Kielikylvyssä

En koskaan ole pitänyt koulun ruotsin kielen opetusta pakkoruotsina, vaan mahdollisuutena oppia kieltä, jota pohjolan perukoilla puhutaan. Tosin minulla on ollut motivaatiota. Eräs rakkaista tädeistäni meni nuorena neitona Ruotsiin töihin, tapasi siellä miehen, meni naimisiin ja jäi sinne pysyvästi. Hänen ummikkoruotsalaisesta, mukavasta Kallestaan tuli sittemmin serkkuni isä.

Kun olin 11-vuotias, pyysi tätini minut kesäksi Ruotsiin luokseen. Olivatkohan he sopineet äitini kanssa asian aikaisemmin, koska sinä kesänä äitini meni naimisiin psykopaatin kanssa ikään kuin minulta salaa. Olisin varmasti vastustanut liittoa tai ollut muuten hankala.

Silloin koulun kesäloma kesti kolme kuukautta, kesäkuusta elokuun loppuun. Olin päässyt oppikouluun, mutta ruotsin kielen opetus alkoi vasta syksyllä, joten en osannut sitä sanaakaan. Stadin slangista oli kyllä hiukan hyötyä. En sitäkään itse kummemmin puhunut, mutta kuuntelemallakin oppii. Se oli mukava kesä ja myöhemmin sain samanlaisen kutsun kolmena kesänä.

Ruotsin kesinä tuli myös sopiva annos kielikylpyä ja koulussakin pidin ruotsin tunneista, vaikka opettaja olikin aika ankara. Piti opetella ulkoa Mors lilla Olle sun muut runot. Ei silti, tuosta laulustakin on ollut hyötyä. Aina, kun menemme Sipoon metsiin poimimaan suppilovahveroita, alan karhunkarkoituslauluna hyräillä ja laulaa Mors lilla Ollea ja jos siihen mennessä en ole löytänyt ainoatakaan sientä, niin johan laulu houkuttaa nekin esiin. Mikä lie taika siinäkin? Tänä syksynä muuten poimimme poikaystävän kanssa 78 l suppilovahveroita, vaikka alkusyksystä näytti, ettei niitä tänä vuonna tule olleenkaan. Että kyllä ruotsin opiskelusta on hyötyä sienimetsässäkin.

Olen myös iki-iloinen, että Suomen televisiossa ei ulkomaisia ohjelmia dubata suomeksi, vaan saa kuulla ohjelman alkuperäisenä. Varmaan on sanomattakin selvää, että tykkään pohjoismaisista sarjoista ja elokuvista: Silta, Solsidan, Tanskalainen maajussi ja kaikki muut skandinaaviset puutarhaohjelmat, Koko kansan viettelijä, Beck, Wallander, Syyttömänä tuomittu... ja lukemattomat hienot elokuvat ja Mikael Persbrandt :).

Kun Esikoisen perhe muutti paikkakunnalle, jossa ruotsin kieli oli enemmistönä, tapahtui vävykullalle ihmeellinen käänne. Hän oli inhonnut kouluruotsia, mutta muuton jälkeen hän alkoi nähdä uniakin ruotsiksi. Paikkakunnalle alettiin perustaa suomalaislapsille ruotsinkielistä kielikylpypäiväkotia, joka jatkuisi lasten kasvettua kielikylpykouluna. Kun vävykulta jostain innostuu, on hän siinä satasella mukana. Ykkönen laitettiin 3-vuotiaana kielikylpydagikseen ja myöhemmin myös Kakkonen ja Kolmonen. Vävykulta ryhtyi jopa aktiiviseksi jäseneksi perustettuun yhdistykseen. Kun hän pitkän vaikenemisen jälkeen itse yritti puhua ruotsia, sanoi pieni Ykkönen: Du kan inte alls tala svenska.

Olen myös huomannut, että kun itse yritän puhua ruotsia, niin varmasti teen juuri ne kauheat virheet, jotka koulussa opettivat vaikenemaan. Ei tule sanajärjestys oikein, artikkelit ja suvut ovat mitä sattuu, aina ei oikea sanakaan muistu mieleen, mutta enää en välitä vaan puhua pälpätän, mitä sylki suuhun tuo. Serkkuni täysruotsalainen tytär sanoikin kerran, että ei haittaa, hän kyllä ymmärtää suomenruotsia :) Niinhän se on. Me ihmiset puhumme eri murteita Suomessakin ja jotenkuten ymmärrämme toisiamme, jos ymmärrämme.

Asia, joka kirvoitti minut noin pitkään esipuheeseen oli eilen tuossa kielikylpykoulussa järjestetty isovanhempien päivä. Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 90 asiasta kiinnostunutta mummoa ja ukkia. Me kaksi Kolmosen mummoa menimme yhdessä uutuuttaan kiiltävään kouluun. Koulu oli ollut pari vuotta täysremontissa ja lapset kävivät sen ajan parakkikoulua.

Sisäätulo jo oli vaikuttava kuivatuskaappeineen. Kengät siististi paikoillaan, mitä nyt mummojen kenkiä hieman hujan hajan.

Käytävillä vaatteet siististi naulakossa (Huom! ei lattialla ainuttakaan)

Siisti ruokasali. Onkohan se aina noin siisti ruokailun jälkeenkin?

Luokkahuoneessa kiva, rento tunnelma

Ei opettajan pöytä ennen tällaiselta näyttänyt

Tällaisen sanakirjan haluaisin. Vaikutti mielenkiintoiselta.

Seinilla oppimateriaali hauskasti esillä. Kielioppia.

Ja tässä ohje, joka sopisi minne tahansa.

Keskittyneitä lapsia askartelemassa joulukoristeita.

Käsityötunnin askasteluvälineitä

Tällainen magneettinen neulatyynyn on kätevä

Saimme nauttia ihastuttavan Lucia-kulkueen kenraaliharjoituksesta, jonka reippaat 3-luokkalaiset perinteisesti esittävät. Lopuksi lauloimme yhteisesti Jo syttyy joulun kynttilät... Laulun sanat heijastettiin seinälle. Kiva koulupäivä. Haluan takaisin kouluun!