pratar altså muminsvenska, kuten riikinruotsalaiset lapsenlapset tapaavat kommentoida suomalaismummojensa ruotsia.
VastaaPoista:) kiva ilmaisu, muminsvenska. En ole aiemmin kuullutkaan.
Poistaheh, oikeaksi ruotsiksi siis alltså =)
VastaaPoistaVapaaehtoista ruosia voi hehkutella näin, mutta pakkoruotsi vaatisi perusteluja: miksi juuri tämä pieni kieli olisi välttämättömämpi kuin englanti tai saksa tai venäjä tai espanja tai ranska (jotka eivät ole pakollisia).
VastaaPoistaIhmisellä voi toki olla paljon iloa ruotsintaidostaan mutta sillä ei voi perustella muiden lapsille langetettua pakkoa. Pakkokielelle on löydyttävä aidot perusteet. Englannille ne tällä hetkellä löytyisivät muttei muille.
Toivotan kaikkea hyvää ja lapsillemme vapaampaa kielivalintaa.
Anonyymi, kiitos mielipiteitä herättävästä kommentistasi! Minun koulunkäyntiaikana ruotsi oli nimenomaan pakkoruotsia, vaikka ei sitä silloin siten nimitetty. Se oli yksi kouluaine muitten joukossa. Joku tykkäsi, toiset eivät, kuten varmaan nykyäänkin. Toisaalta minä en ainakaan 10 vuotiaana olisi osannut valita jotain tärkeämpää, jos sellainen mahdollisuus olisi ollut. En olisi sen ikäisenä osannut valita mitään muutakaan. Lapsella, jolla ei ole kunnianhimoisia vanhempia, sitä ikäänkuin ajopuun lailla ajautuu erilaisiin tilanteisiin. Ihan kamalaa sanoa, mutta minä olen oikein tyytyväinen kaikkeen siihen, mihin olen ajautunut. Mitä lie kohtaloa?
PoistaOn hyvä olla tyytyväinen siihen, mitä on saanut - muttei ole syytä rajata jälkipolvien mahdollisuuksia samoiksi.
PoistaEi lapsi tee valintoja yksin vaan perheensä kanssa ja tarkoitus on, että tarjolla on järkeviä valintoja. Ahvenanmaalla ei ole pakkosuomea vaan sen sijaan voi valita saksaa, ranskaa, espanjaa tai venäjää. Ovatko ahvenanmaalaiset perheet jotenkin kypsempiä tekemään tällaisia valintoja kuin suomalaiset? Itse asiassa kielivalintoja tekevät kaikki perheet lastensa koulunkäynnissä kaikkialla maailmassa. Miksi emme me?
Anonyymi, juuri noin. Maailma muuttuu ja meidän pitää muuttua sen mukana.
PoistaEn tokikaan ole rajaamassa jälkipolvien mahdollisuuksia samanlaiseksi kuin ne olivat omassa lapsuudessani. Puhunkin vain omista lähtökohdistani. Minun äitini oli yksinhuoltaja, joka kärsi alemmuutta siitä, että hän oli käynyt vain ammattikoulun. Hänestä ei omasta mielestään ollut minulle mitään esimerkkiä. Minusta hän oli väärässä. Hänellä oli paljon tervettä maalaisjärkeä, jota ihailen vieläkin. Yksinhuoltajaperheissä ei aina ole kapasiteettia tehdä ns. järkeviä valintoja. Ja mitkä valinnat sitten ovat järkeviä? Venäjän opiskelu esimerkiksi olisi varmasti ollut hyvinkin järkevää.
Vallaton mummeli, juuri noin.
VastaaPoistaHyvää joulua!
Kielikylvyt ovat hieno juttu, myös koulujen uudistunut kielten opetus. Minä en ole koskaan kokenut ruotsinkieltä kouluaineena pakkoruotsiksi. Jotenkin vain mielestäni ruotsi on tämän maan toinen virallinen kieli, tietysti vallan ruotsinkielisissä kouluissa tasapuolisuuden vuoksi voisi olla tai on (en tiedä, miten todellisuudessa asia on) suomenkieli oppiaineena.
VastaaPoistaMinulle on ollut iloa vähäisestä ruotsistani, nykyäänkin kirjoitan sähköpostia tai kirjeitä Ruotsin maalle, sillä veljeni perhe on ruotsalaista, täysin suomea osaamatonta.
Tällä hetkellä haaveilen saamen kielen opiskelusta. Se soi minun korvissani niin kiehtovalle, samoin kuin viro. Sen kielen opettelin ihan vaan huvikseni ja itekseni, mutta semmoisella innolla, että tulen virollani hyvin toimeen.
Kielitaito ei koskaan ole pois jostain muusta vaan mielestäni se rikastuttaa kanssakäymistä. On minulla toki käsittämättömiäkin kokemuksia omasta ruotsinkielentaitamattomuudestani. Kerran jollain reissulla Hangon tienoilla menimme kahvilaan, jossa eräs kaveri voitti pajatsossa ison määrän kolikoita. Minulla sattui juuri silloin olemaan tarvetta kolikoille ja kysyin kaverilta: Kan du växla mej... ääh en muista miten vuorosanani jatkuivat, mutta tyyppi kuitenkin kysyi kaveriltaan: Vad säger hon? Että se siitä minun kielitaidostani. :) Kaveri ei muuten ymmärtänyt kysymystäni suomeksikaan, että olisi varmaan hyvä opiskella myös tätä meillä yleisesti puhuttua kieltä, jollei nyt ihan välttämättä halua lokeroitua. Toisaalta minusta on ihan kiva välillä joutua nolatuksi. Tunsin itseni ihan idiootiksi tuolloin, eikä se silloin ihan kivalta tuntunut, mutta jäipä muisto kokemuksesta tulla väärinymmärretyksi ja miten helppoa se onkaan - jopa omalla äidinkielellään :)
Poista